gallup, tärkeysjärjestys?

Vastaan vaikken olekaan äiti:)

Ihan suoraan ei voi laittaa kotia ja työtä tärkeysjärjestykseen, koska töissä nyt on pakko käydä. Ylitöitä en tee lastenhoidon kustannuksella (eli överit ainoastaan silloin kun lapsi on muutenkin äidillään).

Järjestys menee siis jotenkin näin (varsinainen työ on siis jätetty pois listasta):

1. Kotona lapsen kanssa läsnäolo. Kotitöitä voi tehdä samaan aikaan tai lapsen nukkuessa.
2. Ylityöt (köyhän täytyy yrittää)
3. oma aika johon kuuluu myös ystävät

töissä on pakko käydä ei sillä sen ihmeempää järjestystä ole. Muua ika jaetaan sitten lapsille, kotihommille ja ystäville. Kaikille kolmelle ei tarvitse olla omaa eri aikaa vaan osa kotihommista tehdään yhdessä kuten ruuanlaittoa osittain ja pöydän kattaminen jne jolloin ollaan yhdessä ja touhutaan ja siinä samalla vaihdetaan päivän kuulumiset jne. Yhdessäoloa on sohvalla löhöilykin kun sitä tehdään yhdessä.. ei siis yhdessäolo lasten kanssa ole todella mitään laatuaikaa kello se ja se tai tunnin päivässä vaan sitä että on saatavilla tarvittaessa vaikka puhelimen päässä matkalla kotiin.. Kauppareissu isompien kanssa on myös oivaa yhteistä aikaa!

Omaa aikaa mulla on silloin kun muut menee nukkumaan eli olen perheen ainoa iltavirkku joten saan nauttia tovin omasta ajasta iltaisin enenn nukkumaan menoa, ukolla sama aika on aamulla kun ei muut silloinkaan vielä häiritse..

Omaa aikaa on myös ystävien kanssa erilaiset kutsut tai kahvilla käynti jolloin molempien lapset ovat joko muualla tai sitten leikkivät keskenään. Ilman lapsia on mukava mennä joskus vaikka ystävän kanssa syömään ja nautiskelemaan toviksi.. Ei siis mitään suurta ja kummallista sekään, mutta tarpeeksi usein toistettuna..

Onneksi on koira niin lenkille ja ulos pääsee enemmän kuin haluaakaan aina ainakin sadesäällä!

Voi kuulostaa itsekkäältä, mutta itseasiassa pidän ykkösenä oman jaksamisen ja hyvinvoinnin silloin jaksaa olla aidosti mukana muiden asioissa ja kuunnella lapsia ja ukkoakin. Kodin ulkopuoleiset asiat ovat myös tärkeitä ettei höperöidy ja siksi kalenterissa on jo monta merkintää äidin menoilloista. Eli lopulta se aika jota ei ole ohjelmoitu vasiten muuhun taitaa jäädä kotiväen käyttöön.. Kotityöt ei tekemällä lopu joten niitä sen mukaan kuin tarvitsee ja pakko on!

Huomaa ero kotona olossa ja todella läsnä olossa ja käytetävissä olossa! On hetkiä jolloin en todellakaan ole käytettävissä kuten pyhä aamutoimitus; kahvi ja lehti ja sen tietää kaikki! Sen jälkeen sitten ihan miten vaan..

Oikeastaan ystävien suhteen meillä kaikilla kun suhteellisen sama tilanne eli perhettä on niin sähköpostit ja tekstarit pitää tilannetta yllä. Ilot ja surut sekä muut harmit äkkiä menemään eteenpäin ja sieltä tulee kommentti joka auttaa kummasti ilman sen suurempaa ajanviettoa ja vaadetta kummaltakaan. Todellinen ystävyys kestää itseasiassa vaikka kuukausien liki hiljaisuuden kunhan välillä ilmoittaa että täällä ollaan ja kaikki ok, paremmalla ajalla lisää.. soittelu vaatii jo panostusta eri tasolla!

Lisääppä tuohon listaasi vielä satunnainen jatko-opiskelu työajan lisäksi ja viikoittaiseksi työmatka-ajaksi vähintään kymmenen tuntia.. Lisäksi luet vielä jatkuvasti alasi kirjallisuutta sun muuta pysyäksesi kehityksen rattaissa.. No, se vaatii jo tiettyä harrastusta eikä jokaiselel sovi.

Oma aika? Mitä se on? Jotain syötävää???