Mun elämän on vaikeaa ujouden takia.. Koulussa en uskalla viitata tunnilla, ryhmätöistä ei tule mitään , kavereita on vaikea saada ja en puhu meidän luokkalaisille ikinä muuten kuin vain jos ne kysyy. Oma-alotteisuutta mulla ei ole juuri ollenkaan. Tai olisihan sitä, jos vain uskaltaisin olla sellainen.
En pysty puhumaan opettajalle mitään tunnilla, ellei suoraan multa kysy. Kyllä mä sitten tunnin jälkeen käyn kysymässä jotain asiaa, mutta sekin on hieman hankalaa. ;(
Mä oon vielä kahdeksannella, mut sitten vuoden kuluttua koittaa amis enkä mä tiiä miten siitä tulen selviämään tällaisena... Siellä tulee olemaan paljon enemmän ryhmätöitä ja kaikkea. Meiän koulu on vähän erilaisempi kuin normaali yläaste, täällä ei ole ryhmätöitä juuri koskaan. Oon siis erityiskoulussa oppimisvaikeuksien takia.
Mulla on pari kaveria koulussa, mutta niille soittaminen on vaikeaa. Ja jotenkin ajattelen, että ne on mun kanssa välitunnilla vaan säälistä. Kyllähän mä niiden kanssa juttelen normaalisti, mutta emmä kuitenkaan ihan täysin oma itseni ole niiden kanssa, kun muutekaan ole koskaan oma itseni koulussa.
Pääseekö ujoudesta koskaan eroon? Tai edes niin, että selviää sen kanssa?
-- Valitusvirsi. Mutta oli pakko saada purkaa johonkin. :--D
En pysty puhumaan opettajalle mitään tunnilla, ellei suoraan multa kysy. Kyllä mä sitten tunnin jälkeen käyn kysymässä jotain asiaa, mutta sekin on hieman hankalaa. ;(
Mä oon vielä kahdeksannella, mut sitten vuoden kuluttua koittaa amis enkä mä tiiä miten siitä tulen selviämään tällaisena... Siellä tulee olemaan paljon enemmän ryhmätöitä ja kaikkea. Meiän koulu on vähän erilaisempi kuin normaali yläaste, täällä ei ole ryhmätöitä juuri koskaan. Oon siis erityiskoulussa oppimisvaikeuksien takia.
Mulla on pari kaveria koulussa, mutta niille soittaminen on vaikeaa. Ja jotenkin ajattelen, että ne on mun kanssa välitunnilla vaan säälistä. Kyllähän mä niiden kanssa juttelen normaalisti, mutta emmä kuitenkaan ihan täysin oma itseni ole niiden kanssa, kun muutekaan ole koskaan oma itseni koulussa.
Pääseekö ujoudesta koskaan eroon? Tai edes niin, että selviää sen kanssa?
-- Valitusvirsi. Mutta oli pakko saada purkaa johonkin. :--D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä siitä pääsee. Itse olin armottoman ujo nuorempana, muta nykyään ( 30 v.) en välitä paskaakaan, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Toki jokin esitelmä-tilaisuus saataaa hermostutaa, mutta se on täysin normaalia.
Ennen en saanut sanaa suusta vieraan ihmisen seurassa, mutta nykyään jauhan paskaa jos huvittaa. Tärkeintä on, että ei ajattele niitä muita ihmisiä sen enempää. Samanlaisia hissukoita ne ovat kuin sinäkin. Jos rupeat ajattelemaan, niin tulee stoppi varmasti. Itse olen päässyt kyllä ujoudesta siis muiden ihmisten seurassa, mutta jos olen ihastunut johonkin, niin tämän seurassa olen kyllä ujo enkä saa oikein sanaa suusta. Tämän puolen vielä kun saisin korjattua....
Mutta joo, harjoittelulla se menee ohi: lähde rohkeasti vain olemaan oma itsesi (mitä se lieneekään) ja tartu rohkeasti tilaisuuksiin. Huomaat kyllä, että eivät ne muut ihmiset ole sinua älykkäämpiä tai etevämpiä, että mitään hävettävää ei sinulla ole. Tsemppiä:)
Elämän ja kokemusten kuten työ joudut paljon tilanteisiin ja opit sitä kautta rohkeammaksi pakostikin. Jännittäminen ja ujous sinänsä ei välttämättä kokonaan häviä sitähän on jokaisella vähän, mutta helpottuu varmasti. Omalla luonteelleen ei mitään kukaan voi, mutta kyllä ihmiset muttuu iän /kokemusten myötä :)
...tiedä minkäikäistä tarkoitat, mutta olet varmaan oikeassa mikäli yleistetään. On kuitenkin näitä poikkeuksia niin kuin minä. Olen 23v ja kärsin pahasta jännityksestä joka on vaan pahentunut vuosien kuluessa...Nykyään käyn terapiassa ja syön siihen lääkkeitä.
Joten sanoisin aloittajalle, että jos tuntuu aivan sietämättömältä tuo jännitys, niin kannattaa mennä ajoissa juttelemaan esim. terkkarille (tosin nuokaan eivät aina tajua). Se todennäköisesti menee ohi ajan kanssa, mutta jos tuntuu ettei yhtään helpota niin ei siitä kannata yksin kärsiä, pelkkä puhuminenkin auttaa.
Itse toivon että olisin mennyt jo vuosia sitten juttelemaan jollekin...ehkä elämä ei olisi mennyt näin vaikeaksi.
Uskot vaan ittees. Amikseen kun meet niin pystyt jo alottaa ihan puhtaalta pöydältä. Itse ainakin vapauduin huomattavasti ku pääsin ya:sta eroon. Tosin vieläkin vähän ujostelen tiettyjä asioita, mutta tiedän että joskus tulen vielä olemaan hyvin menestynyt tapaus monessa asiassa. Yläaste on mitä on. Ihmiset ovat vielä hyvin lapsellisia(tarkoitin lähinnä luokkalaisiasi) ja vaikka nyt ei ehkä uskois niin kaikki tulee näyttämään ihan toisenlaiselta kun ikää tulee lisää.
Jos vielä on näin että asut jollain pienemmällä paikkakunnalla missä kaikki tuntevat toisensa niin kannattaa muuttaa johonkin muualle missä sinua ei tunneta sinä hiljaisena hissukkana, eli et ole enää muotissa, joka sinulle on ehkä Yläasteella tullut.
töppäilee,lopulta ei häpeä mitään eli ei ole ujo!
Itse menin amikseen, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin, vaikka olinkin ihan todella ujo. En tuntenut ketään uudelta luokalta. Oli vaan pakko mennä juttelemaan muiden kanssa, jos halusi uusia ystäviä. Eikä se edes loppujen lopuksi ollut niin kamalaa!
Hyvin pääsee juttuun kun kysyy esim. mistä koulusta tulet, miksi valitsit tämän amislinjan, miltä nyt ensivaikutelma koulusta tuntuu, tunnetko muita luokalta jne.
Ysillä en edes uskaltanut tilata hammaslääkäri aikaa, ja nykyään minua huvittaa, mitä niin ylitsepääsemättömän kamalaa siinäkin asiassa sitten oli :D
Tärkein askel on minun mielestäni se, että tunnustaa itselleen ja muille ihmisille olevansa ujo. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kun olet sinut ujoutesi kanssa, seuraava askel on altistaa itsensä kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa ujostuttaa. Helpoin tie ujouden purkamiseen on tietysti tuttujen ihmisten seurassa aloitteenottamisen lisääminen keskusteluissa ja päätöksissä, mutta pyri yhä enemmän uusiin ihmisiin tutustumiseen ja puheenvuorojen ottamiseen yhä "suuremmissa piireissä". Yllättävän moni kokee ujoutta ja siitä on mahdollista päästä.
kyllä siitä jossain määrin pääsee, jos tutustuu esim semmosiin kavereihin, jotka ei hauku sua (eli siis ruoki sitä ujoutta), ja jos sun sukulaiset haukkuu sua koko ajan (eli ruokkii sun ujoutta), niin sun pitää muuttaa eri paikkakunnalle (esim opiskelemaan)ja rakentaa itselles uusi elämä ja hankkia uudet kaverit, ym.