Meillä on juuri aloitettu unikoulu. Sellainen, jossa lapsi laitetaan valveilla omaan sänkyyn eikä sieltä nosteta pois. ollaan lähellä koko ajan, pidän kädestä kiinni ym. mitä nyt yleensäkin olen tehnyt lasta rauhottaakseni, sitä tassuhoitoa. Toissa iltana lapsi nukahti noin puolessa tunnissa ja eikä koko aikana itkenyt suoraa huutoa ja muutenkin oli melko rauhallinen. enemmänkin sellaista kitinää. Eilen oli kuitenkin toisin. Heti sänkyyn laitettaessa alkoi silmitön huuto ja se vaan yltyi ja yltyi.Lisäksi valtavaa rimpuilua,, että eipä oikein lapsen paikallaan pitämisestä tullut mitään. Tassuhoitokin tuntui jotenkin täysin mahdottomalta. Ja kun ei hermot sit kuitenkaan kestäneet, niin syliinhän se piti ottaa. Ja sittenkin kesti kauan ennen kuin rauhoittui. Tai sanotaanko, että minun mielestä kesti ikuisuuden. Kaiken kaikkiaan meni 1,5h kun lapsi lopulta rauhoittui ja nukahti kainalooni.
Itse en ole mitenkään erityisen innostunut näistä unikouluista. Jotenkin olen aina toivonut ja luottanut, että lapsi oppii nukahtamaan kyllä jossain vaiheessa itsekseen (viime aikoina nukahtanut kainaloon, josta olen siirtänyt omaan sänkyyn), kunhan vaan huolehtii tietyistä perusasioista - säännällinen päivärytmi, ei liikaa virikkeitä, päivällä mukavaa ja läheistä yhdessäoloa, säännölliset ja riittävät syömiset ym. Yleensäkin huolehtia siitä, että esim. uusiin asioihin voi tutustua rauhassa, jolloin toivon mukaan myös lapsen luonnollinen mielenkiinto uusia asioita kohtaan säilyy. Ehkä tämä on naiivi ajattelutapa, mutta joku siinä huudatamisessa mättää. Tai siis pikemminkin vauvan. Kai 8kk on vielä vauva, joka ei hirveesti vielä ymmärrä?? Isomman lapsen itkua on paljon helpompi kuunnella.
Mutta kuitenkin, johtuuko sitten ympäristön "painostuksesta", siis yleisestä ajatuksesta, että lapsen tulee nukahtaa itse, mitä aikaisemmin sen parempi, että olen nyt itsekin päätynyt unikouluun. Ja toki oma töihin paluu mietityttää.
Tässä tuli itse asiassa vähän ylimääräistä sepustusta mukaan, mutta varsinainen kysymykseni on siis se, että kauanko teillä on kestänyt, että lapsi on nukahtanut?
Kaikki ajatukset ja kokemukset unikouluista otan mielelläni vastaan!
Itse en ole mitenkään erityisen innostunut näistä unikouluista. Jotenkin olen aina toivonut ja luottanut, että lapsi oppii nukahtamaan kyllä jossain vaiheessa itsekseen (viime aikoina nukahtanut kainaloon, josta olen siirtänyt omaan sänkyyn), kunhan vaan huolehtii tietyistä perusasioista - säännällinen päivärytmi, ei liikaa virikkeitä, päivällä mukavaa ja läheistä yhdessäoloa, säännölliset ja riittävät syömiset ym. Yleensäkin huolehtia siitä, että esim. uusiin asioihin voi tutustua rauhassa, jolloin toivon mukaan myös lapsen luonnollinen mielenkiinto uusia asioita kohtaan säilyy. Ehkä tämä on naiivi ajattelutapa, mutta joku siinä huudatamisessa mättää. Tai siis pikemminkin vauvan. Kai 8kk on vielä vauva, joka ei hirveesti vielä ymmärrä?? Isomman lapsen itkua on paljon helpompi kuunnella.
Mutta kuitenkin, johtuuko sitten ympäristön "painostuksesta", siis yleisestä ajatuksesta, että lapsen tulee nukahtaa itse, mitä aikaisemmin sen parempi, että olen nyt itsekin päätynyt unikouluun. Ja toki oma töihin paluu mietityttää.
Tässä tuli itse asiassa vähän ylimääräistä sepustusta mukaan, mutta varsinainen kysymykseni on siis se, että kauanko teillä on kestänyt, että lapsi on nukahtanut?
Kaikki ajatukset ja kokemukset unikouluista otan mielelläni vastaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
en juuri saanut selvää miksi joudutte käymään unikoulua?pitikö jotain maitopullorallia tms yöllä..?vai nukuttamisen kanssako vain ongelmia? jos näin niin kyllä pelkät rauhalliset ja säännölliset iltarutiinit auttaa..ja samahan se on miten nukahtaa vaikka kainaloon itkemäti jos ei mitään jatkuvia heräilyjä oo nukahtamisen jälkeen...meillä 6kk tyttö ja on samat rutiinit joka ilta ja nukahtaa melkein tissille ja siitä omaan sänkyyn. joskus yöl itkee mut auttaa kun silittää hieman.
Niinpä tosiaan, enhän tuonut esille selvästi, että miksi unikoulua.
Puolen vuoden iässä yöt alkoivat olla aika levottomia, ennen tätä nukkui ihan mukavasti. Jatkuvaa heräilyä (itkua), yösyötöt (rintamaitoa) lisääntyivät yhdestä kahteen-kolmeen. Tyttö on aina nukahtanut tissille ja siitä olen sen siirtänyt omaan sänkyyn. Tämä on käynyt aina vaivattomasti. Vasta viimeisen parin viikon ajan olen nukuttanut tytön ilman tissiä kainalooni. Näinkin nukahtaminen on tapahtunut nopeasti ja saan siirrettyä tytön omaan sänkyyn jatkamaan unia. Yösyötön jälkeen onkin ollut vaikeampi saada takaisin omaan sänkyyn ja olenkin monesti ottanut viereeni nukkumaan. Itse asiassa nämä pari viimeistä viikkoa tyttö on nukkunut varsin hyvin.
Siis lyhyesti sanottuna syy unikouluun on se, että lapsi ei nukahda itse omaan sänkyyn ja se, että hän edelleen syö yöllä, joskin nyt vain kerran. Minusta meidän tilanne on varsin hyvä, mutta neuvolantäti sai minut jotenkin ylipuhuttua - "pelottelemalla", että muussa tapauksessa meillä tulee olemaan jatkossa kovasti ongelmia nukkumisten kanssa. Ehkä, ehkä ei.
Nyt olen kylläkin jo päättänyt, että nämä unikoulut on meidän osalta ainakin toistaiseksi ohi. Viime yö oli levottomin yö, mitä koskaan on ollut, itse en nukkunut juuri ollenkaan. Ja tuo toissailtaisen huutamisen tietenkin viime yön levottomuuteen yhdistän. Ottaa niin päähän. Rytmitkin meni taas vähän sekasin. Kai se unikoulukin voisi toimia, mutta onko pienen lapsen itkettäminen kuitenkaan sen arvoista.
juu kyllä se on ihan tavallista et lapsi syö kerran yössä ja jos viel päivän muut ruokailut on ollut huonommalla..ei kannata aina neuvolantätien juttuja kuunnella. kyl meilläkin on nyt joinakin öinä syöty yhesti ja alkoi jo huolettaa et miten jatkuu kun kuukauden iästä alkaen muuten yöt nukkunut läpeensä..varmaankin päivän touhut tulevat esiin levottomuutena yöllä jolloin me hyväsydämiset äidit tarjoamme hetimiten rintaa/pulloa, vaikkei nälkä olisikaan heräämisen syy..Hyvin meil on pullat uunis jos kerran yössä vaan syö :) ja jos lapsi nukahtaa tissille/pullolle niin miksei se saisi..mul 3 lasta ja ei lapsen tarvitse omaan sänkyyn ainakaan itkien nukahtaa jos nukuttaminen helpomminkin onnistuu..vaikka tissille..edellyttäen ettei muita ralleja ja ongelmia nukkumisen suhteen ole.jatka vaan samaa rataa kerran muuten hyvin nukkunut..kaikenlaisia tätejä pelottelemassa..höpöhöpö..;)
Meillä on tyttö 8kk...
Ajattelin kans joskus että nyt aloitan sen unikoulun, huutoa ja rimpuiluahan siitä vaan seuras, en kestänyt katsoa semmosta, että toinen joutuu nukahtamaan niin pahalla mielellä.
Sitten ajattelin että en vaivaa asialla päätä enempää, että antaa tehdä niinkuin "haluaa" että tuskin enään 15 vuotiaana haluaa nukkua vieressä.
Tyttö oppi sitten yhtäkkiä nukahtamaan omaan sänkyyn nukkuu 4-6 tuntia (aluksi saattoi nukkua vaan 1-2 h) sen jälkeen tissille ja jatkaa unia vieressä aamuun asti.
Jos laitan syötön jälkeen omaan sänkyyn niin nukkuu siinä vaan 1-2 tuntia, niin oon antanut nukkua vieressä ihan omienkin unien takia.
Välillä oon miettinyt että pitääköhän se opettaa nukkuun omaan sänkyyn??
Mutta en aloita mitään unikoulua, antaa olla vauva vielä, ja vauvat heräävät öisin ja vauvat haluavat olla äidin vieressä...
Kyllä se varmaan joskus oppii nukkuun koko yön omassa sängyssä=)
Vastaus kysymykseesikin vielä:
Meillä on huutoa kestänyt varmaan jopa tunnin tai pidempään ja lapsi ei nukahtanut siltikään, vastako tissille...
Eikös unikoulussa ole tarkoitus se, että vanhemmat eivät ole siinä vauvan näköpiirissä, kun unta houkutellaan. Lapsi siis viedään sänkyyn, sanotaan hyvää yötä ja sitten lähdetään pois. Jos lapsi alkaa kitistä, käydään antamassa tassuhoitoa (käsi vatsan tai selän päällä), sanotaan taas hyvät yöt ja poistutaan. Jos lapsi ei rauhoitu ja alkaa itkeä, hänet nostetaan ja rauhoitellaan. Sitten taas takaisin sänkyyn...
itse nyt viikon verran. Aluksi oli tarkoitus, että itse nukun esikoisen kanssa ja mies hoitaa hyssyttelyt. Ajateltiin, että mun maidonhaju häiritsee pojan unensaantia. Kahtena yönä sitten poika huusi tosi kauan (ekana yönä 2 tuntia ja tokana 1 tunnin), kunnes mies haki minut apuun. Otin sitten pojan aluksi syliin ja kapaloitsin tiukkaan, ettei pikkuraajat sätkineet. Hyräilin ja kiikuttelin, kunnes rauhoittui (meni n ½ tuntia) ja sitten laitoin sänkyynsä, jossa vielä pyöri jonkunaikaa. Nukahti kuiteskin alle vartissa siihen sänkyyn. Nukkui sitten n viiteen, jolloin olen sitten antanut jo tissiä. eli päätin lopettaa yötisuttelut, annan iltamaidot kymmenen maissa ja jatkan sitten 5 maissa. Viime yönä heräsi yhdeltä ja kolmelta, mutta nukahti ihan lyhyen hyssyttelyn jälkeen, ei tarvinnut enää edes nostaa syliin, raskas käsi selällä ja täristely riittivät.
Eli ei se minun hajuni häirinnyt, päinvastoin. Mies saa nukutella tästä lähtien päivisin, minä hoidan edelleen yöt.
Tulihan vuodatus, toivottavasti edes vastasi osin kysymykseesi. ;-)