Perheessämme on nyt kaksi työtöntä aikuista ja lapset. Miten muut ovat saaneet päivät menemään ilman että riitely alkaa jo aamusta? Onko se ollenkaan mahdollista?
Kumpikin meistä aikuisista on ollut pitemmän aikaa vastuussa lapsistamme toisen ollessa töissä (pätkätyöt tuttua), mutta tämä on ensimmäinen kerta yhteisen taipaleemme aikana että kumpikin on kotona. Riitelyä eniten aiheuttaa että meillä on niin erilainen käsitys päivärutiinista.
Minä totuin tekemään kaikki kotityöt 8-10 välillä, jonka jälkeen ulkoilin lasten kanssa ja kun lapset olivat päiväunilla minäkin tein jotain hiljaisempaa. Lasten herätessä menimme taas ulos ja tulimme 16 aikoihin ruoan laittoon. Mieheni ollessa vastuussa lapsista vein esikoisen esikouluun ja mieheni heräsi myöhemmin ja laittoi nuoremman lapsen ulos ja teki kotityöt, ja haki esikoisen esikoulusta. Sen jälkeen laittoi nuoremman päiväunille.
Nyt kumpikin olemme kotona ja miehen mielestä en saisi siivota, tyhjentää astianpesukonetta tms. (mistä saattaa tulla ääntä) aamulla, koska haluaa nukkua pitkään. Ja Illalla pitäisi rauhoittua katsomaan telvisiota. Jos illalla esim. silitän se ärsyttää miestä suunnattomasti.
Tuntuu ettei minulla ole mitään aikaa tehdä kotihommia rauhassa. Inhoan yli kaiken että ollessani siivoamassa, silittämässä tai viikkaamassa pyykkiä joku tulee keskeyttämään. En osaa istua paikallaan katsomassa televisiota, jos tiedän että on tekemättömiä töitä.
Miten olette onnistuneet rytmittämään päivänne kumpaakin miellyttävällä tavalla? Ja onko se ylipäätään mahdollista?
Kumpikin meistä aikuisista on ollut pitemmän aikaa vastuussa lapsistamme toisen ollessa töissä (pätkätyöt tuttua), mutta tämä on ensimmäinen kerta yhteisen taipaleemme aikana että kumpikin on kotona. Riitelyä eniten aiheuttaa että meillä on niin erilainen käsitys päivärutiinista.
Minä totuin tekemään kaikki kotityöt 8-10 välillä, jonka jälkeen ulkoilin lasten kanssa ja kun lapset olivat päiväunilla minäkin tein jotain hiljaisempaa. Lasten herätessä menimme taas ulos ja tulimme 16 aikoihin ruoan laittoon. Mieheni ollessa vastuussa lapsista vein esikoisen esikouluun ja mieheni heräsi myöhemmin ja laittoi nuoremman lapsen ulos ja teki kotityöt, ja haki esikoisen esikoulusta. Sen jälkeen laittoi nuoremman päiväunille.
Nyt kumpikin olemme kotona ja miehen mielestä en saisi siivota, tyhjentää astianpesukonetta tms. (mistä saattaa tulla ääntä) aamulla, koska haluaa nukkua pitkään. Ja Illalla pitäisi rauhoittua katsomaan telvisiota. Jos illalla esim. silitän se ärsyttää miestä suunnattomasti.
Tuntuu ettei minulla ole mitään aikaa tehdä kotihommia rauhassa. Inhoan yli kaiken että ollessani siivoamassa, silittämässä tai viikkaamassa pyykkiä joku tulee keskeyttämään. En osaa istua paikallaan katsomassa televisiota, jos tiedän että on tekemättömiä töitä.
Miten olette onnistuneet rytmittämään päivänne kumpaakin miellyttävällä tavalla? Ja onko se ylipäätään mahdollista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä ainakin menevät sukset ristiin, jos ollaan molemmat kotona yhtä aikaa... ;) Kummallakin oma tapa tehdä, niin eihän siitä mitään tulisi. ;))
Istukaapa yhdessä neuvottelemaan asioista ja joustakaa puolin ja toisin. Kun pelisäännöt on molemmilla selvillä niin ei riitojakaan pitäisi niin helposti syntyä. :)
Mietin olisiko mahdollista sopia joku tietty aamu jolloin voit tehdä niitä kotihommia mielinmäärin ja mekastaakkin? Ei kai sitä aikuisen miehen ole pakko joka aamu nukkua pitkään? Että saisitte sitten toteutettua molempien toiveita?
Ja ainakin meidän perheessä keskustellaan tällaiset asiat selväksi. Että miten kumpikin tykkää tehdä asiat ja työt. Ja toisen on siihen parempi olla puuttumatta/neuvomatta, kun kuitenkin molempien tyylillä tulee työt tehtyä (ja turhaa kinaa vaan syntyy puuttumisista/sanomisista)... Ja voisiko tehdä vaikka vetovastuu sopimuksen eri päiville, josko se sitten auttaisi, että sovitte milloin tehdään isän tyylillä koko päivärytmi ja milloin äidin tyylillä.
Tärkeintä kai on, että perhe voi hyvin ja kotihommat tulee hoidettua? :)
Osa asioista on toki onnistunut sopia esim. olen ulkona nuoremman kanssa niin mies laittaa sillä aikaa ruoan. Ja nukuttaessani pinemmän päiväunille mies hakee vanhemman esikoulusta.
Mutta lähinnä kait koen ongelmaksi ne aamut. Mieheni on ollut koko ikänsä aamu-uninen ja minä taas ilta-uninen (joten virein hetkeni on aamulla). Jos mieheni ei saa nukutuksi tarpeeksi -> koko päivän pahalla päällä (tai aamun ja siitä suutun minä ja olen loppu päivän pahalla päällä). Asiasta on puhuttukin, mutta ei se aamulla äreänä noustessa tule mieleen.
Lomalla ei olle oikeastaan riitoja, koska tietää että loma on niin lyhyt. Ja silloin laiskotellaan oikein urakalla. Mutta kun ei ole tietoa milloin saa taas pätkän töitä, ei voi oikein asennoitua että tämä on lomaa. Pitänee ryhtyä etsimään työvoimakoulutusta, jos vaikka helpottaisi...