Mieheni tuleva ex-siis on yksityisyrittäjä joka käy kotonaan paitaa vaihtamassa, ei ole aikaa lapsille ollenkaan ja sen ymmärrän. Työtä hän ei voi vaihtaa eikä menoistaan joustaa. Avioerossa miten tällaiset lasten tapaamiset hoidetaan, kun isällä ei ole antaa mitään aikoja, ei päiviä ei mitään sopimukseen lasten tapaamisesta?Onko viikossa kolme tuntia riittävä lapsille jos tapaamiset sijoittuu aamuun tunnin päivässä ja päivä ei voi määrätä ennakkoon, eli minähän olen käytännössä jo nyt yksinhuoltaja.....Omia menoja ei voi suunnitella isän aikatauluttomuuden vuoksi. Myöskään lomia ei hänellä ole (ja aivan tosi asia).Käytännön asioidenkin kannalta (lapset tosi pieniä) yksinhuoltajuudelleni on perusteet. Isää en ole lapsilta viesmässä, mutta totuus on se ettei isä pysty lapsista hoitovastuuta kantamaan. isä ei takuulla minun yksinhuoltajuuteen suostu, koska kuvittelee päässään menettävänsä lapset, vaikka antaisin ne hänelle vaikka joka toinen viikko jos pystyisi hoitamaan.
Mikä huoltajuus?
yksinhuoltajuus???
241367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei noilla huoltajuus jutuilla ole oikeastaan mitään sen ihmeelisempää eroa..meillä on yhteishuoltajuus,ja ainoa missä siitä on ollut eroa siihen,et mulla olis yksinhuoltajuus (siis 10v aikana) on se,et isältä tarvitsen luvan hakea lapselle passin..
kumpi tahansa sitten onkin,sillä ei ole mitään merkitystä tapaamisiin tai elatusmaksuihin..eli ei siitä et sinä haluat yksinhuoltajuuden,ole sinulle mitään "hyötyä" joten miksi ei yhteishuoltajuus kävisi..
Jos perhana ukko ei ole oikealla tavalla kiinnostunut lapsistaan, niin miksi ihmeessä pitäisi ottaa yhteishuoltajuus??
Olen ihan tarpeeksi lähipiirissäni nähnyt, että jos sukset menevät vanhemmilla ristiin, niin juuri yhteishuoltajuus on se keino, millä voi toisen elämästä tehdä helvettiä. On monenlaisia tapoja kiusata exää lasten kautta.
EI YHTEISHUOLTAJUUTTA, JOS SITÄ EI KÄYTÄNNÖSSÄ KUITENKAAN OLE!
Jos teillä on hyvät välit ja tulette toimeen, en ymmärrä miksei yhteishuoltajuutta voisi ottaa?
Kuitenkin, jos pienikin epäilys, että mm. riitaa tulisi, kannattaa ottaa se yksinhuoltajuus, säästyt monelta murheelta.
Jos ei ole yhteishuoltajuutta käytännössä niin miksi sillon ei yksinhuoltajuus olisi parempi. Yhteishuoltajuus meinaa mun mielestä että lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhdessä.
Minä yritän hoitaa asian niin että lapsilla olisi hyvä olla. itseni olen unohtanut jo aikaa sitten....ja mieskin-olenhan meidän perheen talouskone ollut jo iät ja ajat. Isä heitä rakastaa varmasti, mutta ei pysty kiireidensä takia heistä huolehtimaan....Monesti olen miettinyt että lähdempä lätkimään pariksi päiväksi, jätän lapset aamulla isille ja katsotaan miten äijän käy, palaverit joutuu perumaan, jne. Ei se siihen pysty edes pakon sanelemana, minä olen sille sitä varten olemassa että hoidan lapset ja huushollin. En ole koskaan asiasta valittanut enemmälti ja jos olenkin kuuleviin korviinsa ei ole ottanut.Omassa työssäni toki käyn kaiken muun ohella.....Erossa isä vaan haluaa että hänellä säilyy tietynlainen päätäntävalta kaikkeen, vaikka todellisuudessa ne päätökset tehdään omaa yksityiselämää ja muuta oheistoimintaa varten omaa napaa ajatellen. Näin on ollu ja näin tulee oleen.
Ei yksinhuoltajuuskaan estä kiusaamasta lapsen kautta. Mieti vain mitä kaikkea yksinhuoltaja voi toiselta vanhemmalta ihan kiusallaan estää. Eli yksinhuoltajuus antaa sille ainoalle huoltajalla lähes rajattomat mahdollisuudet kiusaamiseen jos vain haluaa. Onneksi useimmat eivät tietenkään halua mutta jotkut valitettavasti haluavat.
En minä ole isää tässä kiusaamassa. Lapsille olen toivonut vuodet isää lähemmäs heidän elämää, ja toivon sitä nytkin, kokoajan, isän puolelta isän velvoollisuudet vain ovat joutaneet romukoppaan. Minähän tässä haluaisin sovitella miten vain että isä näkisi lapsiaan mutta käytännössä isä sanoo ettei kerkeä. sanoo sen sossussa, mulle ja sukulaisille.
tiedonsaantioikeus ja päätöksenteko lasta koskevissa asioissa,kuten:koulutus,terveydenhuolto,sukunimi,
passi,asuinpaikka jne
lapsen arjessa asioista päättää lähivanhempi eli arkeen huoltajuuskysymys ei vaikuta..
ja edelleenkin,se,et on yksinhuoltajuus,ei poista toisen vanhemman tapaamisoikeuksia ym
tapaamisoikeuksia isältä eväämässä. Kun niistä ei tehdä mitään sopimuksiakaan (siis kirjallisia) ja suulliset ei tule pätemään niin enhän voi tietää vaikka isä tulis aamulla seitsemältä käymään kun ollaan lähdössä päiväkotiin, eihän se silloin sovi. Siis sen pillien mukaan en aio tanssia,en enää. lapsillekkin se toisi vain läjäpäin karkkia ja puolessa tunnissa ulos. Siinä se huolenpito olis. Tässä tilanteessa moni on syyttämässä (ainakin netissä) mua siitä etten antaisi tavata isän lapsia, en ikinä sitä tekisi, en vaikka meidän välit ei tämän huonommaksi-tai paremmaksi tulekkaan.
Ei tätä isää ole koskaan kiinnostanut miksi lapset ovat juuri tässä päiväkodissa tai mihin aikaan, taikka ovatko käyneet neuvolassa, tai mihin aikaan laittavat iltaunille.
Itse joudun näitä asioita juuri pähkäilemään, ero on todella tuore ja raskas asia. Olen kyllä kuullut, että yhteishuoltajuudessa olisi joitakin "riskejä". Mikäli toinen osapuoli haluaa heittäytyä hankalaksi, yhteishuoltajuuden perusteella hän kuulemma voi mm. esimerkiksi estää lapsen viemistä ulkomaanmatkalle, muuttoa uudelle paikkakunnalle ym. Ei ole aivan varmaa tietoa, näitä tässä yritän itsekkin selvitellä.
Jos on yksinhuoltaja lapsen toinen vanhempi voi tosiaan estää toisen ulkomaanmatkan lapsen kanssa. Yhteishuoltotilanteessa tämä ei ole mahdollista vaan passi myönnetään vaikka toinen vanhempi vastustaa.
Muuttoa Suomen rajojen sisäpuolella ei voi estää riippumatta onko yksin- tai yhteishuolto.
Tyypillisen työnarkomaanin käytösmalli.
Olen elänyt samanlaisen perhe-elämän ja elän edelleen täysin exäni oikkujen mukaan. Jos sinulla on hyvät perusteet, miksi haluat yksinhuoltajuuden ja miksi yhteishuoltajuus ei tule onnistumaan, vaadi erotilanteessa yksinhuoltajuus, PERUSTELE hyvin, koska myöhemmin huoltajuusmuotoa on melkein mahdotonta muuttaa. Isällä on täydet tapaamisoikeudet lapsiin joka tapauksessa ja varmasti halutessaan lapsiaan tapaa enemmänkin. En usko sinun olevan se este, vaan työn ;)
Pistä tapaamissopimukseen tarkat tapaamispäivät ja -kellonajat. Meidän sopimuksessamme on kömmi, joka kostautuu nyt: "Isä ilmoittaa toukokuun 15. pvään mennessä 2 x kesälomaviikon ajankohdat" Eli; koska loma-kyselyt monessa työpaikassa ovat jo aikaisemmin, voi olla etten saakaan viettää lasteni kanssa kuin kaksi viikkoa yhteistä lomaa, ja kuusi - seitsemän viikkoa minulla on lastenhoito-ongelma. Jos palkkaan lastenhoitajan, en voi kertoa ennen 15.5 ajankohtaa koska häntä tarvitaan ja koska ei. Ja senkin jälkeen on mahdollisia muutoksia tulossa töiden takia. Etä ei saa sanktioita, vaikka ei pitäisi lapsia päivääkään, seisoo sopimuksessa mitä tahansa, se on se ongelma ja leikki jatkuu.
Kun itsekäs ihminen laittaa oman työnsä kaiken muun edelle jo yhdessä ollessa, ei mikään muutu eron jälkeenkään, muista, ihminen ei muutu.
Temppiä ja jaksamista koitokseen.
Pisti vain silmään tuo »yhteishuoltajuus on se keino, millä voi toisen elämästä tehdä helvettiä» sillä asia ei aina ole noin, eikä toisinkaanpäin.
Onko muka työ tärkeämpää kuin lapsi? Voi herramunjee.
Ketä kaduttaa vanhempana ettei tehnyt enempää töitä? Ei ketään! Sen sijaan monia kaduttaa ettei ollut enempää lasten ja perheen kanssa.
Isä on työnarkomaani, ja rahanahne. Ulkoinen koreus merkitsee kaikkea. Mulle itselle riittää rakkaus,tupa ja lapset ja leipä.Siinäpä se.
Ja mistä/millä/miten nuo SINULLE riittävät tupa ja leipä saadaan aikaiseksi?
Kuulutko niihin, joiden elämä on edennyt "iskän ja äiskän" kukkarolta miehen kukkarolle?
Hyvänä kakkosena lähiäidin kyykyttäminen lasten tapaamisten vaikeuttamisella. Kolmannella sijalla on lasten "lakisääteinen" tapaaminen, ei siitä iloitseminen.
Kertoisitko ajatuksesi ja ihmettelysi lasteni isälle? Kiitos :)
osua arkaan paikkaan??????????????
Enkä voi ymmärtää sitä että raha menee kaiken, perheenkin eteen.Olen muuttanut kotoa 16 vuotiaana, elättänyt aina itseni.Mieheltä en halua yhtään mitään.En nyt enkä aiemmin.
Mitään käytännön merkitystä tuolla huoltajuusmuodolla ei ole - varsinkaan lähivanhemmalle. Nyt näyttää siltä että tuo huoltajuus on isälle tärkeä - näin ollen miksi lähteä siitä riitelemään. Ehkä se kannustaa isää sitoutumaan tapaamisiin - tai sitten ei - mutta et menetä mitään vaikka annat jatkossakin isän olla huoltaja. Voit menettää paljonkin jos nyt lähdet tuosta asiasta riitelemään.
avioerossa lasta koskevia sovittavia asioita on kolme:
- huoltajuus
- tapaamiset
- elarit
Kahdella viimeksi mainitula voi (ja pitää) olla yhteys keskenään, ensimmäinen lähinnä juridinen ja periaatteellinen kysymys.
Yhteishuoltajuus merkitsee sitä, että molemmilla vanhemmilla on sananvalta lasta koskevissa juridississa asioissa. Esimerkiksi uskontokunnan valitsemisessa, etu- tai sukunimen vaihdossa, passin hakemisessa, jne.
Arkipäiväiseen elämisen hyvin vähän vaikutusta, ja useinhan vain toisen huoltajan allekirjoitus riittää (vrt. ala-asteen todistus "nähty kotona" tai Aku Ankan tilaaminen) ... paitsi jos yksi vanhemmista lapsen yksinhuoltaja ... silloin isä tai äiti (kumpi sitten onkaan yh) ei voi esim. kuitata poissaololappua...
Tässä valossa en voi ymmärtää, miksi yhteishuoltajuutta ei voisi pitää "oletusarvona" (tai no, niinhän se onneksi onkin). Mitkä sinun tilanteessasi ovat niin painavat syyt sille, että lapsen toiselta vanhemmalta riistettävä oikeudet vaikuttaa mihinkään lastaan kaskevaan päätökseen.
Se, ettei isä tahdo järjestää elämäänsä niin, että tapaamiset onnistuvat on eri asia ... ja hän elämänsä priorisointia tulee katumaan. Sääli, että lapsensa siitä kärsii nyt, hän 20 vuoden päästä.
Mutta edelleen, kuvaamasi tilanne ei ole sellainen syy, että yksihuoltajuus olisi perusteltu ... ja perustella se pitää oikeudessa, ellei toinen siihen suostu.
että lapset kasvavat.
Ja huomioikaa, että lasten tarpeet ja osin kustannuksetkin kasvavat lasten kasvaessa!
Jos lapset ovat päiväkoti-ikäisiä on heidän tarpeensa hieman erilaiset kuin esim. murrosikäisellä.
Yksin- ja yhteishuotajuudella saattaa vuosien saatossa olla merkitystä.
Pankkitilin avaaminen ja käyttöoikeuksien määrittelyssä saattaa olla epäsovussa olevilla yhteishuoltajilla erilaisia näkemyksiä - ja tilin avaaminen voi olla vaikeaa. Jos siis haluat avata lapselle oman pankkitilin tarvitaan molemman yhteishuotajan allekirjoitus, näin myös jos muutetaan tiliehtoja esim. nostorajojen tai mahdollisten automaattikorttien kanssa.
Tosin kun lapsi täyttää 15-vuotta ja/tai alkaa itse tienata omia palkkarahoja voi hän itse avata itselleen oman tilin ja merkitä vain tilin vain itsensä käyttöön...=)
Ja kannattaa myös jo hyvissä ajoin harkita miten mahdolliset lukio-opsikelut tai muut peruskoulun jälkeiset kustannukset jaetaan. Lapsihan on kummankin vanhemman elätettävä myös lukioikäisenä. Jolloin kulut on kirjamaksuineen ja matkoineen huomattavan paljon kalliimpaa kuin peruskoulussa. Muistaa voisi ehkä myös harrasteisiin liittyvät kustannukset - jotka voivat olla melkoisen arvokkaita!
Tiedän, että ajatus ehkä pienten lasten vanhemmille ajatus tuntuu kaukaiselta, mutta oikeasti ne vuodet kuitenkin vierivät toisensa perään.. =)
Ja ehkä sopimuksilta vaadittaisiin jonkinlaista joustavuutta - meillä ainakin aikoinaan tehtiin sopimukset kun lapset olivat pieniä ja niitä nyt edelleen noudatetaan kunnes lapsi täyttää 18!
aikaiseksi miehen ja minun välillä, saan hakea yksinhuoltajuutta- miehellä ei kiinnosta lapset, kertoi sen ihan suoraan. Säälittää vain lapset kun tietää ettei isä tule niitä tapaamaan....mitään sopimuksia tapaamisista ei tehdä, ja elatukseen 0,- sopimus. Eli rahan perään en ole, jos joku täällä toisin väittikin.