Olen ollut koko ikäni 23-vuotta yksin. Joutunut kiusatuksi koulussa ja muutenkin syrjityksi ns. kavereiden osalta.Sairastan paniikkihäiriötä, masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jota nuo kiusaamiskokemuksen pahensivat entisestään. Olen ujo ja herkkä.
Joka päivä saan tuntea kurjia olotiloja, näköni on huono, hikoilen, sydämeni tykyttää, vatsaani koskee ja tunnen sairastavani sydänvikaa milloin aivokasvainta.Saan osakseni ilkeitä kommentteja ja arvostelevia katseita.Olen väsynyt, tahtoisin vaan vetää peiton korville nukkua, nukkua.Fyysisestikin olen väsynyt, varsinkin aamuisin en tunne itseäni nuoreksi pirteäksi naiseksi.Pääni ja näköni on ollut jo vuosia sumea. Monesti koen että ihmiset kohtelevat minua kuin monta vuotta nuorempaa. Näytän niin lapsekkaalta ja ilmeisesti käyttäydynkin. Masennukseni saa minut ärtyisäksi.En jaksaisi puhua tehdä yhtään mitään vaan maata sängyllä. Jännitän jo tulevaa miten jaksan pystyn olemaan töissä. Ihan tosissani uskon että sairastan jotain tautia, vaikka kokeitakin on otettu.Ahdistaa katsoa muita ihmisiä, jotka on pukeutuneet hienosti seurustelevat menevät naimisiin, elävät.Koetan piristää itseäni keinotekoisesti katsomalla jotain hauskaa, lukemalla, syömällä herkkuja, mutta se auttaa vain hetken, mutta ei poista tuota tyhjyyttä ahdistusta tarkoituksettomuutta sisältäni.
Luulen että jätän tämän kaiken taakseni pian.
Joka päivä saan tuntea kurjia olotiloja, näköni on huono, hikoilen, sydämeni tykyttää, vatsaani koskee ja tunnen sairastavani sydänvikaa milloin aivokasvainta.Saan osakseni ilkeitä kommentteja ja arvostelevia katseita.Olen väsynyt, tahtoisin vaan vetää peiton korville nukkua, nukkua.Fyysisestikin olen väsynyt, varsinkin aamuisin en tunne itseäni nuoreksi pirteäksi naiseksi.Pääni ja näköni on ollut jo vuosia sumea. Monesti koen että ihmiset kohtelevat minua kuin monta vuotta nuorempaa. Näytän niin lapsekkaalta ja ilmeisesti käyttäydynkin. Masennukseni saa minut ärtyisäksi.En jaksaisi puhua tehdä yhtään mitään vaan maata sängyllä. Jännitän jo tulevaa miten jaksan pystyn olemaan töissä. Ihan tosissani uskon että sairastan jotain tautia, vaikka kokeitakin on otettu.Ahdistaa katsoa muita ihmisiä, jotka on pukeutuneet hienosti seurustelevat menevät naimisiin, elävät.Koetan piristää itseäni keinotekoisesti katsomalla jotain hauskaa, lukemalla, syömällä herkkuja, mutta se auttaa vain hetken, mutta ei poista tuota tyhjyyttä ahdistusta tarkoituksettomuutta sisältäni.
Luulen että jätän tämän kaiken taakseni pian.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aamen. Olen samoilla aaltopituuksilla.. Samoja tunteita...Samoja ongelmia.. samaa sontaa tämä koko elämä. Näyttää siltä kuin kaikki "normaalit" "ei-"masentuneet"".. ihmiset eläisivät jonkin sorttisessa massahallusinaatiossa.. jossa elämä on tarkoituksellista ja aidosti nautittavaa.. There's no pleasant things in life... elämä on epäaitoa hurskastelua ja teeskentelyä.. kaikki me puemme naamiomme yllemme poistuessamme omasta yksinäisyydestämme.. omasta kotoa.. Me esitämme ja leikimme että on jokin korkeampi tarkoitus tällä vaelluksellamme.. Voisinpa sanoa jotain lohdutusta, jotain mukavaa. Mutta asia on niin että olen kyllästynyt tähän elämääni..olemassaoloon.. aivan kuten varmaan sinäkin.Lohduttaudun ajatukseen, että joskus koittaa se päivä kun lähden.
Aamen, aamen. Kuin minun päästäni. Ajattelin näin 23 vuotiaana ja edelleen nyt 28 vuotiaana.
Nyt itseä niskasta kiinni. Älä tee itsellesi noin suurta karhunpalvelusta.
Sinä paranet muuttamalla kokonaan asennoitumistasi ja panikkihäiriösi laukeaa pois ja jää ikuisesti menneisyyteesi.
Ensinnäkin tunnusta suullasi terveyttä, että psyykkesi uskoisi sen ja ruumiin turhamaiset tunnetilat jäävät poissa.
Toiseksi tunnusta suullasi vain kelvollisuutta ja hyvyyttä itsestäsi. Älä missään tapauksessa kelvottomuutta ja huonoutta.
Ja tärkeä asia, anna typeryksien arvostelevine ajatuksineen elää omaa arvotonta elämäänsä. Mikä on arvottomampi kuin ihminen joka lyötyä lyö.
Älä enää ole ihmisten orja, vaan vapaa oma itsesi ja anna itsellesi täysi arvo, sillä sinä olet ainut kertainen.
Vaikka olisit ruma ja kömpelö ja mikä tahansa, niin kaikesta huolimatta anna itsellesi täysi arvo. Aikanaan siäinen voimasi muuttaa kaiken.
Harjaannuta itseäsi uuteen malliin ja jätä täysin pois jo oppimasi ajatustavat, sillä ne ovat johdattaneet sinut masennukseen ja itsesi aliarvioimiseen.
Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Hei! Itse olen käynnyt tuon kaiken läpi ja heti ensi viikolla menet omalle lääkärillesi ja kerrot kaiken. Hän lähettää sinut eteen päin tai antaa apua. Ja muista vaatia sitä! Olen itse parantunut paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, joka johtui paniikista ja jännittämisestä ja pilasin melkein kymmenen vuotta elämästäni. Et ole yksin, muista ja aina löytyy kaikkeen apua, vaikka se tuntuisikin ylitsepääsemättömältä. Rohkeasti eteenpäin! Ja muista: ET OLE TARPEETON
kyllä mitään hyötyä. ja kuka masentunut kykenee vaatimaan mitään.