Te, joiden vanhemmat on ERONNEET

1. Olin 15 vuotta kun vanhempani erosivat
2. Heillä oli ongelmia jotka eivät enään järjestyneet
3. Isän luokse koska halusin asua isän luona
4. Kyllä se aluksi tuntui aika pahalta mutta tiesin että se oli kaikkien parhain ratkaisu tilanteeseen ja ajankanssa siihen kyllä tottuu nyt se on jo osa elämää
5. Ei vanhempani eivät olleet surullisia vaan tyytyväisiä koska molempien elämä helpottui eron jälkeen.. Minuun käytös ei oikeastaan vaikuttanut
6. Pienenmpänä kyllä yritin ja puhuin ewttä ette saa erota... mutta nyt tajusin etten voinut tehdä mitään ja ero olisi paras ratkaisu ja niin se olikin..
Ero voi tuntua vaikealta mutta kyllä siitä pääsee yli ajan kanssa :) Voimia kaikille joiden vanhemmat ovat eroamassa

1. Vanhempieni erotessa olin 8 vuotta.
2. Syyn oli alkoholi, mutta ei siitä sit enmpää
3. Äidin
4. Olihan se tavallaan helpotus kun ei tarvinnut kuunnella riitoja yms. mutta olihan se järkytys kun isä ei enään asunutkaan knssamme.
5. En muista, onneksi olin kuitenkin aika nuori.
6. en ainakn muistaakseni

Olin 6 vuotias kun vanhempani erosivat. Eron suurin syy oli varmaankin mustasukkaisuus.. Äitini elämä oli aika ajoin yhtä helvettiä. Ja eihän se herkkua ollut kuunnella yöllä hirveitä riitoja.

Äidin kanssa lähdin koska olin vielä niin pieni ja pelkäsin isää vielä silloin todella paljon näiden eroriitojen takia.

Ero oli kauhea. Siinä oli pyssyt ja poliisit. Millään en silloin ymmärtänyt että miksi kaikki meni yhtäkkiä päin helvettiä.

Äiti oli surullinen ja pelkäsi tosissaan. Isä oli vihainen ja valehteli meille lapsille milloin mitäkin. Isää opin pelkäämään ja pelkäsin aina yläasteelle asti. Silloin en enää jaksanut alentua haukuttavaksi tai kuunnella kuinka isä hakkui ja huusi siskolleni. 3-4 vuoteen en ole ollut isääni minkäänlaisissa väleissä.

En yrittänyt estää eroa. Halusin vain että tilanne rauhoittuisi ja äkkiä. Ja niinhän se siitä sitten rauhoittuikin. Sitä oppi siihen että isällä käydään silloin tällöin, mutta äidin kanssa asutaan.

Eihän se mukavaa aina ole ollut, mutta ihan hyvin kait tässä on pärjätty olosuhteet huomioon ottaen.

Koeta jaksaa. Kyllä se elämä tästä tasottuu.

Olin ihan pieni ku mun vanhemmat eros,en osannu ees kävellä.
Erosivat äiskän ison kaljankäytön ja sen takia,ettei hoitanut minua!
Isukin luokse asuumaan jouduin.Muuten olis lastenkoti kutsunu.Mulla ku ei siihen aikaan ollu mitään hajua mistään,niin mulla ei juuri sananvaltaa siinä askassa ollu :) ...
Nyt isompana ero ei ole musta niin kiva,muttei huonokaan juttu.Mutsille vaa oon niin saakelin vihanen...
Vanhempien käytöksestä en osaa juurikaan kommentoida.Hädintuskin puheväleissä,käytös ei ole vaikuttanut minuun.
Eroa oli vähän hankala estää,kun edes vuotta ollu,(vai olinkohan?)

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
"Olin 10-vuotta"

2. Miksi he erosivat?
"Koska halpamainen äitini petti iskää kokoajan"

3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
"Jouduin äidin luokse asumaan, koska isosiskoni halusi muuttaa iskälle."

4. Miltä ero sinusta tuntui?
"Olin aivan murtunut, surullinen, itketti kokoajan, teki mieli haistattaa äitille vitut"

5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
"Isä oli todella surullinen, äiti oli kuin ei olisi mitään tapahtunut. Halusin olla isän kanssa enemmän."

6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
"En oikeastaan.. en voinut puhua."

dodii,,

1.6 vuotias olin niitten eron aikana
2.mutsilla oli peliä alakerran pukin kanssa ja isukki ei kestäny sen päihteitten käyttöä.
3.faijan,koska sinne meni kanssa kaksoisveli ja systeri
4.aika paha sanoa ku olin niin pieni mutta ei se ainakaan hyvältä tuntunu..
5.empä muista oikein,,kai ne sitte oli ku melkein 15v yhes oli.
molemmat yritti ja jatko sitte elämäänsä ku mitn ei ois tapahtunu,faija alko heilastella venäläis akkoja ja ^mutsi^ sitten meni yht sen pukin kanssa..kukaan meistä lapsista ei pitänyt muutoksesta!
6.en niin pienenä, ja nyt vuosien jälkeenkään en tahtoisia porukoita yhteen!

Isäni lähti eilen..;(

1.Olin vasta vauva,alle yhden.(Nyt olen 13)
2.Luulen,että minun syntymäni takia :( isäni ei olisi halunnut vauvaa joten olin "vahinko" ;((( heillä oli kai myös erimielisyyksiä
3.Äidin ja mummin (äiti ei ollut kovin rikas) koska isäni ei olisi minua ottanut ja tuolloin lapset annettiin usein lähes automaattisesti äidille.
4.En tiedä.Isäni eroaminen äidistä vaikutti kyllä siihen,että vihaan isää koska hän hylkäsi minut noin enkä ole nytkään tavannut häntä vuosiin.Hän ei ole edes tosissaan yrittänyt ottaa yhteyttä.Vihaan isääni.
5.-

Vastasin mielelläni :( vaikka tarinani saattaakin olla aika tavallinen. :((((

Mun vanhemmat erosivat kun oli kolme vuotias. En muista lapsuudestani mitään, siellä sattui niin kurjia asioita että kielsin mielessäni kaiken, niin hyvän ja pahan. isä katosi elämästänne eron myötä eikä minulla ole sen jälkeen ollut isää ollenkaan. Pelkäsin miehiä pienenä tosissani mutta jan myötä tottakai totuin ja nykyään asia on kutakuinkin ok, ei minusta tullut lesboa tms. Mutta en minä kyllä osaa rakastua tai elää parisuhteessa. on minulla ollut poikakavereita ja aina on jotain juttuja mutta parisuhteessa aina alkaa suhde lopulta ahdistaa liikaa. Joten olen ymmärtänyt olla rakasumatta oikeasti. Äiti kasvatti kyllä yksinään minut mainiosti ja minusta elämäni on ollut kaikinpuolin hyvä ilman isääkin:)

1. olin 13, kun he erosivat..
2. isän alkoholi-ongelma ja toinen nainen...
3. äidin luokse, enkä tiedä miksi.. molemmat yritti aivopestä minua puolelleen. rakastan isäänikin todella paljon, mutta näin meni..
4. tietenkin se tuntu ihan saatanan pahalta.. itkin älyttömästi, syytin itseäni, syytin äitiä, syytin isää, syytin kaikkia.. eniten kyllä syytän sitä isän uutta eukkoa..
5. isä oli luultavasti murtunut, enimmäkseen sen takia kun lähdin äidin luo, vaikka olin niin läheinen isän kanssa.. se on älyttömän vaikea tilanne!
6. kyllä mie pienenä laitoin porukat lupaamaan, ettei ikinä eroa, mutta.. no jaa, ei siinä paljon ollut tehtävissä. jos aikuisten ihmisten on parempi olla erillään, niin se sitten on..

Heips!

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
Olin n.13(nyt 15v)

2. Miksi he erosivat?
Isäni oli ja on edelleen alkoholisti ja hön hakkasi äitiäni.

3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
Äitin, koska isä on on vähän sellainen typerä päissään

4. Miltä ero sinusta tuntui?
Hyvältä

5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?Eivät olleet. Ehkä hiukan. Ei se vaikuttanut mitenkään.

6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
En todellakaan yrittänyt.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
- Olin yhdeksänvuotias.
2. Miksi he erosivat?
-Isä "hurahti" uskoon ja äiti löysi toisen miehen.
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
-Äidin luokse. Se oli aivan itsestäänselvä valinta, koska isä ei ollut koskaan mitenkään kiinnostunut minusta, ja muutenkin pidin äidistä kovasti enemmän.
4. Miltä ero sinusta tuntui?
-Tavallaan surulliselta, mutta toisaalta oli kivaa, kun pääsi maalta kaupunkiin eikä tarvinnut olla vaivautunut ja jännittynyt isän seurassa.
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
-Olivathan he surullisia, kyllä..
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
-Siihen aikaan rukous oli mielestäni hyvä keino.

1. jotain 6 tai 7
2. Koska isä oli v*ttumainen, eikä ne rakastanu toisiaan enää.
3. Äidin, koska isä ei halunnut mua.
4. Aluks en ottanu mitenkään, sit joskus vanhempana ajattelin et vika oli äidin, mut nyt ymmärrän et ei se ois toiminu
5.Eivät olleet. Haukkuivat toisiaan aina minulle.
6. En yrittänyt

1. Olin n. 12

2. Kumpikaan ei enää rakastanut toista, lisäksi isäni petti äitiäni.

3. Äidin luokse, koska halusin.

4. Ero tuntui pahalta, mutta toisaalta ymmärsin, ettei se suhde voinut jatkua.

5. Vanhemmat eivät olleet surullisia, koska ero oli sopuisa (tulevat edelleen toimeen yms.) isälläni oli ikävä lapsiaan, mutta ei sitäkään se avioero varsinaisesti surettanut.

6. En yrittänyt, sillä keskustelin asiasta äitini kanssa ja ymmärsin, että olisi ihan turhaa yrittää saada heitä enää yhteen, kun kumpikaan ei sitä halunnut/halua. Enää en haluaisi sitä itsekään. Ai niin, ja nähdään isää säännöllisesti.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat? Siitä on nyt parisen vuotta, olin 17
2. Miksi he erosivat? Tarkkaa syytä en tiedä, mitään suuria riitoja ei ollut ja koti oli aina ollut turvallinen paikka. Kai he vain "kasvoivat erilleen" tai he eivät enää rakastaneet toisiaan samalla tavalla, kuin ennen.
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi? Isän luokse, koska se oli jo kauan ollut kotini ja halusin käydä koulun loppuun.
4. Miltä ero sinusta tuntui? Todella pahalta, enkä pystynyt pitkään aikaan puhumaan siitä kenellekään.
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun? Olivat surullisia.
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten? En yrittänyt, koska tiesin etten pysty tekemään asialle mitään, vaikka kuinka olisinkin halunnut.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
--- olin 11 vuotias

2. Miksi he erosivat?
--- en oikeen tarkkaan tiedä. Kai sen ainaisen riitelyn ja mun isän käyttäytymisen takia. Mun isä oli tuolloin todellinen kusipää, enkä ihmettele yhtään että joku halusi eron hänestä.

3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
--- äidin luokse. En edes ajatellut jääväni isän luokse, se oli vaan itsestäänselvyys että muutan äidin kanssa.

4. Miltä ero sinusta tuntui?
--- hyvältä tuntui. Se oli niin helpottava tunne ku sain tietää, että ne eroo. Oli kuin iso kivi olisi tippunut mun sydämen päältä. Olin niin kauan kun vaan muistan toivonut, että ne eroaisivat.

5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
--- isä oli aika pahana, luultavasti vaan sen takia että lapset muuttivat äidin luokse. Siitä tuli vihanen, arvaamaton ja pelottavakin. Lopulta toi meni ohi, ja nyt se on ihan normaali ihminen. Äiti oli helpottunut, mutta ehkä myös hieman surullinen erosta. Äidin käytös ei vaikuttanut juuri ollenkaan muhun. Isän luona en paljon käynyt tuolloin, koska se käyttäytyi niin arvaamattomasti.

6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
--- en todellakaan yrittänyt estää, päinvastoin. Pyysin ja rukoilin äitiäni eroamaan.

1.Olin 16 vuotta kun vanhempani erosivat

2.Isä uhkas tappaa mut ja äidin,joten lähettiin karkuun

3.Äidin,koska isä vihaa mua

4.Olin odottanu sitä niin monta vuotta.että olin suorastaan onnellinen

5.Isästä en tiedä miten hän käyttäytyy,kun ei olla oltu yhteydessä pariin vuoteen.Äiti on ollut masentunut koska joutuu olla yhteydessä edelleenki meijän isään

6.En todellakaan yrittäny estää,olin enemmänki tukena,koska siitä on niin paljon keskusteltu että naiset eivät osaa lähteä suuhteesta vaikka perheessä olisinkin perhevakivaltaa

Hyvää kevättä kaikille!

1.14

2. Isä yritti kerjätä aina vaan seksiä eikä mitään muuta äidiltä ja uhkas aina tappaa ites jos ei saa eikä yhtään aatellut omaa poikaa

3.Äidin isää en kestä ny muutenkaa on helpotus olla nyt äidin kanssa

4.Helpotukselta ei tarvii aina kuulla isän suusta sitä kun oma isä vihaa omaa poikaansa

5. no äiti on masentunu isän uhkailusta samoin minä ja mulle tulee paha mieli aina kun alan puhuu omasta isästäni

6.En todellakaan en kestäs olla isän kanssa päivääkään

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat? 2,5...
2. Miksi he erosivat? Koska oli riitoja :'(
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi? Äitin luokse, koska äiti halus... haluaisin asua iskän luona, mutta äiti on vastaan... eikä mihinkään oikeuteenkaan viitti asiaa viedä...
4. Miltä ero sinusta tuntui? Kauheelta! Oon nyt 12 ja nää kaikki 9,5 vuotta on melkeimpä vaan itkeny... :'(
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun? Äiti rupes haukkumaan iskää eikä kuunnellu mitä se sano, eikä kyllä puhu vieläkään...
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten? Empä oikein silloin 2,5 vuotiaana älynny tehä asialle mitään...

mä olin 6vuotias kun porukat eros. näin jälkeenpäin ajatellen tosi hyvä vaan että eros. ei mulla kumpaakaan vastaan mitään oo mutta ei ne yhessä ois osannu elää. mä jäin äitille erossa, koska musta tuntu että iskä välitti vaan meidän koirasta. muutenkin kotona oli paha olla pienenä. aina tuntu että iskä vaatii multa vanhimpana eniten vaikka asia ei näin välttämättä ollukkaan, mutta pienen tytön maailma on usein mustavalkonen. iskä oli tosi äkkipikanen eikä osannu olla pienten lasten kanssa ja hermostu tosi herkästä.
on meillä nyt vanhempana isän kanssa ollu pari pahempaakin riitaa, joita on ollu vaikeeta sopia ku molemmat ollaan tällasia jääräpäitä, mutta muuten on tosi hyvät välit, kun ilma on ns.puhistunu.
molemmilla mun vanhemmilla on uudet kumppanit. äiti teki jopa lisää lapsia muutama vuos sitten uuden miehesä kanssa.
mutta voimia ja jaksamista sulle!vanhempien ero tuntuu pahalta, mutta toivottavasti ajan kanssa oppii ymmärtämnään syyt.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
-8v
2. Miksi he erosivat?
-Toisen pettämisen takia.
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
-Äitini. Se oli täysin luonnollinen ratkaisu ottaen huomioon isäni taloudenhoitokyvyt :D
4. Miltä ero sinusta tuntui?
-Kesti kauan päästä yli. Aluksi en suostunut hyväksymään asiaa moneen vuoteen.
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
-He eivät koskaan näyttäneet suruaan jälkeenpäin, vain aivan alussa oli paljon uhkailuja, katumusta, katkeruutta ja kyyneliä.
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
-Itkin, potkin ja huusin. Itselleni en suostunut myöntämään eroani, ja myöhemmin jouduin kuitenkin käsittelemään sen, mutta silloin se oli jo paljon vaikeampaa. Syyllistin itseäni monesti.

1) vanhemapi erosivat tänään :(( olen 11v
2)en tiedä vielä tarkkaan
3)muutetaan äidin kanssa jonnekkiin
4)pahalta (tässä yritän surra tietsikan ääressä)
5)isä ei ku huutaa mutta äiti ei tiedä mitä tehdä.
6)kaikilla konsteilla mutta auttoi sen verran että pääsen katsomaan isää joskus

1. noin 2 vuotta
2. isä häippäs koska ei kestänyt asua perheessä jossa oli kolme lasta...
3. no äitin hänhän meistä aina huolehti ja isä nyt vaan häippäs niin.
4.en muista kyl siitä mitään.. mutta en vois kuvitella eläväni niin että isä asuisi vielä kotona.
5. en muista oikeen.. mutta kyllä isä kävi meitä katsomassa ja lahjoi aina kaikilla karkeilla ja ym. kyllähän se pienenä toimikin mut vanhempana sit tajus mikä kusipää se on kun hylkäs vaan lapsensa.
6.en

1. 15-vuotias

2. Jatkuvat riitelyt, heikko rahatilanne, faijalla paljon velkaa, äitini löysi uuden ja laittoi eroprosessin pyörimään. Isä vastusti, mutta lopulta joutui taipumaan.

3. Isän luokse, koska sisarukseni jäivät äidin luokse, tajusin, ettei isäni pystyisi maksamaan elatusmaksuja, joten muuttamalla isän luokse hän sai tukia minusta. Lisäksi en halunnut hänen jäävän yksin.

4. Haikeaa oli, eikä yhtään helpottanut se, että erilaisia vaistoinkäymisiä sattui kohdalle. Eka vuosi oli ahdistava.

5. Äidillä alkoi mennä taloudellisesti hyvin ja hän on tyytyväinen nykyiseen poikaystäväänsä.
Isälle sen sijaan tuli syvä masennus josta seurasi velkakierre, alituiset itsemurha-ajatukset, arvaamaton käytös, temperamenttisuus.
Isäni tyttöystävä käyttää oman palkkansa velkojen maksuun ja on ajautumassa henkiseen burnoutiin, koska rahat ovat jatkuvasti vähissä.
Itse olen nostanut opintotukea ja -lainaa ja antanut ne laskujen maksuun. Nyt on sellaiset 6000 euroa lainaa otettuna, ei mitään hajua, miten aion maksaa ja pääsin vasta lukiosta.
Itseäni on jatkuvasti ahdistanut tilanteemme, koska en pysty sanomaan, tulemmeko selviämään tästä.
Jos nyt jotain muutosta voin äidistä sanoa, niin hän ei enää ole niin tarkka kaikesta esim. alkoholinjuomisesta.

Ennen eroa meni paremmin, mutta minkäs lapsena sille voi, jos vanhemmat päättää erota.

6. En yrittänyt. Tiesin, että se tulee jossain vaiheessa vastaan, koska vanhempani olivat jatkuvasti riitelemässä.

1.Olin kai 12-vuotias
2.Muistakseni kai rahan takia lisäksi äitini petti isää toisen miehen kanssa.
3.Äidin luokse,koska isäni halusi ottaa minut ja 3 menisi äidin luo,mutta päätin itse äidin luokse.
3.Harmittaa toki,mutta ei minusta ole pahalta koska täytyy hyväksyä tosiasiassa.
4.Isäni oli pettynyt ja äitini kai mennyt allanpäin eron jälkeen.
5.En yrittännyt mitään estää eron takia,koska se on aikuisten välinen asiaa.Voi toki yrittää että vanhemmat selvittää asiat uudelleen.Jos ei onnistu niin ei voi mitään.Kyllä vanhemmat rakastaa lasta vaikka olisi eronneet.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
-taisin olla sillee et olin syntynyt, ja siit sit aika nopeesti heti sen jälkee. sisko oli kolmen vanha.
2. Miksi he erosivat?
-no ne sanoo ettei enää vaa rakastanu toisiaa sillee, ite kyl veikkaan et isä alko pitää nykysestä vaimostaa ja jätti äidin.
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
-äidin luona, koska oltii nii nuoria. isä muutti iha lähelle ja käytii sil joka toine viikonkoppu
4. Miltä ero sinusta tuntui?
-koska olin nuori, ni oon tottunu tähän. en osaa pitää tavallisena sitä, et asuttais kaikki yhes. oon siin mieles "onnekas"
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
-no sillosest käytöksest en osaa sanoo, mut nykyää mun mielest isä syyttää äitii tosi paljon kaikesta, mitä mä ja sisko ollaa tehty tai jätetty tekemättä. mut on ne silti iha hyvis väleis
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
-en, ei sitä kannata puuttua siihen. ei ne voi mitää jos tunteet muuttuu tai juttu ei toimi.

1.7 tai 8
2.Isä alkoholisoitu, oli väkivaltanen, sillä oli välillä muita naisia ja se oli hankala persoona.
3.äidin. isä ei pystyny huolehtimaan itsestäänkään, joten miten ois huolehtinu musta.
4.joskus harmitti, mut loppujen lopuks hyvä ratkasu.
5.isästä väkivaltanen, äiti pelkäs ja oli kai vähän surullinenki. opein tuntemaan vanhempiani paremmin ja tajusin et joskus elämä ei o reiluu.
6.en .

1. 9
2. en oikein tiedä, mutta olen ymmärtänyt, että isäni oli käyttänyt salaa äidin rahoja johonkin ja siitä he olivat riidelleet.
3. äidin. enpä tiedä kun ei minulta kysytty kun olin niin nuori.
4. harmittihan se.
5. emt
6. eroa en yrittänyt estää, muuta olen saanut heistä kavereita ja he tulevat nykyään toimeen hyvin.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
ehkä jtn 3.
2. Miksi he erosivat?
riitoja, rahaongelmia.
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
äitin, en tiiä miks.
4. Miltä ero sinusta tuntui?
no empäs muista :D ei miltää, en tajunnu juttuu.
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
empäs muista :D muhun ei vaikuttanu, ku en tajunnu koko hommaa.
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
e.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat?
-muistaakseni joku 9-10.v (nyt 15.)
2. Miksi he erosivat?
-En oo oikein ikinä ottanu selvää, en oo uskaltanu
3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi?
-Isän. Halusin kyllä äidin luokse, mutta en uskaltanut
4. Miltä ero sinusta tuntui?
-Pahalta ja siltä se tuntuu edelleen
5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun?
-Iskä haukku äitiä ja hänen uutta miestään. Mulla tosi vaikeeta olla sanansaattajana niitten välisä, ku iskä ei suostu puhumaan ees äitille
6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten?
- emt... kait mää, mut ymmärsin ettei se kuiteskaan ollu mahollista

1. En ollut syntynytkään :<
2. ei tietoa
3. Äidin, isä ei välittänyt.
4. Oon tottunu siihen, koska mun elämässä ei oo ikinä ollut 'isähahmoa'
5. En tiiä minkälainen äiti ois ollu jos ne ois ollu yhes :)
6. En, ku en ollu viel putkahtanu maailmaa :'D

1. 5-6v
2. No se on pitkä juttu, isäni tapasi joitain kavereita jotka sitten myöhemmin rupesivat dokaa ja niin sitte isänikin.. Kukaan meijän suvusta ei ole alkoholisti tai mikään semmone, paitsi isäni. :( Silti hän kovasti lähettää kirjeitä minulle jne :)
3. Äitin. No varmaan siks, että kun isästäni tuli alkoholisti.
4. No olin aika pieni, etten tajunnu ees melkee.. :D
5. No äiti oli pettyny, koska mun isä oli kuitenkin tosi mukava ja kaikkee, mut sit se joutu väärää kaveri piirii. Oon silti käynyt isällä, silloin se ei juo, mutta nykyään en käy.
6. En.

1. Monen vanha olit kun vanhempasi erosivat? Olin silloin joku 3-vuotias... sitten menivät uudestaan yhteen kahden vuoden päästä ja erosivat lopullisesti kun olin 11-12 vuotta.

2. Miksi he erosivat? Erimielisyyksiä ja äiti oli henkisesti sairas.

3. Kumman luokse päädyit asumaan ja miksi? Isän. Hän oli sillä hetkellä ainoa pätevä huoltaja ja taisteli huoltajuudestaan.

4. Miltä ero sinusta tuntui? Silloin kun olin pieni en muista siitä paljoakaan, mutta sitten myöhemmin se tuntui pahalta.

5. Olivatko vanhempasi todella surullisia, miten heidän käytös muuttui? Miten käytös vaikutti sinuun? En osaa vastata tähän...

6. Yrititkö itse "estää" eron jollain tavalla? Miten? Yritin. Koetin sovitella joskus riitoja ja itku kurkussa huusin, että en tahdo, että äiti lähtee.

1. 10
2. Isä oli vittuuntunut äitiin ja äiti isään, ei siinnä sen kummempaa.
3. Äidin, parempaan paikkaan muutto.
4. Sillon ei miltään mutta jälkikäteen vituttaa ku meni samalla isään suhteet kun en oo ollu sen jälkeen sen kaa pahemmin missään tekemisissä.
5. Ei olleet. Muutto vähän harmitti mutta kaippa se on normaalia.
6. En.

1)olin 10 vuotias, mutta äitini muutti eri paikka kunnalle kun olin 7 vuotta.
2)tarkkaa syytä en tiedä ehkä he eivät vain rnää olleet tyytyväisiä yhdessä jne.
3)kun äiti muutti muutin hänen luokseen ja asuin siellä 3 vuotta ja muutin takas isän luo.(isän luona on parempi asua ja koulu sujui isän luona paremmin kun mua ei kiusattu.)

4)nää,ihan ok se musta oli en mä sitä mitenkään surru,säästyttiin riitelyltä.
5)ei,he eivät olleet surullisia eivätkä vihaisia toisilleen heidän käytöksensä ei juurikaan muuttunut paitsi äidistä tuli tressaantuneempi ja isästä rentoutuneempi.

6)en yrittäny.