Itsekuri on tahto tai taito omilla aivoilla hallita ja määrätä siitä mitä itse päättää tehdä. Aivoissa on tieto siitä, mikä on parasta tehdä halutun tuloksen saavuttamiseksi. Mutta miten itse kukin tätä tietoa käyttää, johtuu itsestä, itsekurista. Miksi ja miten siis kurittaisin itseäni?
Lapsethan kyllä pitää kasvattaa ja kouluttaa, muuten niitä ei sietäisi kukaan :o), niin miksi aikuinen ei kouluta itseään järkevämpiin valintoihin? Voisi oppia ottamaan pienempiä ruoka-annoksia, koska vähemmälläkin pärjää tai liikkumaan kolme kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, niin kunto ja jaksaminen parantuisi. Lapsille kyllä paasataan karkkipäivästä, mutta itsellä voi olla herkkupäivä aina? Epäloogista.
Jos todella pyrkii parantamaan elintapojaan ja elämisen laatua, tarvitaan sisäistä järjestystä, sillä ilman kuria se johtaa hajaannukseen ja kaaokseen. Ja senhän tietää, mitä siitä syntyy. Tyytymättömyys, selitykset, kenties itseinho - ja tietenkin ylimääräiset kilot ja huono kunto.
Itsekuri on oman itsen hallintaa heikkouden houkutuksia vastaan. Eivät katkeruus ja muiden kadehtiminen laihduta tai nosta kuntoa. Jokaisen täytyy hoitaa omat syömiset ja liikkumiset itse. Täytyy tietää, mitä oikea käsi tekee eli mitä kannattaa suuhun viedä ja mitä ei. Silloin on jo pitkällä pysyvässä painonhallinnassa.
Ihmiset haluavat muutosta kehoonsa tai terveyteensä, mutta sinnittely niiden tulosten saamiseksi koetaan epämiellyttävänä. Pitäisi löytää helpompi tie, mutta anteeksi vaan, että menestymiseen ei yleensä ole helppoa tietä. Itsekuri ja oikeat menetelmät tuottavat tuloksia. Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin.
-Eija Holmala-
Lapsethan kyllä pitää kasvattaa ja kouluttaa, muuten niitä ei sietäisi kukaan :o), niin miksi aikuinen ei kouluta itseään järkevämpiin valintoihin? Voisi oppia ottamaan pienempiä ruoka-annoksia, koska vähemmälläkin pärjää tai liikkumaan kolme kertaa viikossa tunnin kävelylenkin, niin kunto ja jaksaminen parantuisi. Lapsille kyllä paasataan karkkipäivästä, mutta itsellä voi olla herkkupäivä aina? Epäloogista.
Jos todella pyrkii parantamaan elintapojaan ja elämisen laatua, tarvitaan sisäistä järjestystä, sillä ilman kuria se johtaa hajaannukseen ja kaaokseen. Ja senhän tietää, mitä siitä syntyy. Tyytymättömyys, selitykset, kenties itseinho - ja tietenkin ylimääräiset kilot ja huono kunto.
Itsekuri on oman itsen hallintaa heikkouden houkutuksia vastaan. Eivät katkeruus ja muiden kadehtiminen laihduta tai nosta kuntoa. Jokaisen täytyy hoitaa omat syömiset ja liikkumiset itse. Täytyy tietää, mitä oikea käsi tekee eli mitä kannattaa suuhun viedä ja mitä ei. Silloin on jo pitkällä pysyvässä painonhallinnassa.
Ihmiset haluavat muutosta kehoonsa tai terveyteensä, mutta sinnittely niiden tulosten saamiseksi koetaan epämiellyttävänä. Pitäisi löytää helpompi tie, mutta anteeksi vaan, että menestymiseen ei yleensä ole helppoa tietä. Itsekuri ja oikeat menetelmät tuottavat tuloksia. Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin.
-Eija Holmala-
Vastaukset 12
Vanhimmat
Totta joka sana! Ajattelemisen arvoista tekstiä.
Lauri Vainiolle "Johdatusta sosiaaliseen ajatteluun"? Parisataa sivua mielenkiintoiselsta vaikuttavaa tekstiä, löytyy netistä. Onhan hän antanut luvan vapaaseen kopiointiin, mutta kohteliasta on lainatessa aina ilmoittaa alkuperäinen lähde.
Onko sulla Leonhard mitään omaa sanottavaa?
...mainitsemallesi henkilölle. Samanlaisia kirjoituksia on tuhansia netit pullollaan. Pointti, miksi postasin tänne pari lainattua tekstiä on siinä, että kaikkiin kritiikkiä sisältäviin postauksiin tällä palstalla saa vastaukseksi alatyyliä tyyliin: "Painu Leonhard v*ttuun!", "Idiootti"!, "Kusipää!" ja asiallisia vastaväitöksiä 0 kpl. Toivottavasti lainatut tekstit sentään hillitsevät lihavien aggressioita.
vaan sun täytyy löytää ihan omat argumentit. Sinun pitää
a) todella perehtyä asiaan (taustatutkimus)
b) esittää väitteitä, joihin todella haluat saada vastaväitteitä (etkä vain halua loistaa omalla "totuudellasi")
c) vastata väitteisiin tai myöntää, että olet ollut väärässä tai että tieto-taitosi on vielä liian puutteellista ottaaksesi kantaa.
Rehellisyys maan perii - netissäkin - ja ihan elävässä elämässä! (Kaikkea hyvää...)
...se väitteiden kumoaminen ei teiltä onnistu, jos kerta väitteiden esittäjä ei tiedä asiasta mitään. ;-)
Ei minun tarvitse perehtyä yhtään mihinkään. Se, että ette pysty kumoamaan väitteitäni, ainoastaan kertoo siitä, että ette itse ole perehtynyt aiheeseen.
"Ei minun tarvitse perehtyä yhtään mihinkään."
No helkkari, miksi haluat keskustella aiheesta, johon et ole viitsinyt edes perehtyä?
"Se, että ette pysty kumoamaan väitteitäni, ainoastaan kertoo siitä, että ette itse ole perehtynyt aiheeseen."
Itse olen esim. pyytänyt perusteluja väitteeseesi, että häpeäntunne olisi oikea ja parhaaseen lopputulokseen johtava motivaattori laihduttamiseen - et suvainnut vastata. Kerroin, että itse en löytänyt yhtään seikkaa, jossa häpeäntunne motivoijana olisi oikea ja hyvä.
Oliko kysmykseni asiaton vai etkö löytänyt valmista vastausta postattavaksi, vaikka olit asiastasi niin varma, että teit näyttävän aloituksen "Lihavilla häpeydentunne kadonnut?"
Asiallinen teksti oli. Tosin en tiedä aiheuttiko se minussa ihan tavoittelemaasi vastakaikua. Tuli meinaan ensimmäisenä mieleen, että Leonhard voisi itse harjoittaa myös kyseistä toimintaa. Itsekuria meinaan. Leonhardilla itsekuri tuntuu puuttuvan aivopierujen päästelystä.
..tietoja, mutta ei se noin helposti onnistu. Kysyit aikaisemmin: "onko se oikea ja parhaaseen lopputulokseen johtava motiivi?" (kyseessä siis em. topiikki) ja en ottanut siihen kantaa, sillä on täysin mahdotonta sanoa, onko kyseessä juuri se oikea ja paras menetelmä ja sama pätee varmasti minkä tahansa menetelmän kohdalla.
siis oikeastaan kysyin onko se MIELESTÄSI oikea ja parhaaseen lopputulokseen johtava motiivi?
on mitä todennäköisemmin liikuntavammainen, mikä ei niinkään paha kuin tuo henkinen vamma.
Elämä netissä ja sairaita fantasioita.
Säälittävistä säälittävin.
Kurjaahan sellainen elämä olisi, jossa pitäisi "itsekurin" voimalla sinnitellä ja kieltää itseltään koko ajan jotain sellaista, mitä haluaa.
Minusta parempi tapa olisi opettaa lapset (ja "uudelleenohjelmoida" aikuinen) nauttimaan muista asioista kuin syömisestä.
Olen huomannut kiintoisan seikan. Koulussa fyysisesti aktiiviset nuoret, balettia tai rytmistä harrastavat tytöt näin esimerkkinä, ovat monesti myös kaveripiirissä suosittuja JA pärjäävät koulutyössäänkin hyvin, vaikka harrastukset vievät kovasti aikaa. Nämä nuoret ovat monesti myös tietoisempia terveellisen ruokavalion merkityksestä. Sitten on nuoria, joiden ainoa harrastus on tietokone ja sen ääressä kököttäminen joka päivä, usein jotain napostellen.
Ihmiset pitäisi opettaa arvostamaan aktiivista, liikkuvaa ja terveellistä elämää ja siitä saatavaa NAUTINTOA. Nameista on vaikea kieltäytyä, jos elämänasenne on välitöntä tyydytystä etsivää. Nameistahan nimittäin saa heti hyvänolon tunteen. Urheilusta, terveellisestä ravinnosta ja hyvästä kunnosta saatava mielihyvä on luonteeltaan erilaista, se vaatii pitkäjänteisyyttä.
Ehkä paras tapa opettaa nuori polvi normaalipainoisiksi olisikin opettaa heille pitkäjänteisyyttä? Karkkipäivälle ei kannata tuhahdella, koska se opettaa lykkäämään nautintoa kuuden päivän ajan.
Minusta itsekuri voi olla tärkeää joillekin, mutta sanana siitä voi syntyä kielteisiä mielleyhtymiä. Olennaisempaa olisi rukata KOKO ELÄMÄ uusiksi. Liikuntaharrastusten vaatima pitkäjänteisyys (jos siis harrastuksessa haluaa kehittyä), karkkipäivän opettama välittömän tyydytyksen lykkääminen ja aktiivisen elämäntavan palkitsevuus opitaan elämällä.
Monesti välitöntä tyydytystä etsivät lyhytjänteiset ihmiset joutuvat muidenkin nautintoaineiden kanssa ongelmiin. Tai sitten ongelmaksi muodostuu holtiton irtoseksi. Koulu ei suju, keskittymiskyky ei ole hyvä. Kyse on siis vielä paljon enemmästä kuin vain tarpeesta painonhallintaan. Kyse on elämänhallinnasta.
Sen verran tahdon vielä täydentää kirjoitustani, että EN ole terveydenhuollon ammattilainen. Lähestyn tätä paino- tai elämänhallintakysymystä tavallaan kyökkifilosofisesta näkökulmasta. :) En ole itse ylipainoinen, mutta tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, erityisesti lapsia.
Minulla on kokemuksia liikapainoisista lapsista, ja mitenkään leimaamatta tahdon sanoa, että moni heistä on ollut juuri tällaista lyhytjännitteistä, välitöntä tyydytystä etsivää ihmistyyppiä. Se ei ole heidän vikansa, vaan vanhemmilla on kyllä sormensa pelissä. Esimerkiksi yksi ylipainoinen sukulaislapsi on kokeillut balettia (kahden viikon ajan), karatea (kuukauden verran), ratsastusta (pari kuukautta) jne. Kaikkiin harrastuksiin ostettu heti täydelliset varusteet, ja sitten tyttöä ei huvitakaan. Ei olla opetettu sitä, että harrastuksissa kehittyminen vaatii uurastusta ja jaksamista. Heti heitetään sikseen, kun muuttuu "tylsäksi" (lue: uutuudenviehätys kuluu pois).
Monien liikapainoisten lasten vanhemmat tuntuvat myös valitsevan helpomman tien "tukkimalla" lasten suun namilla. On vaikeaa ja vaivalloista kinata syömisestä, siihen menee koko vapaa ilta, joten annetaan lasten vetää mitä mielensä tekee. Vaikka lapsi ei mitenkään pysty tekemään terveytensä kannalta järkeviä, pitkän tähtäimen ratkaisuja.