On totta, että sairaanhoitajilla ei ole tänä päivänä yhtä vahva käytännön ammattitaito kuin ennen. Hoitotiede ja kirjalliset työt vievät opiskelusta suurimman ajan.Hyvin tärkeät käden taidot eivät ehdi tulla tutuiksi, niin vähäisellä käytännön harjoittelulla. Ei ihme että lääkkeiden käsittelyssä, suonen sisäisessä lääkityksessä
ym. tulee paljon kohtalokkaita virheitä, koska työpaikoilla ei ennätetä perehdyttää uusia hoitajia kunnolla, vaan he joutuvat lähes kylmiltään vastuu vuoroon. Ihmisiä hoidetaan vielä 2000 luvullakin lämpimin käsin ja sydämin, ei kansliassa papereita/koneita pyöritellen. Tarttukaa hyvät oppilaitokset saamaanne palautteeseen ja muokatkaa koulutusta käytäntöä vastaavaksi, koska hoitoalalla tarvitaan tulevina vuosina tosi paljon osaavaa henkilökuntaa.
ym. tulee paljon kohtalokkaita virheitä, koska työpaikoilla ei ennätetä perehdyttää uusia hoitajia kunnolla, vaan he joutuvat lähes kylmiltään vastuu vuoroon. Ihmisiä hoidetaan vielä 2000 luvullakin lämpimin käsin ja sydämin, ei kansliassa papereita/koneita pyöritellen. Tarttukaa hyvät oppilaitokset saamaanne palautteeseen ja muokatkaa koulutusta käytäntöä vastaavaksi, koska hoitoalalla tarvitaan tulevina vuosina tosi paljon osaavaa henkilökuntaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä keskustelun aloittajan kanssa. Opiskelen toista vuotta sairaanhoitajaksi ja suurin osa tähänastisista opinnoista on ollut tutkimusmenetelmiä, keskustelua arvoista ja etiikasta, hoitotiedettä, asiakasohjausta ja terveyskasvatusta yms. Laboraatioharjoituksia on ollut tähän mennessä kaiken kaikkiaan vain 15 tuntia. Anatomiaa, lääkehoitoa, luentoja sisätaudeista ja kirurgiasta on ollut aivan liian vähän.
Opiskelen aikuislinjalla. Opiskelijoilla on kokemusta käytännön hoitotyöstä ja he tietävät mitä taitoja "kentällä" tarvittaisiin. Ryhmämme aloitti innokkaana ja suurin odotuksin opinnot, mutta puolentoista vuoden opintojen jälkeen olemme turhautuneita ja väsyneitä. Jokainen meistä murehtii hukkaan menneitä opintoviikkoja. Ei auta, vaikka sanomme koulussa, että tarvitsemme enemmän käytännön taitoja. Kehittämishankkeet ym. ovat koululle tärkeämpiä kuin tulevien sairaanhoitajien osaaminen. Surullista, mutta totta!
Ihan samaa olemme meidän kurssilla puhuneet että aivan kuin koulutuksen tärkein työ olisi opinnäytetyö koska siihen valmistaudutaan alusta lähtien opiskellen tutkimusmenetelmiä, tilaston tekoa ym. ja käytännön opetus on hyvin vähäistä. No osaammepahan täyttää sitten tilastot työelämässä kunnialla!
Kaikki alamme olla väsyneitä tähän koska se kaikki tuntuu niin turhauttavalta.
Valmistuin sairaanhoitajaksi v.-95, olimme "koekaniineja" silloisessa väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa. Meiltä pyydettiin toistuvasti palautetta koulutuksesta, jotta ammattikorkeakouluopintoja pystyttäisiin kehittämään oikeaan suuntaan. Jo sillon kritisoimme jatkuvasti koulutuksemme liiallisesta painotuksesta hoitotieteeseen sekä kaiken maailman kehittämishankkeisiin ja tutkimustöihin. Edelleenkin tämän päivän opiskelijat antavat negatiivista palautetta tasan samoista asioista, joista mekin muinoin annoimme, mutta palaute kaikuu kuin kuuroille korville.
Voin aivan rehellisesti sanoa, 10 v työssäolon jälkeen, että AMK-opinnot olivat ihan höpöhöpöhommaa. Hirvitti ihan vietävästi aloittaa työt silloin aikoinaan yliopistosairaalassa, kun käytännön taidot olivat mitättömät. Työ tekijäänsä opettaa, ja onneksi oli kärsivälliset kollegat.... Nykyään minulla on rautainen ammattitaito, ja olen ylpeä siitä!
itse olen ainakin sitä mieltä, että vain työn kautta oppii. Ala on kuitenkin sellainen, että teoria ja käytäntö eivät ole kovinkaan läheisiä. Itse aloitin vasta syksyllä 05 ja nyt kun eka perusharjoittelu oli, voi kyllä sanoa, että vasta työssä oppi asiat kunnolla, ei laboraatioilla ollut paljonkaan merkitystä, tietenkin niistä saa jonkunlaisen kuvan toimenpiteistä.
Ja juuri nyt on meneillään kaikenlaisia tutkimuskursseja myös meillä, ja niistä ei oo mitään hyötyä omasta mielestä tällä hetkellä. Harjoitteluja on koko ajan, enkä vieläkään ole oppinut juuri mitään sairauksista, lääkkeistä ym. tärkeästä! Sen sijaan on puhuttu antiikin filosofiasta ja tiet. tutkimuksen perusteista..
Vähän sitä on sitten aina harjoittelussa peukalo keskellä kämmentä näin alussa ainakin kun ei koulussa keskitytä olennaiseen. Vähän on myös motivaatio hukassa, kun se, mitä haluaisi oppia, on jätetty kokonaan pois, ja se, mikä ei kiinnosta työllistää opiskeluissa hirveästi..
Kyllä luulen, että menee ainkin toiset 3,5v opiskelun jälkeen, ennen kuin voi sanoa osaavansa kunnolla asiat!
Olen vahvasti sitä mieltä, että näilla nykyajan amk-opistoista valmistuneilta hoitsuilta puuttuu tosiaan sellainen käytännön toimeen tarttuminen. Analysoida ja filosofoida osataan (tämä siis psykan puolella) ja potilaitakin keskustelemalla ankarasti terapioidaan, mutta käytännöt työt eivät tunnu amk-hoitsuille kuuluvan. Usein viihtyvät kansliassa papereita pyörittelemässä ja "hoitamassa". Sujuvasti osaavat myös muita pomottaa. esim. mielenterveyshoitajien yläpuolella mielestään ovat. Että tällaisia asioitako nykyään hoitsuille opetetaan?
Opiskeluaikoina ovat (ei tosin todellakaan kaikki, mutta useat) hyvinkin flegmaattisia ja ovat (opettajia myöten) sitä mieltä, että lyhyet käytännön jaksot ovat vain "tutustumisjaksoja" eli voivat pyöriä vain jaloissa taivastelemassa ilman että edes tarvitsee yrittää luoda kontaktia osaston potilaisiin.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.