No niin, pakko avautua johonkin, jälleen.. Olen 24-vuotias nainen, ja nyt uusin suhde on kestänyt pian vuoden. Kaikki on hyvin, kumppanini (n) vaikuttaa rakastuneelta.. Silti minulle iskee välillä kamalia pelon tunteita, jotka ovat epärealistisia. Pelkään, että hän ihastuu uusiin ystäviinsä tai ylipäätään johonkin toiseen ja jättää minut tämän takia. Olemme puhuneet asiasta, ja itse asiassa hän ei ole edes tavannut enää kys. kaveria josta keskustelimme (tosin ei sen takia). Siltikin pelkään, että mitä jos he vielä tapaavat, ja mitä jos, JOS...Hän ei ole antanut mitään syystä olla luottamatta. Kuitenkin, he ovat hyvin samankaltaisia..
Onneksi nämä typerät ajatukset eivät vaivaa minua kovin usein, mutta kuitenkin liikaa. En halua puhua asiasta enää hänen kanssaan, sillä tiedän että kyseessä on epätavall. mustasukkaisuus, ja koen häpeää sekä pelkään että ahdistan häntä. Viimeksi keskustelusta seurasi riita.
Luulen että nämä pelkoni johtuvat aikaisemmasta suhteestani, joka sisälsi paljon pettämisiä puolin ja toisin ja jossa muutenkin kaikki oli päin helvettiä. Toivoisin, että joku kertoo omista kokemuksistaan, tai antaisi jotain vinkkejä miten pääsen pois tästä inhottavasta tunteesta!! Olemme kuitenkin rakastuneita toisiimme (olen varma myös hänen tunteestaan), ja tahtoisin vain nauttia siitä.
Ehkä keskustelu kumppanin kanssa vieläkin auttaisi, mutta kuten totesin, se ei vaikuta hyvältä idealta..
Onneksi nämä typerät ajatukset eivät vaivaa minua kovin usein, mutta kuitenkin liikaa. En halua puhua asiasta enää hänen kanssaan, sillä tiedän että kyseessä on epätavall. mustasukkaisuus, ja koen häpeää sekä pelkään että ahdistan häntä. Viimeksi keskustelusta seurasi riita.
Luulen että nämä pelkoni johtuvat aikaisemmasta suhteestani, joka sisälsi paljon pettämisiä puolin ja toisin ja jossa muutenkin kaikki oli päin helvettiä. Toivoisin, että joku kertoo omista kokemuksistaan, tai antaisi jotain vinkkejä miten pääsen pois tästä inhottavasta tunteesta!! Olemme kuitenkin rakastuneita toisiimme (olen varma myös hänen tunteestaan), ja tahtoisin vain nauttia siitä.
Ehkä keskustelu kumppanin kanssa vieläkin auttaisi, mutta kuten totesin, se ei vaikuta hyvältä idealta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa, mulla on hieman samanlainen tilanne, olen itse ihan hirveän mustasukkainen, enkä pidä yhtään siitä jos mies lähtee ilman minua vaikka ulos, baariin yms. en tiedä onko se luottamus pulaa, tai mitä(mieheni on iranilainen ja olen nähnyt miten ulkomaalaiset toimii)mutta mieheni on niin ihana ja en usko että hän ikinä voisi tehdä sellaista..harmittaa vaan itseänikin kun jos joskus harvoin menee(ja aina pyytänyt minuakin mukaan)niin heti kuvittelen pahinta ja sitten yöllä en saa unta yms..ja jostain kumman syystä aina seuraavana päivänä haudon kostoa ja olen miehelle vihainen vaikka hän ei ole tehnyt mitään, ollut vaan kavereiden kanssa ulkona tanssimassa!!
Mutta itselleni en mitään mahda ja ylensä pystyn hillitsemään itseni ja pitämään pääni kiinni :)
ymmärrän sun olon siis täydellisesti, mutta itse yritän vaan ajatella mitä itse tekisin ja luotan itseeni niin ei kai se rakas myöskään mitään sitten tee, olen myös miettinyt sitä että miksi se sitten tuntuu niin pahalta jos joku pettää, en tiedä..ihmiset ovat erilaisia ja täytyy vaan luottaa että se oma kulta on se paras ja kiltein ja uskollinen :)