Olen nyt todella innostunut rodusta, mutta olen lueskellut eri paikoista, että collieilla voi olla pieni tendenssi pelkoihin, esim. liukkaan lattian -, portaitten - yms. pelkoihin. Onko näin? Lisäksi eivät paljon piittaa vieraista?
Itse nimenomaan haluan rauhallisen, mutta atiivisen harrastuskoiran, ja collie vaikuttaa täydelliseltä valinnalta. Kysyisinkin, onko tuo plekojen kehittäminen sääntö vai poikkeus? esim. jos meidän kissa vaikka sitä raapisi, niin ei enää uskaltaisi uudestaan tutustua, vaan pelkäisi kissoja lopun elämäänsä? tai jos vähän liukastuttaisi, niin sen jälkeen mattokauppaan? =)
koiraa voi toki opettaa ja totuttaa asioihin, kysynkin, että VAIKEUTTAAKO/HAITTAAKO ikävien asioiden muistaminen elämää? Onko eroja pk/lk välillä?
KIITOS vastauksista! Muukin collie info on erittäin tervetullutta!
Itse nimenomaan haluan rauhallisen, mutta atiivisen harrastuskoiran, ja collie vaikuttaa täydelliseltä valinnalta. Kysyisinkin, onko tuo plekojen kehittäminen sääntö vai poikkeus? esim. jos meidän kissa vaikka sitä raapisi, niin ei enää uskaltaisi uudestaan tutustua, vaan pelkäisi kissoja lopun elämäänsä? tai jos vähän liukastuttaisi, niin sen jälkeen mattokauppaan? =)
koiraa voi toki opettaa ja totuttaa asioihin, kysynkin, että VAIKEUTTAAKO/HAITTAAKO ikävien asioiden muistaminen elämää? Onko eroja pk/lk välillä?
KIITOS vastauksista! Muukin collie info on erittäin tervetullutta!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Valitettavasti näin voi olla.Minun edellinen collieni pelkäsi portaita,joka oli hankalaa kun asuimme kerrostalossa.Liukkaat kelit olivat myös ongelma,koira ei liikkunut jäätiköllä mihinkään.Vanhempana koko koti peiteltiin mattoihin,muuten koira ei ottanut askeltakaan.
Nykyinen collieni,3 vuotias,pelkää myös liukkaita kelejä,kävelee kaikki ojanpenkat jos tassut lipeää.
Edellinen koirani oli ihmisrakas,nykyinen ei laisinkaan,vaan kärsii myös pelkoagressiivisuudesta,joka ilmenee näykkimisenä.Mutta aivan ihania koiria molemmat,vaikka niillä omat oudot fobiansa ovatkin.Colliet ovat todella kovia "juttelemaan" joka mielestäni on aivan ihanaa,mutta kerrostalossa ei kovin suotavaa.
Minulla oli myös kissa joka näytti kaapin paikan raapimalla koirani eka tapaamisella,myöhemmin niistä tuli ylimmät ystävät,mutta kissa kyllä oli pomo.
Colliesta saat kyllä kiltin aktiivisen koiran,mutta varaudu,että sillä voi olla omia hassuja pelkoja joista ei niin vain päästä eroon.
En tiedä puhunko ihan höpöjä. Olen ollut huomaavinani tässä erään asian, pyöriessäni collienpennun kanssa 11 kk. Kun huomaa pennun pelkäävän/säikähtävän jotain, asia pitää ottaa heti käsittelyyn, eli näyttää sille ettei ole mitään pelättävää. Ei jää sitten siitä kammoa. Pitkäjänteisyyttä kyllä kysyy, mutta mielestäni toimii. En tiedä sitten toimiiko todella aroilla pennuilla.
äidilläni on erittäin arka koira, se kyllä kiintyy ihmisiin nopeasti (heiluttaa häntää, tunnistaa auton ja hyppii sitä vasten (vaikka ihmistä ei näkyisi)), mutta pelkää ihan kaikkea. inka-kissa otti siitä sitten täyden hyödyn ja oikein odotteli koiraparkaa jossain, ja tämän kävellessä ohi hyökkäsi kimppuun ja jatkoi jahtausta kahdella jalalla juosten. koira useimmiten lymyilee pöydän tai sängyn alla. pointtini on, että en halua sellaista itselleni... se on niin vaikeaa mennä mihinkään kun ei uskalla esim. kävellä rappusia ylös kun tärisee vaan.
tietysti koirissa on eroja yksilöittäin, mutta olen nyt tehny "minitutkimusta" ja havainnut useiden omistajien kuvailevan collie-koiraansa juuri pelkuriksi. hmph!
Minulla ei mielestäni ole arka koira, mutta tietty pennulle sattuu ja tapahtuu sellaisia asioita, joista se olisi voinut saada kammon, jos siihen ei olisi heti puututtu. Eli olisikohan joissakin tapauksissa peloista voitu osa välttää, jos olisi pentuaikana kiinnitetty rohkaisuun huomiota. Tarkoitin siis sitä. Kissaan voi olla kyllä vaikea totuttaa, jos kissa hyökkäilee. Minun collieni on todella avoin ja rakastaa ihmisiä yli kaiken, eikä ole minnekään meno ollut vaikeaa, onneksi.
Sanottakoon nyt näin aluksi, että jokainen koira on oma yksilönsä colliessakin, kuten kaikissa roduissa. Yleistäminen saa meikäläisen niskavillat aina pystyyn...
Itselläni on ollut collie vuodesta -84, Tällähetkellä kotoa löytyy 5 pehkoa, joista nuorimmainen 11vkoa ja vanhin 14v. Omista colliestani yksi varoo hieman liukkaita lattiota mutta kulkee niillä silti, koska en anna sille vaihtoehtoja. Liukkaus ulkona on sitten aivan eri juttu, se ei haittaa ko.koiraa laisinkaan ;) Vaikka jalat menevät kaikki eri suuntiin, niin eteenpäin vain ja vauhdilla.
Collie jos mikä, osaa esittää surkeaa jos siitä on sille itselleen hyötyä eli kun jokin tilanne hiukkasen pelottaa tai ollaan epävarmoja miten pitäisi toimia ja tietty käyttäytyminen auttaa pääsemään tilanteesta eroon, näin toimitaan siitä eteenpäin ellei ihminen siihen puutu ;)
Mitä vieraisiin tulee, niin tuntemani colliet ovat hyvinkin ihmisrakkaita. Tutuille jutellaan pitkät pätkät hännät heiluen. Kaikki eivät toki ole syliin tunkijoita, mutta en näe sitä edes niin tarpeellisena. Liika mielistely ei milestäni sovi collielle. Tätä nyt ei pidä siis sekoittaa pidättäytyväisyyteen, sitä en tarkoita. Oma 14 urokseni on aina ollut muita hieman nenänvartaan pitkin katsova. Ihmiset on aina moikattu hännänheilutuksin ja haisteluin, taputtaa on saanut mutta sen jälkeen ei herraa ole ihmiset juuri kiinnostaneet.
Jokaisessa rodussa on pehmeämpiä ja kovempia yksilöitä, niin collieissakin.
Käy tutustumassa kasvattajien kotisivuihin, käy katsomassa koiria mikäli mahdollista ja kun löydät kiinnostavan yhdistelmän tutki sukuja ja kysele. Onnea pennun etsintään, toivottavasti löydät itsellesi sopivan pennun :-)
"Collie jos mikä, osaa esittää surkeaa jos siitä on sille itselleen hyötyä eli kun jokin tilanne hiukkasen pelottaa tai ollaan epävarmoja miten pitäisi toimia ja tietty käyttäytyminen auttaa pääsemään tilanteesta eroon, näin toimitaan siitä eteenpäin ellei ihminen siihen puutu ;)"
Collie osaa kyllä näytellä ihan kiitettävästi. Ei ihme että Lassie oli nimen omaan collie ;)
Aika hyvin kieltämättä näytteli: sitä narttua nimittäin näytteli uroskoira(t) :D
on ollut hoidossa monia kuukausiakin collieita. Olen onnistunut saamaan rohkeutta aremmille yksilöille paljonkin. Eiköhän se siis paljon riipu ihmisestä toi arkuuskin. Colliet kun ns. lukee ihmistä tosi hyvin.
Meillä 4v nahkacollie poika. Pentuna se pelkäsi aivan kaikkea, siis ihan kaikkea. Kivi jos tuli metsässä vastaan niin sitäkin pelättiin, mutta iän myötä se on mennyt pois. Meidän poju on edelleen arka, mutta ei niin että se haittaisi elämää mitenkään. Se on saanut iän myötä uskomatonta rohkeutta. :)) Se on aika paljon omistajasta kiinni jääkö pelot päälle. Meidän poika esim. pelkäsi muita koiria pentuna ihan kamalasti, jos olisi antanut asian olla, pekäisi se muita varmaan vieläkin, mutta minä vaan sinnikkäästi vein koiraani puistoihin jne ja nyt ei ole enää mitään kaunaa muita koiria vastaan. :) Vieraista meidän nahka ei oikein välitä alkuun, mutta kun tutustuu jne kaikki taas ok.
Eli lyhykäisyydessään... Uudet asiat pelottaa ainakin meidän poikaa, mutta kun se huomaa että hei, ei tässä olekaan mitään pahaa niin se on siinä. Ja tämän huomaamiseen menee meidän nahkalla n. 2 min. :)
Vielä muuta nahkoista.. Ne on aika hassuja veitikoita. OPitivät ihme ääniä.. Örinää, mölinää, murinaa, naksumista, ulinaa jne. ne on kovia juttelee. :)) Se on yksi piirre mitä rakastan tuossa koirassa aivan mielettömästi. Ja se paimentaminen perhettä kohtaa on hellyyttävää. Meillä on 2 lasta joita nahka vahtii ja vartioi ja leikkii lasten kanssa todella nätisti. Eli mitä parhain perhekoirakin tuo on. Ainoa ns. miinus on suht herkkä vatsa, mitä on kuulemma monilla collieilla, myös meidän. Että ripuli lentää helposti. :)
Luulen, että riippuu niin yksilöstä. Jotkut colliet voivat pelätä mitä ihmeellisimpiä asioita, jotkus taas eivät pelkää mitään. Olen kuullut collieista, jotka eivät pahemmin halua tutustua vieraisiin, mutta ainakin meidän tyttö ryntää heti häntä huiskuen vieraitten syliin. Kyllä ovat kasvattajanikin colliet ihan samanlaisia. Portaissa tuo on oppinyt kyllä kulkemaan, siis ihan aikenlaisissa portaissa, semmoisissakin mistä 'näkyy läpi'. Joskus koiran pelon aiheuttaa myös omistajan käytös, jos koira säikähtää jotain outoa juttua, niin ei ehken kannata mennä silittelemään ja voivottelemaan, ettei mikään ole hätänä. Tuo mein penska pelkäsi uuden kodin, kerrostalon ulko-ovea. Mutta kun säännöllisesti siitä aina kuljettiin ja en kiinnittänyt huomiota pennun paniikkiin, ainoastaan kehuin kun oli nätisti, niin parissa viikossa ovista kuljettiin jo normaalisti. Kyllä collie taitaa olla sellainen perusvarovainen, ettei ole ensimmäisenä aina menossa joka paikkaan, mutta on kuitenkin utelias. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy (varmaan jokaisen kotoa).
Meillä on myös kissa, joka tuli keskenkasvuisena 7kk:n ikäisenä meille. Rontti on ottanut turpaansa aika usein, sillä edellisessä kodissaan koira oli muiluttanut kissaa oikein kunnolla ja se selvästikin pelkäsi niitä. Kuitenkin kissa pikku hiljaa alkoi tajuta, ettei tuo koira häntä halua tappaakaan ja siitä alkoi tutustuminen. Välillä tuli silti pitkään kuonoon kynnestä, mutta uteliaisuus selvästikin voitti pelon molemmilla karvakorvilla.
Meidän tyttö on nimen omaan rauhallinen, jopa laiska, että tiedä häntä tuleeko agilityn aloittamisesta mitään.
Mutta kysymykseesi. Koirille voi tulla pelkoja kyllä, mutta niistä usein pääsee yli eivätkä ne ole vaikeuttaneet ainakaan meidän elämää vielä millään tavalla (niistä on siis päästy yli). Kyllähän sekin on kasvatuksesta kiinni :) Tosin pehmeä koira voi ottaa kyllä melko syvästikin itseensä ja oireet siitä voivat olla mitä kummallisimmat tai näkyä vasta paljon myöhemmin tapahtuneesta. Toivottavasti tästä oli nyt jotain apua.
Kiitos paljon vastauksestasi, oli paljon apua! hvyä tietää, että peloista voi päästä yli. Kiva, että pystyit myös sanomaan suoraan, että collie on perusvarovainen tyyppi, eikä vain että yksilöissä on eroja... =) Jokaisella rodullahan on ominaispiirteet, negatiiviset ja positiiviset. Kyllä nuo positiiviset puolet yleensa kuitenkin ohittaa negatiiviset, eikö.
Jotenkin vaan naurattaa, että koira pelkää ulko-ovea, tai lattiaa! =) Ihmeellistä... itsellä on aikaisemmin ollut sellainen koira, joka ei kyllä todellakaan pelännyt mitään, oli välillä tyhmänkinrohkea ja hieman täynnä itseään, heh. Minusta nuo rotukohtaiset erot on kiehtovia.
Kiitti!
Niin, minun mielestä pitäisi olla niin, että jos haluaa saksanpaimenkoiran, niin hankkii (harkiten tietenkin) sellaisen eikä yritä muokata esim. colliesta jotain mitä se ei ole. Perusvarovaisuudesta... oma koira on semmonen, että ei painele yleensäkään päin sellaista, mitä se ei tunne tai on epävarma. Varsinkaan kovista äänistä se ei tykkään. Sitten siskonsa on paljon rohkeampi, mutta toisaalta ei sekään aina luokseni tule. On siis pidättyväinen. Pitää sitä miettiä sitäkin, että mikä on pelokkuutta, mikä varovaisuutta, mikä pidättyväisyyttä jne. :) Tietynlaisesta perusvarovaisuudesta on myös hyötyä; ei ole koira pää viidentenä jalkana viuhtomassa kohti vaaroja ;)
Kyllä ollaan monista peloista päästy eroon, mutta on asioita, joista tyttö ei pidä, joten pyrin niitä välttämään, mikäli se on mahdollista ja järkevää. Pelko on sitten taas asia erikseen.
Mut tää on just vertaus siitä et heittäis verisen tampoonin seinää!
molemmat alle kaksi vuotiaita meillä ja niin erilaisia kuin olla ja voi toinen pelkää liukkaat lattiat, ilotulitteet, pyssyt (jopa sellaiset jotka eivät pidä ees kovin kovaa ääntä) toinen taas ei pelkää mitään päin vastoin uhmakkaasti häntä pystyyn ja räksytys päälle. Molemmat ovat ihmisystävälliä tosin tämä rohkeampi vähän varautuneempi uusien ihmisten lähellä tosin kuin sitten tämä muuten arka ei lainkaan ihmisten lähellä. Toinen ei pidä missään tapauksessa siitä että yrittää ottaa syliin toinen taas "nuohoisi" sylissä aamusta iltaan jos vain saisi mahdollisuuden. Joku vain sohvalle istahtaa niin taatusti on sylissä (todellakin sylikoiria).
Eli meillä ainakin colliet ovat kuin yö ja päivä.
niin, ja sittenhän sitä ei voi tietää kummanlainen itselle sattuu! =) tai edes että kummanlaisen haluaisi. sylivauva olis kyllä kiva, mutta on siinäkin miinuspuolet, esim. jos tulee koirista ei niin paljon pitävä täti kylään, istuu sohvalle ja heti on rekku sylissä! hehheh. voi noita koiruuksia.
onkohan urosten ja naaraiden välillä erot suurimmat? useinhan urokset ovat vähän suorempia ja naarailla on omat oikut. (vai oliko se niin vain ihmisten kohdalla...)
meillä molemmat on narttuja ja tosiaan ei aina kiva sylivauva kun tuota painoa kuitenkin on lähemmäs 20 kiloa on siinä leffaillalle painoa kerrakseen =) mut tosi ihania nämä colliet olivatpa sitten arkoja tai ei.
meillä poika kiipeää syliin kun istuu kiikussa. Hieman se on hankalaa, kun jalat ei mahdu, pää ei mahdu, takapuoli putoo. Kannattele siinä sit koiraa, kun vauva haluu syliin. Ja yritä kattoo telkkua kun karvoja on silmissä asti :)
Meillä ainakin poika ottaa vieraat vastaan iloiten. Joitakin miehiä ei suostu tervehtimään, haukkuu vaan, en oikein ole osannut paikallistaa, mistä johtuu. Kuitenkin jos vieraalla on aikaa houkutella, menee koiruus sitten nuuhkimaan. Mutta naisille se tulee heti, tulee kohti ja pyöräyttää takapuolensa rapsutettavaksi :) Tömäyttää sillai kunnolla vasten jalkoja, että äkkinäinen horjahtaa taaksepäin.
Pelkoja? Tjaa, yhtä muovipussia se pelkää tai kahta, toisessa on tiivistenauhaa, toisessa luistimet... ei siis pelkää muita muovipusseja, vain sellasta missä no tuo tiiviste tai missä on luistimet, pussin mallilla, värillä, laadulla ei väliä, kunhan siellä on luistimet sisällä.
Fööniä tuo pelkää niin, ettei kuivaamisesta tule mitään, en ole sit enää edes yrittänyt, koira kärsi siitä enemmän kuin kosteasta turkista. Onneksi pojan turkki hylkii aika hyvin vettä. Pesussa saat sen just ja just kasteltua ja vaahdotettua, mutta heti kun koira ravistaa, kaikki vesi irtoaa turkista.
Pentuna se pelkäsi ilotulitteita, nyt ei enää niitäkään. Joskus säikähtää jotain oudompaa ääntä, mutta aika pian se menee ohi.
Perusvarovainen tuo meidänkin poika on. Ei mene suuna päänä suden suuhun.