Olen niin kyllästynyt vain selviytymään. Pitämään elämästä kynsin hampain kiinni tietämättä itsekään miksi. Sitä koittaa vaan pärjätä yksin ja itsekseen. Epäonnistuminen ei tulisi kyseeseenkään, ei näin ylpeälle. Ja salaa rukoilen itkien, että tapahtuisi ihme. Että joku huomaisi. Ei ole ketään jolle tunnustaa ettei ole onnellinen. Ei ole ketään joka tuntisi minut oikeasti. Ei ketään joka välittäisi oikeasti. Kaikille pitää vaan näyttää, että pärjää. En osaa myöntää kenellekään epäonnistuneeni. Todellisuudessa olen täysin yksin ja täysin säälittävä. Ystävätön, maaton, vailla rakkautta. Tyhjä haaveilija joka ei osaa toteuttaa unelmiaan. Ihmiset jotka kaatuu ja kompuroi on ihmisiä joilla on joku joka nostaa ne ylös. Puhaltaa naarmuihin ja pyyhkii hiekan housuista. Ottaa kasvot käsiinsä ja suutelee turvonneita silmäluomia. Mitä tapahtuisi jos minä kaatuisin?
Ei ole enää ketään jota rukoilla. Ei enää mitään mihin uskoa. Ei mitään mistä ottaa kiinni. Ei valoa tunnelin päässä. Syvällä sisimmässä jossa mikään ei muutu. Kyyneleet sentään kirvelevät hetken iholla. Ei ihan turta vielä. Ei se tunteeton kone jollaiseksi oli tahtonut tulla. Tarvitsisin vain pientä suojaa myrskyiltä. Kättä jota puristaa kun pelottaa. Rakkautta jotten olisi elänyt turhaan. Joku lämmin kun tärisen kylmästä. Joku joka pitää hiuksista kiinni kun oksennan. Joku joka ei ajattele, että olen ruma jos kerron salaisuuteni. Joku jolle sanoa hyvää yötä ja huomenta. Mikä minussa on niin uskomattoman väärin etten ole sitä koskaan saanut? Miten minä olen niin viallinen?
Ei ole enää ketään jota rukoilla. Ei enää mitään mihin uskoa. Ei mitään mistä ottaa kiinni. Ei valoa tunnelin päässä. Syvällä sisimmässä jossa mikään ei muutu. Kyyneleet sentään kirvelevät hetken iholla. Ei ihan turta vielä. Ei se tunteeton kone jollaiseksi oli tahtonut tulla. Tarvitsisin vain pientä suojaa myrskyiltä. Kättä jota puristaa kun pelottaa. Rakkautta jotten olisi elänyt turhaan. Joku lämmin kun tärisen kylmästä. Joku joka pitää hiuksista kiinni kun oksennan. Joku joka ei ajattele, että olen ruma jos kerron salaisuuteni. Joku jolle sanoa hyvää yötä ja huomenta. Mikä minussa on niin uskomattoman väärin etten ole sitä koskaan saanut? Miten minä olen niin viallinen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos elää vain odottaen, että joku tulisi tekemään minulle kaiken hyvän, saa joskus odottaa kauan.
Tee sinä ensin jollekin jotain hyvää, mitä toivot itsellesi tehtävän, huomaat, että se poikii itsellesikin hyvää ja tulet huomatuksi.
Se on parempi kuin käpertyä itseensä odottelemaan "jotain pelastusta".
mutta sanon lisäksi että... sooh!
TEnavien Tellu taisi sanoa "psykiatrina" esikoulupelkoiselle (kuka se nyt olikaan), että "Et sinä ole muita kummempi, 10c kiitos!"
Tilanne on nyt kärjistynyt ja varmasti yksinkertainen rutistus auttaisi, niinhän se meillä kaikilla aina säännöllisesti(kin). On sinulla ainakin aineksia, teksti ei ole ollenkaan hullumpi. Yleisen "tarvitsevuuden" myöntäminen voi olla vaikeata, mutta eihän sen sitä pitäisi/tarvitsisi olla - kuka muka ei koskaan sure tai itke silmiään pellolle? Valehteleltte! Nuorena ainakin ja nuoruus on venyvä käsite.
Tapaan usein siteerata (muinaista idän runoilijaa): Yksinäisyys ei johdu mistään syystä erityisesti.
..joskus elämässä vaan käy paskamainen säkä. Ja joo joo, ei saisi valittaa jne. Ja kökkö sentään!! Senkun valitat, se ainakin vähän auttaa hetkellisesti! Jos oisit tässä, halaisin ja rutistaisin :) Vain aito ihminen on saanut itsestään tollasen tekstin ulos, ilman mitään pätemistä tai roolia, sitä ainaista "minussa ei ole mitään vikaa"-lässytystä. Tällaista on ihanaa lukea, tulee vähemmän yksinäinen olo..
voisin antaa sulle mailiosoitteeni, mutta tuskimpa sä mitään kirjoittaisit, joten aika turhaa varmaan.
jos haluatte ihmiset löytää toisia yksinäisiä ilmoittakaa mispäin asutte ja ikä niin ehkä helpommin löytys ystäviä moi
kirjoittanut minun tunteeni ja olotilani. Juuri näin minulla on vaikka sen myös yritän kätkeä...piilottaa kaikilta ja kaikelta. Ja aina joskus sitä ei enää jaksaisi...jokainen hengenvetokin on joskus vaikeaa. Vain lasteni tähden vielä niin teen...
Ystävä hyvä, et ole yksin. Jaksetaanhan vielä hieman etsiä sitä valoa...
"Tyhjä haaveilija joka ei osaa toteuttaa unelmiaan."
jos unelmat olisivat niin helppoja toteuttaa niin jokainen toteuttaisi oman unelmansa.
Säälittävä yksinäinen kitisijä olen minäkin. Se on silleen että kavereilla on omat juttunsa, omat kaverinsa ja ne haluaa tilaa ja vapautta olla, mutta minä haluan ottaa niistä kiinni ja olla niiden kanssa ilman että joutuisin suorastaan anelemaan että ne olisivat edes pienen hetken kanssani. Ja sitten kun avaudun kavereilleni jostain asiasta niin ne on kuin seiniä. Ei reaktiota, ei mitään sanottavaa asiaan sanota ja on taas hiljaista. Kohta saan vielä stalkkaajan piirteitä mutta ei se ole kenestäkään hauskaa jos kaveri potkii päähän joka helvetin kerta. Ja siinä sitä sitten pitäisi oppia päästämään irti. Helppoa olisi mutta pudotus yksinäisyyteen on pelottava.
Yksinäinen voi tehdä katkeraksi. Varokaa sitä. Sen jälkeen kun on katkeroitunut ei enää kuin toinen katkera pysty olemaan tekemisissä kanssanne.
En sano mitään paskaa että "kyllä se joku vielä löytyy", tottahan se voi ollakin, tulevaisuus on tuntematon, mutta sen sijaan että odottelee salaman iskevän tai pakottaa itsensä tekemään jotain epämiellyttävää seura-juttua jotta tapaisi uusia ihmisiä pitää itse käyttää päätään ja miettiä "mitä haluan tehdä asialle" ja "miten voisin toteuttaa sen niin etten tuntisi sitä epämiellyttäväksi?". Esimerkkinä voisi olla vaikkapa baariin meneminen. Ei kaikki tykkää sellasesta. In emergency situations use you head.
Onnea matkaan.