on mun elämä. Aamulla ylös klo 7.15, kouluun, välituntisin jotain tyhjänpäiväistä höpinää mutta kaveria mulla ei ole. Jos en jonain päivänä ilmestyisikään kouluun niin kukaan ei edes huomaisi. Eikä kukaan välitä ja kysy mikä mulla on jos näytän masentuneelta ja väsyneeltä. ja me ollaan sentään aikuisia ihmisiä, ei mitään teinejä. Iltapäivällä koulusta kotiin jossa mua ei odota kukaan. Paitsi tietokone ja telkku. Niiden parissa ilta vierähtää, ehkä välillä pienet torkut, se taitaakin olla melkein päivän kohokohta kun pääsee hetkeksi pois todellisuudesta jota ei kestä. Lenkilläkin käyn yksin. Ja taas ahdistaa mennä tyhjään, hiljaiseen asuntoon. Puhelinta en nykyään edes kuljeta mukana, se ei koskaan soi. Voisin myydä koko kapineen. Illalla vuoteessa mietin häntä, jota rakastan mutta joka valitsi toisen. On ikävä mutta en pysty pelkkään ystävyyteen. Usein itken itseni uneen kun muistelen hetkiä jotka vietin hänen kanssaan ja tiedän etten enää koskaan saa kokea niitä uudelleen. Tai sitten istun tietokoneella niinkuin nytkin kun uni ei tule. Viikon kohokohta on terapia, saa edes puhua jonkun kanssa. Joku edes teeskentelee olevansa kiinnostunut asioistani ja elämästäni ja tunteistani. Sieltä taas palaan tappavan tylsään, surulliseen elämääni. Jotkut päivät on parempia kuin toiset, silloin kuvittelen selviäväni ja tuntuu vähän helpommalta mutta useimmiten olen surullinen. Tällaista tämä minun elämä, onko kellään samanlaista?
Tällaista...
miau
9570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta on surullista että sinulla menee huonosti...voisinpa auttaa sinua ja kaikkia kaltaisiasi jotenkin...
Aivan liian tutun kuuloista tekstiä.
Minulla ainakin ihmissuhteiden vähyys johtuu siitä, että en harrasta baareissa käymistä. Ja nykypäivänähän ystäviä ei saa muualta kuin baareista. Sain kirjoituksestasi sen käsityksen, että olet nainen (anteeksi, jos olen väärässä), joten tämä on hieman eri kantilta katsottuna. Meidän miehien kun pitäisi tehdä aloite, mutta jos ei baareissa, niin missä? Kaupan kassajonossa... ei. Kun nyt olen hieman ujo ja "omituinen" (en polta, enkä juo paljon) niin yksin saan olla. Ja ollut jo hieman liian pitkään. Kahdesti tänä vuonna olen aivan yllättäen, itsestä riippumattomasta syystä, saanut syyn ajatella tulevaisuutta. Mutta tuleeko vielä tälläisiä "ihmeitä"?
Ensi viikonloppuna olisi syntymäpäivä... Jonka vietän taas yksin. Viime vuonna ajattelin, että jos joku sittenkin tulisi, mutta ei. Tein jopa kakunkin, jonka sain sitten syödä yksin. Ja nyt on vielä vapaapäivänä... ajattelin mennä hiustenleikkuuseen, jotta näkisin ja saisin jutella edes yhdelle ihmiselle. No nyt tuli hieman puhuttua varsinaisen asian vierestä.
Tyttöystävää ei mulla ole koskaan ollut, eikä näillä näkymin tule olemaankaan. Jokainen päivä vain pahentaa asiaa, lisää jännitystä, lisää paineita. Jollen ole nyt yli kahteenkymmeneen vuoteen saanut minkäänlaista yhteyttä naisiin, niin miksi saisin nyt, tai huomenna, tai joskus tulevaisuudessa... Eiköhän tämä riitä tällä kertaa, ei tästä kirjoittamisesta minulle mitään iloa ollut, mutta ehkä joku tulee paremmalle mielelle, kun lukee että muillakin menee huonosti.
Aloita jokin harrastus.Siellä tapaat erilaisia ihmisiä ja voit jopa löytää mieleisen naisen.Älä nyt vielä luovuta.Tee jotain muiden ihmisten parissa.Se olisi yksi hyvä vaihtoehto.Tai opiskele.
Olen sosiaalinen ihminen ja muutenkin aktiivinen. En ikinä syyttä toisia siitä, että minulla menee huonosti, jos jokin sattuu menemään huonosti. Kaikilla menee välillä ns. hunosti, koska sellaista se elämä on. Kun ottaa itse vastuun asioista eikä syyttele toisia epäonnestsa ja vastoinkäymisistä, niin silloin niistä vastoinkäymisistä ei niin välitä, vaan hyväksyy todellisuuden.
Sama juttu on yksinäisyyden kanssa. Miksi syyttää toisia siitä, että on yksin? Miksi JUURI SINULLE pitäisi soittaa? Ota vastuu itsestäsi ja soita itse tutuillesi, jos haluat ystäviä. Älä valita hänelle, vaan puhukaa mielenkiintoisia asioita ja pyydä vaikka leffaan. Kun itse pidät yllä ystäväverkostoa, niin silloin joku soittaa välillä sinullekin. Mutta, jos et itse tee asioille mitään, vaan istut vain tietokoneen ja TVn äääressä miettimässä kurjuuttasi, niin ei se kurjuus koskaan muutu. Piristystä syksyyn ja ota se puhelin käteesi ja soita itse, tee aloita.
...pitää yhteyttä ja pyytää ihmisiä leffaan, ym. mutta eivät he lähde kun on omat menot ja kaverit. Eikä sitä masentuneena edes jaksa aina ottaa yhteyttä vaan toivoisi että joku muukin välillä ottais sen puhelimen ja soittais enkä AINA minä! Olen myös yrittänyt saada kavereita esim. koulusta mutta eivät he ole kiinnostuneita seurastani kouluajan ulkopuolella. Sitäpaitsi en ole luonteeltani sosiaalinen niinkuin sinä, koska minua on aina kohdeltu kaltoin, lapsuudestani saakka. Ei sitä voi itseään noin vain muuttaa sosiaaliseksi, tietysti sitä on sellaisen vaikea ymmärtää jolla ei ole koskaan mitään mielenterveyden, tms. ongelmia ollut. Hyvä siinä on sitten muita neuvoa.
Olin välillä itse paniikkihäitiössä ja tärisin muiden seurassa. Kun tajuaa, miten tyhmää on pilata oma elämä arkuudella ja tekemällä päässään arvioita itsestään ihmisenä, niin silloin voi alkaa elää itsensä hyväksyen ja itsevarmasti. Itsevarmana on sitten sellainen, että muutkin arvostavat sinua. Jos ei hyväksy itseään ja muuta tapojaan, jos niissä on vikaa, niin miten voisi olettaa, että joku toinen voisi arvostaa?
Ystävyys syntyy yhteisistä asioista ja jos on vain yksin kotona eikä pyri etsimään sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi harrastaa eri asioita, niin ei se yksinäisyys silloin lopu. Jos odottaa toisten aloitteita, niin ei niitä voi tulla, jos on yksin kotona. Jos ei muuten löydy kaveria, niin kannattaa liittyä vaikka johonkin harrasrustoimintaan. Esim. urheilua, taidetta, matkailua tai mikä nyt sitten sattuu kiinnostamaan. Kyllä siellä väkisinkin ystävystyy ihmisten kanssa, mikäli on samoja mielenkiinnon aiheita. Ei sellaisten kanssa edes kannata yrittää ystävystyä, jotka ovat kiinnostuneita aivan eri asioista, sillä ei se toimi. Yhteiset asiat yhdistävät. Mene etsimään itsensä kaltaisia ihmisiä, jos seuraa kaipaat.
Valittaa ei kannata, sillä se vain lisää pahaaoloa, ei poista sitä. Valittamalla ei ikinä mikään muutu kuin huonommaksi ja ihmiset karttavat valittajia, sillä valitus pilaa toistenkin päivän.
harrastan jo urheilua kilpatasolla joten tuskin on tilaa muille liikuntaharrastuksille. lajini on sellainen missä treenit tehdään pääosin yksin. tuon itsetunto-ym. ongelmien takia juuri käyn terapiassa mutta tuloksia ei synny hetkessä. en kirjoittanut tänne valittaakseni vaan vain purkaakseni ajatuksiani jonnekin...
...että tänne yksinäisten palstalle kirjoittelee jotkut sosiaaliset ja rupeaa yksinäisille neuvoja jakeleen vaikka eivät tiedä ollenkaan mitä se yksinäisyys on kun eivät ole sitä kokeneet. Jos ette jaksa valituksia lukea niin menkää johonkin sosiaalisten palstalle. Mitäköhän varten tämä yksinäisyys-palsta on jos täällä ei saa "valittaa"? Pitäis varmaan kirjoittaa että Voi kun on ihanaa olla yksinäinen ja Kyllä menee loistavasti vaikka menisi päin persettä.
Halusin auttaa miauta, joka vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä. Itsetunto-ongelmat ovat monen asian takana. Kukaan ei ole huono. Huonous on mielipideasia ja toisten mielipiteet eivät aina voi miellyttää, mutta ei niistä kannata masentua. Kun ei liikaa pelkää toisten mielipiteitä, niin toisia uskaltaa lähestyä. Sinun asenteellasi Hessuhassu puolestaan voi tull paljon ongelmia, koska alat heti mennä henkilökohtaisuuksiin ja ajamaan pois henkilöitä, jotka esittävät erilaisia näkemyksiä.
Terapia on hyvä asia ja siellä saa itsetuntoa lisää. Kun itsetunto tulee kohdalleen, niin silloin myös se sosiaalisuus ja keverit lisääntyvät. Tsemppiä miaulle, kun on lähtenyt terapiaan. Välillä saa kyllä myös valittaa, jos tuntuu tosi pahalta. Ei kannata kuitenkaan joka päivä tehdä sitä.
Itse kerroin, että olin paniikissa. En kuitenkaan etsinyt syitä ulkoa ja muista, vaan yritin vahvistaa itseäni ja nyt kun onnistuin siinä, niin ei enää tarvitse täristä. Tärinän loputtua uskallan tehdä aloitteita ja puhua kenelle tahansa. Omilla aloitteillani olen tilanteessa, että ei tarvitse olla yksin.