Olen päätynyt hieman hämmentävään tilanteeseen ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse nainen ja tähän asti seurustellut vain miesten kanssa. Siitä ei ole epäilystä, etteivätkö miehet kiinnostaisi, mutta nyt on kuvaan astunut eräs nainen. En ole koskaan aiemmin tuntenut kummempaa viehtymystä naisia kohtaan, mutta hän tekee poikkeuksen..
Hän vaikuttaa ihanalta ihmiseltä ja on omalla tyylillään valloitava, suorastaan upea ilmestys. Niinpä huomasin ajattelevani häntä yhä useammin ja lopulta olevani korviani myöten ihastunut. Aikaisemmin ajatus seksistä naisen kanssa on ollut lähinnä vastenmielinen, mutta nyt tuntuu, että hänen kanssaan haluaisin kokea _kaiken_. En edelleenkään ole kiinnostunut yhdestäkään muusta naisesta, mutta hän..
Onko vastaavia kokemuksia? Ja siis yhtä tervetulleita niin miesten kun naistenkin näkökulmat :)
Hän vaikuttaa ihanalta ihmiseltä ja on omalla tyylillään valloitava, suorastaan upea ilmestys. Niinpä huomasin ajattelevani häntä yhä useammin ja lopulta olevani korviani myöten ihastunut. Aikaisemmin ajatus seksistä naisen kanssa on ollut lähinnä vastenmielinen, mutta nyt tuntuu, että hänen kanssaan haluaisin kokea _kaiken_. En edelleenkään ole kiinnostunut yhdestäkään muusta naisesta, mutta hän..
Onko vastaavia kokemuksia? Ja siis yhtä tervetulleita niin miesten kun naistenkin näkökulmat :)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tekstisi oli kuin minun ajatukseni...
Sama tilanne, en ole "toiminut". Jotain yhteistä tuntuu olevan ilmassa mutta ehkä rohkeus ei riitä kummallakaan.
sitten fifty-fifty jne.Olisin voinut olla viikoja sitten tuon tekstin kirjoittaja(paitsi että elän avoliitossa).Toivottavasti et ole samaan naiseen ihastunut,hän on juuri tuollainen kun kuvailit:) No joo,samanlaisia kokemuksia näyttää löytyvän.Jos olet vapaa,niin anna palaa,kokemus on aivan mahtava(on tietysti henk,koht.) Ennen sitä ota huomioon se riski,että miehiin kiinnostus hiipuu ja naisiin voimistuu,varsinkin silloin jos kokemus on erittäin hyvä,mahtava.Lopputulos voi olla 99% naisille!!!
Itse olen vapaa ja olisi upeaa saada olla hänen kanssaan vakavasti. En vain tiedä onko hän vapaa vai varattu ja ennen kaikkea, mitä mieltä hän on naisista.. :P
Ja koska olen arka tekemään aloitteita miehillekään, niin naiselle avautuminen tuntuu mahdottomalta jo senkin takia, että on liian todennäköistä, ettei häntä tytsit kiinnosta.
Ei itseäni haittaisi, vaikka prosentit olisi 50-50 tai vaikka sitten se 99% naisille, jos vaan löytäisi sen oman kullan. Olisi ihanaa saada hänet omakseni, mutta en uskalla edes yrittää
1 prossa naiselle, ehdottomasti!:)
Minäkin olen hiljattain tavannut naisen, johon olen jostain syystä ihastunut. En osaa sanoa mikä tästä naisesta tekee erilaisen kuin muut, koska en ole koskaan aiemmin ollut naisista "siinä mielessä" kiinnostunut.
Olen ollut vähän hämmentynyt näistä tuntemuksista, mutta en vaan osaa olla ajattelematta tätä naista.
Hämmentävältä se tosiaan alkuksi tuntui. Nyt olen jo tottunut ajatukseen eikä minua vaivaa enää kuin se, etten saa olla ihastukseni kanssa.
Omituista, kun tosiaan ei ole aikaisemmin naisia vilkuillut ja yhtäkkiä joku varastaa kaiken huomiosi halusit tai et :) Häntä ajattelee kyllä mielellään.. aurinkoinen olemus ja maailman kaunein hymy :)
Viime viikolla kuulin tosin masentavan uutisen: hän muuttaa muutaman viikon päästä toiselle paikkakunnalle :( Surettaa todella, koska en sen jälkeen näe häntä ehkä enää koskaan..
Myös minä olen aina seurustellut miesten kanssa ja ollut ihastunut vain heihin. Tälläkin hetkellä olen jo vuosia asunut avoliitossa miehen kanssa. Nyt olen kuitenkin harrastukseni parissa tavannut erään naisen, johon olen ihastunut.
En tiedä kuvittelenko asioita, mutta kun ensimmäistä kertaa tapasin hänet, hän katsoi minua kuin olisi rakastunut ensi silmäyksellä. En tiedä johtuiko tästä erittäin odottamattomasta "huomiosta", mutta uteliaisuuttani aloin ajatella häntä ja sitten yhtäkkiä ihastuin. En tiedä hänestä mitään, mutta jotain outoa kemiaa välillämme on.
Totta, että aluksi tuntui todella hämmentävältä. Itse jopa säikähdin omia ajatuksiani, mutta nyt olen ihan ok niiden kanssa. Tuskinpa tästä mitään tulee, mutta ajatuksissani voin tehdä mitä haluan:)
Äh, ihastukseni kohde on luultavasti kiinnostunut vain miehistä (lipsautti nimen, joka on luultavasti poikaystävänsä). Nyt olen ihan maassa...on vaan pystyttävä pääsemään näistä tunteista. En missään tapauksessa halua, että hän tuntisi olonsa kiusaantuneeksi seurassani.
En tiedä miksi kuvittelin, että hän voisi olla kiinnostunut minusta tai ylipäänsä naisista. Eihän näitä asioita välttämättä päällepäin näe. Hänellä on vain sellainen katse, joka sai minut kiinnostuneeksi. Edelleen miehet kiinnostavat 99%:sti, mutta olin/olen kyllä yhtä ihastunut tähän naiseen kuin kehen tahansa mieheen ikinä.
Kurja tilanne :/ Ja kun ei kehtaa kysyäkään, että miten asiat oikeasti ovat.. Tuo lauseesi "Edelleen miehet kiinnostavat 99%:sti, mutta olin/olen kyllä yhtä ihastunut tähän naiseen kuin kehen tahansa mieheen ikinä.", niin oli aivan täsmälleen samanlainen kuin omat tunteeni.
Mutta toisaalta, jos haluaa ruokkia toiveitaan, niin voihan hänkin olla bi..? Olen itsekin kuullut, kun ihastukseni on puhunut jostain miehestä ja hymyillyt iloisena. Tietysti kuvittelen pahinta -omalta kannaltani pahinta siis- ja tulkitsin puheet poikaystävää koskeviksi. Tuntui todella kurjalta, mutta jotenkin, kun en ole kuullut sellasia puheita taas aikoihin ja kaikkea sävyttää epävarmuus, kun ei ole mitään oikeaa tietoa mistään, niin kurjuus on väistynyt taka-alalle ja tunteeni ovat taas nousseet pintaan. Melko varmasti elättelen täysin turhia toiveita, mutta en voi niille mitään. Ja saahan ihastumisentunteista iloakin.
Onko teillä sellaista oloa, että nyt, kun on ihastunut naiseen, niin se olisi jotenkin tavallista mies-ihastusta epätoivoisempaa? Ehkä juuri sen takia, kun tuntuu niin toivottamalta, että toinen olisi kiinnostunut edes ylipäätään naisista ja sitten vielä että juuri sinusta itsestäsi. Minulla on :P
No en kyllä missään tapauksessa aio kysyä hänen suuntautumisestaa yhtään mitään. Olen huono (suorastaan toivoton) tekemään aloitteita miestenkin suhteen, saati sitten naisten. Jään siis ikuiseen epätietoisuuteen...:(
Toi on totta, että tämä on hurjasti epätoivoisempaa kuin ihastus mieheen. Itsellä on kyllä kaikki realismi pelissä ja silti vain haaveilen hänestä. En halua nolata itseäni, enkä sitä, että hän vaivaantuu minun läsnäollessani.
Olen varsin nätti tyttö, joten miesten kanssa tällaista ongelmaa ei tavallisesti ole....huoh, mitähän sitä tekisi, kun haluaisin vaan nähdä häntä koko ajan. Olen varmaan tulossa hulluksi..
Aivan...mulla sama fiilis...Tuntuu typerältä ja hölmöltä ajatella sitä naista koko ajan, kun ei edes tiedä onko se lesbo tai bi. Mäkään en tod. voisi kuvitellakaan kyseleväni sellaista, koska en ole ikinä edes jutellut sen kanssa...se on vain sellaista kaukoihastusta...hyvä kun uskallan katsoa, ettei vaan alkaisi kelailla mitään...En pidä itseäni millään tavoin epätoivoisena, mutta aika turhauttavaa on...
...että mulla on täysin samanlaisia ajatuksia. Mä huomasin itsessäni noin puoli vuotta sitten saman, kun ihastuin tyttöön harrastukseni parissa. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään samanlaista. Olen aina ollut kiinnostunut vain miehistä. Toinen jota kohtaan tunnen SUUNNATONTA vetoa on nyrkkeilijä Eva Wahlström...oioioi...Mitä mieltä te muut olette hänestä? Mistä päin muuten olette ja minkä ikäisiä? Mä olen Helsingistä...
Heh, monilla on koitunut kohtaloksi juuri harrastuksien parissa ihastua, sama juttu minullakin :) Itse huomasin/myönsin tunteeni viitisen kuukautta sitten. Tuo ihanaa säpinää salille, mutta toisaalta myös surua, kun toinen tuntuu saavuttamattomalta.
Eva Wahlströmiä katselen itsekin mielelläni :) Häneen en ole mitenkään "ihastunut" tai muuta, mutta hän on persoonnallisesti hyvännäköinen ja hymyilee paljon.
Mä oon Varsinais-Suomesta, 19v.
Mä olin vielä puoli vuotta sitten samassa tilanteessa, tosin tiesin alusta asti että kultani on kiinnostunut naisista. Mutkia on matkassa ollut enemmän ja vähemmän, mutta nyt neljä kuukautta seurustelua takana ja toivon ettei loppua tule=) Onnellinen olen ihanaisen naiseni kanssa!
Toivotan sulle onnea!
Oi, onnea teille! Ihana kuulla välillä joku onnellinenkin kohtalo :) Ehkä meil muillakin on sit toivoa ;) Haaveilla ainakin saa
Pelottavaa, kuinka joku on lukenut mun ajatukseni ja kirjoittanut ne tänne. En näköjään ole ainoa, jonka ajatukset olet lukenut. :)
Sama tilanne siis myös mulla. Miehet todellakin 99% mutta se prosentti menee naisille tai paremminkin naiselle. Uskomatonta, että joku voi saada tuntemaan siten, miten hän saa tuntemaan. En myöskään tiedä, mikä hänessä vetää puoleensa, mutta joku se on.
Kevät saa muutenkin pään sekaisin, niin tämä vielä lisää sitä sekasuutta entisestään. Valitettavasti unelmanaiseni on vain unelma, sillä hän on varattu.. miehelle.
Meidän välillämme on jonkinlainen jännite, mutta voi olla että se on vain omaa kuvitelmaa. Silti pelkään, että hän on huomannut tunteeni eikä se ole hyvä juttu.
....On jotenkin alkanut ahdistaa tämä asia, kun ei voi tehdä mitään...ajattelen sitä tyttöä koko ajan...olenko jotenkin sekaisin? En ole koskaan edes jutellut hänen kanssaan...Tuntuu niin typerältä..On helvetin turhauttavaa tuntea näin ja jäädä yksin asian kanssa, kun ei voi lähestyä toista. Sitten vaan ärsyttää kaikki noi näilläkin keskustelusivuilla seksiseuraa etsivät pariskunnat...Kun ajattelen tätä tyttöä ei ensimmäisenä ole mielessä seksilelut ja joku äijä siinä vieressä huohottamassa. Miehet eivät liity ajatuksiini minusta ja tästä tytöstä. Miten teillä muilla?
On tosiaan inhottavaa, kun toista ei saa mielestään mutta asiat eivät myöskään etene.
Seksi ei itselläkään ole mitenkään päällimmäisenä mielessä, eikä varsinkaan niin, että siihen liittyisi joku kolmas osapuoli.
Eniten haaveilen siitä, että saisin kietoa käteni hänen ympärilleen ja olla lähekkäin. Ja siitä, että hän hymyilisi minulle ja haluaisi yhtä paljon olla kanssani, kuin minä haluasin olla hänen kanssaan. Kokonaisvaltaisesta seurustelusuhteesta, johon kuuluisivat välittäminen ja rakastaminen, ja sitten aikanaan myös seksi.
Yllättävää, miten paljon samanlaisia tunteita muilla ihmisillä. Ja varsinkin, kun kuvailette omia tuntemuksia, ahdistuksia ja ajatuksia, niin tuntuu, kuin kirjoittaisitte omistani. Jotenkin helpottavaa tietää, että samanlaista taistelua käy joku muukin.
Toivoisin uskaltavani lähestyä häntä, mutta tiedän, etten uskalla. En ole saanut sanottua hänelle mitään, vaikka voisin oikeastaan aika luontevasti kysellä häneltä vaikkapa vinkkejä harrastukseeni. En halua hänen missään nimessä epäilevän mitään, koska pelkään kuollakseni tulevani torjutuksi, ja että sen jälkeen hänen olisi kiusallista tai jopa inhottavaa olla samassa huoneessa kanssani.
Huomenna näen hänet taas, en malttaisi odottaa. Ihanaa saada katsoa hänen valloittavaa olemustaan ja kaunista hymyään, edes sen hetken. Nyt nukkumaan, ettei tuu mustia silmänalusia ;)
Olen kauhean huono piilottelemaan tunteitani, joten yleensä ihmiset lukevat minua kuin avointa kirjaa näissä asioissa. Siksi olen yrittänyt olla extra-huolellinen, etten paljastuisi.
Tavallaan haluaisin hänen tietävän tunteeni, mutta vielä enemmän pelkään juuri tuota torjutuksi tulemista ja sitä että ilmapiiri muuttuisi kiusalliseksi sen jälkeen.
Olen jutellut hänen kanssaan muutaman kerran ja hän on sellainen rauhallinen ja itsevarma. Olin niin "hermostunut" että taisin söpöttää mitä sylki suuhun toi (hävetys)...ettei tämä asia vaan olisi jo ennestään tarpeeksi turhauttava, niin hän taitaa pitää minua ihan bimbona.
Ihan sama tilanne: "Tavallaan haluaisin hänen tietävän tunteeni, mutta vielä enemmän pelkään juuri tuota torjutuksi tulemista ja sitä että ilmapiiri muuttuisi kiusalliseksi sen jälkeen." Leikittelen usein ajatuksella, että hän saisi tietää tunteistani ja tunnustaisi sen jälkeen omansa, kun ei enää tarvitse pelätä torjuntaa.. :) Kaikkea sitä ajatteleekin.
Ja tuo on toinen syy, miksi en saa lähestyttyä häntä: hän on itsevarma, mutta minun varmuuteni katoaa hänen katseensa alla sekunnin murto-osassa. Pelkään sanovani jotakin hassua tai että sekoan sanoissani muuten vain. *huokaus*
....minkälaisia naisia itse olette ja minkä tyylisistä pidätte? Mä olen kaunis ja sporttinen, mutta naisellinen nainen. Tykkään hieman maskuliinisista (ei rekkalesboista) naisista, joilla lihakset näkyvät (ei kehonrakentajamaisesti) ja olemuskin on sen mukainen. Mietinkin, että olenkohan ollenkaan sen tytön makuun vai pitääköhän hänkin itse maskuliinisemmista...? Hän on usein kaverinsa kanssa liikkeellä, joka näyttää perinteisesti ajateltuna lesbolta....ovatkohan pari..Toiv. ei... enhän edes tiedä onko hän tykästynyt naisiin...aarrrggghhh...tää on hirveetä!
Tämä on toistaiseksi ainoa naisihastukseni, joten mitään selvää kaavaa ei ole. Minä olen kuten sinä: kaunis, sporttinen ja naisellinen:) Ihastukseni kohde on myös urheilullinen, mutta paljon maskuliinisempi. Olenkin ajatellut, että voiko hänen hieman poikatyttömainen olemuksensa vaikuttaa osaltaan siihen, että olen ihastunut juuri häneen?
Kaikesta huolimatta hän on luultavasti ihan hetero, joten riudun "epätoivon syövereissä" ihan yksin. Valitettavasti tämä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksipuoleista ihastusta...Olen kuitenkin päättynyt olla ottamatta mitään stressiä; asiat tapahtuu sitten itsestään jos niin on tarkoitettu (onpa lohduttavaa:)...
Itse oon ihan mukavan näkönen ja vähän vaihtelee päivät millon panostan naisellisuuteeni ja millon vaan siisteyteen. Harrastan säännöllisesti liikuntaa, joten ihan kohtalaisessa kunnossa ollaan, mutten usko, että harrastukseni paistaa minusta (=kropastani) kuitenkaan kilometrien päähän. :)
Ja sitten samalla kaavalla tämä munkin ihastus kun teidänkin :D Erittäin sporttinen ja tietyllä tapaa maskuliininen vaikka toisaalta hyvinkin naisellinen. Se maskuliinisuuden tunne tulee ehkä siitä, kun hän on niin itsevarma ja vauhdikas, ei todellakaan mikään kainosteleva seinäruusu. Ja tuo Kristenin toteamus "voiko hänen hieman poikatyttömainen olemuksensa vaikuttaa osaltaan siihen, että olen ihastunut juuri häneen?" on pyörinyt paljon minunkin mielessäni. Ehkä vaikuttaa, ehkä ei :)
En ole koskaan nähnyt häntä kuin harrastukseni parissa, joten haluaisin kipeästi tietää onko hän samantyylinen muuallakin ja miten hän pukeutuu, kun lähtee vaikkapa kauppareissulle. Tietää ylipäätään enemmän. Hassua, kun tiedän hänestä oikeastaan aika vähän, ja silti olen näin ihastunut. Jotenkin vain tuntuu, kun hänen menoaan katsoo, ettei tuollainen olemus voi kätkeä sisäänsä kuin mukavan ja kiinnostavan ihmisen :)
....nyt mua alkoi naurattaa, et ihan kuin me kaikki oltais ihastuttu samaan naiseen...Ihan samat kuvailut meillä kaikilla (oma tilanne, kristen)...se olis tosi huvittavaa. Mäkään en nimittäin muita naisia kohtaan ole koskaan tuntenut näin ja tähän olen VALTAVAN ihastunut. Olenkin miettinyt, että onko hänessä vain jotain ihmeellistä vetovoimaa ja olenkohan sittenkin vain hetero, koska muut naiset eivät sytytä (tosin Eva W. sytyttää)...kaikki olemme lisäksi myös sporttisia itse, joten yhtälö on siinäkin mielessä huvittavan identtinen...mut kivaa, et on kohtalotovereita!!!
Joo, samaa ajattelin itsekin:) Ei muakaan muut naiset sytytä, vaan tässä yhdessä on jotain erityistä. Turhauttavaa tää kyllä on, koska mahikset tähän yhteen onkin sitten aikalailla nolla...Kun on yleensä tottunut saamaan tunteilleen edes jotain vastakaikua, niin tämä on ihan uusi tilanne ja paljon, paljon ahdistavampi.
Siinähän sitä olis sattumaa kerrakseen, jos oltas kaikki ihastuttu samaan naiseen :D Tosin, mä en yhtään ihmettelis jos siihen naiseen olis ihastunu joku muukin mun lisäkseni.. ;)
Tuo Justme:n "olenkohan sittenkin vain hetero, koska muut naiset eivät sytytä" on mulla kanssa mielessä. Että voiko yhen tapauksen perusteella olla bi? Ei silleen, että ois kauhea tarve saada ittensä johonki lokeroon, mutta tavallaan olis silti kiva tietää:)
Ja sekin, kun oon oikeestaan aina jotenki toivonu, et olisin bi, ni nyt en sit tiedä, et oonko toivonu siks, et oon oikeestaan aina ollu bi vai oonko nyt alkanu jotenki "väkisin" ajattelee olevani bi, ku kerta oon toivonu sitä. Sekavan selkeää juttua :)
On tässä yhteen päähän ajatuksia kerrakseen, ei ihme jos on välillä vaikeeta, ku pitäs keskittyä johonki muuhunki asiaan..
...tarkalleen mistä puhut...Oletko muuten tehnyt aloitetta ihastuksesi suhteen? Missä harrastuksessa olet häneen törmännyt. Oletko uskaltanut hymyillä jne...? Mä en ole uskaltanut yhtään mitään, koska pelkään niin, et se ei tykkää tytöistä ja sitä, et tekisin itseni vaan naurunalaiseksi...
Oletko muuten ollut naisen kanssa koskaan ja jos niin miten se eroaa miehen kanssa olemisesta?
Urheilun parissa ollaan tavattu. Se on töissä yhellä salilla ja mä käyn siel sit jumppailees. En siis tienny salia valites, et mitä pakettiin kuuluu, mut nykyään sen työvuorot kyl ohjailee mun aikatauluja ;)
En mä oo mitään alotteita uskaltanu tehdä just sen takia, ku pidän aika epätodennäkösenä, et se tykkäis tytöistä. Tai no, en mä poikiakaan osaa lähestyä järin rohkeesti. Hymyilly oon pari kertaa, mut sellasis tilanteis, et se ei oo ollu mitenkään vihjailevaa. Ja ku se on joskus kattonu muhun hymyillen, ni vitsi et se on tuntunu vatsassa asti.. Vaikka olis nauranu jollekin ihan muulle ja sit sattumalta kattonu mun suuntaan hymy yhä kasvoillaan, ni se tuntuu silti.
En mä naisen kanssa oo koskaan seurustellu tai mitään. Bestiksen kanssa on vaihdettu muutamia suudelmia joskus, mutta ei niissä oo sellasta tunnetta ollu. Kuhan on kokeiltu, eikä ne oo tuntunu oikeestaan miltään. Mikä nyt ei oo ihme, kert se on ollu vaan kavereiden välistä.
Ja sekin, kun ei ole koskaan ollut naisen kanssa eikä ole koskaan ollut ihastunut kehekään toiseen naiseen, niin ei voi olla aivan loppuun asti varma, haluaisiko nytkään. Ihastuttuani oli helppo tietää varmasti, että olisi ihanaa kävellä käsikkäin, istua sylikkäin, katsoa silmiin, silittää poskea ja suudella. Jutella, olla yhdessä. Mutta seksi pidemmälle vietynä ei enää ole niin selvää. Silloin, kun tunteet kuohuvat voimakkaimmillaan, tuntuu, että haluaisi sen naisen kanssa kaiken, mutta aina siitä ei ole varma. Niin lähesty siinä sitten, kun pelottaa, että jos toinen sitten kiinnostuu ja on tosissaan, mutta itse jänistääkin, niin särkee toisen sydämen ja sitä mä en halua. Se on mun päivänsäde, mut mä en aina tiedä miten mä siihen suhtautuisin.. Mikä vuodatus. :)
...vuodatus! Mulla vähän sama juttu, kun ei ole kokemusta paha mennä itsestäänkään ihan varmaksi sanomaan. Luulen kuitenkin, et jos tää tyttö olis musta kiinnostunut, niin lähtisin kyllä ilomielin kokeilemaan, vaikka oudoltahan se varmaan aluksi tuntuisi. Mä olen joskus teininä pelleillyt tyhmästi jonkun naisen kanssa (siis suudellu vaan). Semmosta typerää touhuamista, kun halusin shokeerata muita ja huijata idioottiäijiä, mut ei mulla kolahtanut yhtään...en tuntenut mitään sitä naista kohtaan. Typeräähän se oli, mut kaikkee sitä on tullu hölmöiltyä. Muita kokemuksia ei ole ja kovasti toivoisin...
Hmy, ei pitäs ottaa tollasta nimimerkkiä, jonka joku varmasti rekisteröi itselleen. (enkeli vaihtui rinkeliksi)
Todellakin kuulostaa siltä et rakkauden kohde ois sama kaikilla. Mikä sattuma, jos kaikki samaan naiseen ihastuneet on eksyny yhtä aikaa samalle palstalle vuodattaan tunteitaan. :)
Mut oikeessa oot. On hyvä tietää, ettei ole ainoa jolla on tunteet sekasin.
Itestäni voisin sanoo, et oon myös sporttinen mutta en niin naisellinen. En kyllä maskuliininenkaan.. jotain siltä väliltä.
Sama homma. Aiemmin en oo ollut naisista kiinnostunut. Ehkä tää henkilö, johon oon ihastunut, on vaan sellanen johon kaikki ihastuu. Niin miehet kun naiset. Sellasia ihmisiä nimittäin on. Jotkut on vaan niin ihania ja vallottavia.
Mulla ei oo aikomustakaan tehdä mitään asian eteen, et kertoisin ihastuksestani. Ehei, mä voisin sen jälkeen muuttaa Kiinaan. Täytyy vaan odottaa, et se menee ohi.
Mä annan edelleen miehille sen 99% ajatuksistani, mutta silti välillä mietityttää, kun homma ei oo toiminut miesten kans, et jos kuitenkin tykkään naisista enemmän. Mut tähän asti vain yksi nainen on saanut perhoset lepattelemaan vatsassani.
Ja jos joku jaksoi lukea tähän asti.. Niin, ootteko kertoneet kavereillenne tästä ihastuksesta?
...mä oon kertonut, tosin vaan kolmelle hyvälle ystävälleni ja siskoilleni. Sellaisia naisia tosiaan on, jotka vaan on valloittavia. Yksi mun entinen kaveri avautui mulle kerran ja sanoi, et on ihastunut muhun ihmisenä ja korosti, ettei ole lesbo, koska olen sen mielestä niin valovoimainen tyyppi. Muita tunnustuksia ei ole tullut, joten en välttämättä muiden silmissä ole...ehkä oli vaan poikkeus, mut toivossa on hyvä elää, jospa vaikka tämä kyseinen tytteli ajattelisi niin.
Mä nostan hattua sulle ja myös sun ystäville. Sulle rohkeudesta ja ystäville niiden ymmärryksestä.
Mä en pystyis tai pysty kertomaan ainoallekaan kaverilleni. Niiden suhtautuminen muhun muuttus heti. Sitä paitsi tiedän et ne parhaimmat kaverit ei ymmärtäis mua. Niillä kummallakin on ihanat miehet. Tai eihän sitä voi tietää, vaikka yllättyisin positiivisesti niiden reaktiosta, mutta en silti uskalla.
Kai mä vielä ns. haen itseäni, enkä halua kertoa mitään ennen kun oon varma. Siltikin välillä ahistaa kun ei saa/voi puhua kenelläkään unelmanaisestani. Onneks täällä voi. :)
...kuinka sääli. Minkä ikäinen olet? Mulla on muutama niin avarakatseinen ystävä...itsekin olen sellainen, että tiesin voivani sanoa heille, joten ei se mitään rohkaisua vaatinut. Myös mun perhe on todella suvaitsevainen. Siskoni on psykoterapeutti ja paras ystäväni psykologian opiskelija...fiksut ihmiset ovat suvaitsevaisia ja ymmärtävät tällaiset asiat, heistä olen todella kiitollinen! On mulla sitten kavereita, joille en kertoisi, mut eipä ole tarvettakaan. Lähelleni en kuitenkaan halua ahdasmielisiä tiukkapipoja...
Justme "Luulen kuitenkin, et jos tää tyttö olis musta kiinnostunut, niin lähtisin kyllä ilomielin kokeilemaan, vaikka oudoltahan se varmaan aluksi tuntuisi." Aivan samat sanat, tosin luulon sijaan mä kokeilisin varmasti. Tai no, mun olis pakko selvittää sille naiselle, et mä en oo ihan varma mikä mä oon, mut jos se hyväksyis mun epävarmuuden ja suostuis silti yrittää ni oisin kyllä onnessani.
Mä oon kertonu _tavallaan_ aika vapaasti. Paras ystävä ja äitini ovat ainoat, joille olen puhunut vakavammin ja oikeasti avautunut. Sitten monille muille heittänyt asian esille, ja heistä on sitten riippunut minkä verran siitä on puhuttu. Kaikki eivät varmaankaan edes ottaneet asiaa todesta, mutta se ei minua haittaa, koska kaksi luottohenkilöä ja tämä palsta riittävät kyllä :)
Mun kaveripiirissä ei oo kyllä yhtään (ulos tullutta) lesboa tai bi:tä. Harmi silleen, koska sellanen ymmärtäis varmaan hyvin mun tilannetta :)
Nimimerkki "Kumman kaa..?" totesi, että monen kiinnostus tuntuu olevan seksuaalisesti latautunutta ja :"Ihastumiseni naisiin on erilaista, kuin miehiin, eikä niinkään fyysistä vetovoimaa, kuin mieleni palavaa mielenkiintoa; 'Haluan tuntea hänet paremmin, päästä lähemmäs'"
Itse yhtyisin nimenomaan tuohon jälkimmäiseen sitaattiin. Seksi välilä jopa pelottaa, koska en ole varma haluanko sittenkään, enkä haluaisi loukata toista viemällä tilannetta intiimiksi ja sitten iskisinkin jarrut pohjaan. Hänen epämiellyttävyydestään se ei ikinä johtuisi, siitä vain, etten pystykään olemaan naisen kanssa oikeasti. Mutta koska olen hänestä niin voimakkaasti kiinnostunut kaikilta muilta osin, ei seksikään -ainakaan ajatuksen tasolla- tunnu mitenkään poissuljetulta. Kyllä miehiin ihastuminen on vaan monessa suhteessa helpompaa... :D
Melkein 21 v. Enpä sanois ystäviäni ahdasmielisiksi tiukkapipoiksi. Vaikka osa ehkä niistä onkin vähemmän avarakatseisempia. Ehkä mä vaan kuvittelen omassa päässäni, ettei ne hyväksyis mua, jos olisin kiinnostunut myös naisista. Sitä ei voi tietää ennen kun kysyy.
Mulla on ehkä enemmän ongelmia itseni kanssa, kun ystävien. On vaikeeta myöntää itelle, et saatan olla bi. Ajattelen vain et tää on ohimenevää, mutta entäs jos se ei ookkaan. Mitä jos...
Silti olis helpompaa, jos vois puhua jonkun kanssa. Ettei tarvis yksin päässään pyöritellä. Paremminkin jos uskaltais puhua..
En oo nähnyt ihastukseni kohdetta pitkään aikaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta entäs sitten kun näen sen taas.. sillon tiedän, oliko se vain hetkellistä vai vieläkö sydän heittää kuperkeikkaa hänen ollessa lähellä.
Mulla on aika lailla saman kaltaine kokemus.. oon ollu vaa poikien kaa yhes, mut si tuli kuvaan yks mun kaveri ja se sai mut kiihottumaan vaa pienellä kosketuksella, ja mielikuvituksissa mulla ja sen kaa tapahtuu nii paljon kaikkee.... Et.. En mä sit tiiä...
Lueskelin tässä näitä vastauksia ja nähtävästi monella muulla on ollut sama tilanne, kuin minullakin oli vuosia sitten. Monella se tuntuu olevan seksuaalisesti latautunutta.. Siinä suhteessa minun tarinani on erilainen:
Ihastun helposti miehiin; ne ovat kompastinkiveni. Olen kai liian yksinäinen, kun takerrun jokaiseen.. No, muutama vuosi sitten olin ulkomailla harjoittelussa ja tapasin naisen. Meillä synkkasi heti ja välillä, kun olimme kahden kesken, tunsin väreen välillämme, joka hämmensi minua. Hän saapui myös syntymäpäivilleni ja muut vieraat menettivät silmissäni merkityksensä. Palattuani Suomeen pidimme yhteyttä sähköpostitse, jolloin hän paljasti olevansa lesbo ja ihastuneensa minuun. Ajatteli häntä silloin lähes kokoajan, mutta nyt pidämme vain harvoin yhteyttä.
Viimevuonna hyvä ystäväni tajusi olevansa "lepakko" ja keskustelut hänen kanssaan sai minut miettimään omaa suhdettani naisiin. Ihastumiseni naisiin on erilaista, kuin miehiin, eikä niinkään fyysistä vetovoimaa, kuin mieleni palavaa mielenkiintoa; "Haluan tuntea hänet paremmin, päästä lähemmäs". Vaikka eipä se ihastukseni miehiinkään aluksi seksuaalista ole; se muuttuu sellaiseksi vasta, jos pääsen lähemmäs.
Kokemuksia naisista minulla ei ole, mutta seksi miehen kanssa on aina ollut jotenkin epätyydyttävää: jotain vain puuttuu..
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tuon vuodatukseni loppuun asti.
Jouduin tänään todella hämmentävään tilanteeseen. Kyse ei ole kuitenkaan ihastuksen kohteestani, vaan eräästä toisesta naisesta. Hänestä eikä tilanteesta sen enempää, mutta se teki olostani entistäkin sekavamman. Tilanne on muuttunut 98%/2%.
Näin myös ihastukseni kohteen ja sydän heitti jälleen kuperkeikkaa. Se tunne on toisaalta ihana, mutta haluan siitä eroon, sillä se vaikeuttaa elämääni.
Muutenkin elämä on heittänyt kärrynpyörää, sillä ennen jännitin vain miesten seurassa ja nyt jo naistenkin. Pääni sekoaa!!
Vitsi tätä tunnemyrskyä.. :P Se nainen kietoo mut täysin pikkusormensa ympäri ja mä lasken vaan päivii et nähään taas. Ja sit ku nähään, ni en silti voi ku ihailla sitä matkan päästä ja näyttää normaalilta. Turhauttavaa!