Kiinnostaako kuuskymppisenä erilainen musiikki kuin nuorempana? Tätä olen omalla kohdallani ihmetellyt. Aikaisemmin kuuntelin lähinnä klassista musiikkia. Nyt eläkkeellä ollessa kuuntelen paljon iskelmäradiota ja "evergreenejä". Onko musiikkimakusi muuttunut iän myötä?
Musiikki ja ikä
Delila
151055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Elvis on kyllä kingi! Ikivihreissä on soundia meikä makuun ja vihreissä löytyy. Sinatran "My way" saisi soida radiossa useammin, samoin Armstrongin "Wonderful world". Saattaapi soidakin, jos jaksaisi asemia selata. Tahtoo vaan jäädä iskelmäradio päälle. Tännekin pitäisi ehtiä kirjoitella, minkä urheilukanavilta ehtii. Tiukkaa tekee. Eläkeläisen ajankäyttö on kortilla:DDD
Tom Jones aateloitiin, kuulin radiosta. Mahtava ääni hänellä on. Siinä on maskuliinista voimaa ja tunnetta, joka vetoaa minuun vieläkin esim. "Delila". Ikivihreä kevyen musiikin helmi minulle 1960-luvulta. Tuo vuosikymmen on minun nuoruuteni aikaa. Ehkä siksi sen ajan musiikki miellyttää vieläkin.
Toinen Delilan tulkinta löytyy Saint-Saensin "Simson ja Delila"oopperasta. Montserrat Caballe tulkitsee Delilan aarian tavalla, joka saa silmäni kostumaan. Mahtava ääni hänellä myös minun makuuni. Olisinpa saanut kuulla häntä livenä!
on kohdallani vähän rauhallisempaan suuntaan. Ihan kevyt nykymusiikki ei kiinnosta enää, kevyt klassinen kylläkin. Tosin ikivihreät 50-60 luvuilta ovat aina hyviä!!
mukaan.Oli minullakin klassisen musiikin aika,nyt vähän nuorempaa,valssiaika.Välistä hengellistä musiikkia.
Ihan laidasta lukien rokkiakin sitä saatan tanssiakkin.Hyvä tanssi on tälläkertaa "matkaan lähden",,,siinä kuvataan kaikki vaiheet tanssien.
Nyttemmin olen alkanut sietää sitä. Kuuntelen myös mielelläni nykyisin klassista musiikkia. Nuorempana kuuntelin vain jazzia. Eli siis musiikkimakuni on muuttunut vanhemmiten.
esimerkiksi humpasta, siis kuunneltuna. Kävin nuorempana sellaisissa aikuisten tanssipaikoissa, jossa soitettiin humppaa, tangoja, valsseja yms. Sellaisessa ne kyllä meni, mutta pelkästään kuunneltuna, ei ollenkaan. Enkä koskaan ole oikein tykännyt suomalaisesta musiikista. Kuuntelin aikoinaan Marion Rungia, Kirkaa, Kari Tapiokin meni. Samaa kuuntelen vielä joskus. Kirkan hevi-kappaleet (esim. Born to wild) ovat hyviä. Mutta mielimusiikkiani on U2, Bon Jovi, Scorpions, Abba, Kiss. No Katri-Helenan jotkin kappaleetkin käyvät. Paul Anka ja Elvis olivat ihan nuoruuden ihastuksia, mutta heitä en enää oikein kuuntele, muutamia kappaleita kylläkin. Eli ilmeisesti olen "jämähtänyt" -80 luvulle! Vielä töissä ollessani minua ärsytti viitisen vuotta nuorempi työkaverini, joka kuunteli humppaa ja tangoja ja kaikkea muita näitä suomalaisia iskelmiä.
Humppaa en ole tykännyt kuunnella koskaan, tanssi sujuu vähän paremmin. Suomalainen iskelmämusiikki menetti makunsa Ruotsissa asuessa. Kansainvälisempää sen olla pitää.
Elokuvamusiikista kansanmusiikkiin kaikkea muuta, mutta ei radion päivälähetysten suomalaista listamusiikkia. Ei Idols´a tai euroviisuja.
Miten minä olenkin niin mieltynyt Marleyn musiikkiin. Se on jotenkin niin vetävää ja iloista.
Hän oli puoliksi jamakalainen muistaakseni.
Suomalaiset eivät regeetä osaa säveltää. Sorsa kerran kai yritti, mutta oli kyllä sorsanlento se.
aivan lapsuudestani alkain, tietenkin uusia on tullut koko ajan.
Kerran vuosia sitten kesämökillä pikkutyttäreni sanoi minulle, että äiti, sä oot laulanut koko kesän Krakoviakkia. En ollut edes huomannut hyräilleeni. Se synkooppi-rytmi on jollain tapaa iloinen
Pidän senkin tyyppisistä lauluista kuin elokuvan "Korppi sylissä" teemakappale.
Tai Cherbourgin sateenvarjot. Niin unohtumaton elokuva, Geneviére ja se komea nuori sotilas! Mikä hänen nimensä oli, muistaako kukaan?
löytyvät täältä, jos haluat laulaa, espanjaksi ja ranskaksi.
http://www1.france-jeunes.net/paroles-jeanette-porque.te.vas-22031.htm
..."Korppi sylissä". Pidän siitä kovasti Princessan laulamana. (Tuula Amberlakin menettelee). En ole varmaan kuullut alkupräistä, ellei se sitten on Pricessan. Sen kappaleen "clou" on ne kaksi symbaalin lyöntiä sopivissa kohdissa. Kuulin äskettain saman kappaleen radiosta ilman niitä symbaaleja, se ei tuntunut oikein miltään.
Periaatteessa musiikkimakuni ei ole muuttunut miksikään sitten nuoruuspäivien. Olisi ehkä saanut muuttua enemmän. Minun olisi helpompi luetella minkälaisesta musiikista EN pidä, niin kaikkiruokainen olen. Sinfonioista ja oopperasta räkärokkiin ja itämaiseen musiikkiin ja muuhun maailmanmusiikkiin ja kaikki siltä väliltä. Ainoa, mikä tökkii on nykyinen, uusi Suomi-iskelmä. En jaksa kuunnella.
Toinen on saksalainen humppa. Se on aivan kauheaa kuunneltavaa. Olin kerran pitkällä bussimatkalla Saksassa, ja kuljettaja soitti sitä saksalaista humppaa neljä tuntia putkeen. Matkustajat pyysivät, että hän sulkisi kaiuttimet. Hän LISÄSI äänen voimakkuutta. Se oli tuskallinen matka.
Sitten on joitakin yksittäisiä kappaleita, jotka saavat minut aivan kanalihalle inhosta. Yksi niistä on venäläinen "Mamushka maja". Siinä kerrotaan äidistä, joka nukuttaa ja rauhoittaa lastaan, vaikka yhteiskunnan viholliset sun muut imperialistit ovat tulossa tappamaan kaikki.
Kuulun radion kuuntelijoihin. Nykyiseen musiikin tajontaan olen pettynyt pahasti. Minusta tuntuu (taitaa ollakin niin), että amerikkalaiset levyfirmat omistavat kanavamme. Sieltä tulee samaa loputonta soopaa tai samoja kotimaisia loppuun kuluneita iskelmiä.
Kaipaan entistä monitasoista radio-ohjelmistoa. Tuli klassista, tuli viihdettä, asiaa ja esitelmiä, jumalanpalveluksiakin samalta kanavalta.
Radio Suomi yrittää olla yleiskanava, mutta ei se ole. Olen kyllästynyt rockiin kaulaani, silmiäni myöten. Olen alkanut kaivata Bachin fuugia ja Sibeliuksen lauluja. "Timantti hangella" on yksi Sibeliuksen laulujen helmi. Se tulee mieleeni ihan totta, kun hanki kimmeltää tuhansin timantein.
musiikista kuin nykyisin. Ennen olin melkein kaikkiruokainen, mutta rillumarei-musiikista en ole koskaan pitänyt. Tanssin paljon ja pidin tanssimusiikista yleensä.
Nykyisin suosikkejani ovat Elvis edelleen, Ricky Martin, Julio Inglesias, T. Metsäketo...
Kevyestä musiikista ne ihanat ikivihreät, melkeinpä kaikki.
Tchaikovskyn musiikki, Vivaldi. Straus ja onhan niitä vaikka kuinka paljon.
Sibeliuksesta en vielä osaa pitää, ehkä sitten vanhana.
Mutta nyt tanssimme tähtien kanssa.
"Hyvää huomenta" toivotti Kaisu Puuska-Joki helmeilevällä äänellään joka aamu, kun kello kouluun herätti 50-60-luvulla. "Helmen kalastajat" radiossa toimivat minulle kellona. Oli kiire jo juosta koulubussille, kun alkoi Helmenkalastajien duetto soida. Ketkä sen lauloivat, muistatteko?
"Timantti hangella" on minulle=Jussi Björling. Se tulee mieleeni aina, kun näen hankien kimmeltävän.
Minulla radion kanavat ovat yhtä sekamelskaa tänä päivänä. Mikä kanava on Sinulle mieleisin?
Musiikkimaku muuttui nuoruuden iskelmistä 20:n ikävuoden vaiheilla laajaan hengellisen musiikin skaalaan vuosikymmeniksi ja 50:n jälkeen mukaan tulivat voimakkaat isänmaalliset laulut,kansanlaulut ja vanhat kauniit rakkauslaulut ja jotkut nuoruudessa sykähdyttäneet iskelmät.
-Lähes aina avoinna oleva radiokanava on radio Dei.Joskus käännän yleisradion puolelle,kerran,pari kuukaudessa.Lähinnä sieltä kaipaa lauantai-illan "ehtookelloja".