Kertokaa mulle oonko liian voimakkaasti reagoiva, kun kannan näitä ajatuksia mukana koko ajan.. Oikeasti alkaa jo ärsyttään, kun joka tuutista ( lehdet, tv, netti...jne. ) toitotetaan miten ihanaa, hienoa ja mahtavaa äitiys on. Vain jos olet äiti, sinulla on arvoa. Jopa eräässä komediaohjelmassa tänään toitotettiin raskaudesta! Vaikka mielestäni kyse olisi ollut hauskasta vitsailuohjelmasta eikä mistään " kun me molemmat nyt ollaan äitejä, niin jauhetaan nyt paskaa siitä. "
En minä haluaisi olla katkera; miten helppo olisi itselle olla välittämättä. Mutta kun meitä lapsettomia ei muista kukaan! Meitä ei ole olemassa! Meillä ei ole arvoa! Kyllä nämä lisääntymään kykeneväiset saavat kaiken tuen sossua myöten, mutta me TAHATTOMASTI LAPSETTOMAT ei saada mitään! Meidän täytyy ottaa lainaa, että saamme hoitoa / adoptoitua. Missä on tämän maailman oikeudenmukaisuus? Lapsia tulee jatkuvasti aivan vahingossa, mutta ei meille! Täällä maailmassa tehdään lapsia, jotka sitten hylätään kaatopaikalle, kun sattui perkele tyttö tulemaan! Pienestä tyttövauvasta olisi tämän kylmän pohjoisen akka ollut valmiina antamaan vasemman kätensä, munuaisen, maksan ja vaikka mitä! Mutta enhän minä sitä vauvaa pystynyt tekemään, olen maho... Ja huono ja arvoton ja täysi paska..
Anteeksi, teille oli helppo riehua.. Lapsettomuutta niin kauan takana, ja minä polonen kuvittelin tuntevani aamupahoinvointia yms. inhottavaa oloa. Varsinkin, kun kaikki läheiset lisääntyvät tai vähintäänkin ilmoittavat lisääntyvänsä. Mutta eipä mitään, kuukautiset alko! Voi kirosanan kirosanan kirosana!!!!!!! Kyllä ottaa niin päähän, että ei voi sanoiksi pukea!
En minä haluaisi olla katkera; miten helppo olisi itselle olla välittämättä. Mutta kun meitä lapsettomia ei muista kukaan! Meitä ei ole olemassa! Meillä ei ole arvoa! Kyllä nämä lisääntymään kykeneväiset saavat kaiken tuen sossua myöten, mutta me TAHATTOMASTI LAPSETTOMAT ei saada mitään! Meidän täytyy ottaa lainaa, että saamme hoitoa / adoptoitua. Missä on tämän maailman oikeudenmukaisuus? Lapsia tulee jatkuvasti aivan vahingossa, mutta ei meille! Täällä maailmassa tehdään lapsia, jotka sitten hylätään kaatopaikalle, kun sattui perkele tyttö tulemaan! Pienestä tyttövauvasta olisi tämän kylmän pohjoisen akka ollut valmiina antamaan vasemman kätensä, munuaisen, maksan ja vaikka mitä! Mutta enhän minä sitä vauvaa pystynyt tekemään, olen maho... Ja huono ja arvoton ja täysi paska..
Anteeksi, teille oli helppo riehua.. Lapsettomuutta niin kauan takana, ja minä polonen kuvittelin tuntevani aamupahoinvointia yms. inhottavaa oloa. Varsinkin, kun kaikki läheiset lisääntyvät tai vähintäänkin ilmoittavat lisääntyvänsä. Mutta eipä mitään, kuukautiset alko! Voi kirosanan kirosanan kirosana!!!!!!! Kyllä ottaa niin päähän, että ei voi sanoiksi pukea!
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinua ja tunteitasi. Jo kassajonossa lehtihyllyä vilkaistessa osuu silmiin ainkin kaksi lehteä raskaudesta & odottamisesta. Edelleen se tuntuu niin pahalta.
8 vuotta sitten olemme käyneet tutkimuksissa, mitään syytä ei sinänsä löytynyt. Emme halunneet hoitoja. Mutta syvällä on käyty. Lapsettomuus on heijastunut kaikkiin elämän osa-alueisiin. Eilen viimeksi HÄPESIN omaa mahouttani, kun lainaa hakiessa pankissa kysyttiin lasten lukumäärää ja lastenhoitomenoja.
Kauhulla ajattelen taas kohta tulevaa äitienpäivää. Haluan sulkeutua siksi päiväksi kotiin ja vetää verhot eteen. Häpeä soitta jopa äidilleni silloin.
Olen päässyt pahimmista yli, mutta hyvin syvällä on käyty.
Maailma on niin helvetin EPÄOIKEUDENMUKAINEN!!
Kuinka katkeraa oli esim. kun odotin lapsettomuustutkimusten alkamista sairaalan huoneessa. Vastapäiseen sänkyyn tuli nuori nainen, joka odotti pääsyä adoptioon. Olisin voinut hyökätä hänen kimppuunsa.
Varsinkin kun elämä ei ole kovin helppoa ollut muutoinkaan, niin tuntuu niin kohtuuttomalta välillä.
Yksi asia on kuitenkin jotenkin "auttanut" minua. Tai sai minut pois pahimmasta; lähisukulaiseni menetti muutama vuosi sitten 23- vuotiaan ainoan poikansa onnettomuudessa hyvin yllättäin. Se oli kamala sokki meille kaikille. Siitä asti olen pohtinut: kumpi on kamalampaa/parempi/pahempi; se, että ei ole koskaan ollutkaan vai se, että on ollut ja menettänyt. Pakko myöntää, mutta mieluummin otan tämän lapsettomuuden tuskan, kuin tuon äidin tuskan, joka menetti ainoan lapsensa.
Mutta siltähän nyt näyttää, että kaikki syyttä lapsettomia olevat ovat ns. toisen luokan kansalaisia. Niin se vain on.
Niinkuin eräs toinen lähisukulaiseni kerran "kauniisti" sanoi: Lapset ovat jumalan lahja, eikä niitä kaikille mölleille edes anneta" Että ilmeisesti me lapsettomat olemme sellaisia, ja muut sitten parasta A-luokkaa.
Sinulle hirveästi voimia ja halauksia!
äskeiseen kirjoitukseen: siis kun odotin tutkimukseen pääsyä, niin toinen ei suinkaan odottanut pääsyä adoptioon, vaan teettämään abortin! Lukiohäiriö iski...
Halauksia myös sinulle! =)
Mutta meidän ei pitäisi tyytyä olemaan kakkosluokan kansalaisia! ( Ollaanko me sitten sitä yhteiskunnan silmissä, en tiedä, vaan onko oma huono itsetunto asialla.. ) Meidän pitäisi tulla rohkeammin esille, sillä ennen kuin itse " tulin kaapista " tämän lapsettomuuden kanssa, perheessäni luultiin, että minä en vain halua lapsia. Ja käsittääkseni se oli heille hiukan helpotus, että kumminkin haluan lapsia, heistä voi sittenkin tulla isovanhempia, jos joskus pääsisimme aloittamaan hoidot. ( Syy on löytynyt minusta, en ovuloi, joka voi sitten syynä olla yksin tähän tilaan tai sitten ei. Voi siis olla, että syitä löytyy vielä lisää. )
Saanko kysyä, että miksi ette halunneet hoitoja? Siksi kysyn, kun minusta on alkanut tuntua, että kaikista rankimpiin hoitoihin minusta ei ole, henkisesti. Se toivo, joka voisi tulla, mutta sekin otettaisiin pois, ei jaksaisi sitä kantaa. Ehkä olisi parempi keskittyä henkiseen hoitoon, että saisi takaisin itsearvostuksen ja huomaisi olevansa ( ainakin Jumalan silmissä ) yhtä arvokas kuin 20- lapsen äiti. Mutta tällaisia ei ihmisen kuuluisi edes miettiä! Sen pitäisi olla itsestään selvää, että jokainen on yhtä tärkeä. Ja taas alkoi raivostuttaan.
Meilläkin on lainan hakeminen ajankohtaista, talo pitäisi ostaa. Minua taas ei hävetä tippaakaan olla lapseton, kun lainaa mennään kysymään! Paremmin sitä lainaa saa, kun ei ole lapsista aiheutuvia kuluja! ;) Pitää osata nähdä se pilven toinen reunakin..
Kaikkea hyvää toivottaen: NIIN katkera
Niinpä niin... Olen miettinyt itsekin samaa, että miksi ihmeessä kaikkia juoppoja ja narkkareita ja ihmisiä, jotka eivät edes lapsia halua, miksi heitä siunataan jälkikasvulla?!? Kuvittelen, etteivät he aborttia teettäessään edes tiedä, miten kipeä asia lapsettomuus voi olla!
Vaihdoin työpaikkaa n. 7 vuotta sitten. Aika pian selvisi, ettei paikka ole minua varten. Ajattelin kuitenkin, että 'palkka on ihan jees ja asiat muutenkin mallillaan eli eiköhän tehdä ne lapset tässä työpaikassa?'. Halusin siis vaihtaa työpaikkaa, mutta en voinut olla miettimättä, että kuka ihme ottaa lapsettoman, naimisissa olevan, kolmekymppisen aikapommin hommiin, jos tarjolla on vastaava miespuolinen hakija?
No, kohta tulee 7 vuotta täyteen kärvistellen samoissa hommissa... Voi kunpa olisin aikaisemmin tiennyt, ettei meille luonnollisin keinoin tule lapsia! Ja tajunnut nostaa kytkintä.
Ja tietysti olen saanut anopin vihat niskoilleni, kun hänestä ei ole tehty mummoa. Anoppi kuvitteli, että minä en halua lapsia! No, sulki kyllä suunsa, kun selvisi, että lapsettomuus johtuu miehestäni.
Paljon on asioita, joista voisi olla katkera. Yritän iloita siitä, mistä iloa saa irti. Ei tietenkään ole kiva maksaa itseään kipeäksi lapsettomuushoidoista, mutta ONNEKSI meillä on asiat niin, että voimme mennä pankkiin ja sieltä SAA lainaa. Entä jos ei olisi luottotietoja tai omaisuutta? Voin hyvin kuvitella, kuinka pitkät jonot täällä pääkaupunkiseudulla on kunnalliseen hoitoon..
Ja lapsettomana sitä lainaa vielä saa, kun ei tosiaan ole niitä lastenhoitokuluja ;)
Katsotaan nyt mihin tunteiden vuoristorataan sitä joudutaan, viikolla 18 on IVF! Perjantaina aloin suihkutella suihkeita ja innolla odotan, mitä tuleman pitää. Hippasen pelkään pettymystä, mutta yritän ajatella positiivisesti. Ja jos menee pieleen, yritetään uudestaan (ainakin nyt tuntuu siltä).
Jaksamista ja aurinkoista kevättä kaikille samojen asioiden kanssa pähkäileville! :)
siis yhä vain.
Kun kysyit miksi emme halunneet hoitoja; niin kysehän oli juurikin siitä, että ajattelin, että henkisesti en kestä, mikäli ne epäonnistuvat. Minusta ei ole esim. seitsemää kertaa yrittämään ja sitten saamaan keskenmenoja. En olisi kestänyt. Enkä kadu sitä kuitenkaan.
Miksi en itse ole tullut kaapista ulos ns. monellekaan, johtuu monista seikoista. Yksi on mm. se, että olen omituisella tavalla ylpeä, enkä halua sääliä. Lisäksi, kun olen muutamalle kertonut asiasta ovat he pitäneet minua kuin spitaalisena. Eikä asiasta ole pystynyt heidän kanssaan keskustelemaan.
Mutta adoptio on kohdallamme asia, jota suunnittelemme. Mutta paniikki iski nyt siinäkin, kun tuttavillemme; aivan tavallisia ihmisä, jotka hakeutuivat adoptioneuvontaan, oman kunnan sossun täti sanoi, että ei suosittele adoptiota. Että emme mekään ole mitään yli-ihmisiä, niin että ei sekään varmasti onnistu.
Mutta aurinkoisempaa kevään jatkoa meille kaikille.
Minulla myös anopin kanssa sama juttu. Kovasti haluaisi lapsenlapsia. Hänen mielestään minä en halua lapsia. Kuulemma koiraihmiset ja lapsi ihmiset on erikseen.
Samat on hoitojen suhteen ajatukset meillä kummallakin, aika näyttää miten miehen kans hoidot jatkuu. Meillä sillai helpotti se, että musta löytyi syy, jota voidaan hoitaa, jos nyt sekään onnistuu.. Mutta selittämätön lapsettomuus on sama tila kuin ei olisi tutkimuksiin mennytkään, niinkuin henkisesti. Ainakin voisin kuvitella sen olevan.
Niin, sääli on sairautta. Välillä niin ärsyttää ne kommentit " Voi sinua! " ja " Kyllä teillekin joskus! " jne. Kumminkaan jos tätä itse ei koe, ei varmasti ymmärrä. Itse olen siinä suhteessa ollut onnellinen, että kaikki jotka tietävät tästä, ovat tukeneet ja huomioineet todella paljon, paljon enemmän kuin ennen. Onko se sitten sääliä vai välittämistä, en tiedä. Mutta sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat lapsettomuuteen kuin spitaalisuuteen, no täällä ei voi sanoa mitä sellaisille pitäisi tehdä! ;)
Vaikka tätä ei kenellekään toivo, niin silti joskus käy mielessä inhottava ajatus joidenkin ihmisten kohdalla, että tuntipa tuo tämän tuskan omalle kohdalle! Se on väärin, mutta kyllä jokaisella on oikeus tuntea mitä tuntee, ne ovat kuitenkin vain ajatuksia!
Luojalle usein lähetän tällaisen ajatuksen:
Ota pois nämä haaveet,
ne raskaat on kantaa,
ne toivon vain antaa,
jää lohduttomuus..
Itsekin niin usein tuota mietin, että MIKSI lapsia annetaan ylenmäärin sellaisille, jotka niitä ei halua tai vielä vähemmän pystyy/haluaa niistä huolehtia.. Mutta kai se meidän osa on huutaa mielessä jatkuvasti: MIKSI????
Ei mene mulle jakeluun maailman toimintamalli, mutta niinhän sitä sanotaan, että Herran tiet on tuntemattomat. Kai tällakin jokin tarkoitus on, ehkä se joskus selviää. Sais vain alkaa selviämään, kun alkaa jo hermot loppua tämän kaiken keskellä!
Minä täällä kylmässä pohjosessa toivon teille kaikille kaikkein parasta! Toivon ja rukoilen, että hoitosi onnistuu! Halauksia!