Eli siis yleensä tulee se kuva että todella vahvat äijät ovat kovia tappelijoita? Ja tuntuu hassulta että vaikkapa pienikokoinen nyrkkeilijä hakkaisi päätä pidemmän monta kertaa vahvemman ja useamman kymmenen kilon painavamman sällin.. vai onko tämä jokin illuusio?? Voiko liika massa ja voima vain käydä kömpelyydestä tms.
Typerä kysymys..
Mutta..
2638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se nyrkkeilijän lyöntivoima ei ole suoraan verrannollinen esim. penkkitulokseen. Siihen vaikuttaa koko kehon hallinta ja se lyöntivoima lähtee pitkälti keskivartalosta ja jaloista. Noin niinkuin suurinpiirtein.
Itse en lähtisi minkään tosi ison karjun kanssa vääntämään. Sellainen kun ottaa otteen, niin ilkeä on olla. Mutta kyllä vaikkapa nyrkkeilijä, joka on treenannut tosissaan monta vuotta, pamauttaa isonkin miehen kumoon nyrkillä. Se voima, joka naamaan tärähtää, pieneltäkin nekkaajalta, on aika saatananmoinen. Jos se osuu vielä kohdilleen teknisesti. Sama sääntö pätee kaikkiin kamppailulajeihin. Mutta se vaatii lähes aina lahjakkuutta ja ainakin kauheeta treeniä.
Iso äijä ainakin väsyy nopeammin. Toisaalta iso ukko on aika vahvoilla yleensä. Kulunutta sanontaa lainatakseni, helppoa kuin lapsen lyöminen. Tämä idea toimii, jos pikkumies on ns. amatööri. Kömpelyys on paljolti riippuvainen siitä, miten on treenannut. Ei joku iso äijä (tiettyyn rajaan asti) välttämättä ole mikään kankea poika tai motorisesti lahjaton. Sitäpaitsi, monella suhteellisen normivartaloisen näköisellä jätkällä voi olla voimaa ihan perkeleesti.
Ei muuta, kun tositarinoita tulemaan, jos joku tietää.
Ollaan nyt sparrattu tämä talvi melko tiheästi treeneissä, käytännössä siis 4krt viikossa sparria. Ottelijoita on joku 20 kpl, näistä osa juuri alkeiskurssilta siirtyneitä ukkeleita.
Näitten joukossa oli yksi helkutin iso ukko, sellainen jämerän näkönen jätkä. Ongelmana oli kuitenkin pitkään aika veikeä juttu; Kun piti ruveta sparraamaan niin kaveri otti osumaa joka kerta, eikä käyttänyt hyväkseen selviä lyöntipaikkoja (tai potkupaikkoja). Passaili vaan ja otti sitten nenäänsä pienemmiltä ukoilta.
Ihmeteltiin sitten tätä ja kysyttiin kun oltiin jo joitakin viikkoja sparrattu, että mikä mättää, kun jätät selvät paikat käyttämättä. Kaveri sanoi, että ei pysty lyömään toista, siis ei vaan luonto anna periksi. Kokoa oli hitosti ja karjun näköinen äijä, mutta ei antanut kantti periksi pitkään aikaan. Hänen kohdallaan pikku hiljaa sitten päästiin tästä ylitse, mutta pitkään asia vaivasi harjoittelua.
Eipä osannut sanoa, minkä takia ei halunnut lyödä ketään, ei kuulemma ollut elämässään koskaan lyönyt ketään mihinkään. Joku pelko tms. Että näinkin päin voi joskus käydä, vaikka ei uskoisi. Kaveri kuitenkin voitti pelkonsa ja siitä täydet pinnat sällille. Oli lähtenytkin thainyrkkeilyyn juuri tämän lyöntipelkonsa vuoksi.