Heippa kaikki kohtalotoverit! Olen kärsinyt paniikki/ahdistushäiriötä n 6 vuotta. Välillä parempia kausia , välillä huonoja. Varsinkin stressi laukasee jatkuvan ahdistuksen ja epätodellisen olon. Olen tähän asti pärjännyt melko hyvin hypnoosi hoidolla ja tarv. xanor depot 0.5 mg! Mutta nyt kun on stressaava elämän vaihe uusi työ ja koulua siihen päälle, niin musta tuntuu etten pysty siihen, vaikka se olisi tällasta vaan tämä vuosi ja sit saisin päivätyön... Paniikkikohtauksia pukkaa ja tulevaisuudesta on kauhee huoli ja olen jatkuvasti kipeä, tai siltä ainakin tuntuu ( päänsärkyä, huimausta , näköhäiriöitä, kummallisia kiputuntemuksia) olen jotenki ihan loppu tähän paniikkin, kun kaikki voimat menee siihen miettimiseen, et miten saisin pidettyä paniikin ja ahdistuksen poissa , eeten kokoajan ajattelisi asiaa ja ettei töissä huomattais sitä. Syy miksi en ole vielä "kunnon" lääkitystä hakenu on se, että haluaisin ihan hirveesti toisen lapsen. Niin kummalta ku se kuulostaaki niin haluaisin jäädä äippälomalle ja olla vaan kotona, koska kotona en yleensä tarvi lääkkeitä ja on muutenki parempi olo. Ja mulla on myös paljon ollu epäonnee raskauksien kanssa (keskenmenoja, kohdun ulkopuolinen ym,) eetten haluis sitäkään kauheesti enää pitkittää... mikä siis neuvoksi!!?? Jos ei tätä vi*** sairautta olis, niin tässä ei olis mitään ongelmaa!! Pitäskö mun hakee joku lääke ja siirtää vauvajuttua vaan...? Onko kokemuksia lääkkeistä ja raskaudesta, ku en haluais vaarantaa lasta, mut haluisin elää NORMAALIA elämää ja mm lisääntyä!! Mikä muuten on hyvä lääke??! (sipramil, seroxat, zolof... vai?) Kiitos vastauksista!!
vauvahaaveet ja
paheneva paniikki
181731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kärsin samoista oireista eli on paniikkihäiriö ja mulle äitiyspolilla määrättiin lääkitykseksi Zoloft ja Opamox lääkkeet ja sain terveen tyttövauvan.
ja odottaessa söin Cipramilia, terve poika tuli.
Kävin kysymässä ihan lääkäriltä asiaa, ja sanoi että sipramilia ja vastaavia lääkkeitä voi huoletta käytää. Toivottavaa olisi että raskauden loppuvaiheessa pystyisit vähentämään annostusta.
Muuten lekuri sanoi että vauvan kannalta äidin hyvinvointi olisi tärkeää joten lääkettä ei kannata lopettaa jos ei siihen pysty raskauden ajaksi. Sen verran vielä mainitsi että lääkkeellä ei ole ollut vaikutusta vauvan terveyteen joten voit olla hyvillä mielin.
Kiitos teille vastauksista! Tuli jo vähäsen parempi mieli, kun sain lukea teidän kokemuksista! Edelleen saa kertoa kokemuksia ja ajatuksia tästä asiasta! Voimia kaikille!
kunnes paranet sairaudesta, ja sitten vasta alat suunnittelemaan perheenlisäystä. Lisäksi vähintään puoli vuotta pitää kulua lääkkeen lopettamisesta ennen kuin on suotavaa olla raskaana. Raskaana olevalle ei suositella käytettäväksi mitään lääkitystä, ellei ole aivan pakko, esim. sydänsairaus joka ei parane.
Miksi pitää olla yli puoli vuotta lääkkeen lopetuksesta, ennen kun kannattaa yrittää raskautua? Onko sulla siihen joku hyvä teoria?! Toki ymmärrän, ettei tulisi käyttä mitään lääkettä raskausaikana, mut olis vaan ihana elää normaalia elämää ilman paniikkia/ahdistusta ja saada lapsia ym...
Olet varmaan keskustellut asiasta hoitavan lääkärisi kanssa? Tämä on suositus, siis LÄÄKÄRIN! Olen keskustellut asiasta, sillä minulla on sama ongelma (eli ei ole mikään itse keksimäni asia). Tottakai itse saat päättää mitä teet, mutta varmaan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon tuleva lapsi myöskin?
oli kyllä aika tökerösti sanottu, että odottele nyt vaan kaikessa rauhassa, että paranet,
PARANET????
Kun ei paniikista välttämättä ikinä parane eli koko elämäsi siinä sitten odottelet sitä parantumista ja vielä vanhana mummona mietít, että koskahan se paraneminen tulee.
Tietysti on aivan yksilöllistä, toiset paranee vallan, toiset melko hyvin ja huonossa tapauksessa ei koskaan. Onko sulla itselläsi kokemusta paniikista? Onko sulla kokemusta perheenlisäyksestä?
paranemisesta?
Jos on, niin sitten hieman ehkä ymmärrän kantaasi,muuten en yhtään.
Kyllä. Kokemusta löytyy kaikista edellä mainitsemistasi. Ei tietenkään loputtomiin voi vain odotella että josko paranisi, mutta joitakin vuosia. Maltti on valttia, kuten sanotaan... Itse odottelin joitakin vuosia, kunnes paranin, sitten lopetin kaikessa rauhassa lääkityksen, ja lopuksi tein viimein sen lapsen.
Riippuuhan se aina tilanteesta - ja ihmisen kärsivällisyydestäkin.
Just tota mää olen tässä kelannukki, et enhän mää voi tässä loputtomiin alkaa odotteleen paranemista, jota tuskin koskaan tulee... Ihanaa et joku ymmärtää mitä tarkotin! Välillä on vähän parempia kausia ja taas huonompia, sitä ku ei koskaan tiä! Ja olen kuullu et raskausaikana voi paniikki vähän helpottaakki ku serotoniiniä tai jotain alkaa tuleen sillon enemmän. Sinulle joka kannustit odotteleen, niin hieno homma et olet parantunu ja malttanu odotella, mut luulempa et multa se ei onnistu... Vielä kaipailen kokemuksia ja mielipiteitä lääkkeistä ja raskaudesta!?
kerroin, söin itsekin koko raskausajan Cipramilia ja poika oli terve. Tosta raskaudenaikaisesta paniikista sen verran, että mulla kävi ainakin niin ettei koko raskausaikana tullut kohtauksia. Olenkin sanonut että se on ollut elämäni parasta aikaa tämän sairauden kanssa rämpiessä. Luulen, jotta sun tarttee itse nyt päättää odotteletko vai et, koska ei se odottelukaan välttämättä auta. Mutta tsemppiä mitä ikinä päätätkin :)
Minkä ikäinen, suunnilleen, kysyjä on? Sillä nelikymppisenä ei ehkä ole - välttämättä - pahemmin aikaa enää alkaa odottelemaan mahdollista paranemista. Eri asia on, jos kyseessä on 20-30-vuotias, tällöin hedelmällisyys ei naisella lopu ihan kesken. Riippuu siis todellakin iästä... Kannattaisiko ensisijaisesti jutella lääkärin kanssa tästä asiasta, oletko sen jo tehnyt? Hän osaa kertoa mikä lapselle (mahdolliselle sellaiselle siis), ja myös äidille, on parasta tässä tilanteessa. Ehkä voisit odottaa sinne asti, kunnes pääset lääkärin juttusille? Ja sen perusteella sitten tehdä päätöksesi, mitä lääkäri sanoo asiasta. Hän tietää kannattaako lasta hankkia tässä vaiheessa, punnitsee haitat ja hyödyt lääkityksen suhteen. Äärimmäisissä tapauksissahan lääkitystä käytetään raskaudenkin aikana, vaikka se ei olekaan suotavaa sikiön kehityksen kannalta.
mutta meillä kävi niin ikävästi että tarpeeksi kun odottelimme ,että olo paranee ja voisi harkita toista lasta, emme enää yrityksistä huolimatta onnistuneet. Poika on nyt eskarissa ja haluaisi pikkuveljen- tai siskon, mutta nyt on lääkitys (Rivatril) sellainen ettei voi kuvitellakaan. Romahdus tuli taas viime elokuussa ja siitä saakka on rämmitty tässä paskassa. Ensi viikolla taas lääkäriin ja katsotaan vaihdetaanko lääkkeitä vai nostetaanko entisten voimakkuutta. Mutta minä itse oon jo vauvahaaveet haudannu.
heips!mulle tuli ahdistus/paniikkihäiriö n.3 vuotta sitten.oltiin juuri avopuolison kanssa päätetty hankkia perheenlisäystä.suunitelmat siirtyivät vuodella lääkityksen takia.olemme joutuneet aika pitkään yrittämään lapsen tekoa lääkityksen lopettamisen jälkeen ja paniikkioireeni palautuivat.lääkäri määräsi minulle seromexia joiden aikana voi turvallisesti tulla raskaaksi.tottakai mielummin olisin raskauden aikana ilman lääkitystä,mutta tällä kertaa olen päättänyt luottaa lääkärehin.
Heippa! Mää sain kans ny si tota seromexia ja olen 2 pv koittanu ja mul on nyt sata kertaa kauheempi olo, ku ennen lääkettä, paniikkia pukkaa ja on kauhee olo ja vapisen ja pelkään... jos se on tällästä 4 vko ennenku helpottaa niin en kestä!! olen sellasessa työssäkin missä tarvitaan tarkkaavaisuutta!! Miten sulla on tän lääkkeen kans menny!? Olen niin herkkä lääkkeille, et annoksena mul on vaan 5 mg eli puolitan sen 10 mg... Ja sit pakkaus selosteessa ei lue mitään paniikkihäiriöstä...
jo todettu paniikkihäiriö? Hoidettiinko? Jos, niin eiköhän samoin toimita toisenkin raskauden kanssa?
Jep, olihan se jo sillonkin todettu, mut mulla oli sillon tosi hyvä vaihe paniikin kans ei ollu yli vuoteen mainittavia oireita, mut nyt viimiset parivuotta on ollu aika hankalia ja tuntuu et pahenee vaan, etten pysty elään tavallista elämää vissiin ilman lääkitystä, mut haluisin silti sen tosen muksun, jos se nyt ees onnistuu... mutta ma ollaan viisampia ku on aika lekurille! On tää välillä niin kummallista, kun välissä on tosi hyviä päiviä ja aattelee ettei tässä mitään lääkkeitä tarvi, mut sit asiat muuttuuki ihan yks kaks ja on ihan hirvee paniikki/ahdistuspäivä ja on ihan valmis alottaan jonku lääkkeen... en tiä si
Miten kävi, saitko lääkäriltä luvan tehdä lapsen, ja sopivan lääkityksen paniikkihäiriöön?