Olen ollut aika hermona kun täytyy töissä olla asiakaspalvelussa pari tuntia yksin. Asiakkaita riittää ja jokaista täytyy palvella. Pelkään lähinnä että saan täydellisen 'katkoksen' jolloin en osaa tehä töitä niinkuin on neuvottu. Lisäksi saan kuumia aaltoja pitkin vartaloa jännitystilan aikana. Joka menee hetken päästä ohi. Olen sairastanut lievän masennuksen 4 vuotta sitten ja nyt olen vähentänyt jo lääkkeitä puoleen siitä mitä on ollut. Kun muita on töissä kanssani ei jännitystä ole ja olen hyvin itsevarma ja sosiaalinen. Työpaikkani on uusi ja en koe viihtyväni siellä vaan etsin muita töitä. Pomo on jollain tapaa ihminen jota hieman pelkään hänen jyrkän käytöksen takia ja en haluaisi epäonnistua hänen silmissä jotta sanomista ei tulisi. Aikaisemmassa työpaikassa ei ollut näitä oireita vaikka jouduin olemaan yksin joskus koko päivän. Miten on, jännitättekö te töissä ja millaisissa tilanteissa. Ja käytättekö jotain lääkitystä. Työkaverit tuntuu jotenkin itsevarmoilta näissä tilanteissa ja mietityttää miksi oikein olen ruvennut saamaan näitä tuntemuksia.
Jännitys
työssä
3753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
valinnut koskaan sellaista työtä jossa joutuu kohtaamaan ihmisen ja olen aina paennut tilanteita ja sellaista työtä joissa joutuisin kohtaamaan pelkoni.En ole uskaltanut aikoinani et-
siä apua ja siksi olen sisäistänyt ja sulkenut nuo
pelot syvälle sisimpääni enkä ole kohdannut niitä.
Nyt vanhempana yritän etsiä niihin apua enkä tie-
dä mitä pitäisi tehdä?Joku mainitsi että paras ta-
pa päästä jäännityksestä eroon olisi psykoanalyy-si ja toiseksi paras psykoterapia.Viime aikoina kun olen yrittänyt käsitellä jännitykseni syitä,minusta on tuntunut välillä että paljon pas-
kaa on tullut ulos jonka olen sisäistänyt aikoi-
naan.Pelkoni ja jännitykseni ei silti ole vielä kadonnut enkä ole varma olenko saanut itseluottamustakaan lisää?
Jaa saattaahan pomosikin olla peloissaan, ainoana suojanaan tuo jyrkkä käytös. Kumman valitsisit>> Saisit elämäsi aikana sanotaanko 6 totaalista katkosta, mutta sinun ei tarvitsisi pelätä niitä ollenkaan etukäteen.
Vai>> Et saisi yhtään katkosta, mutta saisit jännittää niitä joka päivä ja pelätä epäonnistumista.
Varmaan eka on ainakin henkisesti mielyttävämpi.
Ja kuika tylsä paikka maailma olisikaan, jos kukaan ei koskaan tekisi typeryyksiä. Mokaaminen on kunigaslaji!
Itse olen myöskin jännittäjä, enkä tiedä mistä nämä tuntemukset sitten kumpuavat.. kai sitä sitten alitajunnassaan kokee olevansa jotenkin huonompi.
Mutta sen tiedän, että ihmisellä on paha tapa jalostaa tätä pelkoaan eri tilanteisiin. Sulla se on nyt se yksinjääminen tai pomon ilmestyminen mikä laukaisee rauhattoman olon. Alat tarkkailemaan miltä minusta nyt tuntuu, saat kuuman aallon... säikähdat sitä, mietit näkyyköhän tää ym...keskityt siis itseesi.
Sen sijaan, että keskittyisit kaikkeen muuhun mitä tapahtuu, hymyilisit entistä ystävällisemmin
...asiakas kenties hymyilisi takaisin... ja tietäsit olevasi hyvä. Ystävällisyys on itsevarmuutta moninverroin arvokkaampaa.
Tuttu tunne. Lähdin sosiaalialalta osittain jännittämisen takia. tunsin itseni aina jotenkin huonoksi ja pelkäsin aina hirveästi että en toimisikaan tilanteissa oikein teoin enkä sanoin. Eli mahoton epäonnistumisen pelko.
En silti irvaile muille epäonnistumisista ja yritän olla kannustava omalla heiveröisellä tavallani mutta jotenkin vain pelkään muita ihmisiä - ja sitä omaa epäonnistumista- eli pettymyksen tuottamista muille.
Miten muut voisivat minua ymmärtää kun en itsekään itseäni ihan ymmärrä. Solmussa olen enkä tiedä pystynkö koskaan solmuistani täysin selviämään mutta yritän.
Olen yrittänyt pakoilla sosiaalisia tilanteita, mutta ei niitä helposti pakoon pääse. En kehtaa olla pois vanhempain illoista yms. mutta niissä olo on tuskaa ja osa ihmisistä karttaa minua kuin ruttoa, koska on huomannut epävarman ja hermostuneen oloni ja sen etten paljon juttele.
Psykoanalyysiin meno olisi varmaan ihan hyvä ja joskus kun söin epaa olotilani tuntui hiukan siedettävämmältä jopa sosiaalisissa tilanteissa.
Aiheesta kirjoitettua terapeuttista lukemista en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea kirjastosta...
Toivottavasti sinä löydät jotain kautta helpostusta jännitykseesi.