Muovin ikä

Äläs ny. Mun mielestä olisi aika tuoda Betonivenekeskustelu tälle palstalle. Pavariat alkaa olla jo liian tylsä aihe.

Miks vastaajat on agressiivisia mulkkuja?
Koska kysymys oli vain muoviveneen materiaalin siedosta aurinkoa ja ilmaa vastaan. Puun betonin ja teräksen suhteen oli jo jotain arvioita.

Ei lasikuituvenettä (muovi) voi kunnosta. Kun aurinko on sen haurastanut se on loppu. Kysymykseni oli koska se on?

Kiva arvio 50 - 100 vai enemmän vuosia.
Minulla on muovipyttyjä jotka kolmessakymmenessä vuodessa haurastuvat kelvottomiksi.
Epäilen että mikään muovipaatti ei selviä 50 vuotta.

jaakko.k kirjoitti:

Kiva arvio 50 - 100 vai enemmän vuosia.
Minulla on muovipyttyjä jotka kolmessakymmenessä vuodessa haurastuvat kelvottomiksi.
Epäilen että mikään muovipaatti ei selviä 50 vuotta.

Lue lisää

http://ybw.yachtworld.com/core/uk/listing/pl_boat_full_detail.jsp?boat_id=1496693&ybw=true&units=Meters¤cy=EUR&access=Public&listing_id=16344&url=true

Esimerkinomaisesti myynnissä vanhempi lasikuituvene vuodelta 1964. Ei ainakaan kuvien perusteella näytä siltä, että olisi lakannut olemasta. Olisko ne sun muovipurkit kuitenkin eri tuotteita?

jaakko.k kirjoitti:

Kiva arvio 50 - 100 vai enemmän vuosia.
Minulla on muovipyttyjä jotka kolmessakymmenessä vuodessa haurastuvat kelvottomiksi.
Epäilen että mikään muovipaatti ei selviä 50 vuotta.

Lue lisää

Jakko.k lle tiedoksi lasikuituveneitä ei rakenneta muovipytyistä.Kysy vaikka joltain 10- vuotiaalta,niin se voi neuvoa sua!

On kliffaa kun tulee landelta ja oppii muutaman sanan stadin slangia.

Yritin itse googlen haulla: fiberglass aging saada vastaavaa konkreettista tietoa, mutten heti löytänyt. Olisiko sinun mahdollista antaa tarkempaa tietoa missä tutkimuksissa tuollainen tieto on saatu?

On totta että monet muovit haurastuvat auringon, veden ja ajan kulutuksessa. Kuten esimerkiksi polyetyleeni, josta tehdään niin jollia kuin ämpäreitäkin. Semmoista on aika mahdoton korjata, kun on haurastunut ja murentuu käsiin.

Polyesterikin haurastuu em. tekijöiden vaikutuksesta. Merkittävä ero vain on siinä, että veneitä ei suinkaan tehdä sulasta muovista muottiin valamalla. Rakenne ei ole monoliittinen vaan kerrosrakenne, jossa on monenmoista lujitetta ja tavaraa välissä. Tyypillisesti tällainen rakenne haurastuu vain ulommasta kerroksesta. Ja se on lasikuituveneen tapauksessa gelcoat.

Kuluneen gelcoatin voi uusia tai korvata epoksilla ja/tai pu-maalilla. Jos vaurio on edennyt syvemmälle laminaattiin, niin hiotaan vähän lisää ja laminoidaan uutta päälle. Ei lasikuituveneen korjaus tässä ole ainakaan yhtään vaikeampaa kuin puuveneen korjauskaan. Kemikaalit tosin ovat epäterveellisempiä.

Mister HR kirjoitti:

Yritin itse googlen haulla: fiberglass aging saada vastaavaa konkreettista tietoa, mutten heti löytänyt. Olisiko sinun mahdollista antaa tarkempaa tietoa missä tutkimuksissa tuollainen tieto on saatu?

Lue lisää

Kun tästä samasta asiasta kiisteltiin viimeksi, otin yhtettä lujitemuovin maahantuojaan (Terpol) ja kysyin asiasta. Ota yhteyttä sinne ja kysy kuka tutkimuksia on tehnyt.

Yhtenä vaihtoehtona on kysyä asiaa VTT :ltä, joka on varmasti osaa kertoa tutkimuksista, sillä lujitemuoviosia käytetään myös esim. lentokoneteollisuudessa, missä turvallisuuslähtökohdat ovat hieman eri tasolla kuin veneenrakennuksessa.

Höpö, höpö. Katsopa tarkemmin varsinkin suomalaisten kuitumaakareiden teoksia. Edustusveneessä pelkkää kuitua sisällä, vähän ulkopinnassa ja sisällä kallista hartsia.

se on. Ongelmahan on siinä, että muovi ei tuhoudu koskaan. Puu ja aikanaan metallikin palautuvat luonnon kiertokulkuun.

Mainittakoon, että omistan selboatin tekemän e-jollan, joka aikanaan on ollut luokkansa ykkösvehjes. Ei ole jäljellä kuin geelin palasia, maton riekaleita ja koko paskaa surullisesti kasassa pitävää polyesterin hötöä. Valmistuksen en usko olleen huono, vaan haluan sanoa, että kaikki Suomessa tehdyt lujitemuoviveneet eivät enää ole kunnossa. Jos nyt kukaan tätä keskustelua enää lukee...

Hartsin murtumisvenymä (eli "taivuttelunsieto) on jo uudessa lasikuidussa alempi kuin lujitteen poislukien jotkut erikoislujitteet. Toisin sanoen lasikuidusta hajoaa hartsi ennen kuituja ja mitoitus pitää tehdä hartsin murtumisvenymän mukaan.

Kuinka monta kerrosrakenteista venettä on romutettu? Kerrosrakenteet ovat olleet yleisessä käytässö kansissa jo 70-luvulta ja rungoissakin 80-luvulta. Vaikka väliaine tuhoituisikin veneen puutteelisen ylläpidon takia, on rakenne edelleen korjattavissa. Suurin osa kerrosrakanteen ongelmista liittyy ruuveilla kiinnitettyyn tiikkikanteen, joka on hoidon puutteessa alkanut vuotaa. Ei kai puuvenekään kestä vuotavaa kantta pitkään?

Kuinka suuri osa puuosista on alkuperäisiä tyypillisessä 100-vuotiaassa puuveneessä? Entä niiteistä, ruuveista jne.? Kuinka monta kertaa niille on tehty mittava kunnostusoperaatio? Onko korjaus ollut taloudellisesti mielekästä vai enemmänkin harrastuksen/kulttuuriarvojen vuoksi tehtyä? Miksei lasikuituveneelle voisi tehdä sitä?

Sarjatuontatoveneitä ei tyypillisesti tehdä ohuesta laminaatista. On halvempaa tehdä paksummasta. Materiaali ei ole kallista (varsinkaan paksuun laminaattiin kelpaava), mutta työ on. Sarjatuotantoveneet ovat tyypillisesti varsin painavia verrattuna piensarjaveneisiin ja vanhempiin veneisiin. Suomessakin on vesillä satoja 70/80-luvun ruiskulaminoituja sarjatuotantoveneitä, jotka olivat hennompia kuin nykyiset. Samoin on vielä pidemmälle vietyä sarjatuontantoa (muttei sentään ruiskulaminoituja!) edustavia 2000-luvun alun veneitä. Kummissakaan ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, ettei ne kestäisi vielä kymmeniä vuosia. Toinen asia sitten on, onko niiden ylläpito enää mielekästä kymmenien vuosien päästä. Niiden ympärille ei ehkä synny samanlaista harrastustoimintaa kuin vanhojen puuveneiden?

Kilpajollat, kuten E-jolla, on tehty hyvin ohuesta laminaatista, jotta se olisi kevyt. Myös painojakaumaa ja jäykkyyttä on optimoitu jättämällä "turhat" alueet hyvin hennoiksi. Usein keulakansi ja osa sivukansista ei kestä astumista tai edes konttaamista. Tarkoitus on, että vene on kilpailukykyinen muutaman vuoden. Ostaja ja tekijä ei ole ollut kiinnostunut yli 10 vuoden kestosta, vaan tarkoituksena on ostaa uusi muutaman vuoden välein. Ne ovat siis aivan eri maailmasta kuin matkakäyttöön tehdyt purjeveneet.

Joakim_ kirjoitti:

Hartsin murtumisvenymä (eli "taivuttelunsieto) on jo uudessa lasikuidussa alempi kuin lujitteen poislukien jotkut erikoislujitteet. Toisin sanoen lasikuidusta hajoaa hartsi ennen kuituja ja mitoitus pitää tehdä hartsin murtumisvenymän mukaan.

Kuinka monta kerrosrakenteista venettä on romutettu? Kerrosrakenteet ovat olleet yleisessä käytässö kansissa jo 70-luvulta ja rungoissakin 80-luvulta. Vaikka väliaine tuhoituisikin veneen puutteelisen ylläpidon takia, on rakenne edelleen korjattavissa. Suurin osa kerrosrakanteen ongelmista liittyy ruuveilla kiinnitettyyn tiikkikanteen, joka on hoidon puutteessa alkanut vuotaa. Ei kai puuvenekään kestä vuotavaa kantta pitkään?

Kuinka suuri osa puuosista on alkuperäisiä tyypillisessä 100-vuotiaassa puuveneessä? Entä niiteistä, ruuveista jne.? Kuinka monta kertaa niille on tehty mittava kunnostusoperaatio? Onko korjaus ollut taloudellisesti mielekästä vai enemmänkin harrastuksen/kulttuuriarvojen vuoksi tehtyä? Miksei lasikuituveneelle voisi tehdä sitä?

Sarjatuontatoveneitä ei tyypillisesti tehdä ohuesta laminaatista. On halvempaa tehdä paksummasta. Materiaali ei ole kallista (varsinkaan paksuun laminaattiin kelpaava), mutta työ on. Sarjatuotantoveneet ovat tyypillisesti varsin painavia verrattuna piensarjaveneisiin ja vanhempiin veneisiin. Suomessakin on vesillä satoja 70/80-luvun ruiskulaminoituja sarjatuotantoveneitä, jotka olivat hennompia kuin nykyiset. Samoin on vielä pidemmälle vietyä sarjatuontantoa (muttei sentään ruiskulaminoituja!) edustavia 2000-luvun alun veneitä. Kummissakaan ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, ettei ne kestäisi vielä kymmeniä vuosia. Toinen asia sitten on, onko niiden ylläpito enää mielekästä kymmenien vuosien päästä. Niiden ympärille ei ehkä synny samanlaista harrastustoimintaa kuin vanhojen puuveneiden?

Kilpajollat, kuten E-jolla, on tehty hyvin ohuesta laminaatista, jotta se olisi kevyt. Myös painojakaumaa ja jäykkyyttä on optimoitu jättämällä "turhat" alueet hyvin hennoiksi. Usein keulakansi ja osa sivukansista ei kestä astumista tai edes konttaamista. Tarkoitus on, että vene on kilpailukykyinen muutaman vuoden. Ostaja ja tekijä ei ole ollut kiinnostunut yli 10 vuoden kestosta, vaan tarkoituksena on ostaa uusi muutaman vuoden välein. Ne ovat siis aivan eri maailmasta kuin matkakäyttöön tehdyt purjeveneet.

Lue lisää

Mikään ei ole ikuista.

Viestiketjun alkupäässä väitettiin lasikuiturungon korjattavuuden olevan heikko. kylläpä se on nimenomaan korjattavuudeltaan helpoin. Jos esim verrataan laiturinkulmaan puhkottua kylkeä: puuveneessä laudan tai kahden vaihtaminen ei ole järjettömän iso homma, mutta työmäärä on ainakin 10 -kertainen lasikuituveneen vastaavan vaurion korjauksessa. Puuveneen korjaaminen vaatii ammattitaitoa ja kunnolliset työkalut. Lasikuidun korjauslaminointi sujuu erittäin lyhyen perehtymisen jälkeen keneltä tahansa ilman kummempia työkaluja.

Lasikuituvene kestää saman tai pidempään kuin puuvene ja pienemmällä huoltopanostuksella.

spkoo kirjoitti:

Mikään ei ole ikuista.

Viestiketjun alkupäässä väitettiin lasikuiturungon korjattavuuden olevan heikko. kylläpä se on nimenomaan korjattavuudeltaan helpoin. Jos esim verrataan laiturinkulmaan puhkottua kylkeä: puuveneessä laudan tai kahden vaihtaminen ei ole järjettömän iso homma, mutta työmäärä on ainakin 10 -kertainen lasikuituveneen vastaavan vaurion korjauksessa. Puuveneen korjaaminen vaatii ammattitaitoa ja kunnolliset työkalut. Lasikuidun korjauslaminointi sujuu erittäin lyhyen perehtymisen jälkeen keneltä tahansa ilman kummempia työkaluja.

Lasikuituvene kestää saman tai pidempään kuin puuvene ja pienemmällä huoltopanostuksella.

Lue lisää

Joo, auringolta ja vedeltä suojattuna lasikuitu kestää loputtomasti, ja jos gelcoat-pinta hausrastuu nii se hiotaan ja maalataan 2-komponenttimaalilla uusi pinta. Vaurioista tulleiden reikien korjaaminen laminoimalla on myös helppo oppia.

Toistaiseksi kai tilanne on se, että suurin osa puupurjeveneistä on tuhoutunut, mutta lasikuituveneistä lähes kaikki ovat edelleen käyttökelpoisia. Vai kuinka monta prosenttia vaikkapa 50-100 vuotiaista puupurjeveneistä on edelleen käytössä? Kaseista ja vastaavista aikanaan käsittämättömän kalliista veneistä varmasti suurin osa on kunnostettu ja edelleen käytössä. Mutta kuinka monta tuon ikäluokan sulkavenettä on edelleen käytössä? Entä folkkaria, louhea tai haita? Entä muita vastaavia "normaalin kuolevaisen" veneitä?

Harva 50-vuotias vene (tai auto, lentokone jne) on kunnostamisen arvoinen ilman tunnesidettä tai kulttuuriarvoa. Kaikista materiaaleista tehtyjä veneitä voi pitää "ikuisesti" hyvässä kunnossa, mutta vain harvojen osalta se on mitenkään perusteltavissa. Kunnostukseen käytettyä rahaa ja aikaa ei alkuunkaan saa myytäessä takaisin joitain hyvin poikkeuksellisia yksilöitä lukuunottamatta.

Vanhemmissa lasikuituveneissä suurin kunnostustarve on yleensä muualla kuin lasikuidussa. Kunnostusta vaativat enemmänkin puuosat (sisustus ja mahdollinen tiikkikansi), mekaanset osat (kone, heloitus jne.) ja purjeet.

Useimpien 50-vuotiaiden veneiden arvo on nin alhainen, että täydellinen purjekerta, veneen maalauttaminen, koneen vaihto tms. maksaa jo yksittäisenä toimenpiteenä enemmän kuin veneen arvo on ko. toimenpiteen jälkeen. Vaikkpa tuohon 70-luvun Finn 26:een moottorin vaihto uuteen teetettynä maksaa jo veneen arvon.

Siksi suurin osa noista jää pian tai on jo jäänyt hyvin vähäiselle ylläpidolle. Samahan tapahtui puuveneille 70/80-luvulla, mutta myöhemmin tullut puuveneharrastustoiminta pelasti lukuisia veneitä tuholta.

Joakim_ kirjoitti:

Toistaiseksi kai tilanne on se, että suurin osa puupurjeveneistä on tuhoutunut, mutta lasikuituveneistä lähes kaikki ovat edelleen käyttökelpoisia. Vai kuinka monta prosenttia vaikkapa 50-100 vuotiaista puupurjeveneistä on edelleen käytössä? Kaseista ja vastaavista aikanaan käsittämättömän kalliista veneistä varmasti suurin osa on kunnostettu ja edelleen käytössä. Mutta kuinka monta tuon ikäluokan sulkavenettä on edelleen käytössä? Entä folkkaria, louhea tai haita? Entä muita vastaavia "normaalin kuolevaisen" veneitä?

Harva 50-vuotias vene (tai auto, lentokone jne) on kunnostamisen arvoinen ilman tunnesidettä tai kulttuuriarvoa. Kaikista materiaaleista tehtyjä veneitä voi pitää "ikuisesti" hyvässä kunnossa, mutta vain harvojen osalta se on mitenkään perusteltavissa. Kunnostukseen käytettyä rahaa ja aikaa ei alkuunkaan saa myytäessä takaisin joitain hyvin poikkeuksellisia yksilöitä lukuunottamatta.

Vanhemmissa lasikuituveneissä suurin kunnostustarve on yleensä muualla kuin lasikuidussa. Kunnostusta vaativat enemmänkin puuosat (sisustus ja mahdollinen tiikkikansi), mekaanset osat (kone, heloitus jne.) ja purjeet.

Useimpien 50-vuotiaiden veneiden arvo on nin alhainen, että täydellinen purjekerta, veneen maalauttaminen, koneen vaihto tms. maksaa jo yksittäisenä toimenpiteenä enemmän kuin veneen arvo on ko. toimenpiteen jälkeen. Vaikkpa tuohon 70-luvun Finn 26:een moottorin vaihto uuteen teetettynä maksaa jo veneen arvon.

Siksi suurin osa noista jää pian tai on jo jäänyt hyvin vähäiselle ylläpidolle. Samahan tapahtui puuveneille 70/80-luvulla, mutta myöhemmin tullut puuveneharrastustoiminta pelasti lukuisia veneitä tuholta.

Lue lisää

Joakim Haipurjehtijat venerekisteri niin niistä suomalaisista noin kolmestasadasta haista edelleen valtaosa on olemassa...

Katsos kirjoitti:

Joakim Haipurjehtijat venerekisteri niin niistä suomalaisista noin kolmestasadasta haista edelleen valtaosa on olemassa...

Nopeasti laskettuna 1-199 väliltä, 65-80 vuotiasta veneistä, löytyi 100 purjenumeroa eli puolet on poissa. Osa puuttuvista saattaa tietysti olla rekisteröimättömänä käytössä tai ulkomailla.
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-1-99
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-101-199

Toisaalta kaikki rekisterissä olevat eivät välttämättä ole purjehduskunnossa, kuten tämä "pikkuremontissa" oleva http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/fin-17

Folkkareista alle 100 purjenemeroisia (60-70 vuotta vanhoja) on rekisterissä 36 kpl jäljellä (4 tuhoutunut tulipalossa 1972). 60-luvun puolivälin veneistä, eli 50-vuotiaista, rekisterissä on edelleen n. 80% veneistä. 70-luvun puolivälin jälkeen valmistetut veneet ovat lähes kaikki lasikuitua. https://spreadsheets.google.com/pub?key=pMtk5k2KGow4L5u--cBH2dw

Joakim_ kirjoitti:

Nopeasti laskettuna 1-199 väliltä, 65-80 vuotiasta veneistä, löytyi 100 purjenumeroa eli puolet on poissa. Osa puuttuvista saattaa tietysti olla rekisteröimättömänä käytössä tai ulkomailla.
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-1-99
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-101-199

Toisaalta kaikki rekisterissä olevat eivät välttämättä ole purjehduskunnossa, kuten tämä "pikkuremontissa" oleva http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/fin-17

Folkkareista alle 100 purjenemeroisia (60-70 vuotta vanhoja) on rekisterissä 36 kpl jäljellä (4 tuhoutunut tulipalossa 1972). 60-luvun puolivälin veneistä, eli 50-vuotiaista, rekisterissä on edelleen n. 80% veneistä. 70-luvun puolivälin jälkeen valmistetut veneet ovat lähes kaikki lasikuitua. https://spreadsheets.google.com/pub?key=pMtk5k2KGow4L5u--cBH2dw

Lue lisää

Ottamatta kantaan puu- tai lasikuituveneiden kestävyyteen, niin käsittääkseni rekisterinumeroita on otettu uudelleen käyttöön myös konstruktio- ja OD-luokissa aivan samoin, kuin muidenkin purjeveneiden rekisterissä. MM FIN-1 on WOR 60 vene Tokio. Eli voi tuo tuhoutuneiden / rekisteristä poistettujen määrä olla hieman suurempi, kuin tuo pelkkä rekisteristä pois olevien numeroiden määrä. Toisaalta joku rekisteristä poistettu voi silti olla kunnossa ja käytössä.

Antilla-36 kirjoitti:

Ottamatta kantaan puu- tai lasikuituveneiden kestävyyteen, niin käsittääkseni rekisterinumeroita on otettu uudelleen käyttöön myös konstruktio- ja OD-luokissa aivan samoin, kuin muidenkin purjeveneiden rekisterissä. MM FIN-1 on WOR 60 vene Tokio. Eli voi tuo tuhoutuneiden / rekisteristä poistettujen määrä olla hieman suurempi, kuin tuo pelkkä rekisteristä pois olevien numeroiden määrä. Toisaalta joku rekisteristä poistettu voi silti olla kunnossa ja käytössä.

Lue lisää

Ymmärtääkseni numero vapautuu vain, jos vene on tuhoutunut tai myyty ulkomaille.

Joakim_ kirjoitti:

Nopeasti laskettuna 1-199 väliltä, 65-80 vuotiasta veneistä, löytyi 100 purjenumeroa eli puolet on poissa. Osa puuttuvista saattaa tietysti olla rekisteröimättömänä käytössä tai ulkomailla.
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-1-99
http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/veneet-101-199

Toisaalta kaikki rekisterissä olevat eivät välttämättä ole purjehduskunnossa, kuten tämä "pikkuremontissa" oleva http://www.haipurjehtijat.fi/index.php/fin-17

Folkkareista alle 100 purjenemeroisia (60-70 vuotta vanhoja) on rekisterissä 36 kpl jäljellä (4 tuhoutunut tulipalossa 1972). 60-luvun puolivälin veneistä, eli 50-vuotiaista, rekisterissä on edelleen n. 80% veneistä. 70-luvun puolivälin jälkeen valmistetut veneet ovat lähes kaikki lasikuitua. https://spreadsheets.google.com/pub?key=pMtk5k2KGow4L5u--cBH2dw

Lue lisää

Siis ei suinkaan suurin osa vaan paremminkin Hai-veneistä puheen ollen ainakin puolet on edelleen olemassa myös sieltä vanhimmasta päästä. Tuntematta paremmin Haiden runkonumerointia lienee noissa luvuissa mukana myös Eurooppaan ja Amerikkaan vientiin valmistetut veneet. Siinä osaselitys kadonneisiin...

Katsos kirjoitti:

Siis ei suinkaan suurin osa vaan paremminkin Hai-veneistä puheen ollen ainakin puolet on edelleen olemassa myös sieltä vanhimmasta päästä. Tuntematta paremmin Haiden runkonumerointia lienee noissa luvuissa mukana myös Eurooppaan ja Amerikkaan vientiin valmistetut veneet. Siinä osaselitys kadonneisiin...

Lue lisää

Ei taida olla mukana vientiin valmistetut veneet. Kyse on purjenemeroista ei runkonumeroista. Ranskassa on ollut 70-luvulla 470 Hai-venettä ja silti Suomen suurin numero on 291. Tässä jotain tarinaa Suomessa valmistetuista Hai-veneistä: http://archive.today/pOKCE

Mielestäni kiistatta 50-100 vuotiaista puupurjeveneistä hyvin suuri osuus ei enää ole lainkaan olemassa tai ei ole purjehduskunnossa. Onko tuo hyvin suuri osuus sitten 30% vai 70%, siihen en osaa vastata.

Vanhimmat lasikuituiset purjeveneet ovat nyt n. 50-vuotiaita. Niistä ei vielä suuri osuus ole poissa. Enpä ole kuullut esimerkisi käytöstä lopullisesti poistetusta H-veneestä, vaikka vanhimmat ovat jo 47-vuotiaita.

Joakim1 kirjoitti:

Ei taida olla mukana vientiin valmistetut veneet. Kyse on purjenemeroista ei runkonumeroista. Ranskassa on ollut 70-luvulla 470 Hai-venettä ja silti Suomen suurin numero on 291. Tässä jotain tarinaa Suomessa valmistetuista Hai-veneistä: http://archive.today/pOKCE

Mielestäni kiistatta 50-100 vuotiaista puupurjeveneistä hyvin suuri osuus ei enää ole lainkaan olemassa tai ei ole purjehduskunnossa. Onko tuo hyvin suuri osuus sitten 30% vai 70%, siihen en osaa vastata.

Vanhimmat lasikuituiset purjeveneet ovat nyt n. 50-vuotiaita. Niistä ei vielä suuri osuus ole poissa. Enpä ole kuullut esimerkisi käytöstä lopullisesti poistetusta H-veneestä, vaikka vanhimmat ovat jo 47-vuotiaita.

Lue lisää

Purjenumero on kaiverrettu myös kajuutan etuseinään konttorin puolelle runkonumeroksi. Nuo satakunta eurooppaan ja 30 Amerikkaan toimitettua täyttäisi aukkoa ehkä jo liikaakin, mutta Ranskassa ja saksassakin on noita tehty aika tavalla sekä alkuperäisinä ja vieläkin, Requin kuin myös Hai2000 lasikuituisina itsetyhjentyvällä sitloodalla...

Siis myös halvemmat kuin mR 6 ja 8 puuveneet säilyvät ihan hyvin mm. Göran Schiltin ja Vivica Bandlerin yhdessä omistama hai purjehtii edelleen. Kuuluisampi Daphne on säilöttynä Turun Forum Marinumissa..

Katsos kirjoitti:

Purjenumero on kaiverrettu myös kajuutan etuseinään konttorin puolelle runkonumeroksi. Nuo satakunta eurooppaan ja 30 Amerikkaan toimitettua täyttäisi aukkoa ehkä jo liikaakin, mutta Ranskassa ja saksassakin on noita tehty aika tavalla sekä alkuperäisinä ja vieläkin, Requin kuin myös Hai2000 lasikuituisina itsetyhjentyvällä sitloodalla...

Siis myös halvemmat kuin mR 6 ja 8 puuveneet säilyvät ihan hyvin mm. Göran Schiltin ja Vivica Bandlerin yhdessä omistama hai purjehtii edelleen. Kuuluisampi Daphne on säilöttynä Turun Forum Marinumissa..

Lue lisää

Tuskimpa vaan niihin ulkomaille ostettuihin veneisiin kaiverrettiin Suomen purjenumeroita runkonumeroiksi.

Itsekin olen nähnyt useamman Hai-veneen raadon viimeisen 20 vuoden aikana. Varmasti niitä oli paljon enemmän 60-80-luvulla, jolloin puuveneet eivät olleet nykyisessä määrin arvostettuja.

Joakim1 kirjoitti:

Tuskimpa vaan niihin ulkomaille ostettuihin veneisiin kaiverrettiin Suomen purjenumeroita runkonumeroiksi.

Itsekin olen nähnyt useamman Hai-veneen raadon viimeisen 20 vuoden aikana. Varmasti niitä oli paljon enemmän 60-80-luvulla, jolloin puuveneet eivät olleet nykyisessä määrin arvostettuja.

Lue lisää

Olen mäkin nähny muutaman raadon - toinen niistä lähti iloisesti purjehtimaan uuteen kotiin:-)

Joakim_ kirjoitti:

Toistaiseksi kai tilanne on se, että suurin osa puupurjeveneistä on tuhoutunut, mutta lasikuituveneistä lähes kaikki ovat edelleen käyttökelpoisia. Vai kuinka monta prosenttia vaikkapa 50-100 vuotiaista puupurjeveneistä on edelleen käytössä? Kaseista ja vastaavista aikanaan käsittämättömän kalliista veneistä varmasti suurin osa on kunnostettu ja edelleen käytössä. Mutta kuinka monta tuon ikäluokan sulkavenettä on edelleen käytössä? Entä folkkaria, louhea tai haita? Entä muita vastaavia "normaalin kuolevaisen" veneitä?

Harva 50-vuotias vene (tai auto, lentokone jne) on kunnostamisen arvoinen ilman tunnesidettä tai kulttuuriarvoa. Kaikista materiaaleista tehtyjä veneitä voi pitää "ikuisesti" hyvässä kunnossa, mutta vain harvojen osalta se on mitenkään perusteltavissa. Kunnostukseen käytettyä rahaa ja aikaa ei alkuunkaan saa myytäessä takaisin joitain hyvin poikkeuksellisia yksilöitä lukuunottamatta.

Vanhemmissa lasikuituveneissä suurin kunnostustarve on yleensä muualla kuin lasikuidussa. Kunnostusta vaativat enemmänkin puuosat (sisustus ja mahdollinen tiikkikansi), mekaanset osat (kone, heloitus jne.) ja purjeet.

Useimpien 50-vuotiaiden veneiden arvo on nin alhainen, että täydellinen purjekerta, veneen maalauttaminen, koneen vaihto tms. maksaa jo yksittäisenä toimenpiteenä enemmän kuin veneen arvo on ko. toimenpiteen jälkeen. Vaikkpa tuohon 70-luvun Finn 26:een moottorin vaihto uuteen teetettynä maksaa jo veneen arvon.

Siksi suurin osa noista jää pian tai on jo jäänyt hyvin vähäiselle ylläpidolle. Samahan tapahtui puuveneille 70/80-luvulla, mutta myöhemmin tullut puuveneharrastustoiminta pelasti lukuisia veneitä tuholta.

Lue lisää

Oli vene puuta tai muuta, siitä yleensä tulee ensin vanhanaikainen ja hyljeksitty. Vasta kauan sen jälkeen vanhasta veneestä tulee arvostettu klassikko, jos siinä muuten on ainesta klassikoksi. Sen väliajan suuri valtaosa veneistä on huonolla tai olemattomalla hoidolla. Ja siinä kohtaa puulla ja lasikuidulla on iso ero, miten ne sietävät heitteillejättöä. Siksi puuvene on joutunut suuremmalla todennäköisyydellä juhannuskokkoon.

Veneisiin tosin ei voi ohjelmoida "kuolinaikaa" kuten esim. tulostimiin. Miten vain, 15 vuotta vaikuttaa erittäin alakanttiin arvioidulta. Se tarkoittaisi sitä, että vuonna vuonna 2000 uutena myydyt veneet alkaisivat olla aivan käyttöikänsä lopulla. Väitänpä, ettet löydä ainakaan yksityiskäytössä ollutta venettä, jonka kohdalla tuo olisi totta. Jos vene on ollut koko ajan aktiivisessa charter-käytössä vaikkapa Välimerellä koko ajan, niin sitten voi olla aika uupunut, mutta silloinkin runko on todennäköisesti vielä ihan kunnossa.

18+19 kirjoitti:

Veneisiin tosin ei voi ohjelmoida "kuolinaikaa" kuten esim. tulostimiin. Miten vain, 15 vuotta vaikuttaa erittäin alakanttiin arvioidulta. Se tarkoittaisi sitä, että vuonna vuonna 2000 uutena myydyt veneet alkaisivat olla aivan käyttöikänsä lopulla. Väitänpä, ettet löydä ainakaan yksityiskäytössä ollutta venettä, jonka kohdalla tuo olisi totta. Jos vene on ollut koko ajan aktiivisessa charter-käytössä vaikkapa Välimerellä koko ajan, niin sitten voi olla aika uupunut, mutta silloinkin runko on todennäköisesti vielä ihan kunnossa.

Lue lisää

30-40 vuotta ei näytä aiheuttavan ainakaan havaittavia muutoksia lasikuitulaminaatin ominaisuuksiin. Muut muovit kestävät aikaa huonommin. Veneessäni on veistämöllä rakennettu sisustus, jossa on 70-luvun moderniin tyyliin muovisia osia: painosalvat kaappien ovissa, naulakot ja jopa vessan hammasmukit telineessään. Näiden kestävyys aikaa vastaan on huonompi, ne haurastuvat ja useampi naulakko tai luukun lukkosalpa on lohjennut viime vuosina - reilun 30 vuoden jälkeen. Mielelläni olisin säilyttänyt tuon alkuperäisen sisustuksen yksityiskohdat, liekö tämä wintagea tai nostalgiaa, mutta materiaali ei taida kestää aikaa.

Joten lähivuosina pitää sitten tehdä täysremontti, ja vaihtaa nuo ruskeat muoviosat messinkisiin, jos vaan jostain löytää entisten paikalle sattuvat lukitussalvat, sellaiset painonappilukitus n. 3*3 cm vetimen keskellä... Itse veneessä 35 vuotta ei juuri näy, ikää lienee jäljellä enemmän kuin kipparilla.

18+19 kirjoitti:

Veneisiin tosin ei voi ohjelmoida "kuolinaikaa" kuten esim. tulostimiin. Miten vain, 15 vuotta vaikuttaa erittäin alakanttiin arvioidulta. Se tarkoittaisi sitä, että vuonna vuonna 2000 uutena myydyt veneet alkaisivat olla aivan käyttöikänsä lopulla. Väitänpä, ettet löydä ainakaan yksityiskäytössä ollutta venettä, jonka kohdalla tuo olisi totta. Jos vene on ollut koko ajan aktiivisessa charter-käytössä vaikkapa Välimerellä koko ajan, niin sitten voi olla aika uupunut, mutta silloinkin runko on todennäköisesti vielä ihan kunnossa.

Lue lisää

Vuonna 2000 ei vielä osattu tehdä 15 vuodessa hajoavia veneitä. Mutta nykyisin jo osataan.

Ei vielä kirjoitti:

Vuonna 2000 ei vielä osattu tehdä 15 vuodessa hajoavia veneitä. Mutta nykyisin jo osataan.

Suomalainen veneenrakennus oli tässä asiassa yhtä edelläkävijä kuin Nokia kännyköissä 1990-2000-luvuilla. Kyllä sitä hajoamista suunniteltiin silloin jo, tosin hitaammassa muodossa useimmin, esim. osmoottisuutena. Irtoavat laipiot ja vaaralliset kaasuasennukset yms. prototyyppimaisuudet toki tekivät tuhoa jo nopeammin.

Lasikuitua ei ole ollut 500 vuota, joten aika uskalias heitto. Kuitu itsessään ei katoa nopeasti koska se on kiveä. Se kuitenkin menettää kaiken lujuutensa, kun hartsi heikkenee. Paljon kuitua tärkeämmät osat ovat jäykkärit. Jos ne on tehty puusta, parikummentä vuotta voi olla huonossa tapauksessa liikaa. Jos alumiinista, niin riippuu mitoituksesta.

Jos heitetään 100 vuottakuidun osalta, niin ollaan aika varman päällä.

500/5 kirjoitti:

Lasikuitua ei ole ollut 500 vuota, joten aika uskalias heitto. Kuitu itsessään ei katoa nopeasti koska se on kiveä. Se kuitenkin menettää kaiken lujuutensa, kun hartsi heikkenee. Paljon kuitua tärkeämmät osat ovat jäykkärit. Jos ne on tehty puusta, parikummentä vuotta voi olla huonossa tapauksessa liikaa. Jos alumiinista, niin riippuu mitoituksesta.

Jos heitetään 100 vuottakuidun osalta, niin ollaan aika varman päällä.

Lue lisää

Huonosti autotalliolosuhteissa amatöörien tai puoliammattilaisten toimesta laminoitu laminaatti ei kestä niin kauaa. Kaikki matto/kangas ei ole kyllästetty vaan joukossa on ilmakuplia, Hartsi on mahdollisesti ortofaalista vanhaa hartsia. Hyvässä lykyssä pohjaa ei ole alunperin epoksoitu tai kosteussuojaa ei ole uusittu. Siitä se lähtee! Parikymmentä vuotta ja laminaatti on yhtä pehmeää kuin talouspaperi. Telakoilla näkee kasapäin kuplivia kahdeksankymmentäluvun veneitä. Usein omistajat puhkaisevat yhden kuplan sieltä, yhden täältä ja täyttävät kolot....

500/5 kirjoitti:

Lasikuitua ei ole ollut 500 vuota, joten aika uskalias heitto. Kuitu itsessään ei katoa nopeasti koska se on kiveä. Se kuitenkin menettää kaiken lujuutensa, kun hartsi heikkenee. Paljon kuitua tärkeämmät osat ovat jäykkärit. Jos ne on tehty puusta, parikummentä vuotta voi olla huonossa tapauksessa liikaa. Jos alumiinista, niin riippuu mitoituksesta.

Jos heitetään 100 vuottakuidun osalta, niin ollaan aika varman päällä.

Lue lisää

Lasikuitupurjeveneessä pohjapalkisto ja muut jäykisteet ovat lähes poikkeuksetta joko terästä (kuumasinkittyä tai haponkestävää), lasikuitua tai jotain vahvempaa kuitua, kuten hiilikuitua. Ei tule mieleen yhtään purjevenettä, jossa palkisto olisi puuta. Alumiinia on ollut joissain kisaveneissä, mutta en tiedä yhtään sarjatuontantovenettä alumiinipalkistolla.

Vaneria on käytetty ainakin 70/80-luvulla mastojalkojen alla (lähinnä kannella seisovat mastot) aika usein. Ne alkavat olla vaihtokunnossa tai jo vaihdettu monissa venemalleissa. Tilalle laitetaan alumiinilevy tai umpilaminaatti, kuten uudemmissa veneissä yleensä on alunperinkin.

Joakim1 kirjoitti:

Lasikuitupurjeveneessä pohjapalkisto ja muut jäykisteet ovat lähes poikkeuksetta joko terästä (kuumasinkittyä tai haponkestävää), lasikuitua tai jotain vahvempaa kuitua, kuten hiilikuitua. Ei tule mieleen yhtään purjevenettä, jossa palkisto olisi puuta. Alumiinia on ollut joissain kisaveneissä, mutta en tiedä yhtään sarjatuontantovenettä alumiinipalkistolla.

Vaneria on käytetty ainakin 70/80-luvulla mastojalkojen alla (lähinnä kannella seisovat mastot) aika usein. Ne alkavat olla vaihtokunnossa tai jo vaihdettu monissa venemalleissa. Tilalle laitetaan alumiinilevy tai umpilaminaatti, kuten uudemmissa veneissä yleensä on alunperinkin.

Lue lisää

Oikeassa veneessä ei ole mitään palkkirakenteita vaan syvän pilssin mukainen moniulotteinen kolmoituki kölille, eikä tarvitse rakenteiden olla puuta, muovia tai rautaa vaan samaa puuta kuitua ym...

Kaupantekiäiksiksi syvä pilssi, ei kurvaa vedet punkan alle:-)

katsos kirjoitti:

Oikeassa veneessä ei ole mitään palkkirakenteita vaan syvän pilssin mukainen moniulotteinen kolmoituki kölille, eikä tarvitse rakenteiden olla puuta, muovia tai rautaa vaan samaa puuta kuitua ym...

Kaupantekiäiksiksi syvä pilssi, ei kurvaa vedet punkan alle:-)

Lue lisää

Mulla on pilssi kuiva ja punkkien alle sen verran korkeuseroa, ettei sinne vettä tule koskaan, vaikka minkäänlaista pilssisyvennystä ei ole. Ainoat sisään tulevat vedet ovat pienet määrät kannen läpi tulevan maston sisältä (jää omaan lokeroonsa, tyhjennys kerran kuussa) ja märistä purjeista ja vaatteista tuleva vesi (spinnun mukana voi joskus tulla muutama litra).

Aiemmista veneistä on kyllä tuttu ongelma, kun pohjatukit olivat kovin matalat ja kovemmassa kelissä vettä tuli sisään eri reittejä. Silloin saattoi tavarat kastua punkkien alla ja jopa vaatekaapin alimmissa osissa. Oikeassa veneessä vetttä ei tule sisään misssään oloissa.

Tuo voisi teoriassa olla ongelma hyvin ohuessa katkokuidusta ja polyesterista tehdyssä laminaatissa. Silloin vain harva kuitu olisi kuormituksen suunnassa, ja suurin osa muista kuiduista ei väärästä suunnasta johtuen ottaisi kuormaa vastaan.
Käytännössä tuolla tavalla sarjatuotantona tehtyjä matkapurjeveneitä ei ole olemassa. Jos jokin vene on muuttunut jostain kohtaa vaarallisen hauraaksi ei syy ole kuitujen katkeamisessa, vaan delaminoitumisessa eli muovin ja kuidun rajapinnan vaurioitumisesta.
Ja syy on joko ylikuormitukset ( pääosin karilleajot) tai paikallinen alimitoitus, usein jonkin osaamattoman modifikaation seurauksena, esimerkiksi lisätty barduunat vahvistamatta niiden kiinnitysaluetta, ja kiinnitetty kerrosrakenteiseen kanteen, eikä runkoon.

Outoa mainitsemissasi tapauksissa on vain se että on kuviteltu rakenteen olevan kestävä, vaikkei näkemykselle ole voitu esittää sitä tukevaa lujuuslaskelmaa, vaan pelkkää mutuilua.

Jotkut ovat kovastikin mieltä, vaikka vain aivan kuvitelmapohjaisesti. Kuidut eivät ikäänny, eivätkä katkeile muuten kuin äärimmäisissä muodonmuutoksissa. Hartsit, tai lähinnä hartsin ja kuidun sidokset voivat vielä hapantuakin pitkän ajan kanssa. Taannoisen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan, jossa extrapoloitiin parin vuoden havaintoja, todettiin lujitemuovin kestävän noin miljoona vuotta. Ei ehkä kovinkaan tosissaan otettava tutkimus sekään, mutta hyvin pitäkäikäistä laminaatti on.

T Lehtisen vene muuten käytännössä laminoitiiin kokonaan uudelleen. Ja eittämättä maan parhaista asiantuntijoista koostunut raati tuli toteamukseen, että uppoamisen aiheutti törmäys johonkin, esim. kontin nurkkaan. Mitä muita outoja rakenteiden pettämisiä sitten tunnetaan?

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut ovat kovastikin mieltä, vaikka vain aivan kuvitelmapohjaisesti. Kuidut eivät ikäänny, eivätkä katkeile muuten kuin äärimmäisissä muodonmuutoksissa. Hartsit, tai lähinnä hartsin ja kuidun sidokset voivat vielä hapantuakin pitkän ajan kanssa. Taannoisen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan, jossa extrapoloitiin parin vuoden havaintoja, todettiin lujitemuovin kestävän noin miljoona vuotta. Ei ehkä kovinkaan tosissaan otettava tutkimus sekään, mutta hyvin pitäkäikäistä laminaatti on.

T Lehtisen vene muuten käytännössä laminoitiiin kokonaan uudelleen. Ja eittämättä maan parhaista asiantuntijoista koostunut raati tuli toteamukseen, että uppoamisen aiheutti törmäys johonkin, esim. kontin nurkkaan. Mitä muita outoja rakenteiden pettämisiä sitten tunnetaan?

Lue lisää

Joo, mutta läpiviennit vietiin aika tiiviiseen pakkaan. Mä olen edelleen sitä mieltä että vene katkesi rungon väsymisen ja takilan liiallisen kireyden/järeyden aiheuttamaan epäsuhtaan. Läpivienneillä tehtiin ikään kuin perforointi.

Kontti on helppo kohde keksiä. Kun paatti on noin neljän-viiden kilsan syvyydessä, ei oikea syy selviä koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mutta läpiviennit vietiin aika tiiviiseen pakkaan. Mä olen edelleen sitä mieltä että vene katkesi rungon väsymisen ja takilan liiallisen kireyden/järeyden aiheuttamaan epäsuhtaan. Läpivienneillä tehtiin ikään kuin perforointi.

Kontti on helppo kohde keksiä. Kun paatti on noin neljän-viiden kilsan syvyydessä, ei oikea syy selviä koskaan.

Lue lisää

Siis että parin vuoden ikäinen runko väsyi? Rakenne ei kylläkään ole arka väsymisilmiölle. Eikä rikin järeys lisää vähääkään sen aiheuttamia kuormia. Eivätkä silminnäkijähavainnot viitanneet rungon pettämiseen, riki oli upotessakin kireänä. Minä kyllä uskon paljon enemmän niihin asiantuntijoihin, joilla on sentään selkeä käsitys siitä, mitä lasikuiturakenne kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Siis että parin vuoden ikäinen runko väsyi? Rakenne ei kylläkään ole arka väsymisilmiölle. Eikä rikin järeys lisää vähääkään sen aiheuttamia kuormia. Eivätkä silminnäkijähavainnot viitanneet rungon pettämiseen, riki oli upotessakin kireänä. Minä kyllä uskon paljon enemmän niihin asiantuntijoihin, joilla on sentään selkeä käsitys siitä, mitä lasikuiturakenne kestää.

Lue lisää

Tohon voisi lisätä todettua faktaa. Vuodon täytyi olla osastossa, jossa ei ollut läpivientejä. Ja vuotavan aukon täytyi olla suuri. Katkeava runko aiheuttaisi kapean raon ja iso ratkeama taas näkyisi selvästi muodonmuutoksena rungossa. Nämä faktat olivat selvää fysiikkaa ilman spekulointia. Kontti todettiin kaikista epätodennäköisistä syistä vähiten epätodennäköiseksi. Kontti ei tietenkään ole ainoa mahdollinen teräväkulmainen esine, joka siellä voisi kellua, mutta yleisin.

Mutta jo alussa todettiin, että mieltä voi vakaastikin olla, vaikka sitten kuvitelmapohjalta.

Anonyymi kirjoitti:

Siis että parin vuoden ikäinen runko väsyi? Rakenne ei kylläkään ole arka väsymisilmiölle. Eikä rikin järeys lisää vähääkään sen aiheuttamia kuormia. Eivätkä silminnäkijähavainnot viitanneet rungon pettämiseen, riki oli upotessakin kireänä. Minä kyllä uskon paljon enemmän niihin asiantuntijoihin, joilla on sentään selkeä käsitys siitä, mitä lasikuiturakenne kestää.

Lue lisää

Parin vuoden? Asteria oli upotessaan 58-vuotias. SIlminnäkijähavainnot? Tapsan lisäksi saattoi hyvällä tuurilla olla albatrossi tai pari mutta epäilen.

Mikäs se Aurajoessa lilluva kaljaasin raato olikaan nimeltään? Sitähän korjattiin vuosikausia, kun runko oli mennyt ns. kissanseläksi takilan vaikutuksesta.

Tarkoitatko tosissasi että riki ei kuormita runkoa? Pysyn edelleen kannassani että vene katkesi väsyttyään. Ikä, takila, keli, mailit ja runkoon tehdyt muutokset olivat se tipping point.

Anonyymi kirjoitti:

Parin vuoden? Asteria oli upotessaan 58-vuotias. SIlminnäkijähavainnot? Tapsan lisäksi saattoi hyvällä tuurilla olla albatrossi tai pari mutta epäilen.

Mikäs se Aurajoessa lilluva kaljaasin raato olikaan nimeltään? Sitähän korjattiin vuosikausia, kun runko oli mennyt ns. kissanseläksi takilan vaikutuksesta.

Tarkoitatko tosissasi että riki ei kuormita runkoa? Pysyn edelleen kannassani että vene katkesi väsyttyään. Ikä, takila, keli, mailit ja runkoon tehdyt muutokset olivat se tipping point.

Lue lisää

Nimenomaan parin vuoden ikäinen. Alkuperäinen rakenne käytännössä poistettiin ja runko laminoitiin uudestaan. Silminnäkijähavainnot olivat Asterian tapauksessa hyvinkin tarkat. Olosuhteet olivat hyvät ja vähintään parikymmentä minuuttia aikaa. Mihin olisi sitten tarvittu useampia silminnäkijä?

Jos runko olisi katkennut, se olisi näkynyt heti rikin löystymisenä. Eri variaatiot tapahtumasta simuloitiin vaurioilla jokaiseen osastoon erikseen ja ainoa skenaario, joka sopi selviin havaintoihin, oli hyvin iso vuoto veneen keskiosaan. Keskiosa taas oli takuulla viimeinen katkeamaan .Ja kelihän oli alle 5 m/s tuulta ja pitkä maininki.

Riki itsessään rasittaa runkoa vain oman painonsa verran. Tuulen aiheuttamat rasitukset riippuvat eniten rungon ominaisuuksista, lähinnä oikaisumomentista. Puiset purjelaivat menevät kissanselälle ilman lastia rungon kelluvuudesta johtuen. Siihen ei tarvita rikiä.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan parin vuoden ikäinen. Alkuperäinen rakenne käytännössä poistettiin ja runko laminoitiin uudestaan. Silminnäkijähavainnot olivat Asterian tapauksessa hyvinkin tarkat. Olosuhteet olivat hyvät ja vähintään parikymmentä minuuttia aikaa. Mihin olisi sitten tarvittu useampia silminnäkijä?

Jos runko olisi katkennut, se olisi näkynyt heti rikin löystymisenä. Eri variaatiot tapahtumasta simuloitiin vaurioilla jokaiseen osastoon erikseen ja ainoa skenaario, joka sopi selviin havaintoihin, oli hyvin iso vuoto veneen keskiosaan. Keskiosa taas oli takuulla viimeinen katkeamaan .Ja kelihän oli alle 5 m/s tuulta ja pitkä maininki.

Riki itsessään rasittaa runkoa vain oman painonsa verran. Tuulen aiheuttamat rasitukset riippuvat eniten rungon ominaisuuksista, lähinnä oikaisumomentista. Puiset purjelaivat menevät kissanselälle ilman lastia rungon kelluvuudesta johtuen. Siihen ei tarvita rikiä.

Lue lisää

Eihän sitä runkoa kokonaan uusittu, ainoastaan lisättiin laminaattia pintaan ja laipioita ja vahvikkeita sisään.

Tietysti se uusi tolkuttomasti ylimitoitettu riki rasittaa runkoa enemmän kuin vanha. Tuossa taisi olla 12 mm vantit, jotka ovat aivan poikkeukselliset 36-jalkaisessa 8 mm ollessa tyypillisempi. 12 mm vanttien murtolujuus on 2,25-kertainen 8 mm verrattuna ja samalla kuormalla venymä on 1/2,25.

Siis noilla voi saada varsin paljon suuremman esijännityksen eli jatkuvan jännityksen myös runkoon. Sekä myös kaikki purjehduskuormat tulevat suurempina runkoon, koska vanttien venymä on "epänormaalin" pieni. Tuosta voi seurata mm. se, että leen vantit löystyvät helpommin, koska pienikin rungon jousto kumoaa hyvin jäykän rikin pienen esijännitysvenymän. Silloin voi ratkaisu olla lisätä esijännitystä yli sen mikä voisi olla 8 mm vanteilla.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän sitä runkoa kokonaan uusittu, ainoastaan lisättiin laminaattia pintaan ja laipioita ja vahvikkeita sisään.

Tietysti se uusi tolkuttomasti ylimitoitettu riki rasittaa runkoa enemmän kuin vanha. Tuossa taisi olla 12 mm vantit, jotka ovat aivan poikkeukselliset 36-jalkaisessa 8 mm ollessa tyypillisempi. 12 mm vanttien murtolujuus on 2,25-kertainen 8 mm verrattuna ja samalla kuormalla venymä on 1/2,25.

Siis noilla voi saada varsin paljon suuremman esijännityksen eli jatkuvan jännityksen myös runkoon. Sekä myös kaikki purjehduskuormat tulevat suurempina runkoon, koska vanttien venymä on "epänormaalin" pieni. Tuosta voi seurata mm. se, että leen vantit löystyvät helpommin, koska pienikin rungon jousto kumoaa hyvin jäykän rikin pienen esijännitysvenymän. Silloin voi ratkaisu olla lisätä esijännitystä yli sen mikä voisi olla 8 mm vanteilla.

Lue lisää

Usko pois, runko oli paljon uutta vahvempi. Paljon siitä kuorittiin vanhaa pois ja tilalle tuli tuplamäärä uutta. Lisäksi sisään tuli monta uutta laipiota pienentäen rungon paneelien kuormia oleellisesti.

Ja rikin rasitukset ovat samat. olivat vantit 5 tai 15 millisiä. Voit kysyä siitä asiantuntijoilta. Olisihan tietysti mahdollista esijännittää vahvempi riki ylisuurille kuormille, mutta niin ei tehty. Eihän ollut siihen mitään tarvettakaan. Ensimmäisellä kierroksella kukaan ei olisi ehtinyt rikatessa paljoa ajattelemaan, mutta toiselle kierrokselle lähtiessä kaikki oli jo venerakenteiden ammattilaisten harkitsemaa. Ja kuten jo aiemmin sanottu, tapausta analysoivat maan parhaat asiantuntijat, joilla oli tarkka tieto veneen rakenteista ja tilavuuksista. Mutta toki olet omasta mielestäsi heitä parempi. Kenelläkään ei ole tarvetta esittää asiaa johonkin suuntaan vetäen tai jotain peitellen.

Anonyymi kirjoitti:

Usko pois, runko oli paljon uutta vahvempi. Paljon siitä kuorittiin vanhaa pois ja tilalle tuli tuplamäärä uutta. Lisäksi sisään tuli monta uutta laipiota pienentäen rungon paneelien kuormia oleellisesti.

Ja rikin rasitukset ovat samat. olivat vantit 5 tai 15 millisiä. Voit kysyä siitä asiantuntijoilta. Olisihan tietysti mahdollista esijännittää vahvempi riki ylisuurille kuormille, mutta niin ei tehty. Eihän ollut siihen mitään tarvettakaan. Ensimmäisellä kierroksella kukaan ei olisi ehtinyt rikatessa paljoa ajattelemaan, mutta toiselle kierrokselle lähtiessä kaikki oli jo venerakenteiden ammattilaisten harkitsemaa. Ja kuten jo aiemmin sanottu, tapausta analysoivat maan parhaat asiantuntijat, joilla oli tarkka tieto veneen rakenteista ja tilavuuksista. Mutta toki olet omasta mielestäsi heitä parempi. Kenelläkään ei ole tarvetta esittää asiaa johonkin suuntaan vetäen tai jotain peitellen.

Lue lisää

Rikin rasitukset riippuvat oikaisevasta momentista, mikä saattoi hyvinkin kasvaa veneen painon mukana, tai pienentyä uppouman keskipisteen siirtyessä syvemmälle.
Rikin rasitukset riippuvat myös vantin (tai haruksen) ja maston välisestä kulmasta. Kun vantit ovat paksummat ja venyvät vähemmän, kulma ei pienene maston nojatessa leehen, vaan pysyy samana kuin ilman kallistavaa momenttia. Jäykkä riki siis pienentää rasituksia rusteissa ja mastonjalassa.

Anonyymi kirjoitti:

Usko pois, runko oli paljon uutta vahvempi. Paljon siitä kuorittiin vanhaa pois ja tilalle tuli tuplamäärä uutta. Lisäksi sisään tuli monta uutta laipiota pienentäen rungon paneelien kuormia oleellisesti.

Ja rikin rasitukset ovat samat. olivat vantit 5 tai 15 millisiä. Voit kysyä siitä asiantuntijoilta. Olisihan tietysti mahdollista esijännittää vahvempi riki ylisuurille kuormille, mutta niin ei tehty. Eihän ollut siihen mitään tarvettakaan. Ensimmäisellä kierroksella kukaan ei olisi ehtinyt rikatessa paljoa ajattelemaan, mutta toiselle kierrokselle lähtiessä kaikki oli jo venerakenteiden ammattilaisten harkitsemaa. Ja kuten jo aiemmin sanottu, tapausta analysoivat maan parhaat asiantuntijat, joilla oli tarkka tieto veneen rakenteista ja tilavuuksista. Mutta toki olet omasta mielestäsi heitä parempi. Kenelläkään ei ole tarvetta esittää asiaa johonkin suuntaan vetäen tai jotain peitellen.

Lue lisää

Tieteenhaara lujuusoppi on aina oikeassa, itseään asiantuntijana pitävät ihmiset ovat usein väärässä. Oikeilla lujuusopin asiantuntijoilla ei ole mitään kiinnostusta lasikuitumuovista tehtyihin köliveneisiin.
Venealalla ei missään maassa toimi lujuusopin asiantuntijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteenhaara lujuusoppi on aina oikeassa, itseään asiantuntijana pitävät ihmiset ovat usein väärässä. Oikeilla lujuusopin asiantuntijoilla ei ole mitään kiinnostusta lasikuitumuovista tehtyihin köliveneisiin.
Venealalla ei missään maassa toimi lujuusopin asiantuntijoita.

Lue lisää

Superjahti Bayesianin suunnitelleet tahot ovat niitä epäasiantuntijoita, jotka luulevat olevansa asiantuntijoita. Osaavat kyllä suunnitella vaarallisia veneitä, mitkä täyttävät luokituslaitosten määräykset, vaikka ovat merikelvottomia. Oikea asiantuntija pitäisi merikelpoisuutta paljon tärkeämpänä kuin määräyksiä, itseänsä asiantuntijana pitävä toimii päinvastoin, ja siitä eron pystyy huomaamaan maallikkokin asiantuntijan ja epäasiantuntijan välillä.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteenhaara lujuusoppi on aina oikeassa, itseään asiantuntijana pitävät ihmiset ovat usein väärässä. Oikeilla lujuusopin asiantuntijoilla ei ole mitään kiinnostusta lasikuitumuovista tehtyihin köliveneisiin.
Venealalla ei missään maassa toimi lujuusopin asiantuntijoita.

Lue lisää

Vene ei ole kovin vaikea kohde lujuusopin kannalta ja materiaalin ominaisuudet ovat tunnettuja. Dataakin on maailmanlaajuisesti miljoonista veneistä. Ihka oikeita asiantuntijoita on tässäkin maassa, jotka toimivat venealalla. Täydellisen asiantuntemattomuuden tuomalla itsevarmuudella kuka hyvänsä voi mitätöidä toisten todellisen asiantuntijuuden.

Bayesiania ei tehty idioottivarmaksi, vaan mukavuudelle annettiin tilaa, superjahtien omistajat ja varsinkin heidän vieraansa kun sietävät huonosti epämukavuutta. Loput oli huonoa säkää ja käyttövirhettä.

Anonyymi kirjoitti:

Rikin rasitukset riippuvat oikaisevasta momentista, mikä saattoi hyvinkin kasvaa veneen painon mukana, tai pienentyä uppouman keskipisteen siirtyessä syvemmälle.
Rikin rasitukset riippuvat myös vantin (tai haruksen) ja maston välisestä kulmasta. Kun vantit ovat paksummat ja venyvät vähemmän, kulma ei pienene maston nojatessa leehen, vaan pysyy samana kuin ilman kallistavaa momenttia. Jäykkä riki siis pienentää rasituksia rusteissa ja mastonjalassa.

Lue lisää

Oikaiseva momentti ja rikin geometria (lähinnä rustien etäisyys) määrittävät rikikuormat staattisessa kallistustilanteessa. Päälle tulee reilu, luokkaa 3, varmuuskerroin, jolla katetaan dynaamiset kuormat aallokosta, puuskista jne.

Ylimitoittamalla rikin, nuo dynaamiset kuormat runkoon kasvavat ja samalla tulee myös riski liiallisesta esijännityksestä, jolla voi saada huomattavasti suuremmat staattiset kuormat runkoon.

Ekalla kierroksella oli ongelmia saada etustaagit kireiksi. Korjattiinko nostamalla esijännitystä?

Anonyymi kirjoitti:

Oikaiseva momentti ja rikin geometria (lähinnä rustien etäisyys) määrittävät rikikuormat staattisessa kallistustilanteessa. Päälle tulee reilu, luokkaa 3, varmuuskerroin, jolla katetaan dynaamiset kuormat aallokosta, puuskista jne.

Ylimitoittamalla rikin, nuo dynaamiset kuormat runkoon kasvavat ja samalla tulee myös riski liiallisesta esijännityksestä, jolla voi saada huomattavasti suuremmat staattiset kuormat runkoon.

Ekalla kierroksella oli ongelmia saada etustaagit kireiksi. Korjattiinko nostamalla esijännitystä?

Lue lisää

Paksumpi rikivaijeri pienentää venemiä, ja siten dynaamiset kuormat pienenevät, eivät kasva kuten amatööri kuvittelee. Kannattaisi tutustua lujuusopin alkeisiin ennen kun tulee kommentoimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vene ei ole kovin vaikea kohde lujuusopin kannalta ja materiaalin ominaisuudet ovat tunnettuja. Dataakin on maailmanlaajuisesti miljoonista veneistä. Ihka oikeita asiantuntijoita on tässäkin maassa, jotka toimivat venealalla. Täydellisen asiantuntemattomuuden tuomalla itsevarmuudella kuka hyvänsä voi mitätöidä toisten todellisen asiantuntijuuden.

Bayesiania ei tehty idioottivarmaksi, vaan mukavuudelle annettiin tilaa, superjahtien omistajat ja varsinkin heidän vieraansa kun sietävät huonosti epämukavuutta. Loput oli huonoa säkää ja käyttövirhettä.

Lue lisää

Bayesianin tapauksessa ei ollut lainkaan käyttövirhettä. Oli valtava suunnitteluvirhe, koska vene ei ollut merikelpoinen. Virheeseen syyllistyivät myös luokituslaitoksen amatöörit, mitkä pitivät itseään asiantuntijoina ymmärtämättä asiasta juuri mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Paksumpi rikivaijeri pienentää venemiä, ja siten dynaamiset kuormat pienenevät, eivät kasva kuten amatööri kuvittelee. Kannattaisi tutustua lujuusopin alkeisiin ennen kun tulee kommentoimaan.

Lue lisää

Lujuusoppia olen kyllä lukenut. Millä logiikalla vähemmän venyvät vantit vähentävät rusteihin ja siten runkoon tulevia dynaamisia kuormia?

Vantti asettaa suurimman mahdollisen kuorman. Jos päästään vantin myötörajalla, vantti venyy pysyvästi. Näin kävi kaverin veneelle kun yhteen kisaan osui 3 m merkitsevä aallonkorkeus Suomenlahden rannikolla. Alavantit venyivät niin paljon, että ne oli vaihdettava.

Vaikka vantti pysyy myötörajan alapuolella, venymä tasaa huiput pois rusteista. Maston inertia rykäisee vanttia aaltoiskussa. Venyvämpi vantti tasaa iskun pidemmälle ajalla ja huippu jää pienemmäksi. Sama juttu äkillisessä tuulenpuuskassa.

Yleisesti lujuusopissa pyritään välttämään ylijäykkiä rakenteita, koska silloin vaurio tulee sen viereen.

Anonyymi kirjoitti:

Oikaiseva momentti ja rikin geometria (lähinnä rustien etäisyys) määrittävät rikikuormat staattisessa kallistustilanteessa. Päälle tulee reilu, luokkaa 3, varmuuskerroin, jolla katetaan dynaamiset kuormat aallokosta, puuskista jne.

Ylimitoittamalla rikin, nuo dynaamiset kuormat runkoon kasvavat ja samalla tulee myös riski liiallisesta esijännityksestä, jolla voi saada huomattavasti suuremmat staattiset kuormat runkoon.

Ekalla kierroksella oli ongelmia saada etustaagit kireiksi. Korjattiinko nostamalla esijännitystä?

Lue lisää

Staagien kireys korjattiin lyhentämällä vaijereita. Ja jos oikein muistan, niihin laitettiin myös vanttiruuvit. Ekalla kierroksella vanttiruuveja ei ollut, eikä pientä virhettä vaijerien pituudessa ollut aikaa korjata. Harvemmin muutenkaan puhutaan esijännityksestä staagien yhteydessä, niiden kireyshän on yksi tärkeistä trimmikohteista.