Sain niin hyviä vastauksia kuulolaiteasiasta, että haluaisin vielä kysyä huimauksesta, joka itselläni tuntuu vain pahenevan ja tihentyvän.
Luulen, että minulla on myös muista syistä johtuvaa huimausta, niskanikamat paukkuvat ja rutisevat, niskalihasjännitystä on (työperäistä, näyttöpäätetyöskentelystä). Epäilen kulumia, hierontakaan ei taida olla oikea lääke ?
Kuinka paljon ja usein teillä esiintyy huimausta?
Itselläni on lähes päivittäin "pientä huippaamista", joka kuitenkin tekee elämän surkeaksi korvan kohinoitten kanssa. Alkaa tuntua aika sekavalta ja voimattomalta.
Onko menierelle tyyppillistä melkein jatkuva huimaus ?
Tutkimukset ovat kuin "Iisakin kirkon rakentamista", hidasta ja valmista ei taida tulla koskaan! Lääkäreillä on kierrätetty, ensimmäiseen tasapainotestiin odotin 5 kk, nyt odotan päänkuvaukseen 3 kk. Sen jälkeen huimauslääkärille.
Vertipamia sain huimaukseen, mutta se väsyttää, työpäivänä hankalaa ottaa. Mitkä ovat teidän kokemuksenne Vertipamista ?
Betasercin lopetin (lääkäriltä salaa, hän kielsi lopettamasta) koska se lisää korvan kohinoita. En tiedä mitä haittaa seuraa, kun en syö sitä ? (lääkäri ei vastannut oikein mitään, kun kysyin) Oletteko huomanneet eroja, jos syötte tai ette Betaserciä ?
Lääkärit myös syyllistävät tupakoijaa, olen ollut välillä ilman, ei minusta mikään muutu ja hermoni tarvitsevat tupakkaa kestääkseni oireeni, olen jo riipuvainenkin nikotiinista, ei ole helppoa yrittää olla ilman.
Joskus nautin muutaman lasillisen viiniä.
Huomaan, että vähäinenkin määrä vain väsyttää, kun ennestään energiat on jo hukassa tämän kaiken kanssa. Joskus kun juon 3 lasillista, niin tekee mieli vain nukkumaan, että ylikäyttöä ei pääse tulemaan todellakaan ja nuoruusaikojen iloista ja kevyttä nousuhumalaa ei pääe kokemaan enää... Miten teillä tupakka- ja alkoholi, pahentaako, vai vaikuttaako mitään oireisiin.
Onko teillä niskavaivoista johtuvista huimauksista kerrottavaa ?
Asentohuimausta käsittääkseni minulla ei ole.
Tuli paljon asiaa ja kysymyksiä, muitten kokemukset valaisisivat paljon !
Kiitos jos jaksatte kirjoittaa edes vähän !
Niin ja kiitos, jos jaksoitte lukea tämän !
Luulen, että minulla on myös muista syistä johtuvaa huimausta, niskanikamat paukkuvat ja rutisevat, niskalihasjännitystä on (työperäistä, näyttöpäätetyöskentelystä). Epäilen kulumia, hierontakaan ei taida olla oikea lääke ?
Kuinka paljon ja usein teillä esiintyy huimausta?
Itselläni on lähes päivittäin "pientä huippaamista", joka kuitenkin tekee elämän surkeaksi korvan kohinoitten kanssa. Alkaa tuntua aika sekavalta ja voimattomalta.
Onko menierelle tyyppillistä melkein jatkuva huimaus ?
Tutkimukset ovat kuin "Iisakin kirkon rakentamista", hidasta ja valmista ei taida tulla koskaan! Lääkäreillä on kierrätetty, ensimmäiseen tasapainotestiin odotin 5 kk, nyt odotan päänkuvaukseen 3 kk. Sen jälkeen huimauslääkärille.
Vertipamia sain huimaukseen, mutta se väsyttää, työpäivänä hankalaa ottaa. Mitkä ovat teidän kokemuksenne Vertipamista ?
Betasercin lopetin (lääkäriltä salaa, hän kielsi lopettamasta) koska se lisää korvan kohinoita. En tiedä mitä haittaa seuraa, kun en syö sitä ? (lääkäri ei vastannut oikein mitään, kun kysyin) Oletteko huomanneet eroja, jos syötte tai ette Betaserciä ?
Lääkärit myös syyllistävät tupakoijaa, olen ollut välillä ilman, ei minusta mikään muutu ja hermoni tarvitsevat tupakkaa kestääkseni oireeni, olen jo riipuvainenkin nikotiinista, ei ole helppoa yrittää olla ilman.
Joskus nautin muutaman lasillisen viiniä.
Huomaan, että vähäinenkin määrä vain väsyttää, kun ennestään energiat on jo hukassa tämän kaiken kanssa. Joskus kun juon 3 lasillista, niin tekee mieli vain nukkumaan, että ylikäyttöä ei pääse tulemaan todellakaan ja nuoruusaikojen iloista ja kevyttä nousuhumalaa ei pääe kokemaan enää... Miten teillä tupakka- ja alkoholi, pahentaako, vai vaikuttaako mitään oireisiin.
Onko teillä niskavaivoista johtuvista huimauksista kerrottavaa ?
Asentohuimausta käsittääkseni minulla ei ole.
Tuli paljon asiaa ja kysymyksiä, muitten kokemukset valaisisivat paljon !
Kiitos jos jaksatte kirjoittaa edes vähän !
Niin ja kiitos, jos jaksoitte lukea tämän !
Vastaukset 11
Vanhimmat
ensim.kysymys kuinka kauan sinulla on ollu meniere?Tohon tautiin kuuluu huimaus,toisilla voimakasta toisilla lievää.Paha on jo se jos ei pysy pystyssä ja "karuselli"huimaus jossa kaikki pyörii silmissä samalla tulee kuvotus ihan oksennukseen asti.Peti potilaaksi 2-3pvää.
Vältä suolaa,kahvia,tupakkaa,suklaata ja alkohoolia.Pieni keinunta on joka päivästä tässä taudissa.
Niskalihasjännitys on osa syy huimaukseen,jännitys tulee myös siitä,että sitä vaistomaisesti jännittää "ääniä"korvien kohinaa.
Tyypillistä:kyllä on mutta sekin laimentuu,itselläni meniere on ollu nyt yli 15v.josta yli 5v.on vaikeinasteisin,keinuntaa useasti "karuselli"muutama kerta tosi tosi kova.Sain myös Vertipamia jotka totesin erittäin hyväksi lääkkeeksi,jännä juttu se kun aloin ottamaan niitä vain silloin kun tuntui,että nyt menee jalat alta ja pää lentää seinään,niin en kerinny ottaa monestikkaan kun huomasin kuinka huimaus laimentu.Nyt ei ole tarvinnu moneen kuukauteen ottaa.
Yritäppä jos ottaisit vain puolikkaan ja älä ota joka päivä,vain silloin kun tuntuu ettei muuten pärjää.
Betaserc:Minulle lääkäri sanoi,että jätä pois niistä ei ole mitään apua eikä ollukkaan,pohisi myös kovasti.
Onko sinulle ehdotettu nesteenpoisto lääkettä?Se on myös yleinen lääkitys ollu en tiedä onko enää,senkin olen jättäny pois koska tunsin,että pohinat vaan voimistuvat.
Tosi on kuinka odotus ajat on kaikki niin pitkiä, siinä välillä hengistä tasapainoa kysytään ,koska tämä tauti yksistään on niin tuskastuttavaa ja epätietoista.Mutta tiedätkö;tähän ei vaan ole paranuskeinoa löydetty joten itse on vaan yritettävä tätä kestää ja yrittää etsiä joka ainoasta päivästä jotain iloa "huutojen"keskelle.
Ymmärrän sinua täysin jos tupakoit,Se on tosi,välillä on pinna piukalla mutta,mutta tullaan vaan toimeen,pakkohan se on.Odotetaan päivää uutta ja voimia sinulle sekä kirjoittelua,tämä on vertaistukia virtuaali maailmassa.
Oireita (suhinaa ja huimausta) on ollut lievänä pitkin välein kymmenisen vuotta.
En menierestä mitään tiennyt, kärsin, mietin ja pelkäsin, että onkohan verenkiertohäiriö päässä, katkeeko verisuoni vai mitä tämä on.
Yli vuosi sitten sain hitaasti voimistuvan voimakkaan kierrehuimauskohtauksen silmävärveineen ja oksennuksineen, joista ei tullut mitään loppua. Kolme päivää rimpuilin ja
kun pysynyt enää yhtään tolpillani, en edes istumssa putoamatta tuolilta, pitkälläkin ollessa sänky pyöri ympäri ja silmät siksakkasivat, mieheni soitti taksin ja menimme yksityislääkärikeskusken yöpäivystykseen.
Se oli kamala olotila. Koska en tiennyt mitä se oli, olin kauhuissani, pelkäsin jo kuolevani, en halunnut maata koko yötä jonkun yleisen sairaalan päivystystiloissa odottamassa vuoroani.
Tällä kerralla tuli vasta tietoisuuteni meniere, kun lääkäri kysyi, onko minulla se ? Kysyin, että jaa mikähän se sellainen tauti on ? Sain lähetteen neurologiselle polille, jos oireet eivät mene ohi parissa päivässä. Sinne ei tarvinnut mennä, kun sinnittelin sitekästi kotona. Viisi päivää lääkärillä käynnin jälkeen oli vielä tosi vaikeaa, ruokaa ei mennyt alas kuin joku paahtoleivän pala ja teetä. Kaksi viikkoa meni kaikkiaan, että tunsin olevani entiselläni.
Sen jälkeen on ollut paljon ja usein oireita.
Mutta ei enää niin voimakasta kohtausta. Silmänvärveitä 3-4 kertaa, mutta huimausta usein, kohina korvissani on 30-40 desibeliä ja jatkuvaa, ilman sekuninkaan taukoa.
Hellittääköhän tämä enää koskaan ?
Tuntuu että hermoni eivät enää kestä jos ei helpompaa vaihetta tule välillä.
Kaikkia ohjeita yritän noudattaa syömisen suhteen, varsinkin vältän suolaa.
Nesteenpoistolääkettä sain kaksi viikkoa kokeeksi, en ole vielä huomannut mitään vaikutusta.
"tinni", nyt otan neuvostasi vaarin ja kokeilen aluksi puolikasta Vertipamia päivittäin. Se oli hyvä tieto, koska nyt on jatkuvasti tuota huimausta ollut.
Kerron, miten jeesasi.
Kiitos kovasti sinulle !
En ole muuten dignoosia vielä saanut, tutkimukset ovat kesken, epäily vain on toistaikseksi, ei varmaa diagnoosia, vaikuttaako sinusta vahvasti vai heikosti meniereltä ? Jos ei ole meniere, mitä ihmettä tämä voi olla ?
Huh huh,olipas ihan kuin minun tarinani,oikein kylmänväreet meni.Niin hyvin muistu mieleen mitä oli minulla v.01 (huom!oikea korvani meni -90 luvulla,huimaus/pahoinvointi ja korvan pohina sihinä ja pikkuhiljaa kuulo meni kokonaan.)Sitten tuli ko.vuosi,kuuloni häipys yht äkkiä vasemasta,olin korvaosastolla viikon ja kaksi pvää kotona kun kunnes aamulla heräsin ja olin puolihalvaantunut.Yksityisellä kuvannassa todettiin aivoinfarkti mutta sain myös valtavat huudot siihen korvaan,oikeat moottorikorvat.Siitä ruljansi alko, jatkuvasti sairaalaan korvalääkärille/neurologi osastolle.
Huimaus valtava siis sanoinkuvamaton ja ihan korvista johtuva,pelkäsin kauheasti luulin todellakin myös,että kuolen,itkisin etten halua kuolla,en vielä minulla on oikeus elää ei ole vielä minun aika mennä pois,minulla on vielä tehtävää.
Kuntoni romahti totalisesti,seiniä pitkin menin kun ei pysyny pystyssä,huonekalut/taulut seinillä meni vinhaa vauhtia,silmät löi siksakkia,sängynlaidasta kaksin käsin kiinni pitäen ja siltikin tuntui,että kaatuu.
Ruoka ei maistunu ei tietenkään kun kuvotti niin kovin.Kyllä ihminen on avuton kun Herra Meniere saa vallan.
Juu,kyllä vahvasti sanoisin,että sinä olet sen myös saanu ikuseksi ajoiksi,paranuskeinoa tähän ei ole keksitty.
Lieventyy kyllä hiukan,äänet ei kyllä pääkopasta lähe minnekkään siellä ne yöt ja päivät mesoaa ja mitä ihmeellisimpiä moottoreita kulkee.
Stressata ei saa elämä pitäis olla tasapainosta siitä herra m.pitää.
Minä uskallan sanoa,että sinunkin huimaus vähenee kokeile sitä puolikasta,tunnustele kuinka usein otat,pidä aina purkki matkassa,varuiksi,älä jännitä,että milloinkahan taasen huimaa,opettele unohtamaan se.Niin minäkin olen oppinut mahtaisko syy olla siinä myös,koska vähentyny.
Itse otan joka aamu Primaspan 100 verenkiertoon, on reseptivapaa sekä omega3__verenkierosta kannattaa pitää huolta jos korvan verenkierto ei kunnolla toimi niin suhinat koventuu.
Lääkärissä käynnit:oli painajaisia mielestäni lääkärit kohtelee menierepotilasta ei hyvin,eivät anna tarpeeksi tietoa..välinpitämätöntä eivät usko kuinka hätä on kun ihmiselle tämä tulee,saa olla pelonvallassa ja ihmetellä mitä tekee ihan yksin epätiedossa.Yleisemmin tästä pitäis puhua,että ihmiset tietäis mitä on odotettavissa taudin iskiessä.
Vaikka kertosin miten minun päänupille kävi niin en halunnu pelotella se vaan oli minun kohta,mutta olen itse kuntouttanut itseni ,ainuthan on kuuloni menetykset ja huudot.
Älä anna lääkärissä periksi, vaadi tietoa.
Muista,kyllä elämä voittaa,surkealta tuntuu kysymyksin miksi juuri minulle.
Ajattele vaan,en anna periksi olen vahva, en masenu vaan ilotsen jokaisesta uudesta päivästä.
"Tinni" ansaitsee kyllä I-luokan ansiomitalin siitä että aina jaksaa tukea ja myös antaa ihan järkeviä neuvoja. Ja kaiken lisäksi vielä käyttää huumoria viesteissään. On siinä meillä hieno ystävä, ole hyvä ja vastaanota I-luokan kunniamerkki -(¤)- ja laita se rintaasi!
Löysin nämä vertaistukisivut viime syyskesällä, ja kyllä on helpottanut kun tietää että on kohtalotovereita.
Kiitän niiiiijaaaan ja pistän rintaan.
Sanattomaksi vetää, virtuaali ystävälle Wilhelmiinalle JÄTTIHALIRUTISTUS!
ps.Sulla on aina pilkettä silmässä vaikka onkin räiskettä korvissa!
tosiaan alempana otsikolla VINKKI KAIKKIIN.
Sieltä otsikko OLET VÄÄRÄSSÄ.Joku ystävällinen hengilö luki Kuuloviesti lehdestä tietoa mistä meniere saa alkunsa..hups heijakkaa se oli hyvä tieto.Kiitti hänelle,uutta tietoa mielihyvin otetaan vastaan.
Äidilläni on menierin-tauti, vaivannut jo 20 vuotta. Hänellä huimaus on jaksottaista elikkä pahimmat huomaukset tulee syksyisin ja kevättalvisin. Vaiva kestää parisen kuukautta ja tuolloin on ensin niin kova huimaus ettei meinaa sängyssäkään pysyä ja koko ajan oksettaa,tätä kestää 2-3 päivää. Sitten vähän helpottaa, vessaan uskaltaa mennä ilman apua ja penkilläkin jo pysyy istuallaan. Ulos eikä kauppoihin ei kyllä vielä uskalla mennä. Sitten tulee korvien suhina jakso ja sellainen olo ettei päätä uskalla kovin nopeasti liikuttaa ja sitten alkaa sama ruljanssi uudestaan. Sitten 6-8 viikon päästä olo tulee suht normaaliksi. Äidilleni määrättiin myös Vertipam lääkkeitä mutta niitä hän ei uskaltanut parin kerran jälkeen ottaa koska häneltä meinas mennä taju kankaalle kokonaan..johtuu luultavasti kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kuulo häneltä on heikentynyt toisesta korvasta joka on kuulemma tämän menierin yksi oire. Kurjinta tässä asiassa oli se että alkuaikoina kun usein jouduttiin viemään äitiä sairaalaan kun ei vielä tiedetty taudille nimeä niin aina joka kerta kun oli eri lääkäri niin jokainen hoiti aina eri sairautta elikkä vaikka sairaalassa oli äitini sairaus historiikki niin jostain syystä jokainen lääkäri halusi hoitaa tautia sen mukaan mikä hänen mielestään sopi kuvaan. Ja jokaisen käyntikerran jälkeen aina eri lääkemääräykset. Jo näistä lääkkeistä tuli erinnäisiä sairauskohtauksia. Onneksi sentään erikoislääkäri sitten osasi oikeat lääkkeet antaa mutta senkin vastaanotolle vaati pienen riidan lähettävän lääkärin kanssa.
mitä varten lääkärit erikoistuvat !
Minulla on ollut silloin tällöin tulehduksia korvissa koko elämäni, koska korvat ovat lapsena "puhjenneet" eli tärykalvoon on jäänyt reikiä.
Kun huomasin kuuloni alenevan, menin suoraan työpaikan korvalääkärille, jolla kävin sitten 20 vuotta.
Tulehdukset olivat etupäässä oikeassa korvassa ja vasen, jolla kuulin tosi huonosti, meniere-korva, ei herättänyt mitään kysymyksiä korvalääkärissä.
Hän vaan ihmetteli, että "on se kumma, kun se on niin hyvän näköinen korva, ja kuulo niin huono !"
Korvalääkärinä olisi luullut, että hänelle olisi tullut mieleen meniere ja edes kysyä muista oireista.
Itsehän en ollut kuullut koko menierestä mitään, enkä osannut yhdistää suhinoita ja huimausta asiaan, luulin että minulla on joku verenkiertohäiriö päässä. Oireetkaan eivät pahaksi onneksi sattuneet juuri korvalääkärkäynnin ajankohtana, muuten varmaan olisi tullut mainittua asiasta.
Jos terveen näköisellä korvalla, kuulo on alentunut 40-50 desibeliin niin kyllä luulisi herättävän lääkärin miettimään, missä on vika.
Mutta ei, päivittelyä vaan, että "voi voi sentään, on se niin kumma, ei hän nyt tätä ymmärrä" !
Jälkeenpäin ajatellen pidän tätäkin lääkäriä lähes puoskarina. Opinnot on ainakin menneet ihan hukkaan.
Ja samanlainen on terveyskeskuksessa.
Omalääkärini sattuu oleman myös korvalääkäri ja on täysin nössö tuhertaja, joka käynnin jälkeen joudun menemään yksityislääkärille loppujen lopuksi.
Miksi lääkäri kuluttaa aikaa ja rahaa erikoistuakseen, kun lopputulos potilaan kannalta on nolla !!
jos erikoislääkäri on noin toope nii kyl pitäs ees ymmärtää lähettää tutkimuksiin muualle.
moi!
minulla on korvissa tuntunut jonkinlaista "tärinää" ajoittain,joka menee ohi muutamassa minuutissa.Huimaaminen kuulostaa samalta mitä itse koen.Itselläni epäilen niskanikamia.Kallistuma nikamassa aiheuttaa verenkiertohäiriöitä pikkuaivoihin.Nikamien läpi kulkevat verisuonet osittain tukkeutuvat,mikä saattaa aiheuttaa huimaamista.Jos tiedät jonkun "kansanparantajan",joka osaa laittaa varoen niskaa niin suosittelen käymään.Jatkuva huimaaminen lähes pyörtymisen rajamailla ei oo kivaa... PS. käy otattamassa kilpirauhas arvot!
Luin kirjoittamaasi tekstiä ja haluaisin kertoa omia kokemuksiani, voinhan sanoa olevani jo "veteraani" näissä asioissa.
Sehän tässä hämmästyttää miten vähän tämän taudin tutkimuksissa ja parannuskeinoissa on edistytty näiden 40 vuoden aikana.
Kohdalleni sattui aikoinaan valistunut lääkäri joka tiesi heti mistä oli kysymys ja näin ollen hälvensi pahimmat pelot alkutaipaleella. Olen käynyt ns. kuntoutuskursillakin kerran, tosi anti oli niukanlainen, kohtalotovereita kuunnellessa kuitenkin helpotti se, että todettiin että tarinoita on niin monta kuin on ihmistäkin. Eli jokainen hoiti itseään omalla tavallaan. Itse käytin alkutaipaleella Betaserciä lääkärin määräyksestä, mutta jätin sen koska se ei kohtauksiini tuonut minkäänlaista apua. Tupakoinut en ole koskaan, mutta alkoholia olen nauttinut joskus enkä senkään ole huomannut tilanteeseen vaikuttavan. Päinvastoin, konjakkituikku tuntui helpottavankin.Kohtauksia ei kovin tiiviisti ole ollut, joskin alkuaikoina ne olivat niinkin ankaria että masensivat useaksi päiväksi.
Kuten mainostetaan, liikunta on hyvä asia tässäkin. Varsinkin se joka harjoittaa tasapainoa, kuten hiihto tms sellainen.
Olen ollut työssä koko ikäni, nyt eläkkeellä, ja työssä varsinkin tuli niskavaivat ja -jännitys. Siihen tuli apua kiropraktikolta ja muutos koko taudin kulkuun minun kohdallani josta olen ollut ikikiitollinen. Taudinkohtaukset muuttuivat, pyörrytyskohtaukset jäivät, ainoastaan paine korvassa haihtuu kuin "höyrypannun" ylivuotoventtiilistä! Kuulon alenemasta ei ole parannusta tullut tällä konstin, ainoastaan tinnitus vaimenee. Ja jatkuvaa hoitoahan se tietää.
Jo kymmenen viimeistä työvuotta jouduin käyttämään kuulolaitetta ja juuri ja juuri jaksoin eläkkeelle asti ilman toisen korvan kuulolaitetta.
Olen välillä potkinut itseni liikkeelle, tehnyt kaikkea mahdollista, siis yrittänyt elää normaalia elämää. Se on tärkeätä ettei anna masennukselle periksi! Muistan vieläkin sen miten kosketti joskus 60-70 luvulla erään tunnetun laulajan kuolema/itsemurha juuri tämän taudin takia, masennus voi olla niinkin syvä.
Kaikkea "itseparannusta" voi kokeilla, jokin niistä voi olla omalla kohdalla se oikea. Tämä tautihan ei ole sellainen että sitä tuskin erilaisilla hoidolla voi pahentaa, omassa nahassaanhan sen tuntee mikä tuntuu paremmalta mikä pahemmalta.
Jatkuvaa huimausta mielestäni ei tarvitse kestää, siihen varmasti jostain löytyy apua, se vaan pitää osata löytää kokeilemalla esim. eri hoitomuotoja.
Vertipam on omalla kohdallani ollut se viho viimeinen lääke kun oikein on ollut pahoinvoiva, sillähän on sivuvaikutuksia, eikä niin ollen ole miellyttävä käyttää työssä ollen.
Tässä sitä on "potkittu", tiedä hellittääkö tauti koskaan kokonaan otettaan. Nyt taistelen vain kuulolaitteitten kanssa ja pakko olisi oppia sopeutumaan toiseenkin laitteeseen jos aikoo vielä kanssaihmisten kanssa kommunikoida.
Tässä tällaista tarinaa.
Mottoni on: Sekaan vain, kaikkea pitää yrittää tehdä! ... Ja masennukselle ei saa antaa valtaa!