Ihmiset lihovat eri syistä. Vaikka periaatteessa ainoa syy on se, että syö liikaa kulutukseen nähden. Toisaalta on väärin sanoa noin, koska silloin syyllistyn yksinkertaistamaan asioita jotka oikeasti ovat monimutkaisia. En tunne yhtäkään ihmistä joka olisi päättänyt alkaa lihottamaan itseään tosissaan todella painavaksi. Asia erikseen on ihmiset joilla aineenvaihdunta on nopea tms. Minulla on kaveri joka nuorempana yritti lihottaa itseään, mutta hän oli todella alipainoinen. En voi puhua heidän puolestaan, joten puhun vain itseni puolesta.
Olen lihonut vahingossa ja vaivihkaa reilusti ylipainoiseksi. Kuulostaa omissa korvissanikin selittelyltä kertoa tämä, mutta: minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, olinkin ihmetellyt miksi olin aina niin väsynyt ja voimaton. Käytin sitä tekosyynä laiskuudelle jonkin aikaa ja annoin vain mennä, painoa tuli lisää edellisenkin päälle. Jotenkin olin ajatellut, että kun saan lääkkeet niin kaikki kääntyy hyväksi samantien. Minulle on ollut kauhea pettymys, että olen edelleen yhtä väsynyt ja paino ei ole "itsestään" tippunut.
No ei tietenkään se ole tippunut, kun olen ahtanut sisääni liikaa ruokaa ja ehkä väsymyskin johtuu osittain liikapainosta jota kannan mukanani. Väsymykseen vaikuttaa myös autoimmuunisairaus jonka vuoksi minulla on krooninen tulehdustila kehossani, mutta silti minulla on mahdollisuus parempaan oloon. Jos en itse tee asialle mitään, ei kukaan muukaan sitä tee puolestani. Asian oivaltamiseen on mennyt paljon aikaa, vaikka olisi millaisia rasitteita takana, niin kaikki on kiinni vain itsestä. Se, että haluanko elää ylipainoisena loppuelämäni on kiinni vain minusta itsestä ja valinnoistani.
Päätin siis laihduttaa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia laskea kaloreita ja pysyä niissä, ainakin useimmiten. Vaikeinta on todella oppia uudet ruokailutavat ja jaksaa lähteä liikkeelle väsyneenä illalla, kun tekisi mieli vain oikaista sohvalle kuten ennenkin katsomaan tv:tä. Luin jostain, että uusien elämäntapojen oppimiseen menee aikaa ainakin vuosi. Se on pitkä aika taistella mielitekoja vastaan. Oma luonteeni on hieman hätäinen joten kun laskin, että jos jaksan loppuun asti ja tiputan puoli kiloa viikossa niin aikaa menee puolitoista vuotta saavuttaa normaalipaino (BMI25).
Jos nyt puolitoista vuotta mietin mitä syön ja miten elän niin, millaista elämäni sitten on monta kymmentä kiloa kevyempänä? Ei sen onnellisempaa, mutta terveempää. Vasta muutaman kilon pudottaneena mahdotonta sanoa mistään mitään vielä, siis onnistunko. Mutta ainakin yritän, koska minä uskon, että olen velkaa sen itselleni! En tunne oloani hyväksi tässä painossa ja en koskaan tule tuntemaan. Minua ei häiritse muiden paino tai lihavuus, jotenkin itselläni se on vain eri asia. Kenties kyse on myös turhamaisuudesta, mutta oikeastaan mitä väliä, pääasia, että olen löytänyt syyn yrittää tosissani!
Olen lihonut vahingossa ja vaivihkaa reilusti ylipainoiseksi. Kuulostaa omissa korvissanikin selittelyltä kertoa tämä, mutta: minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, olinkin ihmetellyt miksi olin aina niin väsynyt ja voimaton. Käytin sitä tekosyynä laiskuudelle jonkin aikaa ja annoin vain mennä, painoa tuli lisää edellisenkin päälle. Jotenkin olin ajatellut, että kun saan lääkkeet niin kaikki kääntyy hyväksi samantien. Minulle on ollut kauhea pettymys, että olen edelleen yhtä väsynyt ja paino ei ole "itsestään" tippunut.
No ei tietenkään se ole tippunut, kun olen ahtanut sisääni liikaa ruokaa ja ehkä väsymyskin johtuu osittain liikapainosta jota kannan mukanani. Väsymykseen vaikuttaa myös autoimmuunisairaus jonka vuoksi minulla on krooninen tulehdustila kehossani, mutta silti minulla on mahdollisuus parempaan oloon. Jos en itse tee asialle mitään, ei kukaan muukaan sitä tee puolestani. Asian oivaltamiseen on mennyt paljon aikaa, vaikka olisi millaisia rasitteita takana, niin kaikki on kiinni vain itsestä. Se, että haluanko elää ylipainoisena loppuelämäni on kiinni vain minusta itsestä ja valinnoistani.
Päätin siis laihduttaa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia laskea kaloreita ja pysyä niissä, ainakin useimmiten. Vaikeinta on todella oppia uudet ruokailutavat ja jaksaa lähteä liikkeelle väsyneenä illalla, kun tekisi mieli vain oikaista sohvalle kuten ennenkin katsomaan tv:tä. Luin jostain, että uusien elämäntapojen oppimiseen menee aikaa ainakin vuosi. Se on pitkä aika taistella mielitekoja vastaan. Oma luonteeni on hieman hätäinen joten kun laskin, että jos jaksan loppuun asti ja tiputan puoli kiloa viikossa niin aikaa menee puolitoista vuotta saavuttaa normaalipaino (BMI25).
Jos nyt puolitoista vuotta mietin mitä syön ja miten elän niin, millaista elämäni sitten on monta kymmentä kiloa kevyempänä? Ei sen onnellisempaa, mutta terveempää. Vasta muutaman kilon pudottaneena mahdotonta sanoa mistään mitään vielä, siis onnistunko. Mutta ainakin yritän, koska minä uskon, että olen velkaa sen itselleni! En tunne oloani hyväksi tässä painossa ja en koskaan tule tuntemaan. Minua ei häiritse muiden paino tai lihavuus, jotenkin itselläni se on vain eri asia. Kenties kyse on myös turhamaisuudesta, mutta oikeastaan mitä väliä, pääasia, että olen löytänyt syyn yrittää tosissani!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.