antamisesta?
Katsoin adoptiolasten kohtaloita..ja luulisi että adoptiolapset olisi todella haluttuja ja menossa hyviin tasapainoisiin perheisiin :(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015307709
Katsoin adoptiolasten kohtaloita..ja luulisi että adoptiolapset olisi todella haluttuja ja menossa hyviin tasapainoisiin perheisiin :(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015307709
Vastaukset 10
Vanhimmat
suhtudun kunnioituksella sellaista äitiä kohtaan joka lahjottaa lapselle elämän.Eihän Suomessa ole vastaavia tapauksia ollut.Itse näitä adopioharkinnassa olevia vauvoja hoitaneena,tiedän vauvojen menneen todella rakastaviin perheisiin.Adoptiovanhemmat pohtii paljon myös bioäidin tunteita ja ovat tosi onnellisia saamastaan lahjavauvasta.
Tekstissä mainitut tapaukset oli tapahtunut ulkomailla.
En ole vastaavia kuullut Suomessa.
En sitten tiedä voisiko siihen vaikuttaa erilaiset adoptioneuvonnat?
Suomessa adoptioneuvonta on hyvin tarkka.
Pitää olla tietynikäinen, tietyn aikaa naimisissa, tietyt tulot, tietyt kriteerit jotka koskee töissä käymistä, sairauksia. Eli moni ei voi edes kuvitella saavansa adoptiolasta.
Lisäksi vanhemmille jotka täyttävät kriteerit annetaan adoptioneuvontaa ja senkin perusteella voidaan todeta että aviopari ei ole sopivan adoptiovanheksi.
Tämän lisäksi suomalaisia adoptiolapsia on niin vähän, että kaikki neuvonnan käyneet eivät saa siltikään lasta.
Minusta adoptioprosessi on Suomessa niin kattava että en voi epäillä tulevien adoptiolasten vanhempien motiiveja.
(Mutta näin ei taida olla kaikkialla maailmassa?)
tapahtuukin ulkomailla kuten englannissa tai ruotsissa ei se ole myöskään mahdotonta tapahtua meilläkään.
Suomi on yksi euroopan väkivaltaisempia maita ja perheväkivalta on yleistä sekä lasten huostaanotot on lisääntyneet..
ja eikö juuri suomalainen pariskunta pidätetty oman sylilapsen pahoinpitelystä espanjassa ..en usko että adoptioseula pystyy myöskään 100% olemaan; paperit ja tosielämä kun on eri asia?
Uskoisin että ruotsissa ja englannissa on hyvä seula adoptioon..englannissa katsoin erästä adoptio-ohjelmaa ja kyllä se vaikutti aikas lailla samanlaiselta prosessilta..
Joka tapauksessa ikävä asia ja luulisi että näin ei voisi käydä :(
"Suomi on yksi euroopan väkivaltaisempia maita ja perheväkivalta on yleistä sekä lasten huostaanotot on lisääntyneet.. "
Kysynkin sinulta, että millaisista perheistä Suomessa huostaanotetaan lapsia:
- adoptioperheistä?
- vai biologisista?
-------------------------------------------------
"ja eikö juuri suomalainen pariskunta pidätetty oman sylilapsen pahoinpitelystä espanjassa .. "
Oliko lapsi adoptoitu vai biologinen? (Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun sinä näyt tietävän tapauksesta ja haluat ottaa sen tässä kohden esille.)
______________________________________________
"..en usko että adoptioseula pystyy myöskään 100% olemaan; paperit ja tosielämä kun on eri asia? "
Niinhän ne ovat, mutta jos ihmisellä on ollut jotain ongelmia jossain vaiheessa elämää, niin yleensä niistä jää merkintä papereihin. Siksi elämä ei välttämättä ole erilaista elämässä kuin papereilla. (Ja kuten tiedät biovanhempien taustoja ei tutkita kun he toivovat raskautta.)
Mutta sen myönnän, että mikään ei voi olla 100%, mutta siihen voi pyrkiä!
________________________________________________
"Uskoisin että ruotsissa ja englannissa on hyvä seula adoptioon..englannissa katsoin erästä adoptio-ohjelmaa ja kyllä se vaikutti aikas lailla samanlaiselta prosessilta.. "
Minäkin olen katsonut televisiota, mutta en sen perustella vetäisi lopullisia johtopäätöksiä.
_________________________________________________
"Joka tapauksessa ikävä asia ja luulisi että näin ei voisi käydä :( !
Olen kanssasi samaa mieltä.
Mutta lisäksi minua harmittaa kvoasti että Suomessa, meidän kotimaassa, pitää poliisien / sosiaalityöntekijöiden vähän väliä ottaa lapsia pois perheistä huostaanoteetavaksi.
Tai kun perheen aikuinen on päättänyt tappaa ikiomat lapsensa.
Minusta on väärin, että aikuinen voi päättää yht`äkkiä oman lapsensa elämän.
Miksi kaikki eivät voi saada nauttia elämästä rakkauden ympäröimänä?
"Miksi kaikki eivät voi saada nauttia elämästä rakkauden ympäröimänä?"
Koska elämä ei ole vaaleanpunaista. Elämä on karua ja raadollista.
..kuin mitä oli menneisyys!
Minusta siihen tulisi jokaisen pyrkiä.
Adoptiossa on suuri ongelma - se juridisesti katkaisee lapsen oikeudelliset välit omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Tämä voi olla katkera ongelma kaikille osapuolille myöhemmin. Näinollen, paljon suositeltavampi vaihtoehto kuin adoptio on sijaisvanhemmuus. Nimenomaan teinivanhempien tapauksissa on todennäköistä, että näiden aiemmin vaikea tilanne korjaantuisi sellaiseksi, että nämä voisivat jossakin vaiheessa palata omien lastensa huoltajiksi.
..kärsinyt kurjasta lapsuudesta.
Jos olisin lapsena tai nyt saanut päättää sen aikaisista asioistani niin olisin haluannut että olisin saanut ikioman adoptioperheen.
Jos olisin joutunut sijaisperheeseen, olisin joutunut olemaan tekemisissä sairaan äitini kanssa ja minusta olisi ollut parasta kun olisin päässyt hänestä mahdollsimman kauas.
Ja Mikko: äitini ei ole vieläkään muuttunut tai no ehkä hän on tavallaan mennyt vielä pahempaan suuntaan.
Jotkut ihmiset vaan eivät parane / muutu koskaan!!!!
Siinä ei auta hoidot eikä lääkitykset.
Ja ulkopuolisten on hyvin hankala puuttua tilanteeseen, sillä lapsi on yleensä lojaali vanehmpiaan kohtaan.
Minäkään en miettinyt avun hakemista vaan mietin itseni tappamista.
Ja lapsuudestani yli pääseminen on ollut niin mittava projekti että siksi toivon kaikkien lapsien saavan oman, rakastavan perheen!
Suomessa adoptiolapset saavat hyvän kodin. Näin uskon. Seula on tiukka ja odotusaika pitkä, kuten joku kirjoittikin. Adoptioneuvonta on tasokasta ja adoptioperheet pitävät yhtä, joten monet adoptiolapset saavat myös vertaisryhmän.
saatkin kun siellä myös joitakin omaa asiaa ajavia huseeraa jatkuvasti! Kotimaisessa adoptiossa on niin tiukat kriteerit että todennäköisesti lapsi saa hyvän perheen. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan eikä perheen olojen muutoksia voi ennustaa, mutta kaikki tietämäni adoptioperheet ovat kunnollisia ja todella lapseen sitoutuneita, ehkä tietyllä tavalla jopa suorittavat sitä vanhemmuuttaan tietoisemmin kuin me muut tavikset. Kritiikki omia virheitä kohtaan on suurempi jne.
Lapset joita tunnen ja jotka ovat adoptoituja ovat tavallisia ja täysipainoisia aikuisia jo nyttemmin. Vain yksi on haikaillut omien vanhempiensa perään adoptioäidin kuoltua, meni ohi sekin aika pian..
Kasvattina ollut tyttö sen sijaan koki vaikka mitä varsinkin murkkuiässä. Ongelma oli se että hän tiesi ja tunsi äitinsä ja tämä oli hänet hylännyt ja antanut pois. Uusi perhe ei auttanut asiaa vaan edelleen pahensi koska oli lapsia joita oli haluttu ja häntä ei vaikka elämäntilanne oli äidilläänkin muuttunut. Hän ainakin olisi ollut huomattavasti onnellisempi jos ei olisi koskaan saanut tietää ettei ole vanhempiensa lapsi! Koulutoverinani oli myös poika jonka äiti oli antanut pois kasvattilapseksi ja pitänyt toisen nuoremman pojan. Koskaan ei kaverista tullut mitään kunnollista renttuilunsa ja itsesäälinsä takia!
Voi olla, että nämä ovat poikkeuksia, mutta tuskin. Lapsen antaminen adoptioon on sikäli kyllä vaativa teko, että ensin kantaa lasta vatsassaan ja sitten luopuu siitä, ympäristön reaktiot jne.. Toisaalta se antaa aikaa harkita asiaa lisää ja katumapäälle tullessaan voi lapsen pitää vaikka ensin ajattelisi ettei kykene siihen, mutta raskausaika kypsyttää äidiksi. Abortti jota katuu vielä vuosien päästä ei ainakaan ole mikään hyvä ratkaisu kellekkään!
Palaan vielä tuohon adoptioperhe asiaan. Monelle perheelle adoptiolapsen odotusaika on liian pitkä ja siinä alkaa parisuhde rakoilla ihan tyhjänpäiväisistä syistä, lapsettomuuden syy nousee uudelleen pinnalle syyllisyytenä ja kello käy taustalla koko ajan.. Samoin on käynyt perheille joissa lasta odotetaan pitkään ja se kenties saadaan lopulta hoitojen kautta ja parisuhde onkin kariutunut jo aikoja sitten koska ainoa yhteinen asia onkin enää ollut se lapsen saanti ja puolisot ovat vieraantuneet toisistaan. Ei ihan yleistä, muttei harvinaistakaan.. Muuten olisi erottu ja huomattu elämäntilanne, mutta kun on odotettu sitä lasta niin täysipäiväisesti ettei aika muuhun ole riittänyt! Lapsella voi silti olla hyvä elämä sen toisen vanhemman kanssa vaikka ero tulisikin!