Mitäs kuuluu tytölles?? Miten itse jakselet?
äiti-kertaa-kolme
lillel
92001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos kysymästä, kärvistely jatkuu!
Perjantain kontrollissa taas oli
paino hiukan pudonnut, 500 gr koko
viikon aikana ja se on paljon siitä
vähästä,mitä on jäljellä!
Silti tyttö on kotona. Mun pitänee
jäädä pois töistä, sillä psykiatri
meinas, ettei tyttö voi olla yksin
kotona, kun kuulisi oikeasti hoitoon
sairaalaan. Viime ja edellis viikolla
kummatkin tyttöä hoitaneet lääkärit ovat
olleet pois, toinen lomalla toinen
sairaslomalla.
Itse olen ollut viikon töissä 3 viikon
sairasloman jälkeen ja viime viikon
tytölle piti seuraa pikkuveli,joka oli
kipeänä. Mulla on aika lyhyet työpäivät,
pääsen jo 14, joten pitkään eivät ole olleet
keskenään. Mutta siis huomenna taas
kontrolli ja jollei tyttö jää osastolle,
niin minä saan sairaslomaa ollakseni
hänen kanssaan.
Huomenna tulee pe otettujen verikokeiden
tulokset ja nehän sen osastolle oton ratkaisee.
Muuten tyttö on ailahtelevainen ja edelleen
omasta mielestään lihava. Suuttui, kun
menimme ostoksille ja sanoin, ettei ehkä
kannata ostaa vaatteita noin aliravittuna,
kun pitäsi saada vähän lisää lihaa luitten
päälle. Hän on sitä mieltä, että me
haluamme vain läskittää hänet... Painoa voisi
tulla vaikka 20kg lisää, ilman että hän olisi
läski!
Anoreksia yksikön jonossa olisi ollut jo
yli 2kk, mikäli lähete olisi laitettu heti!
Nyt joudumme odottamaan 1-3kk sinne pääsyä!
Hoitojaksot ovat siellä niin pitkiä, että
siksi odotusaika on pitkä.
Itse olen yrittänyt jatkaa elämääni,
sillä en voi tehdä tämän enempää äitinä.
Koville ottaa, mutta eiköhän tämä tästä!
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Kauheen pitkään joudutte vartoon sinne yksikköön pääsyä. Mutkin piti laittaa osatolle joka ei kyllä oo anoreksia yksikkö vaan siel on muilla eri mielenterveydellisiä juttuja, en kuitenkaan pääse/joudu sinne ainakaan ennen kesää.. Päätös tulee varmaankin kuun lopussa mutta kuitenkin kamalaa jännittää joutuuko vai ei. Toivottavasti tyttös pääsee sinne pian että vois "kunnon" hoito alkaa. Tsemii
Haluan sen vaan sanoa,että yritä jaksaa ja kestää tyttäresi kiukuttelut,ja ymmärrä,ettei hän niitä pahalla tarkota.Kun ite olin sairas,niin purin ihan kaiken pahan olon mun äitiin.Tuntu ihan kamalalta kun niin tein,mutta kaikki pahat sanat ja teot vaan tuli väkisin musta.Äiti joutukin turvautumaan masennuslääkkeisiin.Pyysin sitä myöhemmin,jo tervehdyttyäni,anteeks,ja totta kai se anto,oli antanu alusta alkaen.Silti mulla on vieläkin ihan kamala olo,varsinkin kun en voi enää mitään hyvää sille tehdä kun se on nyt kuollu.Luulen,että äiti kuitenkin ymmärsi sen,että purin kaiken juuri siihen vaan siks,että se oli mulle kaikkein tärkein.
olemme tosi venyviä ja sitkeitä,
ja rakastamme teitä lapsukaisia
niin älyttömän paljon, että kaikki
annetaan anteeksi, ennenkuin edes
pyydätte! On ihanaa, että sinäkin
ehdit pyytää ja saada anteeksi
äidiltäsi ennen hänen pois menoaan.
Älä murehdi sitä, että sairaana ollessasi
purit kiukkusi äitiisi: luota siihen,
että hän ymmärsi! Olen todella surullinen
puolestasi, että menetit äitisi,
mutta äitisi tiesi, että hän oli
sinulle tärkein!
Toivon kyllä, että tyttäreni
olisi kiihkeämmin vihainen. Hän on
niin pelottavan neutraali! Mikään
ei kosketa eikä kiinnosta.
Jos hänen tunteensa tulisivat
pintaan, olisi se mielestäni merkki
parantumisen alkamisesta.
Nyt hän vain käpertyy itseensä
eikä päästä lähelle. On pelottavan
tyyni...
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja
ihanaa elämääsi! Toivottavasti
pian alkaa kevätaurinko paistaa,
silloin kaikki tuntuu helpommalta!
tosi hyvä, jos pääsisit pian
asiantuntevaan hoitoon.
Mikä sinun tilanteesi on nyt?
Kuinka voit?
Siinä mielessä olisi hyvä, jos
pääsisi hoitoon jo nyt ja
voisi kesällä keskittyä vain
kesään! Mutta terveys ennen kaikkea,
yksi kesä sinne tai tänne!
Tsemppiä myös sinulle taisteluun
sairautta vastaan
melkein aloin itkeä kun luin tekstiäsi, äiti-kertaa-kolme. siitä hehkui sellaista pehmeyttä, ymmärtävyyttä ja äidillisyyttä mitä omalta yksinhuoltaja äidiltäni usein puuttuu. tiedän että hän rakastaa minua mutta tuntuu että joudun omien onglemieni lisäksi kantamaan myös hänen huoliaan, sen verran epäkypsä yksilö on kyseessä. haluaisin joskus vain heittäytyä täysin toisen vastuulle. onnea kaikkeen!
Ihan hyvin FYYSISESTI nyt, psyykkinen puoli vaan ei parempi oo kun puoli vuotta sitten. Aika raskasta tavallaan kun mukaan on tullu entistä vahvemmat pakkoajatukset. Voimia paaaljon paaaaaljon teille.
tuon tunteen halusta heittäytyä
muiden vastuulle!
Minä otin meidän perheen kotias-
kareet ja huolet niskoilleni, kun
olin 12v ja äiti lähti töihin
siskopuolen mennessä ekalla.
Hoidin siskopuolen ja kodin kaikki
askareet kaupankäynnistä siivoukseen.
Olinhan perheen "ulkopuolella",
kun olin muisto äidin entisestä
liitosta.
Minun äitini on myös niin epäkypsä
yksilö, ettei häneen voi turvata,
ikinä!
Minun pelastukseni on mieheni.
Hänen rinnallaan olen tullut
ehjäksi ja kestäväksi.
Ja lapset! Kaikista vaikeuksista
huolimatta en vaihtaisi päivääkään
pois! Lapsieni vuoksi, en itseni,
haluaisin heidän tulevan ja pysyvän
terveinä, mutta kaikkea ei saa
mitä haluaa...
Annan sinulle neuvon: pysy lapsena
ja nuorena niin kauan kun voit,
älä ota aikuisen huolia
kannettavaksesi! Sinun elämäsi on
sinun oma, ainutlaatuinen elämäsi,
sitä ei ole tarkoitettu hukattavaksi
aikuisen, äitisi, ongelmiin!
Halauksin!
tyttärestänikin sen, että psyykkinen
puoli on todella huonossa kunnossa.
Sehän tässä kaikista pirullisinta
onkin, ettei tähän sairauteen ole
esim. leikkaushoitoa, jolla
saisitte apua nopeasti.
Tälläinen itsensä kiduttamisen
seuraaminen on todella kuluttavaa.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää
ja pikaista avun saantia,
ihan kuten tyttärellenikin.
Lämpimiä ajatuksia ja rutistus!