..minun pienen ihmisen tänne kirjoittaa, kirjoitan silti.
Tyttö. Mun mielessä. Ja mun unessa. Mä oon ollu kiinnostunu joskus. Nyt kiinnostus heräs jälleen. Aamulla.. se oli ihana tunne. Olin ihan rakastunu
Tyttö. Mun mielessä. Ja mun unessa. Mä oon ollu kiinnostunu joskus. Nyt kiinnostus heräs jälleen. Aamulla.. se oli ihana tunne. Olin ihan rakastunu
Vastaukset 11
Vanhimmat
säkin selität rakastunees "yhtäkkiä vaan aamulla huomasin rakastavani sitä".
miks teinit raiskaa tota sanaa? melkein alkaa itkettää. rakkaus ei synny silmänräpäyksessä. sitten kun olet vähintään pari kuukautta seurustellut tyttös kanssa niin voin ehkä uskoakin jos sanot rakastavas.
älkää pliis selittäkö aina rakkaudesta jos ette siitä tiedä!
On ehkä hieman epäkorrektia käyttää sanaa rakastua, pikemminkin ihastua, myönnetään. En tosin ole kuullut koskaan, että ensin on ollut rakastunut ja sitten ihastunut?
Se minua tosin ihmetyttää, että mistä sinä tiedät toisten tunteista mitään? Oletko sinä kenties joku rakkauden guru, kun sanot:
"älkää pliis selittäkö aina rakkaudesta jos ette siitä tiedä!"
Jos rakkaus voitaisiin tyhjentävästi selittää niin ketä enään kiinnostaisi? Minusta on erityisen rohkeaa tulla kertomaan omista tuntemuksistaan tänne, ihan julkiselle palstalle.
"rakkaus ei synny silmänräpäyksessä"
Ei tokikaan, mutta sen tiedostaminen/tajuaminen tapahtuu.
Vielä yksi kysymys: Tiedätkö sellaisen sanonnan, kuin rakkautta ensi silmäyksellä?
Niin, myönnetään että rakkaus on varmasti jokaisella ihmiselle ainakin vähän erilaista. rakkaus itsessään on sama asia, mutta rakkauden osoitus ja ajatukset tunnetta kohtaan vaihtelevat todella paljon.
rakastuminen ja rakastaminen ovat aivojen kemiallisia reaktioita, ja ne ovat myös eriasia. esimerkiksi: sinä rakastat varmasti äitiäsi ja isääsi, vaikket ehkä koskaan ole ollut heihin rakastunut.
toisaalta saatat rakastua tyttöystävääsi, mutta tunne saattaa pikkuhiljaa hiipua ja tyttö ei enää kiinnostakaan; et enää näe asioita vaaleanpunaisten lasien läpi ja huomaat ettei hän ole täydellinen.
rakastuminen on sokeaa, rakastaminen ei. rakastaminen on aidompaa, kuin rakastuminen. rakastaminen on vakaa ja yleensä pysyvä tunne, se on sitä kun välittää toisesta jokaista pikkuvikaa myöten. hänessä saattaa olla asioita, joista ei pidä, mutta juuri ne ovat osa häntä, ja siksi sitä rakastaa niitäkin.
harvoin rakkauden tiedostaminen/tajuaminenkaan tapahtuu äkkiä. myönnän, että tapauksia on (tällöin rakastumista on pohtinut vain alitajunnassa tai sitten on todella hidasälyinen). mutta ihan tieteellisesti on myös tutkittu, että rakkaus EI synny nopeasti, vaan sen kehittymiseen menee yleensä vähintään kuukausia, harvoissa tapauksissa viikkoja, joissain tapauksissa vuosia, joten kun tunne pikkuhiljaa kypsyy sisällä, sitä tuntee yleensä alkavan rakastumisen ensi askeleet jo ennen kun tunne pääsee kokonaan valtaansa, ja siihen on aikaa totutella.
tiedän sanonnan "rakkautta ensi silmäyksellä". mutta en aivan täysin usko siihen. mielestäni se perustuu ihmisen vaistoihin ja alitajuntaan: ihmisen koko luonne heijastuu tämän fyysisistä tavoista, jo pelkän kävelytyylin perusteella voi päätellä minkälainen toinen on (plus vielä ulkonäkö). ja kun se omaan makuun täydellinen kävelee vastaan, sitä ei voi olla huomaamatta, ja ihastus saattaa TAVALLAAN syntyä heti. tosi asiassahan olet jo aiemmin unelmoinut hänen kaltaisestaan, ja ollut näin ollen ihastunut, mutta vasta nyt todella tapaat hänet.
mutta nuokin tapaukset ovat kovin harvassa.
Älähän sinäkään raiskaa sitä pistettä...
Sori nyt mut arg.
"rakastuminen ja rakastaminen ovat aivojen kemiallisia reaktioita, ja ne ovat myös eriasia."
Mielestäni tämä on oxymoron, itsessään ristiriitainen lause. Jos oletamme, että aivojemme kemialliset reaktiot ovat samanlaisia (ja mikset olisi, kun kerran sama laji on kyseessä), eikö myös tunteidenkin pitäisi olla täsmälleen samat joka tilanteessa? Ihminenhän on psyko-fyysis-sosiaalinen olento, jolloin myös ihmisen psyyke vaikuttaa siihen miten hän kokee eri tilanteet (mm. rakastuminen, viha), eikä pelkästään aivojen kemiallisten reaktioiden takia.
"hänessä saattaa olla asioita, joista ei pidä, mutta juuri ne ovat osa häntä, ja siksi sitä rakastaa niitäkin. "
Mahtavasti kirjoitettu. Aivan oikein. :)
"harvoin rakkauden tiedostaminen/tajuaminenkaan tapahtuu äkkiä."
Minulla tapahtui. Katsoin kerran joskus koulun alussa erästä tyttöä ja ajattelin: Ompas mukavan näköinen. Pari kuukautta myöhemmin huomasin olevani rakastunut (tai sitten ihastunut) häneen.
Niin ymmärrän sinua.
Joo kiitän. Tästä tuli sit joku "rakkauden syvin olemus" palsta tms. Huoh.. Siis arg. Okei rakkaus on liian vahva sana tohon mutta ihastua kuulostaa kans tosi typerältä.. anteeks nyt ihan kauheesti. Joo miks me teenaget ollaan tälläsii. Raivostuttavaa.
Mistä se johtuu et niin erilaiseen IHASTUU? hmh.
Mä en usko et voisin hänen kanssa olla, hän on ihan liian erilainen, enkä tie voisinko olla oma itseni. Varmaan erilaiset näkemykset asioista.. mut se on silti tosi ihanaa tykätä erilaisesta. Valtava ristiriita. Onko vaan pidettävä pää kylmänä ja unohdettava? Niinkun joku hurskas tekis.. ei kyl niin tekis mieli tehdä.. :/
:/ nojoo, ehkä annan teiän sit keskustella tästä.
Ei erilaisuus ole este. Jos oikeesti tykkääät tytöstä, ei kannata antaa asian olla vaan tehä sille jotain! Sä et häviä mitään... Mitä jos teillä onkin kivaa yhdessä? Erilaisuus voi joskus täydentää ja opitte toisiltanne jotain mitä muuten ette olisi tienneet. :)
Älä kiusaa itseäs...
Voihan se olla niin.. toivosin asian olevan niin. Niin en kuitenkaan asian usko olevan.. luultavasti oon vaan ihastunu kauheen suloseen pintaan.. sisältö on luultavasti ihan liikaa mulle.. :/ ei oo yhtään kivaa kun ei tiedä mitä tekisi. En kyl tiedä pystysinkö koskaan olemaan hänen kanssaan kunnolla. *huokaus*
Sitähän sanotaan, että pari täydentää toisiaan.
Voisiko tässä olla syy siihen, että olet ihastunut erilaiseen? Tämä on sitten täysin teoreettinen oletus. Suosittelen ottamaan selvää tästä henkilöstä, jolloin myös kaikenlainen epävarmuus hälvenee.