Vielä siitä koirien kuolemasta...

ikävä totuus taitaa kuitenkin olla, että eläinlääkärin kuuluu toimia kuten asiakas pyytää, eli mukisematta lopettaa eläin jos niin halutaan. Olen kyllä kuullut lääkäreistä, jotka ovat ottaneet koiran itselleen, ja etsineet sille uuden kodin. Tietysti omistajan suostumuksella.

2xhaukku kirjoitti:

ikävä totuus taitaa kuitenkin olla, että eläinlääkärin kuuluu toimia kuten asiakas pyytää, eli mukisematta lopettaa eläin jos niin halutaan. Olen kyllä kuullut lääkäreistä, jotka ovat ottaneet koiran itselleen, ja etsineet sille uuden kodin. Tietysti omistajan suostumuksella.

Kyllä olen kuullut, että eläinlääkäri on lopettanut terveen, elinvoimaisen rotukissan pitovaikeuksien takia, kiroilee siinä samalla että sääli on sellaista eläintä lopettaa, mutta kun ei ole aikaa etsiä kotia semmosielle. Ja omistajan tehtävähän se olisikin, eikä eläinlääkärin.
Mutta kyllä ne lopettavat terveenkin yksilön, jos omistaja vaatii. On se niin väärin.

kissi kirjoitti:

Kyllä olen kuullut, että eläinlääkäri on lopettanut terveen, elinvoimaisen rotukissan pitovaikeuksien takia, kiroilee siinä samalla että sääli on sellaista eläintä lopettaa, mutta kun ei ole aikaa etsiä kotia semmosielle. Ja omistajan tehtävähän se olisikin, eikä eläinlääkärin.
Mutta kyllä ne lopettavat terveenkin yksilön, jos omistaja vaatii. On se niin väärin.

Minä en ikinä antaisi omia koiriani kenellekkään, koska en voisi olla varma siitä miten heitä kohdeltaisiin uudessa kodissa. En antaisi edes tuttavalle.

Parempi olisi heille elellä vihreämmillä metsästysmailla kun huonossa olossa uudessa kodissa!!!

Kaisa kirjoitti:

Minä en ikinä antaisi omia koiriani kenellekkään, koska en voisi olla varma siitä miten heitä kohdeltaisiin uudessa kodissa. En antaisi edes tuttavalle.

Parempi olisi heille elellä vihreämmillä metsästysmailla kun huonossa olossa uudessa kodissa!!!

Kaisa, ettei vaan olisi kyseessä itsekkyys, jos ajattelet ettei kukaan voisi hoitaa lemmmikkiäsi yhtä hyvin kuin sinä itse? Mietipä sitä.

Itse olen joutunut kerran luopumaan kahdesta kissasta ja koirasta. Alusta lähtien oli selvää, että niille etsitään eläinrakkaat, huolehtivat kodit. Kissat olivat noin vuoden ikäisiä ja koira 7kk. Eläinlääkärikin sanoi allergiasta kuullessaan, ettei lopeta tervitä, hänen rokottamiaan ja steriloimiaan eläimiä, vaan niille etsitään uudet kodit.

Hyvät kodit löysivätkin ja parasta oli se, että nopeasti ja saatiin itse valita minne luovutetaan.

allerginen kirjoitti:

Kaisa, ettei vaan olisi kyseessä itsekkyys, jos ajattelet ettei kukaan voisi hoitaa lemmmikkiäsi yhtä hyvin kuin sinä itse? Mietipä sitä.

Itse olen joutunut kerran luopumaan kahdesta kissasta ja koirasta. Alusta lähtien oli selvää, että niille etsitään eläinrakkaat, huolehtivat kodit. Kissat olivat noin vuoden ikäisiä ja koira 7kk. Eläinlääkärikin sanoi allergiasta kuullessaan, ettei lopeta tervitä, hänen rokottamiaan ja steriloimiaan eläimiä, vaan niille etsitään uudet kodit.

Hyvät kodit löysivätkin ja parasta oli se, että nopeasti ja saatiin itse valita minne luovutetaan.

että uusi koti on hyvä ja pysyvä?

Itselläni ei ole sellaisia tuttavia jotka voisivat ottaa koirani.

Joten luovuttaisinko edelleen jollekkin vieraalle joka lupauksistaan huolimatta ei ruoki, ei ulkioiluta,ei hoida sairautta, saattaa vaikka pahoinpidellä, muuttaa pois eikä anna osoitettaan jotta voin ottaa yhteyttä??

En luovuttaisi. Tahtoisin, että olisivat onnellisia edelleen ja miten varmistaisin sen?