Tämä tapahtui pian ajanlaskumme jälkeen,jos sisällissotaamme voi sellaiseksi mitata.
Aune syntyi silloin.
Aunen lapsuuteen ei voida helppoutta määrätä.
Nauriskeittoa useimmin nautittiin, jos sitäkään.
Verisin vaattein palasi isä Tammelan rinteiltä, vain vuoteeseen kuollakseen.
Tätä ei Aune luonnollisestikkaan muista, ensimmäiset muistot hänellä, kysyttäessä, olivat jotain 1922, jolloin hän silitteli apteekkarin Sitikan kahta auraa, äidin asioitsiessa.
Aune syntyi silloin.
Aunen lapsuuteen ei voida helppoutta määrätä.
Nauriskeittoa useimmin nautittiin, jos sitäkään.
Verisin vaattein palasi isä Tammelan rinteiltä, vain vuoteeseen kuollakseen.
Tätä ei Aune luonnollisestikkaan muista, ensimmäiset muistot hänellä, kysyttäessä, olivat jotain 1922, jolloin hän silitteli apteekkarin Sitikan kahta auraa, äidin asioitsiessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lujittui, hänen liittyessä Lotta Svärdiin 30- luvun puolivälissä.
Hän sai harmaan puvun, ja asenteen, joka säilyi läpi elämän.
Mutta hänen rakkautensa Citroeniin oli kyltymätön.
Hänen unissaan marssivat ryhdikkäät sotilasjoukot, liehuvat liput ja korskeat Citroenit.
Tämä mieltymys meni niinkin pitkälle, että eräänä iltana, juuri ennen sotaa, hän näki kujan päässä mitä upeimman vaunun.
Kenenkään näkemättä, sivelivät hänen pehmeät kätensä Toulonissa muokattuja peltejä.
Hänessä virtasivat kuumat aallot, yhä kiihkeämmin kävivät kädet peltien pinnalla.
Varmistettuaan että ketään ei ollut näköpiirissä, Aune riisui villaiset alushousnsa,nosti hameensa ja hakasi vasten lokasuojaa itsensä ulottumattomiin.
Sai Aune komennuksen Timitraan, keskuksenhoitajaksi.
Uuvuttavaa oli sota, mutta yhtälailla kävi muuan autonkuski Tauno Uuksulainen sotaansa vaaleaa lottaa vastaan. Eikä niin huonostikkaan.
- Pyh, niskaansa nakkeli vain nainen tuolle ohjurille, savolainenkin taisi vielä olla...
Ainoa joka kiinnosti, oli häkäpöntöllä käyvä Sitikka.
Pimennysverhojen laskettua, hiipi pihalla vaalea nainen.
Nokkapelti oli niin miesmäinen, konesuojan pellit
levisivät kuin karvaiset reidet.
Palatessaan asuntoonsa, Aune huomasi olevansa erilaisessa tilassa.
Vain sormi auttoi uneen, levottomaan.
Tajusi pian kupletin juonen.
- Neiti istuu siihen Marsalkan paikalle.
- Hyvä tavaton, onko hän istunut tällä paikalla!
- Onpa niinkin, itse olin ajamassa.
Nainen kuvitteli itsensä pilviin, näki itsensä ja Mannerheimin suutelemassa. Taustalla kurnutti Sitikka.
Läpeensä rakastunut nainen tarttui kuljettajan ohueen heppiin, joka sotilashousuissa pönkötti.
- Aika aikaansa tuumi Aune, sekä ryhtyi työhön, johon naisia oli opetettu...
Sai itsensä tilaan, jota lotilta ei odotettu.
1944 pullahti poika, jolle annettin nimeksi Urmas.
Valitettavasti.
Uuksulainen ajoi partisaanien miinaan elokuussa.
Hänen pallinsa jäivät roikkumaan katajaan (Juniperus communis). Eli hän tuhoutui.
Vanhus avaa oven.Hänen tekohampaansa ovat esillä - kellastuneet.
- Haluaisitte jutella miehestäni, siitä autokuskista?
Vanhus luontuu nauruun.
- Hän oli minulle yhdentekevää, ja klikkasi minulle silmää.
- Mutta odottakaapa. Kauniisiin vaatteisiin pukeutunut nainen avasi nähtäväkseni albumin Citroenin eri kehityksen vaiheista.
Olen itse koulutukseltani koneinsinööri, mutta nyanssit kirposivat jo varhain yli olkapäitteni.
Kuinka keula muuttuu vähemmän ilmaa vastuttavaksi?
Myönsin näin olevan.
- Kuinka Citroenilla on oivallettukaan tuo muotoilun merkitys.
Vanha tytär irtosi tuolista, ja tapaili tanssiaskelia.
Haluaisin kysyä.
Nainen oli jo rauhoittunut.
Hän parahti kyyneliin. Hieroin hänen luisia olkapäitään.
- Ehkäpä haluaisitte kertoa?
Pyysi vanha nainen minut ikkunan ääreen.
Pihalla pesi lihava, pakkoliikkein etenevä mies Citroen Xantiaa.
Hänestä näki heti, että hän on vammainen.
- Älkää kirjoittako tästä koskaan.
- Hän on poikani Urmas.
Tarjosin lapaani pesevälle kolossille.
- Tua noin olen eräänlainen kirjoitteleva huimija...,
- Mää tiedän sun tulleen.
halkopinon kokoinen käsi laskeutui olalleni.
- Vittu,sää tulit kertomaan faijasta.
Nielaisin, että kerroksiin kuului.
- Kuulehan,tiedän sinun olevan sotaorpo...
Nyrkki kurkussani kuristui.
- Poika, älä tapa handea!
Kaunis tukka huusi ranskalaiselta parvekkeelta.
Kasvot kuin Tony Halmeelta, sulivat hymyyn.
Itselläni kehitysvammainen nuori mies, joten jotain luulen ymmärtäväni. Pelasti muuten kerran autoni palamasta.
Meinas tulla itku... nääs.
Tyhmä kysymys.
Näitä ei naisilta kysellä.
Liikutuin tuosta handesta hieman.
Ja muistini palaa niihin aikoihin, kun isäni tuli kiireesti Syväriltä.
Hammaslääkärillä oli sitikka.
Musta ja etuveto. Pitkällä keulalla.
kaappariovilla olisi aika kova peli... ja tietysti mustana. Hande osaa vaan aina yllättää hyvillä jutuilla.