en tykkää.

Olen normaali painoinen, tiedän sen, mutta silti laihdutan jatkuvasti, ja elän jatkuvasti pelossa että lihon kilonkin. Käyn päivittäin vaa'alla, jos en ole laihtunut vaan päin vastoin, lihonut, rankaisen itseäni työntämällä sormet kurkkuun.
Monta kertaa viikossa olen syömättä, paino on minulle pakkomielle. Aina sama selitys "söin just äskö kaverilla", vaikken todellisuudessa koko päivänä olisi syönyt. Lihominen on hirveää.
Olen nuori, silti elämäni on suoraan sanoen helvettiä. Itken iltaisin, ja aamusin olen niin väsynyt ettei koulu luista. Viiltelen. Kotona on huono olla, veli ja vanhemmat ovat minua vastaan, huutavat ja vittuilevat. Tämä ei ehkä kuulosta niin kauhean pahalta, mutta minulle tämä on painajaista. En omista hyviä ystäviä joille asiasta kertoisin, joten turvauduin tähän nettiin. Hakisin apua, jos rohkeus vaan riittäisi.. ..pelkään vaan ettei riitä.
2397
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minkä ikäinen oot ja missä asut?

Äänestä

Sun kannattaa mennä hakemaan apua tai yrittää itse. Jos sä olet kerta normaalipainonen, niin sittenhän kaiken pitäis ihan okei. Vaa'alla ei kannata käydä ihan noin useesti, ei siitä ole mitään hyötyä. Ihmisen pitää syödä 7000 kcal, että se lihoo oikeasti sen kilon, joten sun on turha sitä pelätä. On ihan normaalia, että painossa tapahtuu vaihtelua, kilon marginaalilla kumpaankin suuntaan. Itselläni oli tuo sama puntarissa ramppaamis ongelma, ja nyt minun ei tarvitse käydä siinä, kun joka toinen tai joka kolmas päivä. Ei paino ole niin tärkeää, sillä ELÄMÄ VOITTAA!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huono olla- kirjoitti:

Olen normaali painoinen, tiedän sen, mutta silti laihdutan jatkuvasti, ja elän jatkuvasti pelossa että lihon kilonkin. Käyn päivittäin vaa'alla, jos en ole laihtunut vaan päin vastoin, lihonut, rankaisen itseäni työntämällä sormet kurkkuun.
Monta kertaa viikossa olen syömättä, paino on minulle pakkomielle. Aina sama selitys "söin just äskö kaverilla", vaikken todellisuudessa koko päivänä olisi syönyt. Lihominen on hirveää.
Olen nuori, silti elämäni on suoraan sanoen helvettiä. Itken iltaisin, ja aamusin olen niin väsynyt ettei koulu luista. Viiltelen. Kotona on huono olla, veli ja vanhemmat ovat minua vastaan, huutavat ja vittuilevat. Tämä ei ehkä kuulosta niin kauhean pahalta, mutta minulle tämä on painajaista. En omista hyviä ystäviä joille asiasta kertoisin, joten turvauduin tähän nettiin. Hakisin apua, jos rohkeus vaan riittäisi.. ..pelkään vaan ettei riitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu