Minkälaista on elämä muslimimaassa?

http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=217727

Olen työskennellyt arabimaissa n.7 vuotta. Kurin alaista ja suvaitsematonta on heidän kulttuurinsa vierasmaalaisia kohtaan verrattuna suomalaiseen (jota rasistiseksikin väitetään). Kohdemaassa keskitytään vain työhön, sillä paikallisia uskonnollisia tapoja on kunnioitettava jopa hieman yli ampuvastikkin jotta ei joutuisi vaikeuksiin, siis vääräuskoisena on lähinnä oltava pois näkyvistä ettei aiheuttaisi pahennusta jos haluaa työlupien säilyvän. Ettei nyt ihan menisi negatiiviseksi niin on todettava, että maiden välillä on huomattavia eroja. Irakissa on huomattavasti tiukempaa kuin esim. Marokossa, mutta yhtä kaikki kyllä me Suomalaiset saamme olla ylpeitä suvaitsevaisuudestamme, sillä meidän ns. rasistitkin ovat suvaitsevampia kuin irakin uskovaiset vääräuskoisia kohtaan.

olin turistina kaksi viikkoa marokossa. pilveä tarjottiin kymmenen kertaa päivässä seksiä kaksikymmentä kertaa päivässä rihkamaa kaupiteltiin rannalla vartin välein , jos ei tullut kauppoja syljettiin silmille. kerjäläisiä (hyvin epäystävällisiä kaikki) oli valtavasti. olin matkalla tätini kanssa ja minusta tarjottiin kaksitoista kamelia hänelle??? niin ja ne rukoukset hillitöntä ulinaaa aamuvarhaisesta yö myöhään...... ihan järkyttävää.... en ihmettele yhtään jos joku haluaa sieltä pois!!!!!

Olen asunut vuoden Jordaniassa, käynyt kahdesti Egyptissä, työskennellyt kahdesti puoli vuotta Israelissa ja palestiinalaisalueilla, kerran Libanonissa, kerran Syyriassa, kerran Marokossa, kolmesti Tunisiassa. Algerialaisen kanssa olen olen ollut naimisissa, ja maassa vietin jonkin aikaa 2002-2003.
Muualla islamilaisessa maailmassa olen työskennellyt Turkissa, matkustellut Albaniassa ja muualla Balkanilla, sekä Malesiassa ja Thaimaassa (missä myös on suuri muslimivähemmistö).
Nyt keski-isän kynnyksellä voin sanoa, että sydän on ollut puolet elämästä islamilaisessa maailmassa, ja työtilanteen salliessa haluaisin sinne myös palata vakituisestikin asumaan.

Monet länsimaalaiset suhtautuvat jo valmiiksi negatiivisesti, ennakkoluuloisesti, ylimielisesti ja sulkeutuneesti muslimeihin ja heidän kulttuureihinsa. Muslimimaissa eläessään he eivät juurikaan pyri solmimaan ruohonjuuritason kontakteja paikallisiin ihmisiin, vaan pyörivät omissa ympyröissään ja hakevat vain pönkitystä negatiivisille ennakkokäsityksilleen.
Omat kokemukseni ovat olleet kaikkialla pelkästään positiivisa. Ilman ihmisten vieraanvaraisuutta ja huolenpitoa tuskin olisin selvinnyt aikoinaan kierrellessäni yksin Libanonissa ja Syyriassa. Myöskään Jordaniassa en kohdannut vuoden aikana minkäänlaisia ongelmia, häiritsevää käyttäytymistä tms.

Viihtyminen riippuu täysin omasta asenteesta - negatiivinen ihminen ei viihdy edes omissa nahoissaan, positiivisella asenteella pärjää missä tahansa.