Kuvitellaan, että ollaan ystäviä, ehkä ollaankin.
Ollaanko kahdestaan
teen sulle runon
22894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jumalallekin rakensivat patsaan
muinaiseen kreikkaan aikoinaan.
Tuntemattomalle rakkaalle runo suot?
Minusta kuvan mielssäsi luot?
- Yritä
sinulle runon riimitän
luoksesi sen sulle siivitän
vertaasi vailla ei löydy toista
mitäpä tässä enää vanhoista noista
meni alku,
alkoi runon polku.
Ei todellakaan minunlaista
ole toista samanlaista.
kuusen alla me tavattiin
salaa siellä halattiin
yllätys paljastuikin suuri
löytyihän sieltä se polun juuri
Minun pomo ,olen Homo
meren rantaan
suolaisten kyynelten hautuumaalle
odottamaan paluumuuttajia
eteläisen pallonpuoliskon
ajatukseni minut vie
siellä runoilijakin lie
sanomatta jätti.
Ajatteleva ihminen, hänkin siis vain on.
Onko ehkä syytä sinunkin jättää vainon?
Vai sairasko itse lienet,
homofobian liemet
aivojasi syö?
rannalle usein vie
sieltä usein uutta voimaa saa
varsinkin sulana kun on maa
kyyneleet haudattu lumeen on
päivä silloin enää ei valoton
Suomalaisten lumeen
pudonneiden kyynelten
aikaansaama tulvako
synnytti keväistä ensimmäisenä
vähäsuolaisen itämeren?
On tämä kansa aina osannut itkeä,
kuka opettaisi sen nauramaan
- itselleen?
ken nauraa aina vois
sen jokaiselle nyt sois
jaksa sitä ei aina kauaa itkeä
rikkaruohot pois täytyy kitkeä
he hymyn aikaan saa
pienistä hetkistä netissä.
Riittääkö se täällä?
Että jossain on edes yksi,
jonka kanssa ei ole yksin?
ei ole hyvä olla
ystävää aina tarvitaan
joskus nettiystäväkin riittää
silloin runon satoa saapi niittää
saat itse päättää:
ulkonäkönsä
ammattinsa
varallisuutensa,
jopa joskus sukupuolensa
( tässä tuotan pettymyksen nikkini sen paljastaa )
Kätevästi myös voit
hänet jättää
pettää,
muttet unohtaa.
Kavahtamaan tulee sielusi
kun ruudulle eteesi,
vesittyville silmillesi,
hyppää hänen nikkinsä
- menneisyydestä.
en ole nettiystäviäni täällä
itse olen heikoilla ollut jäällä
varomatonta kulkijaa
vaanii uve-avannot,
ne vetävät luokseen
kuin naisen syli.
Houkuttavat hukuttautumaan
maailman murheista.
Kuitenkin se luetaan synneistä
pahimmaksi
lohdun etsiminen
vieraista kylistä
vieraasta sylistä.
ja vieraista sylistä
nyt en ymmärrä runostasi enää mitään
suuntaanko katseeni länteen vaiko itään?
näet hymyni,
jos länteen
- taputan pian selkääsi.
Mutta ensin nukun kuitenkin yön yli.
kauniita unia...
Runon pienen tahdon mä laittaa
ruusun siihen mukaan taittaa
olkoon päiväsi valoa auringon
ja yösi rauhaisa ja suruton
Sulle hymyn pienen antaisin
kevään kukkia kantaisin
juteltaisiin kivoja juttuja
ja tavattaisiin tuttuja
[email protected]
Silloin kun perustelet asioita itsellesi,
silloin olet kadottamassa luottamusta itseesi.
Silloin kun olet kadottanut luottamuksen itseesi,
Silloin olet kadottanut oman minuutesi.
Silloin kun kadottanut oman minuutesi,
silloin olet kadottanut oman itsesi ihmisenä.
Olet enää vain oman itsesi varjo, jota sinun kuitenkin pakko seurata.
jo lapsuudesta.
Hiekkalaatikolla
ympärillä vain terävää sepeliä,
leikkitoverina vain oma varjo.
Rakenna siinä sitten omakuvaasi
aikuisuutta varten.
ympärilläsi on terävää sepeliä
alatkin muistuttaa sitä epeliä
joka kannoillani liikkuu varjon lailla
saisit olla jo muilla mailla