Kirjoitan vaihteeksi jälleen tänne helpoittaakseni oloani. Kirjoitinkin aikaisemmin, useita viikkoja sitten tästä samasta tapauksesta.
Tilanteeni on se että olen kertakaikkisen kovasti "koukussa" erääseen naiseen. Näen häntä muutamia kertoja viikossa, joskus etäältä, joskus juttelen vähänaikaa. Nyt olen tavannut hänet vapaa-ajalla pari kertaa ja minun aloitteestani. Viimeksi pari päivää sitten.
En tiedä ollenkaan varmasti mitä hän ajattelee minusta. Välillämme on tiettyä "erityisyyttä" molemmin puolin, se on aivan selvä. Jonkinlainen "erityissuhde" meillä on yli sen arkisen jonka kautta olemme viikolla tekemisissä.
Olemme molemmat perheellisiä, "varattuja" perheenäitejä, siis minä sekä tämä ihastukseni kohde. Olen aina seurustellut miesten kanssa mutta olen ennenkin ihastunut salaisesti naisiin. Nyt vaan on alkanut tuntua niin polttavasti siltä että minun olisi jotenkin pystyttävä tunnustamaan tunteeni hänelle. Tuntuu että tässä tapauksessa en kykene tyytymään haaveiluun kuten niin monta kertaa aikaisemmin.
Tämä tuntuu jo pakkomielteeltä. (Enkä varmaakaan ole kovin kahelina tunnettu.)
Haluaisin hänestä niin kovasti "sydänystävän".
Koen äärimmäistä onnea hänen huomiostaan, toisinaan tunnen syvää alakuloa kun en saa tilaisuutta tavata häntä.
Tunne ja kiintymys minulla on päällimmäisenä mielessä mutta olisin seksiin valmis hänen kanssaan... vaikka tältä istumalta.
Ihmisenä hän on aivan ihana. Upean näköinenkin. Ja hänen hymynsä, hänen äänensä... VOIH!
(Miehelläni ei muuten ole mitään sitä vastaan että minulla olisi suhde naisen kanssa. )
Miltä kuullostaa, onko kohtalotovereita?
Onko kellekään käynyt "onnellisesti"?
Tilanteeni on se että olen kertakaikkisen kovasti "koukussa" erääseen naiseen. Näen häntä muutamia kertoja viikossa, joskus etäältä, joskus juttelen vähänaikaa. Nyt olen tavannut hänet vapaa-ajalla pari kertaa ja minun aloitteestani. Viimeksi pari päivää sitten.
En tiedä ollenkaan varmasti mitä hän ajattelee minusta. Välillämme on tiettyä "erityisyyttä" molemmin puolin, se on aivan selvä. Jonkinlainen "erityissuhde" meillä on yli sen arkisen jonka kautta olemme viikolla tekemisissä.
Olemme molemmat perheellisiä, "varattuja" perheenäitejä, siis minä sekä tämä ihastukseni kohde. Olen aina seurustellut miesten kanssa mutta olen ennenkin ihastunut salaisesti naisiin. Nyt vaan on alkanut tuntua niin polttavasti siltä että minun olisi jotenkin pystyttävä tunnustamaan tunteeni hänelle. Tuntuu että tässä tapauksessa en kykene tyytymään haaveiluun kuten niin monta kertaa aikaisemmin.
Tämä tuntuu jo pakkomielteeltä. (Enkä varmaakaan ole kovin kahelina tunnettu.)
Haluaisin hänestä niin kovasti "sydänystävän".
Koen äärimmäistä onnea hänen huomiostaan, toisinaan tunnen syvää alakuloa kun en saa tilaisuutta tavata häntä.
Tunne ja kiintymys minulla on päällimmäisenä mielessä mutta olisin seksiin valmis hänen kanssaan... vaikka tältä istumalta.
Ihmisenä hän on aivan ihana. Upean näköinenkin. Ja hänen hymynsä, hänen äänensä... VOIH!
(Miehelläni ei muuten ole mitään sitä vastaan että minulla olisi suhde naisen kanssa. )
Miltä kuullostaa, onko kohtalotovereita?
Onko kellekään käynyt "onnellisesti"?
Vastaukset 2
Vanhimmat
hetken jo ajattelin että se nainen johon itse olen ihastunut kirjoittaa tuota tekstiä ...;)
Mulla on nimittäin melko samanlainen tilanne..melkeen. Nään muutaman kerran viikossa tätä naista "töiden merkeissä" ja aika vähän jutellaan mutta jonkinlainen "erityissuhde" meillä on ja hän antaa erikoista huomiota mikä ei tunnu yhtään "kaverilliselta", paremminkin flirttailulta tai ihastumiselta. Mutta menin ja tein rohkean vedon tässä taannoin ja lähestyin naista muissa merkeissä kuin "työasioissa" ja hänpäs ei vastannutkaan mitään viestiini. Ilmaan jäi leijumaan satakysymystä, viestini oli tosi asiallinen eikä yhtään kaksmielinen..Kyseistä naista olen nähnyt tämän jutun jäljeen ja hänen asenteensa minuun on nyt hieman erikoinen, kysyvilä katseita vain koko ajan satelee mutta ei mitään sanoja. Ota siitä sitten selvää.. Naiset on vaikeita :)
Sen olen elämässä oppinut, että tunteilleen ihminen ei voi mitään. Jos sä kerta olet rakastunut, niin ole sitten ja nauti siitä olosta. Toinen suhde kuiteskin...on parisuhteelle kova juttu. Totuushan on että saman sukupuolen kanssa seksisuhteen aloittava tajuaa usein mistä on jäänyt paitsi. Sun pitää nyt miettiä sun arvomaailmaa ja sun tavoitteita. Se ihana nainen on oikeastaan sun oman henkisen kasvusi aikaansaama mielikuva. Jos sun tavoite on elää elämää. jossa sä jaat itsesi kahden osapuolen kanssa, niin anna mennä vaan. Ei se ehkä niin helppoa kuitenkaan ole..