Kaikista tuntemistani ihmisistä olen itse itselleni julmin. Olen loistava ylläpitämään huonon itsetunnon kierrettä. Minulla on jokin tunnemuisti, johon on piirtynyt masennuksen automaatio. Masennuksen koen niin, että ns. haukun itseni lyttyyn. Näen ja muistan kaikesta aina sen miten typerä olen omasta mielestäni ollut. Kuvittelen näkeväni koko ajan ympärilläni ihmisten arvostelua yms. Samalla TIEDÄN aivan varmasti että olen ihan ok niinkuin kuka tahansa muukin, mutta minusta vaan ei TUNNU siltä. Ei naurata.
Voisiko kognitiivinen psykoterapia auttaa?
Voisiko kognitiivinen psykoterapia auttaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ihmiset ymmärtäisivät kuinka vähän huomiota toiset ihmiset kiinnitävät heidäN tekemisIInsä, eihän meillä olisi yksinäisiäkään?
Minua ei oikeastaan juuri haittaa se, kiinnittääkö joku tekemisiini huomiota tai ei. Olen kokenut kohtuullisesti positiivistakin huomiota, mutta en välitä sellaisesta. Olen kai sitten vaatimaton.
Mutta valitettavasti vain ihmisen sosiaalinen paikka määrittyy koko ajan arkisissa ympyröissä muiden ihmisten kanssa. Miten sinua kohdellaan...
Eli multa puuttuu "copingin" kyky tai halu, selittää asioita parhain päin. En välitä korjata jos mut voidaan vaikka jossain tilanteessa ymmärtää väärin. Inhoan selittelyä...
Edellinen taas vaikuttaa siihen, miten sitä uskoo itseensä. Miten omaperäisiä ajatuksia tai ehdotuksia sitä viitsii sanoa ääneen, tai miten pystyvänä ihmistä pidetään...
Totta. Mitä vähemmän ihminen tarkkailee itseään, sitä varmempi ja mieluisampi olo hänellä on.