Kysyn nyt

Ei tulisi mieleenikään? Ihan niin höperö en onneksi ole.

Hauskanpito ilman viinaksia on teeskentelyä! Johan se Irwiniki laulo että juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan!

täällä kirjoitti:

Hauskanpito ilman viinaksia on teeskentelyä! Johan se Irwiniki laulo että juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan!

Toisenlainen alkoholiin liittyvä Irwinin biisi on "Ainoa ystävä", joka löytyy Cha cha cha - albumilta 1978. Kertoo taiteilijan omasta tilanteesta 70-luvun puolivälissä.

Otan , jos huvittaa,viinakaappi täys. Voin myös olla ottamatta.

...oletko aivan varma, että jos juot tänään yhden kaljan (olisiko se mahdollista?), edessä olisi hullujenhuone, hauta tai vankila. Näinhän AA sanoo. Mutta olisiko?

MC FREE kirjoitti:

...oletko aivan varma, että jos juot tänään yhden kaljan (olisiko se mahdollista?), edessä olisi hullujenhuone, hauta tai vankila. Näinhän AA sanoo. Mutta olisiko?

Näitä oppeja saanut AA-sta vaan omasta kokemuksesta, vuonna -96 Joulun alla päähäni pätkähti kuin salama että mun täytyy saada juoda vähän, mulla meni tuossa "vähän" juomisessa n.4-5 kuukautta ja olin välillä mielisairaalassa, ajoin humalassa, jäin kiinni, kannoin asetta mukanani, avioeropaperit vireille jne. elikkä tuo vähän ottaminen oli jo silloin tuollainen tapahtumasarja, joten ei ole epäilystäkään siitä että osaisin juoda kohtuudella tänään.

MC FREE kirjoitti:

...oletko aivan varma, että jos juot tänään yhden kaljan (olisiko se mahdollista?), edessä olisi hullujenhuone, hauta tai vankila. Näinhän AA sanoo. Mutta olisiko?

............. sä taas yrität mäkkäri?????
Onks täs nyt taas jollai aa;lla välii, jos tarpeeks juonu ihminen toteaa, ettei haluu juoda, koska vaihtoehtona voi olla kuolema tai hullujenhuone... Pitäskö siitä huolimatta kokeilla???????????? Ihan jonkun aa:N kiusaks??
***** sä oot kipee!!!

old_profile_16907 kirjoitti:

Näitä oppeja saanut AA-sta vaan omasta kokemuksesta, vuonna -96 Joulun alla päähäni pätkähti kuin salama että mun täytyy saada juoda vähän, mulla meni tuossa "vähän" juomisessa n.4-5 kuukautta ja olin välillä mielisairaalassa, ajoin humalassa, jäin kiinni, kannoin asetta mukanani, avioeropaperit vireille jne. elikkä tuo vähän ottaminen oli jo silloin tuollainen tapahtumasarja, joten ei ole epäilystäkään siitä että osaisin juoda kohtuudella tänään.

Minua askarruttaa, kuten olet saattanut huomata, tuo luvan antaminen hulluudelle. Olen itseni taistellut irti nikotiinista, bentsoista ja ylensyömisestä. Nikotiinia ja bentsoja en käytä enää ollenkaan, mutta ruoan kanssa joudun tietysti tasapainoilemaan päivittäin. Eli tahdon asia on ainakin se, ettei ylensyö -- miksei sitten sekin, ettei ylenjuo?

noHUHUH kirjoitti:

............. sä taas yrität mäkkäri?????
Onks täs nyt taas jollai aa;lla välii, jos tarpeeks juonu ihminen toteaa, ettei haluu juoda, koska vaihtoehtona voi olla kuolema tai hullujenhuone... Pitäskö siitä huolimatta kokeilla???????????? Ihan jonkun aa:N kiusaks??
***** sä oot kipee!!!

Missä käskin kokeilla?

MC FREE kirjoitti:

Missä käskin kokeilla?

se mun teksti!! Kirjoitinko sun käskeneen??

noHUHUH kirjoitti:

se mun teksti!! Kirjoitinko sun käskeneen??

...provona että pitäiskö kokeilla, niin annat ymmärtää, että näin käsken. Että no huhuh vaan itelles ja hyvät yön jatkot.

MC FREE kirjoitti:

Minua askarruttaa, kuten olet saattanut huomata, tuo luvan antaminen hulluudelle. Olen itseni taistellut irti nikotiinista, bentsoista ja ylensyömisestä. Nikotiinia ja bentsoja en käytä enää ollenkaan, mutta ruoan kanssa joudun tietysti tasapainoilemaan päivittäin. Eli tahdon asia on ainakin se, ettei ylensyö -- miksei sitten sekin, ettei ylenjuo?

Kyseessä on oma tahdonvoima silloin kun alkoholisti haluaa päästä eroon alkoholista, ilman omaa tahdonvoimaa ja omaa halua juttu ei onnistu, mutta esim. minun tapauksessani minulla oli halu lopettaa juominen mutta en pystynyt lopettamaan juomistani, en vaikka kuinka halusin, krapuloissa itkin, valvoin, oksensin, konttasin, pelkäsin ja vannoin itselleni että nyt minä lopetan! Kun pääsin noista karmeista tunnetiloista eroon niin menin selvinpäin Alkoon ja ostin itseni rahalla samanlaiseen kuntoon, taas juotiin niinkauan kuin elimistö otti vastaan ja sairaalaan katkolle, siellä taas valvoin ja vannoin sekä itselleni että vaimolleni, sama kierre vuodesta toiseen? Minä en ole mieleltäni terve, yksi ryyppy eroittaa minut juovasta alkoholistista. Jopa psykiatrian ylilääkäri ja ammattiauttajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen että enkö voisi juoda kohtuudella? Minunkaltaisilleni ihmisille on suositeltu esim. A-Klinikalla kohtuukäyttöä, mutta kukaan noista ammattiauttajista ei ole pystynyt kertomaan miten se kohtuukäyttö onnistuu teoriassa, käytännössä se on helppo kertoa, ottaa vain muutaman ja lopettaa siihen, eräs lääkäri sanoi että se on vain totuttu tapa, jotkut lääkärit kirjoittavat reseptin jollekkin ihmelääkkeelle joka vie hyvänolontunteen kun juo alkoholia, minä vain kysyn, minkä ihmeen hyvänolontunteen? Minä en saanut hyvänolontunnetta alkoholista viimeisen 4 vuoden aikana muutakuin ensimmäiset 15 minuuttia, loput viinat olivat itkuviinaa ja epätoivoista pakenemista tästä elämästä, olen todella kiitollinen omalle korkeammalleni voimalleni joka vapautti minut tuosta maanpäällisestä helvetistä, en tänä päivänäkään voi sanoa mitä minussa tapahtui 14.6-97 mutta tuon päivän jälkeen minun ei ole tarvinnut juoda alkoholia ja mikä ihmeellisintä, minulla ei ole alkoholinhimoa!

old_profile_16907 kirjoitti:

Kyseessä on oma tahdonvoima silloin kun alkoholisti haluaa päästä eroon alkoholista, ilman omaa tahdonvoimaa ja omaa halua juttu ei onnistu, mutta esim. minun tapauksessani minulla oli halu lopettaa juominen mutta en pystynyt lopettamaan juomistani, en vaikka kuinka halusin, krapuloissa itkin, valvoin, oksensin, konttasin, pelkäsin ja vannoin itselleni että nyt minä lopetan! Kun pääsin noista karmeista tunnetiloista eroon niin menin selvinpäin Alkoon ja ostin itseni rahalla samanlaiseen kuntoon, taas juotiin niinkauan kuin elimistö otti vastaan ja sairaalaan katkolle, siellä taas valvoin ja vannoin sekä itselleni että vaimolleni, sama kierre vuodesta toiseen? Minä en ole mieleltäni terve, yksi ryyppy eroittaa minut juovasta alkoholistista. Jopa psykiatrian ylilääkäri ja ammattiauttajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen että enkö voisi juoda kohtuudella? Minunkaltaisilleni ihmisille on suositeltu esim. A-Klinikalla kohtuukäyttöä, mutta kukaan noista ammattiauttajista ei ole pystynyt kertomaan miten se kohtuukäyttö onnistuu teoriassa, käytännössä se on helppo kertoa, ottaa vain muutaman ja lopettaa siihen, eräs lääkäri sanoi että se on vain totuttu tapa, jotkut lääkärit kirjoittavat reseptin jollekkin ihmelääkkeelle joka vie hyvänolontunteen kun juo alkoholia, minä vain kysyn, minkä ihmeen hyvänolontunteen? Minä en saanut hyvänolontunnetta alkoholista viimeisen 4 vuoden aikana muutakuin ensimmäiset 15 minuuttia, loput viinat olivat itkuviinaa ja epätoivoista pakenemista tästä elämästä, olen todella kiitollinen omalle korkeammalleni voimalleni joka vapautti minut tuosta maanpäällisestä helvetistä, en tänä päivänäkään voi sanoa mitä minussa tapahtui 14.6-97 mutta tuon päivän jälkeen minun ei ole tarvinnut juoda alkoholia ja mikä ihmeellisintä, minulla ei ole alkoholinhimoa!

Käytäntö ja teoria nurinpäin..menkööt ;)

old_profile_16907 kirjoitti:

Kyseessä on oma tahdonvoima silloin kun alkoholisti haluaa päästä eroon alkoholista, ilman omaa tahdonvoimaa ja omaa halua juttu ei onnistu, mutta esim. minun tapauksessani minulla oli halu lopettaa juominen mutta en pystynyt lopettamaan juomistani, en vaikka kuinka halusin, krapuloissa itkin, valvoin, oksensin, konttasin, pelkäsin ja vannoin itselleni että nyt minä lopetan! Kun pääsin noista karmeista tunnetiloista eroon niin menin selvinpäin Alkoon ja ostin itseni rahalla samanlaiseen kuntoon, taas juotiin niinkauan kuin elimistö otti vastaan ja sairaalaan katkolle, siellä taas valvoin ja vannoin sekä itselleni että vaimolleni, sama kierre vuodesta toiseen? Minä en ole mieleltäni terve, yksi ryyppy eroittaa minut juovasta alkoholistista. Jopa psykiatrian ylilääkäri ja ammattiauttajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen että enkö voisi juoda kohtuudella? Minunkaltaisilleni ihmisille on suositeltu esim. A-Klinikalla kohtuukäyttöä, mutta kukaan noista ammattiauttajista ei ole pystynyt kertomaan miten se kohtuukäyttö onnistuu teoriassa, käytännössä se on helppo kertoa, ottaa vain muutaman ja lopettaa siihen, eräs lääkäri sanoi että se on vain totuttu tapa, jotkut lääkärit kirjoittavat reseptin jollekkin ihmelääkkeelle joka vie hyvänolontunteen kun juo alkoholia, minä vain kysyn, minkä ihmeen hyvänolontunteen? Minä en saanut hyvänolontunnetta alkoholista viimeisen 4 vuoden aikana muutakuin ensimmäiset 15 minuuttia, loput viinat olivat itkuviinaa ja epätoivoista pakenemista tästä elämästä, olen todella kiitollinen omalle korkeammalleni voimalleni joka vapautti minut tuosta maanpäällisestä helvetistä, en tänä päivänäkään voi sanoa mitä minussa tapahtui 14.6-97 mutta tuon päivän jälkeen minun ei ole tarvinnut juoda alkoholia ja mikä ihmeellisintä, minulla ei ole alkoholinhimoa!

Raitis.

En ymmärrä miksi edes pitää kyseenalaistaa raittiudesta nauttivan ihmisen kykyä kohtuukäyttöön. Itse tiedän täysin, etten haluaisi vain paria drinkkiä. Se olisi sama kuin jos heilutettaisiin suklaalevyä nenän edessä ja annettaisiin vain yksi pala - paitsi, että ne pari drinkkiä olisivat kohtalokkaampia. Kun en ole vuosikymmeniin saanut nautintoa parista annoksesta vaan minulla on ollut vain kiire saada äkkiä lisää, niin miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä alkaisin nauttia niistä? Miksi edes pitäisi? Ei tarvita "itseään toteuttavaa ennustetta" kun on vuosikymmenten kokemus ajalta ennen AA:ta siitä mihin yksi/muutama drinkki johtaa.

Jälleen jään ihmettelemään mihin MC FREE pyrkii, mutta antaa hänen pyrkiä mihin tahansa. Kysymys oli joka tapauksessa retorinen enkä tarvitse siihen MC FREEn vastausta.

sAAmari kirjoitti:

Raitis.

En ymmärrä miksi edes pitää kyseenalaistaa raittiudesta nauttivan ihmisen kykyä kohtuukäyttöön. Itse tiedän täysin, etten haluaisi vain paria drinkkiä. Se olisi sama kuin jos heilutettaisiin suklaalevyä nenän edessä ja annettaisiin vain yksi pala - paitsi, että ne pari drinkkiä olisivat kohtalokkaampia. Kun en ole vuosikymmeniin saanut nautintoa parista annoksesta vaan minulla on ollut vain kiire saada äkkiä lisää, niin miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä alkaisin nauttia niistä? Miksi edes pitäisi? Ei tarvita "itseään toteuttavaa ennustetta" kun on vuosikymmenten kokemus ajalta ennen AA:ta siitä mihin yksi/muutama drinkki johtaa.

Jälleen jään ihmettelemään mihin MC FREE pyrkii, mutta antaa hänen pyrkiä mihin tahansa. Kysymys oli joka tapauksessa retorinen enkä tarvitse siihen MC FREEn vastausta.

Taidan olla todellinen piikki lihassasi, sAAmari. Sille en voi mitään, jokaisellahan on ristinsä.

Ehkä jokainen kysymys on sinulle aina pyrkimistä johonkin, mieluiten tietysti negatiiviselta kannalta. Sehän kuuluu "alkoholistiseen vainoharhaisuuteen". Onko juolahtanut koskaan mieleesi, että asioista voi kysella ja jutella ilman, että on aina ketunhäntä kainalossa? Onko tämä sinulle ihan uusi ilmiö?

old_profile_16907 kirjoitti:

Kyseessä on oma tahdonvoima silloin kun alkoholisti haluaa päästä eroon alkoholista, ilman omaa tahdonvoimaa ja omaa halua juttu ei onnistu, mutta esim. minun tapauksessani minulla oli halu lopettaa juominen mutta en pystynyt lopettamaan juomistani, en vaikka kuinka halusin, krapuloissa itkin, valvoin, oksensin, konttasin, pelkäsin ja vannoin itselleni että nyt minä lopetan! Kun pääsin noista karmeista tunnetiloista eroon niin menin selvinpäin Alkoon ja ostin itseni rahalla samanlaiseen kuntoon, taas juotiin niinkauan kuin elimistö otti vastaan ja sairaalaan katkolle, siellä taas valvoin ja vannoin sekä itselleni että vaimolleni, sama kierre vuodesta toiseen? Minä en ole mieleltäni terve, yksi ryyppy eroittaa minut juovasta alkoholistista. Jopa psykiatrian ylilääkäri ja ammattiauttajat ovat kysyneet minulta saman kysymyksen että enkö voisi juoda kohtuudella? Minunkaltaisilleni ihmisille on suositeltu esim. A-Klinikalla kohtuukäyttöä, mutta kukaan noista ammattiauttajista ei ole pystynyt kertomaan miten se kohtuukäyttö onnistuu teoriassa, käytännössä se on helppo kertoa, ottaa vain muutaman ja lopettaa siihen, eräs lääkäri sanoi että se on vain totuttu tapa, jotkut lääkärit kirjoittavat reseptin jollekkin ihmelääkkeelle joka vie hyvänolontunteen kun juo alkoholia, minä vain kysyn, minkä ihmeen hyvänolontunteen? Minä en saanut hyvänolontunnetta alkoholista viimeisen 4 vuoden aikana muutakuin ensimmäiset 15 minuuttia, loput viinat olivat itkuviinaa ja epätoivoista pakenemista tästä elämästä, olen todella kiitollinen omalle korkeammalleni voimalleni joka vapautti minut tuosta maanpäällisestä helvetistä, en tänä päivänäkään voi sanoa mitä minussa tapahtui 14.6-97 mutta tuon päivän jälkeen minun ei ole tarvinnut juoda alkoholia ja mikä ihmeellisintä, minulla ei ole alkoholinhimoa!

Kiitos vastauksesta minunkin puolestani. (Kokemuksenjako-sana kuulu herätyshengelliseltä "todistamiselta".) Olen samaa mieltä kanssasi, että ilman omaa tahtoa Jumala ei tee mitään (jos lähdetään siitä, että vain Jumala voi vapauttaa alkoholismista). Se on ihan kirkkoisienkin lausuma totuus.

Jos tilanteesi on noin vakava, on tietysti parasta, että pysyttelet täydellisessä pidättäytymisessä. Itse olen omalta kohdaltani joutunut kyseenalaistamaan raivoraittiuden käsitettä. Tulella en lähde leikkimään, mutta olen huomannut, että esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen tai yskänlääkekuuri eivät ole ajaneet minua vielä hullujenhuonekuntoon. Ehtoollisesta voisin sanoa jopa päinvastoin. Näistä molemmista AA-toverit aikoinaan kuitenkin vakavasti varoittivat.

Ehkäpä alkoholismissakin järjenkäyttö on sallittua, ja toiset kestävät enemmän kuin toiset. Olihan minullakin aika, jolloin putki lähti etiketistä. Luen parhaillani kirjaa, joka kertoo rappiotasolle ajautuneesta pariskunnasta, joka kuitenkin nousi tilastaan terapian avulla ja kykenee tänä päivänä jopa nauttimaan lasillisen ruoan kanssa. Edellytys kohtuukäytölle on, ettei päästä itseän humaltumaan. Sen rajan löytäminen varmasti se viisastenkivi onkin.

MC FREE kirjoitti:

Kiitos vastauksesta minunkin puolestani. (Kokemuksenjako-sana kuulu herätyshengelliseltä "todistamiselta".) Olen samaa mieltä kanssasi, että ilman omaa tahtoa Jumala ei tee mitään (jos lähdetään siitä, että vain Jumala voi vapauttaa alkoholismista). Se on ihan kirkkoisienkin lausuma totuus.

Jos tilanteesi on noin vakava, on tietysti parasta, että pysyttelet täydellisessä pidättäytymisessä. Itse olen omalta kohdaltani joutunut kyseenalaistamaan raivoraittiuden käsitettä. Tulella en lähde leikkimään, mutta olen huomannut, että esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen tai yskänlääkekuuri eivät ole ajaneet minua vielä hullujenhuonekuntoon. Ehtoollisesta voisin sanoa jopa päinvastoin. Näistä molemmista AA-toverit aikoinaan kuitenkin vakavasti varoittivat.

Ehkäpä alkoholismissakin järjenkäyttö on sallittua, ja toiset kestävät enemmän kuin toiset. Olihan minullakin aika, jolloin putki lähti etiketistä. Luen parhaillani kirjaa, joka kertoo rappiotasolle ajautuneesta pariskunnasta, joka kuitenkin nousi tilastaan terapian avulla ja kykenee tänä päivänä jopa nauttimaan lasillisen ruoan kanssa. Edellytys kohtuukäytölle on, ettei päästä itseän humaltumaan. Sen rajan löytäminen varmasti se viisastenkivi onkin.

juoda sen verran, ettei päästä itseään humaltumaan. Aikoinani olin muutaman kuukauden raittiina ja eteeni kannettiin etelässä sikäläisen tavan mukaisesti parin sentin ruokaryyppy laskun yhteydessä. ''Kohteliaisuuttako'', mutta en viitsinyt jättää sitä pöytään juomatta. Huomasin kuinka ''fingerborgilainen'' kiersi hupussani asettuen vihdoin loppuillasta lepotilaan. Se vaaran kipinä, se himo uuteen kierteeseen, on monella herkässä. Nykyään näiden muutaman kuukauden raittiinaolon jälkeen en koe tarvetta kokeilla rajojani uudelleen. On helpompi olla kokonaan ilman.
Oluen mausta kyllä pidän ja itse olen pystynyt juomaan alkoholitonta olutta ilman, että olisin retkahtanut. On löydettävä oma tyyli ja kun sen löytää, voi olla jopa onnellinen.

lasse m. kirjoitti:

juoda sen verran, ettei päästä itseään humaltumaan. Aikoinani olin muutaman kuukauden raittiina ja eteeni kannettiin etelässä sikäläisen tavan mukaisesti parin sentin ruokaryyppy laskun yhteydessä. ''Kohteliaisuuttako'', mutta en viitsinyt jättää sitä pöytään juomatta. Huomasin kuinka ''fingerborgilainen'' kiersi hupussani asettuen vihdoin loppuillasta lepotilaan. Se vaaran kipinä, se himo uuteen kierteeseen, on monella herkässä. Nykyään näiden muutaman kuukauden raittiinaolon jälkeen en koe tarvetta kokeilla rajojani uudelleen. On helpompi olla kokonaan ilman.
Oluen mausta kyllä pidän ja itse olen pystynyt juomaan alkoholitonta olutta ilman, että olisin retkahtanut. On löydettävä oma tyyli ja kun sen löytää, voi olla jopa onnellinen.

Siksi ihmisiä ei pidäkään niputtaa yhteen ja samanlaisiksi -- itsekin aikoinaan sorruin siihen, kun vielä uskoin tietyn toveriseuran "oppeja". Tuo alkoholiton olut (vaihtoehtoisesti sima tai kotikalja) muuten oli asia, josta myös varoitettiin hengenvaarallisena myrkkynä. Ajatusrakennelma on, että ensin alkoholitonta, sitten makuun päästyä alkoholillista, sitten ämpäritolkulla kirkasta -- ja lopulta hauta.

MC FREE kirjoitti:

Siksi ihmisiä ei pidäkään niputtaa yhteen ja samanlaisiksi -- itsekin aikoinaan sorruin siihen, kun vielä uskoin tietyn toveriseuran "oppeja". Tuo alkoholiton olut (vaihtoehtoisesti sima tai kotikalja) muuten oli asia, josta myös varoitettiin hengenvaarallisena myrkkynä. Ajatusrakennelma on, että ensin alkoholitonta, sitten makuun päästyä alkoholillista, sitten ämpäritolkulla kirkasta -- ja lopulta hauta.

yksilöitä. Monella on vieläkin käsitys, että 0.00 %% alkoholiton olut sisältäisi hiukan alkoholia. Meillähän oli vielä jokin aika sitten ''alchol free'' -olutta markkinoilla (muistaakseni 0,5%%) ja tätä yleisesti AA:ssakin pidettiin koukkuun houkuttelevana juomana. Luotan meidän tuotevalvontakeskukseen eli jos markkinoidaan alkoholittomana niin se myös on sitä. Ja kuten jo kerroin, ei omat alkoholihimoni ole kasvanut alkoholitonta olutta nauttiessa.

Tiedän kyllä itse kuinka ratkean, jos ratkean. Alkoholikulutukseni lisääntyy asteittain entisiin mittoihin, jos en reagoi itse asiaan mitenkään eli sallin sen tapahtua kuten aiemmin. Nykyään olen ottanut ajatuksen päästä tiukemmin kiinni eli aion hakeutua välittömästi hoitoon, jos retkahdan. On tässä vaiheessa sivuseikka ilmoittaa miten hoidattaisin itseäni. Varotoimenpiteet tulee olla mietitty. Se rauhoittaa myös mieltä.

Mutta sitten on meitä juoppoja, jotka retkahdettuaan ovat jo saman vuorokauden aikana sairaalan letkuissa. Eli kipinä alkoholia aiheuttaa roihun saman tien. Tälläkin palstalla on aistittavissa hyvinkin erilaisia riippuvuussuhteita. Yhteistä kuitenkin useimmille: riippuvuus alkoholiin.

MC FREE kirjoitti:

Kiitos vastauksesta minunkin puolestani. (Kokemuksenjako-sana kuulu herätyshengelliseltä "todistamiselta".) Olen samaa mieltä kanssasi, että ilman omaa tahtoa Jumala ei tee mitään (jos lähdetään siitä, että vain Jumala voi vapauttaa alkoholismista). Se on ihan kirkkoisienkin lausuma totuus.

Jos tilanteesi on noin vakava, on tietysti parasta, että pysyttelet täydellisessä pidättäytymisessä. Itse olen omalta kohdaltani joutunut kyseenalaistamaan raivoraittiuden käsitettä. Tulella en lähde leikkimään, mutta olen huomannut, että esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen tai yskänlääkekuuri eivät ole ajaneet minua vielä hullujenhuonekuntoon. Ehtoollisesta voisin sanoa jopa päinvastoin. Näistä molemmista AA-toverit aikoinaan kuitenkin vakavasti varoittivat.

Ehkäpä alkoholismissakin järjenkäyttö on sallittua, ja toiset kestävät enemmän kuin toiset. Olihan minullakin aika, jolloin putki lähti etiketistä. Luen parhaillani kirjaa, joka kertoo rappiotasolle ajautuneesta pariskunnasta, joka kuitenkin nousi tilastaan terapian avulla ja kykenee tänä päivänä jopa nauttimaan lasillisen ruoan kanssa. Edellytys kohtuukäytölle on, ettei päästä itseän humaltumaan. Sen rajan löytäminen varmasti se viisastenkivi onkin.

Kun aloin juomaan pullossa luki, että ALKO - lopetin, kun pullossa luki, että LAKKAA. Hieno viisaus, kun sen oikein ymmärtää;=D

sAAmari kirjoitti:

Raitis.

En ymmärrä miksi edes pitää kyseenalaistaa raittiudesta nauttivan ihmisen kykyä kohtuukäyttöön. Itse tiedän täysin, etten haluaisi vain paria drinkkiä. Se olisi sama kuin jos heilutettaisiin suklaalevyä nenän edessä ja annettaisiin vain yksi pala - paitsi, että ne pari drinkkiä olisivat kohtalokkaampia. Kun en ole vuosikymmeniin saanut nautintoa parista annoksesta vaan minulla on ollut vain kiire saada äkkiä lisää, niin miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä alkaisin nauttia niistä? Miksi edes pitäisi? Ei tarvita "itseään toteuttavaa ennustetta" kun on vuosikymmenten kokemus ajalta ennen AA:ta siitä mihin yksi/muutama drinkki johtaa.

Jälleen jään ihmettelemään mihin MC FREE pyrkii, mutta antaa hänen pyrkiä mihin tahansa. Kysymys oli joka tapauksessa retorinen enkä tarvitse siihen MC FREEn vastausta.

mutta mikä ihmeen putkinäkö vaivaa aa tompeleita? mitään muuta ei todellakaan ole kuin rapajuopon raivoraittius?

lasse m. kirjoitti:

yksilöitä. Monella on vieläkin käsitys, että 0.00 %% alkoholiton olut sisältäisi hiukan alkoholia. Meillähän oli vielä jokin aika sitten ''alchol free'' -olutta markkinoilla (muistaakseni 0,5%%) ja tätä yleisesti AA:ssakin pidettiin koukkuun houkuttelevana juomana. Luotan meidän tuotevalvontakeskukseen eli jos markkinoidaan alkoholittomana niin se myös on sitä. Ja kuten jo kerroin, ei omat alkoholihimoni ole kasvanut alkoholitonta olutta nauttiessa.

Tiedän kyllä itse kuinka ratkean, jos ratkean. Alkoholikulutukseni lisääntyy asteittain entisiin mittoihin, jos en reagoi itse asiaan mitenkään eli sallin sen tapahtua kuten aiemmin. Nykyään olen ottanut ajatuksen päästä tiukemmin kiinni eli aion hakeutua välittömästi hoitoon, jos retkahdan. On tässä vaiheessa sivuseikka ilmoittaa miten hoidattaisin itseäni. Varotoimenpiteet tulee olla mietitty. Se rauhoittaa myös mieltä.

Mutta sitten on meitä juoppoja, jotka retkahdettuaan ovat jo saman vuorokauden aikana sairaalan letkuissa. Eli kipinä alkoholia aiheuttaa roihun saman tien. Tälläkin palstalla on aistittavissa hyvinkin erilaisia riippuvuussuhteita. Yhteistä kuitenkin useimmille: riippuvuus alkoholiin.

Oma raja täytyy löytää, ja on ihmisiä, joille se on ehdoton nolla. Onko sitten kyseessä luonteenheikkous vai sairaus, on tietysti asia, josta voidaan kiistellä tuomiopäivään saakka, mutta se olisi hedelmätöntä. Itse en sairauskäsitelinjalla ole vaan katson, että joillakin ihmisillä on tietty addiktioherkyys, joka puhkeaa kukkaan selvittämättömien traumojen ja opitun käyttäytymisen (päihteen nauttimisen) myötä, ja siitä tyhjyyden (= lasin) täyttämisestä voi poisoppia, kun elämään tulee sisältöä ja näkemystä, joka vie pois liiallisesta itsetarkkailusta.

Täällä mainittiin suklaa. Niinpä! Onko se, ettei voi syödä vain palaa, sairaus? Itse olen samanlainen mutta enpä sitä *omalla kohdallani* kuuna kuun valkeana yrittäisikään selitellä muuksi kuin itsekurin puutteeksi. En tiedä, jos paketissa lukisi "alko" (ja sisältö olisi silti yhä suklaata), olisiko tilanne sitten toinen.

elon tieltä kirjoitti:

mutta mikä ihmeen putkinäkö vaivaa aa tompeleita? mitään muuta ei todellakaan ole kuin rapajuopon raivoraittius?

...ja vahvojen tehtävä on auttaa heikompiaan (pitämättä heitä heikkouden tilassa). AA:n kanssa touhu on vähän kuin Dumbolla, ennen kuin se tajusi, että sitä kannattelevat omat korvat eikä sulka (= "ohjelma").

Nimenomaan putkinäöstä on kyse. AA on yhden asian liike, sanovat, mutta oikeammin olisi sanoa, että se on yhden sallitun, totuudeksi nostetun, mielipiteen liike. Onko toista "sairaudenhoitomuotoa", joka ei salli teeseistään pilkkuakaan muutettavan eikä ota vastaan yhtään kysymystä, epäilyä, kritiikkiä saati tieteellistä tutkimusta? Tuskinpa.

Mutta miksi siis nauttia alkoholia, kysyttiin. Yksinkertaisesti siksi, että alkoholilla on *oikein käytettynä* paljon myönteisiä puolia.

Sitä paitsi, hyvä viini on yksinkertaisesti *hyvää*.

MC FREE kirjoitti:

Oma raja täytyy löytää, ja on ihmisiä, joille se on ehdoton nolla. Onko sitten kyseessä luonteenheikkous vai sairaus, on tietysti asia, josta voidaan kiistellä tuomiopäivään saakka, mutta se olisi hedelmätöntä. Itse en sairauskäsitelinjalla ole vaan katson, että joillakin ihmisillä on tietty addiktioherkyys, joka puhkeaa kukkaan selvittämättömien traumojen ja opitun käyttäytymisen (päihteen nauttimisen) myötä, ja siitä tyhjyyden (= lasin) täyttämisestä voi poisoppia, kun elämään tulee sisältöä ja näkemystä, joka vie pois liiallisesta itsetarkkailusta.

Täällä mainittiin suklaa. Niinpä! Onko se, ettei voi syödä vain palaa, sairaus? Itse olen samanlainen mutta enpä sitä *omalla kohdallani* kuuna kuun valkeana yrittäisikään selitellä muuksi kuin itsekurin puutteeksi. En tiedä, jos paketissa lukisi "alko" (ja sisältö olisi silti yhä suklaata), olisiko tilanne sitten toinen.

aikoinani ravintokäsitteille. Liekö tietynlaista itsekurin puutetta vai kateutta terveellisiä elämäntapoja palvovia kohtaan vaiko sitä, että ravintokäsitteeseen ei alkoholia ole oikein koskaan saatu mahdutettua... ja syystäkin. Kun vihdoin on oivaltanut elämän ainutlaatuisuuden kaikkine mahdollisuuksineen sekä omaa hivenen kunnioitusta ja nöyryyttä itse elämää kohtaan, oppii elämääkin palvomaan. Se tarkoittaa oman fyysisen ja henkisen puolen hoitamista, kukin omilla tavoillaan. Se tarkoittaa keskustelua menneisyytensä kanssa, sitä mitä elämä oli aiemmin, kun alkoholi vei miestä ja elämä roikkui mukana siinä sivussa. Se tarkoittaa elämän kokonaisvaltaista uudelleenarviointia, kullakin omista lähtöasetelmistaan. Se tarkoittaa asenteen muuttamista. Hyväksyä mennyt elämä sellaisena, kun se on eletty ja elää uutta elämää siten kuten sen haluaa omiin resursseihinsa parhaalla mahdollisella tavalla sovittaa. Tämän asennemuutosta läpikäydessäni olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että alkoholin nauttiminen ei kuulu omaan elämääni. Ympärilläni ihmiset saavat juoda niin paljon kuin haluavat. Se ei vain ole minun juoma. ''This is my way!''

lasse m. kirjoitti:

aikoinani ravintokäsitteille. Liekö tietynlaista itsekurin puutetta vai kateutta terveellisiä elämäntapoja palvovia kohtaan vaiko sitä, että ravintokäsitteeseen ei alkoholia ole oikein koskaan saatu mahdutettua... ja syystäkin. Kun vihdoin on oivaltanut elämän ainutlaatuisuuden kaikkine mahdollisuuksineen sekä omaa hivenen kunnioitusta ja nöyryyttä itse elämää kohtaan, oppii elämääkin palvomaan. Se tarkoittaa oman fyysisen ja henkisen puolen hoitamista, kukin omilla tavoillaan. Se tarkoittaa keskustelua menneisyytensä kanssa, sitä mitä elämä oli aiemmin, kun alkoholi vei miestä ja elämä roikkui mukana siinä sivussa. Se tarkoittaa elämän kokonaisvaltaista uudelleenarviointia, kullakin omista lähtöasetelmistaan. Se tarkoittaa asenteen muuttamista. Hyväksyä mennyt elämä sellaisena, kun se on eletty ja elää uutta elämää siten kuten sen haluaa omiin resursseihinsa parhaalla mahdollisella tavalla sovittaa. Tämän asennemuutosta läpikäydessäni olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että alkoholin nauttiminen ei kuulu omaan elämääni. Ympärilläni ihmiset saavat juoda niin paljon kuin haluavat. Se ei vain ole minun juoma. ''This is my way!''

...respect it.

MC FREE kirjoitti:

...respect it.

mister mäkfree filosofoi jälleen itsekseen ja lassehan näyttää olevan hengenheimolainen!!??
Kukahan se sieltä mäkkärin, vai koilariko se oli kuten joku täälä aikaisemmin ehdotti, peilistä kurkistaa?? Ettei vain olisi lasse m???
Toisaaltahan tää on hyvä keino pitää älyllisen keskustelun tasoa yllä!!!

noHUHUH kirjoitti:

mister mäkfree filosofoi jälleen itsekseen ja lassehan näyttää olevan hengenheimolainen!!??
Kukahan se sieltä mäkkärin, vai koilariko se oli kuten joku täälä aikaisemmin ehdotti, peilistä kurkistaa?? Ettei vain olisi lasse m???
Toisaaltahan tää on hyvä keino pitää älyllisen keskustelun tasoa yllä!!!

miinaan, kun noin törkeesti lähdin kommentoimaan, joku vois pitää sitä ihan provona?
Muut ketjulaiset olivat näköjään jo aikoja sitten huomanneet Misterimme harhailun toden ja tarun rajamailla ja jättäneet ( häveliäisyydestäkö??) kommentoimatta.

noHUHUH kirjoitti:

miinaan, kun noin törkeesti lähdin kommentoimaan, joku vois pitää sitä ihan provona?
Muut ketjulaiset olivat näköjään jo aikoja sitten huomanneet Misterimme harhailun toden ja tarun rajamailla ja jättäneet ( häveliäisyydestäkö??) kommentoimatta.

Sanotaan nyt sitten ihan suoraan, että en ole "koilari", en "lasse" enkä "mäkkärikään". Harmittaako, kun et tiedä, kuka olen? Pari tyyneysrukousta, kyllä se siitä.

Terv. MC FREE

MC FREE kirjoitti:

Sanotaan nyt sitten ihan suoraan, että en ole "koilari", en "lasse" enkä "mäkkärikään". Harmittaako, kun et tiedä, kuka olen? Pari tyyneysrukousta, kyllä se siitä.

Terv. MC FREE

Persettä penkkiin!!!

noHUHUH kirjoitti:

miinaan, kun noin törkeesti lähdin kommentoimaan, joku vois pitää sitä ihan provona?
Muut ketjulaiset olivat näköjään jo aikoja sitten huomanneet Misterimme harhailun toden ja tarun rajamailla ja jättäneet ( häveliäisyydestäkö??) kommentoimatta.

horinaa. Hoitamattomia vakavia mielenterveysongelmia tuntuu esiintyvän tälle palstalle kirjoittavien joukossa ainakin parisataa prosenttia enemmän kuin väestössä keskimäärin. Huhhuh -miehelle tarjoaisin maallikon diagnoosina paranoidia skitsofreniaa. Ei ne kuule oikeasti lepakot sieltä tapulista häviä isoa aapista tavaamalla ja askelmia steppaamalla. Pitää mennä lääkäriin. Ja koska seuraava kommenttisi mitä todennäköisimmin sisältää väitteen luonteisen epäilyksen siitä, että minäkin olen sama henkilö kuin McFree, tiedoksi jo tässä vaiheessa; EN OLE!!! Sinä sen sijaan olet elävä esimerkki lääkityksen laiminlyömisestä pahimmillaan.

Denso kirjoitti:

horinaa. Hoitamattomia vakavia mielenterveysongelmia tuntuu esiintyvän tälle palstalle kirjoittavien joukossa ainakin parisataa prosenttia enemmän kuin väestössä keskimäärin. Huhhuh -miehelle tarjoaisin maallikon diagnoosina paranoidia skitsofreniaa. Ei ne kuule oikeasti lepakot sieltä tapulista häviä isoa aapista tavaamalla ja askelmia steppaamalla. Pitää mennä lääkäriin. Ja koska seuraava kommenttisi mitä todennäköisimmin sisältää väitteen luonteisen epäilyksen siitä, että minäkin olen sama henkilö kuin McFree, tiedoksi jo tässä vaiheessa; EN OLE!!! Sinä sen sijaan olet elävä esimerkki lääkityksen laiminlyömisestä pahimmillaan.

Persettä penkkiin!!!

Denso kirjoitti:

horinaa. Hoitamattomia vakavia mielenterveysongelmia tuntuu esiintyvän tälle palstalle kirjoittavien joukossa ainakin parisataa prosenttia enemmän kuin väestössä keskimäärin. Huhhuh -miehelle tarjoaisin maallikon diagnoosina paranoidia skitsofreniaa. Ei ne kuule oikeasti lepakot sieltä tapulista häviä isoa aapista tavaamalla ja askelmia steppaamalla. Pitää mennä lääkäriin. Ja koska seuraava kommenttisi mitä todennäköisimmin sisältää väitteen luonteisen epäilyksen siitä, että minäkin olen sama henkilö kuin McFree, tiedoksi jo tässä vaiheessa; EN OLE!!! Sinä sen sijaan olet elävä esimerkki lääkityksen laiminlyömisestä pahimmillaan.

tuota jepen ehdottamaa persettä penkkiin ja kävin ryhmässä.
Mulla vaan tosiaan on niin, että koska olen vasta 15v ollu raittiina enkä ole toipunu sairaudessani niin tulee syyllistyttyä noihin provosointeihin. Mistähän sitä nöyryyttä löytäs, kun en ole myöskään mäkkärin ja sinun tapaan mikään vahvakaan.
Täytynee vaan höpistä pari tyyneysrukousta ja kenties soitan myös kummilleni ja kerron epävakaisuudestani.
Olkaa te iloisia siitä, että olette toipuneet.

noHUHUH kirjoitti:

tuota jepen ehdottamaa persettä penkkiin ja kävin ryhmässä.
Mulla vaan tosiaan on niin, että koska olen vasta 15v ollu raittiina enkä ole toipunu sairaudessani niin tulee syyllistyttyä noihin provosointeihin. Mistähän sitä nöyryyttä löytäs, kun en ole myöskään mäkkärin ja sinun tapaan mikään vahvakaan.
Täytynee vaan höpistä pari tyyneysrukousta ja kenties soitan myös kummilleni ja kerron epävakaisuudestani.
Olkaa te iloisia siitä, että olette toipuneet.

...vein vaimoni ulos syömään. Vietimme mukavan illan rauhallisessa ravintolassa mezeannoksista, toistemme seurasta ja oikeasta keskustelusta nauttien. Minusta se oli paljon parempi tapa viettää sunnuntai-iltaa kuin itsekkäästi itsestä puhuminen ja "kokemuksen" kuuntelu jossakin kapisessa kokoustilassa.

AA-elämässä millään muulla ei ole väliä kuin *minun-minun-minun* raittiudellani ja sen "hoitamisella". Miksi luonnollista olotilaa täytyisi jotenkin jatkuvasti hoitaa? Täällä on sanottu, että alkoholistille jokainen raitis päivä on ihme. Juuri tuollainen asenne pitää yllä sairautta. Sehän antaa ymmärtää, että ei-ihmeellinen eli normaalitila olisi juoppous. Todellista ajatusmaailman nurinkurisuutta!

Kyllä, nautin todellakin täysin siemauksin siitä, että olen älynnyt alkaa olla toipunut ja uskallan elää.

MC FREE kirjoitti:

...vein vaimoni ulos syömään. Vietimme mukavan illan rauhallisessa ravintolassa mezeannoksista, toistemme seurasta ja oikeasta keskustelusta nauttien. Minusta se oli paljon parempi tapa viettää sunnuntai-iltaa kuin itsekkäästi itsestä puhuminen ja "kokemuksen" kuuntelu jossakin kapisessa kokoustilassa.

AA-elämässä millään muulla ei ole väliä kuin *minun-minun-minun* raittiudellani ja sen "hoitamisella". Miksi luonnollista olotilaa täytyisi jotenkin jatkuvasti hoitaa? Täällä on sanottu, että alkoholistille jokainen raitis päivä on ihme. Juuri tuollainen asenne pitää yllä sairautta. Sehän antaa ymmärtää, että ei-ihmeellinen eli normaalitila olisi juoppous. Todellista ajatusmaailman nurinkurisuutta!

Kyllä, nautin todellakin täysin siemauksin siitä, että olen älynnyt alkaa olla toipunut ja uskallan elää.

....kulkee - kapiset koirat louskuttaa.........