Mitä ylioppilaslahjaksi ?

kukka riitä, niinkuin silloinkin, kun mennään puiolitutun rippiäisiin.

Itse olen toivottavasti tämän kevään YO. Lahjaksi olen toivonut läheisimmiltä tuttavilta ja sukulaisilta astioita, aterimia ym. Yksi kaunis pullalautanen esim. Pentikiltä on erittäin elegantti ja arvokas lahja. Kauniisti paketoituna esim. sellofaaniin lahja saa sen kaipaaman arvokkuuden. Yhdelle ihmiselle se tosin saattaa olla aika arvokas, etenkin jos lahjan saaja on puolituttu.. Yhdeltä/kahdelta ihmiseltä rahalahja olisi 15-20 € ja monelta (3ja enemmän) hinnan voi nostaa 30-50€. Rahan ei tarvitse olla suuri. Hienostuneisuutta rahalahja saa, jos antaa YHDEN ruusun kirjeen mukana. Itse ainakin ilahdun enemmän yhdestä ruususta ja 10 eurosta kuin kymmenestä ruususta.

Kiteytettynä: Jos ei tunne lahjan saajaa, kannattaa sujauttaa seteli tai sekki kortin väliin ja ojentaa se kauniin ruusun kera.

Minun ylioppilasjuhlista on vajaa kymmenen vuotta. Muistelen että sain paljon rahaa lahjaksi ja sitten niillä rahoilla ostin itselleni mm. hyvän ja arvokkaan kellon ja astioita. Mutta niistä rahoista ei jäänyt muistoa lahjanantajasta. Muutamia lahjoja toki sain esim. toivomaani Pentikin astiastoa. Astiastot on kalliita, mutta sanoisin että jos lahjan saaja keräilee jotain astiastoa omaaa kotia varten, hän kyllä arvostaa sitä yhtä tai kahta mukia. Kannattaa siis kysellä vanhemmilta onko nuorella erityisiä toiveita. Sain silloin myös lahjaksi valokuvakansion, se oli sellainen joita saa kultasepänliikkeestä, hopeinen kehyskantena. Sain se isäni serkuilta ja lahja tuntui silloin vähän hassulta. Mutta missä olisi valokuvat tärkeästä päivästä jos sitä kansiota ei olisi.. Joko jossain laatikossa pölyttymässä valokuvausliikkeen pussukassa tai sitten tietokoneella tai cd:llä. Nyt ne kuvat on nätisti tallessa ja kantea koristaa minä itse, kaunis hyvy kasvoilla, lakki päässä ja ruusu kädellä. Ja mikä parasta, muistan tasan tarkkaan keneltä sen lahjan sain =)

Ai niin.. Ja rahasta vielä.. Sain silloin summia 50-500 markkaa, riippuen siitä kuka antaja oli.. Kummit panostivat vähän enemmän kuin naapurit jne. Monella on paljon juhlia ja on selvää että taloudellinen tilannekaan ei anna mahdollisuutta panostaa mahdottomia. Ja pääasia ei kuitenkaan ole se lahja. Minulle oli tärkeintä, että ihmiset muistivat minua ja arvostivat sitä minkä olin saavuttanut. Itse sitä ei välttämättä niinkään tajunnut. Mutta oli kiva nähdä vanhemmat ja mummo ylpeinä. Ja ei sen edes väliä onko kyseessä yo vai amis. Yhtä arvokkaita kumpainenkin =)

Tässä muutamia juttuja vinkiksi. Päivä on nuorelle tärkeä ja taitaa silloin lakitushumun ja onnittelujen (kilistelyjen kera), jälkeen olla mielessä vaan illan bileet =) Mukavaa kesää sinulle!