Tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa, kun tää kone ja TV- vievät liikaa aikaa lukemiselta.
Pitäisi kai harrastaa menemistä ja kulttuuria, nyt vanhana ainakin, kun ennen ei ollut aikaa
Mutta mitä tekikään aitini 68 v eläkeläinen, tai isäni samanikäisenä.
Isäni ei lukenut koskaan, muuta kuin päivän lehtiä.
Äitini Nyyrikkiä joskus
.Seurasi tarkasti napureiden elämää ja tietenkin paheksui.
Odottivat innokkaasti TV-ohjelmien alkamista, silloin ei ollut Aamu-tv, eikä videoita
Tuskin koskaan enää sanoivat mitään toisilleen, ainakaan ystävällisesti.
Näin sujui työläisparikunnan yhteiselo 60 v, kaikkine vaiheineen
Neljä kohtalaisen tervettä lasta, nyt jo kuitenkin kaksi vainaita.
Hyvin harva pari enää elää yhdessä ensimmäisen kumppaninsa kanssa lopun elämäänsä.
Pitäisi kai harrastaa menemistä ja kulttuuria, nyt vanhana ainakin, kun ennen ei ollut aikaa
Mutta mitä tekikään aitini 68 v eläkeläinen, tai isäni samanikäisenä.
Isäni ei lukenut koskaan, muuta kuin päivän lehtiä.
Äitini Nyyrikkiä joskus
.Seurasi tarkasti napureiden elämää ja tietenkin paheksui.
Odottivat innokkaasti TV-ohjelmien alkamista, silloin ei ollut Aamu-tv, eikä videoita
Tuskin koskaan enää sanoivat mitään toisilleen, ainakaan ystävällisesti.
Näin sujui työläisparikunnan yhteiselo 60 v, kaikkine vaiheineen
Neljä kohtalaisen tervettä lasta, nyt jo kuitenkin kaksi vainaita.
Hyvin harva pari enää elää yhdessä ensimmäisen kumppaninsa kanssa lopun elämäänsä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulisinpa mummolan olleen aina, ennen ja nyt, maailman paras paikka lapselle. Vaikka kaikki muuttuu, tämän asian uskon pysyneen ennallaan. Virikkeet olivat luonnon ja yksinkertaisten perustekemisten varassa. Varmasti eivät kaivanneet TV:tä tai lomamatkaa.
meidän mummoillamme ja vaareillamme ollut sitä puuhaa silloin nuoruutensa aikaan niin paljon, ettei vapaa-ajan ongelmia ollut. Avioeroakaan ei varmaan paljon ehtinyt miettiä, vaikka yhteiselo olisikin ollut välillä vähän takkuista.
Mihin se mummo olisi sitä paitsi mennytkään siitä liitosta, ilman omaa ammattia ja tottuneena sen miehen kanssa elämään. Taisit kuitenkin tarkoittaa ikääntyneempien mummojen ja vaarien elämää. Niin, mitähän he osasivatkaan tehdä kun ei ollut vielä tätä ajan tappajista tehokkainta, tietokonetta. En miettimälläkään keksi, että mitä minun isovanhempani tekivät elämänsä ehtoolla. Muistelen kuitenkin, että kumpikaan ei lukenut paljon muuta kuin sanomalehteä. Kyllä he keskenään juttelivat, ja mieleeni on jäänyt, että sellaista pikku kinaa oli usein niissä keskusteluissa. Kumpikin muisti asiat tavallaan ja siitä sitten väiteltiin kumpi oli oikeassa.
Isovanhemmista ei ole paljonkaan muistoja. Omista vanhemmistani kyllä. Muistan peräkamarin klahvikaapin jossa papan konjakkiputelukset ja tupakat olivat. Napantereita otti silloin tällöin ja tarjosi vielä naapureille jotka pistäytyivät meillä maailmaa parantamassa. Siitäkös mamma kälkätti, vieläkin muistan sen rimprampsun. Papan harrastus oli musiikki ja mamman kudonta (kangaspuilla). Maatilanhoito piti vireessä koko porukan. Ihan hyvät eväät elämää varten kotoa saimme, muistaisipa niistä olla onnellinen.
Tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine aminaisuuksineen, sellaisia me ihmiset olemme, täydellisyyksiä ei ole. Terveperäisiä henkilöitä, kumpikin sai ajallaan kutsun tuonpuoleisiin seisovilta jaloiltaan.
osasivat ne aikaansa kuluttaa.Kesäisin miehet kokontui johonkin pihaan jos aurinkoinen ilma.pelasivat rooppia.Toiset vaan makoili nurmikolla.
Meillä äitin sisarukset istuivat puusängyn päällä ja lauloivat kauniita siionin lauluja.
Onneksi silloin pitivät pyhää niin jäi meillekkin pyhästä muisto.
Kahvin juonti ja juoruilemien korvasi television.
Aina joku sukulainen oli kylässä ne kun oli monta yötä kun tulivat.Hervan Eetukin kaksi viikkoa kalasteli ja marjasti.
Mari teki karjalan piirakoita joille nauroivat meillä.Samoin sienien syöjille.
Äiti oli 60,ppisenä,hyvässä kunnossa.Samon kumpikin mummu ja ukit.Jota viirasi niin viirasi kunnolla.Eräskin sukulaien mummu kiipeili puissa ja heitteli ohikulkijoita kävyillä.Parani kun vaihevuodet meni ohi.
Onko tämä tegnoilogian aika parantanut elämän laatu.
Ei ole kun minunkin piti kirjastoon lähteä nettiin.Olen pojan luona kylässä ja joku noitui samana iltana netin rikki.
Silloin ei ollut yksinäisiä vanhuksia.
Itse en koe edes olevani millään lailla vanha..??Ihmettelen vain,että ikänumerot viikon päästä alkavat kuutosella.Muista hyvin isovanhempani, jotka tänä vuonna olisivat täyttäneet 122 vuotta.Radio oli äärettömänn tärkeä,pappa kuunteli siitä kaikki mahdolliset..hän oli luonut firman, pienenä poikana savosta etelään kävellyt mies,jolle firma oli kaikki,ja johti sitä kuolemaansa asti 75 vuotiaaksi.Luki lehdet,Suomen Kuvalehti ja sanomalehti.Mamma seurusteli paljon kanssani..kuunteli kaikki asiani..samassa taloudessa ,ison romanttisen tornitalon yläkerrassa oli minun kotini.Isäni asui ns.ilman äitiään vain muutaman vuoden ,mamma,tervaskanto,eli 96 vuotiaaksi ja ikävöi aina pappaa..rakkaudesta ei sanoin puhuttu.Elimme ikäänkuin vuokralaisista erikseen,suurin osa oli papalla töissä.Muut pitivät meitä ikäänkuin parempina,mutta itse en sitä ymmärtänyt,eikä se niin ollut,mutta..se eristi mamman ja pappan muista.Symbioosi, kahden polven välillä,mikä ei ollut kaikella tapaa hyvä.En kaipaa nytkään Tv-tä..mutta koneella teen paljon kaikkea,vaikka toivoisin naisimmeisestä etanaposti-kirjevaihtokaveria:)))...(jos,laita tietosi)
Isäni kuoli 54-vuotiaana. Käytti vapaa-aikansa järjestötyöhön ja lukemiseen. Äiti eli 75-vuotiaaksi ja oli innokas dekkareiden lukija.
Kotoa kannustettiin opiskelemaan ja lukemaan. Enkä yöunta saa ilman kirjaa.
Isovanhempani asuivat satojen kilometrien päässä, emme juuri tavanneet, heistä ei oikein muistoja ole. Isäni eli 82-vuotiaaksi, äiti 87-vuotiaaksi. Heidän liittonsa kesti 52 vuotta.
Isä harrasti puutarhanhoitoa ja ammattiyhdistys toiminta oli hänelle tärkeä. Hän seurasi innokkaasti ajankohtaisia asioita ja politiikkaa, kuunteli uutiset monta kertaa päivässä ja luki päivänlehdet tarkkaan. Lapsenlapset olivat hänelle hyvin rakkaita ja tärkeitä ja lapsille on jäänyt hänestä lämpimät muistot.
Isän suuria nautintoja oli pihasaunan lämmittäminen kesäisin, eläkepäivillä vanhempani eivät enää käyttäneet sitä talvella. Pieni pahe hänellä oli, puuvajan halkopinon välissä hänellä oli pullo Muscato Pasitoa, mistä hän otti parit napanterit saunanlämmittämisen kyytipojaksi ja saunan lämmetessä hän istui puutarhakeinussa ja poltteli piippuaan. Äiti nalkutti tietysti, koska hän ei hyväksynyt alkoholia lainkaan.
Äitini kärsi koko elämänsä mielenterveysongelmista, mikä teki hänestä etäisen ja arvaamattoman, ongelmat vain pahenivat hänen vanhetessa. Hyvinä kausina hän luki paljon, ja kannusti meitä lapsia lukemaan, Laila Hietamies ja Eeva Joenpelto olivat hänen viimeisimpiä suosikkeja. Isän kuoleman jälkeen hän muuttui aggressiiviseksi kiusaajaksi, soitteli ja haukkui ihmisiä vuorokaudet ympäri. Tunkeutui naapureille räyhäämään ja hyökkäsi kotiavustajansa kimppuun. Viimeiset vuodet hän vietti lääkittynä laitoshoidossa. Sellaista kohtaloa ei toivo kenellekään.
Äitini isä kuoli jo,kun lapset oli pieniä. Mummo eli yli 90v ja asui kaukana meistä mutta tiedän hänen olleen ns.kansanparantajan. Toinen pappa kuoli jo 1952 joten hän jäi myös himmeäksi muistoksi. Hänen puoliso eli 87v ja olikin koko sukunne pomo. En muista koskaan olleeni hänen sylissäkään ja komento oli kova. Mentyämme käymään hänen luonaan muulloinkin kuin saunassa käydessämme hän antoi voileipää ja maitoa ja komensi kotia. Sanoen:"Johan te ootta täällä olleekki painukaa kotiinne,eikä tartte tulla aivan heti uuvestaan". Me oikiastaa varsinki pienempänä pelättiin häntä. Jos hän tuli saunaan pesemään meitä niin pesuvesi oli kuumaa ja harja kova. Siksi ei äiti halunnu anppiaan peseen meitä. Mummu kävi seurakunnan "Kultaiseniän"-kerhossa ja hänellä oli vuokralla työmiehiä niin hommaa oli. Käsitöitä en ole koskaan nähny hänen tekevän.
Oma äitini kutoi lastensa lapsille sukkia ja vanttuita. Työssä oli kunnes jäi eläkkeelle. Erosivat vasta yli 60v iässä. Isä oli semmonen hankala ja vanhimmat lastenlapset eivät puhu koskaan papastaan. Äiti luki Nyyrikkiä monta kymmentä vuotta se oli ihan hyvä. Mutta sitten iski tämä HEDELMÄPELI-rauma ja niistä tuli niin tärkeitä ettei rahaa ollu enää ruokaan tai ei malttanu söydä. Se jätti vähän pahan mielen hänestä. Itse olen mummu mutta se on eri juttu.
vittuillessa 30 vuotta.
Ehkä nykynuoret ovat viisaita.