Hei!
Olen kärsinyt melkäinpä yli kuukauden ihmeellisistä tuntohäiriöistä, ja väsymys on ollut valtava. Ensimmäisen kerran vasemmasta kädestä meni tunto. Nämä puutumisoireet voimistuivat viikonkuluessa. Puutumisoireita tuli kasvoihin, käsiin ja jalkoihin. Raajojen heikkous tuli myös kuvioihin. Välillä pää myös oli niin kipeä, että epäilin migreeniä. Menin lääkäriin ja minulle tehtiin neurologisia testejä, ja selviydyin niistä hyvin. Lääkäri sanoi suoraan että kärsin somatisaatiohäiriöstä, ja käski ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon, vaikka mitään kuvia ei oltu edes otettu. Itse epäilen vahvasti MS-tautia, ja magneettikuvaus on loppuviikosta. Voiko plakit näkyä jo näin varhaisessa vaiheessa? Nyt minulla on pistelyä ja kutinaa kämmenissä, ja jalkapohjissa. Voiko tämä tosiaan olla kuvitelmaa? Onko kenelläkään ollut vastaavanlaisia oireita/ kokemuksia?
Olen kärsinyt melkäinpä yli kuukauden ihmeellisistä tuntohäiriöistä, ja väsymys on ollut valtava. Ensimmäisen kerran vasemmasta kädestä meni tunto. Nämä puutumisoireet voimistuivat viikonkuluessa. Puutumisoireita tuli kasvoihin, käsiin ja jalkoihin. Raajojen heikkous tuli myös kuvioihin. Välillä pää myös oli niin kipeä, että epäilin migreeniä. Menin lääkäriin ja minulle tehtiin neurologisia testejä, ja selviydyin niistä hyvin. Lääkäri sanoi suoraan että kärsin somatisaatiohäiriöstä, ja käski ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon, vaikka mitään kuvia ei oltu edes otettu. Itse epäilen vahvasti MS-tautia, ja magneettikuvaus on loppuviikosta. Voiko plakit näkyä jo näin varhaisessa vaiheessa? Nyt minulla on pistelyä ja kutinaa kämmenissä, ja jalkapohjissa. Voiko tämä tosiaan olla kuvitelmaa? Onko kenelläkään ollut vastaavanlaisia oireita/ kokemuksia?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minusta tuo voisi olla MS-pahenemisvaihe, mutta ennen kuvia..? Aika hätiköityä sun lääkäriltä, mun mielestäni. Pitäis ehkä odottaa tutkimustuloksia, ennen kuin menee mitään diagnoosia antamaan, saati sitten tollasta... Mun käsityksen mukaan plakit voi näkyä ihan koska vaan. Ilman plakkeja voi olla MS ja plakkeja voi olla terveelläkin... ota tästä nyt sitten selvää. Tuli sieltä diagnoosia tai ei, niin ei se elämä siihen lopu. Tsemppiä!
täällä lähteä tekemään minkäälaisia arvailuja siitä, onko kyseessä MS-tauti vai joku muu sairaus. Neurologi on ainoa asiantuntija ja kannattaa kuunnella häntä.
Onko sinulta katsottu(verikoe)borrelia vasta-aineet?Oireesi voivat johtua myös muusta syystä,ei kaikkien oireiden tarvitse aina johtua juuri nimenomaan ms-taudista,on paaaaljon muitakin sairauksia,joissa on samanlaiset oireet,ainakin alussa,kuin ms-taudissa.Käväise mielenterveystoimistossa,siellä selvitetään ovatko oireesi psyykkisiä vai fyysisiä,tulee sitten sekin asia pois päiväjärjestyksestä.
varmaan kaikki näytteet mitä verestä saa.. Tuo borrelia on vähän vähän oudompi. en ole kuitenkaan varma onko minulta sitä otettu. Todettiin kuitenkin matala positiivinen tumavasta-aine. Pitääpä kysyä tuosta borreliasta. Kiitti sulle!
Se on vähän niin, että nuorena kun menet terveyskeskukseen outojen puutumisoireiden kanssa niin ensin epäillään huumeidenkäyttöä ja sen jälkeen todetaan, että olet varmaan stressaantunut, mene kotiin lepäämään, kyllä se siitä.
Itse sain apua ja lähetteen vasta yksityiseltä neurologilta.
Kyllä sitä pitäisi vakvasti ottaa ihminen iästä ja ulkonäöstä riippumatta :(
Mulla lopputuloksena oli MS, mutta vastaatavat oireet voivat tulla monesta muustakin asiasta, tärkeintä on päästä asianmukaisiin tutkimuksiin.
Kyllä se tahtoopi niin olla ettei siellä oteta tosissaan. Kerjäämällä saa kokeet, eikä millään muulla. Ikävää käytöstä ja laiminlöyntejä koko sairaala täynnä. Unohdin mainita silmähäiriöistä, joita tuli aivan ensimmäiseksi. Auringonvalo ja muut kirkkat valot kävi silmiin, ja näkökenttä saattoi sumentua hetkellisesti. Sais nyt äkkiä vaan sen diagnoosin et loppuis tää mietiskely, epätietoisuus on kamala tunne. Tsemppiä, ja aurinkoista kevättä kaikille!
Ymmärrän täydellisesti. Epätietoisuus rassaa, rassannut jo useamman kuukauden ja vielä ainakin reilu kuukauden rassaa. Melkein jo toivoisi jotain tautia, jotain jonka voisi lyödä lukkoon, vaikka sitten kuinka kamalaa - saisi asian pois päiväjärjestyksestä.
Mulla on sle/sjögrenin syndrooma diagnoosi ja oireet oli taudin puhkeamisvaiheessa saman tyyppisiä. Mut tää on siis mun kokemus, en ole lääkäri.. Sairaus puhkesi kaksi vuotta sitten, ainakin vielä pärjään ilman lääkitystä.
Kävin magneettikuvauksessa ja näin kuvani. Valkoisia pisteitä oli kuvissa.. jotkut olivat kirkkaampia kuin toiset. onko nämä juuri niitä plakkeja, joista on puhuttu? ens viikolla saan kyllä tietoon mikä vaivaa mutta haluaisin tietää niistä plakeista. Helpottaisi mieltä jos jokin ihana ihminen kertoisi minulla näistä plakeista.
ne plakit on niitä pesäkkeitä missä ms tauti syöpöttelee aivoillas.. eli todennäköisimmin jos sinulle tulee remppaa se tulee plakkien alueelta..
Mitä ne valkoiset pisteet sitten olivat, jos eivät olleet plakkeja? Kerroit tuossa myöhemmässä viestissäsi, että lääkäri antoi sulle "terveen paperit".
Mullakin näkyi jotain valkoisia pisteitä kuvissa ja mulla puolestaan vahvasti epäillään ms:ää. Mä en tajuu! Lisäksi mun lausunnossa todettiin näkyvän muutama "fokus" ja yksi yli cm:n levyinen leesio. Onkohan fokus ja leesio sama kuin plakki? Tiedätkö? Lekuri sanoi, että leesio on vaurio, mutta mikä on toi fokus? Lisäksi mulla näkyi valkoisessa aineessa signaalilisiä!? Olisko sulla niistä tietoa? Tai jollakin toisella?
LileCa. Ainoa, mitä voin toivos Sinulle on se, että olet neljänkymmenen vuoden kuluttua paremmissa voimissa ms:n suhteen, kuin "eräs" = elämänkumppani(ni).
SINULLE oikein paljon kaikkea hyvää ja jaksanista. "Sinä selviät".
ole niitä aktiivisia tulehduskohteita siis sitä kun ms jyllää aivoissa just sillä hetkellä, niin ne aktiiviset vauriokohdat näkyvät signaalitehostumina ja niitä etsitään sillä varjoaineella. Leesio on ymmärtääkseni isompi vauriokohta (plakki)ja tietyn muotoinen mikä viittaa kyllä vahvasti MS-tautiin. Lisätietoja voit etsiä googlen avulla hakusanana MS-tauti esim. MS -liitolla on todella hyvät sivut netissä, oirekuvauksineen ja muine tietoineen.
niitä tulehduksia voi aivoissa aiheuttaa muutkin sairaudet kuin ms? Näin olen ainakin ymmärtänyt.
Onkohan se hyvä merkki, jos plakkeja on vain yksi? Niin kuin nyt mun tapauksessa niitä oli vain yksi. Siis, jos leesio on sama asia kuin plakki, niin siinä tapauksessa niitä oli siis yksi. Noi fokukset vieläkin vaivaa. Voikohan nekin olla toiselta nimeltään plakkeja?
Tämä kaikki on nyt lähinnä toiveajattelua ja totuuden pakenemista, kun en millään haluaisi uskoa tuota pelkkää magneettikuvaa. Likvorin tulokset vielä puuttuu. Eikä toista pahenemisvaihettakaan ole ollut, mikä myös liittyy diagnosointiin.
Niin, kysyisin sinulta, miksi sä et vois vaan hyväksyä tätä mahdollista sairauttasi? Selvästi asian kieltäminen ottaa sulta paljon aikaa, kun aika aktiivisesti täälläkin kirjottelet. Vaikka sä diagnoosin saisitkin, ei se välttämättä tarkoita sitä, että sun tilantees sieltä huonoimmasta päästä olis. Mitä pitempään sä tappelet vastaan sitä mahdollisuutta, et sulla olis MS, sitä pitempään kestää, et pääset takas ns. normaalielämään kiinni. Sit jos se diagnoosi sieltä tuliskin, voit aloittaa taas uudestaan pohjalta...
Tottakai se on hyvä merkki, et plakkeja on vaan yksi, mut ei se mitenkään ennusta sun tulevaa elämääsi. Plakkejahan voidaan mun käsityksen mukaan löytää myös "terveiltä". Toisaalta yksikin plakki riittää, mikäli se sattuu oikeaan paikkaan. Luota lääkäriisi, ei se diagnoosi vielä muuta sun elämääsi mitenkään. Diagnoosin kanssa voi vielä elellä ihan niin kuin ennenkin, se on tää MS mikä päättää.
Kaikkea hyvää!
Mulle ms on sama kuin kuolema! Siihen ei ole parannuskeinoa! Syövästäkin VOI parantua, ja MONET paraneekin! Mutta ei tästä!
Jos en OIKEASTI kuole, niin HENKISESTI ainakin!
Mulle terveys on aina ollut elämänarvoista TÄRKEIN! Jos sen menetän, on se MAAILMANLOPPU! Olen sitä mieltä, että kaikista muista kriiseistä selviää, mutta ei oman terveyden "menetyksestä".
Työpaikka mulla on määräaikainen ja pelkään, että jos tämä "tautituomio" tulee, mua pidetään invalidina ja mun työsuhdetta ei siitä syystä jatketa. Mä rakastan mun työtä ja työkavereita ja mulla on täällä hyvä olla. En kestä, jos menetän sen.
Mulla ei ole flunssaa pahempaa "tautia" koskaan ollut (paitsi keskivaikea masennus 2001-2002), joten kyllä tämä ms tuntuu maailmanlopulta! Töistä en ole ollut poissa montaakaan päivää vuosien aikana (masennuksen aikana opiskelin ja olin työtön).
Eniten tässä taudissa pelkään liikunta- ja puhekyvyn menetystä!
Jos te muut pystytte ajattelemaan tästä taudista positiivisemmin, niin hyvä, olen teistä ylpeä ja nostan hattua! Mä en siihen pysty, valitettavasti :(
Luettuani kirjoituksesi en tiennyt kuinka suhtautua kirjoitukseesi. Ensin vähän hämmästyin ja sitten jopa suutahdin. Varsinkin kirjoituksesi loppu herätti minussa ikävän tunteen. Et tosiasiassa tiedä tästä taudista juuri mitään ja siksi näet asiat varsin mustana. Ymmärrän, että tulevaisuus pelottaa, mutta ensin pitää saada diagnoosi. Meistä 6000-7000 MS-potilaasta on suurin osa ollut samassa tilanteessa kuin sinä pelkoineen ja epätietoisuuksineen, mutta kokemuksella voin kertoa, ettei se johda mihinkään. Yhtä lailla voit loukkaantua liikenneonnettomuudessa tai saada esim. aivoverenvuodon, eli, koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.
Rauhoitu ja saa varmistus diagnoosista!
En oikeastaan edes tiedä, miksi vastasin ko. kirjoitukseen, mutta jotenkin noin suuri pessimismi kuullostaa pahalta. Diagnoosini on useita vuosia vanha eikä elämäni ole loppunut mihinkään, muuttanut ehkä vain vähän muotoaan. Myöskin vertaus/rinnastus syöpään kuullosti niin ikävältä, koska itse olen vierestä seurannut kahden syöpään sairastuneen taistelua. Mielummin pidän MS:n kuin otan syövän.
kun vastasit! Tietämättömyydestäni nämä kamalat asiat ja kuvitelmat johtuvat! Tiedän sen kyllä...
Erittäin lohdullista on kuulla sekin, että elämäsi ei ole paljonkaan muuttunut sairaudestasi huolimatta!!! Olet varmasti muutenkin positiivinen ihminen tai sitten elämä itsessään on sinua opettanut?!
Tiedän, että syöpä on kamala vertaus, mutta itse tunnen monta ihmistä lähipiiristäni, jotka ovat parantuneet siitä. Vastaavasti en tunne yhtään ihmistä, joka sairastaisi ms:ää, eli kokemuksia ei vain ole... kiitos kuitenkin vastauksestasi...
Mä olen niin sairauskammoinen ihminen ja kipukynnys on alhainen, että pelkään todella niitä mahdollisia "pahenemisvaiheita". Ja sitä, että parantavaa lääkitystä ei ole (vielä...)
Kyllä sai myös meikäläiseltä kiukun pintaan toi sun edellinen viestisi, mut jokaisella tosiaan on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Tää seuraavahan ei ollu mulle, mut pakko kommentoida:
"Olet varmasti muutenkin positiivinen ihminen tai sitten elämä itsessään on sinua opettanut?!"
Kyllä mä luulen, et se on viimeistään tää MS, mikä opettaa katsomaan asioita vähän toiselta kantilta. Ei niin, että minäkään sitä aina jaksaisin, olenhan vasta taipaleeni alkupuolella.
Sit vielä lohdutuksen sanoja: Kipukynnystä on mahdollista nostaa, lääkkeillä;).
Miksi surra asiaa jota ei ole tapahtunutkaan.Usko tai älä,mutta terveys on tärkeää muillekin ihmisille.Kirjoituksestasi huokuu raivon sekainen paniikki,nyt kannattaa rauhoittua.Tekee todella kipeää,kun huomaa että omassa elämässä ei juuri mikään mene niin virheettömästi ja täydellisesti kuin on ihan itse suunnitellut.Tosiasia on,että elämä ei ole satua.Tiedän jo ammattini puolesta monia tapauksia,joissa ihminen on kuollut syöpään,hyvästä hoidosta ja elämänhalusta huolimatta.Tiedän myös tapauksia,joissa sairastuminen vakavasti ei olekaan ollut maailmanloppu,itseni mukaanlukien.
kauniista viestistäsi!!
Osuit kyllä ihan oikeaan kun sanoit "raivon sekainen paniikki"! Just sitä se oli... vähän alkaa jo hellittää... kirjoittaminen tänne on terapiaa sekin...
pään magneettikuvissa ei näkynyt mitään, ja neurologi totesi, ettei minulla mitään ole, ja käski vaan unohtaa kaikki pelot mahd. sairaudesta. Kuulemma MS tauti ja muut neurologiset sairaudet ovat poissuljettuja nyt, eikä selkäydinpunktiota tarvitse ottaa. Yksi magneettikuvako ja erilaiset neurologiset testitkö osoittavat ettei minulla mitään ole? Pitää vissiin elää näiden oireiden kanssa, ja antaa mennä vaan! Aurinkoista kevättä kaikille ja kiitos vastauksista :)
Elikkäs, otettiinko sulta MRI ainoastaan päästä? Plakkejahan voi tulla myös muualle keskushermostoon. Voihan toki olla, et lääkäris sun oireista on päätelly missä mahd. plakit sijaitsisi...
Pelko pois ja kesän viettoon!;) Jatketaan sairastamista taas syksyllä...
otettiin vaan päästä.. eipä tämä miettimällä parane tosiaankaan, ihan totta. Stressi vaan pahentaa ja kuormattaa oloa entisestään, hyvää kesän odotusta sinne suuntaan!
oli mullakin aivan OK. Kävin eilen . Pistely tuntemukset ja sähköiskumaiset kivut vaan jatkuvat edelleen. Mulla on nyt uusi aika ensi viikolla neurolle. Ihme kyllä nyt ollaan sitä mieltä, että näiden oireiden syy täytyy selvittää.
Ehkä sinunkin kannattaisi vielä vaatia lisäselvityksiä. Eihän MRI-kuvasta kuitenkaan kaikki näy.
Aika keskenkasvuista toi sun tekstis, mieti vähän ennenku lauot täällä mitään tollasta!!
Viesti oli tarkoitettu tolle ms-epäilylle.
mutta totta joka sana... ne on mun mielipiteitä! Kyllä täällä näkee vaikka minkälaista tekstiä, mutta sitä varten nämä palstat on.
Vaikka ensi oirekirjo oli niin vaikea että eläkkeelle lemppasi minut oitis. Siis ennen minäkin ajattelin että ilman terveyttä ei ole mitään, mutta eihän se maapallo lakannutkaan pyörimästä vaikka sairastuin. Yhä kyllä kiukku pyrkii pintaan joskus ja kateus, pakko myöntää (vaikka hävettää tunnustaa) niitä kohtaan jotka pystyvät diagnoosista huolimatta vielä töitä tekemään. En kerinnyt kovin kauan työelämässä olemaan ja loppuikäni olen tuomittu rahattomuuteen. Ei ole mukava nykypäivän Suomessa olla rahaton ja sairas. Mutta sinulle sanoisin miksi ihmeessä olet niin negatiivinen, tunnen paljon ihmisiä joiden tauti on niin lieväoireinen että pystyvät olemaan kauan työelämässäkin mukana.
Kyllä nämä mun pelot ja negatiivisuus johtuu ihan vaan tietämättömyydestä ja siitä, että en tunne ketään ms:ää sairastavaa... Mulla olisi ehkä helpompaa, jos tuntisin / tapaisin jonkun diagnoosin saaneen... mene ja tiedä...
Tiedän kyllä, että on olemassa ns. hyvänlaatuinen / lievä ms-tauti. Mutta eikös se ole aika harvinainen? Luin jostain, että vain 10-15 prosentilla on se lievä diagnoosi.
Olen itsekin ollut välillä työtön, eli tiedän miltä tuntuu olla köyhä, mutta köyhyys ja sairaus... en edes tiedä mitä pitäisi ajatella... Kiitos sinullekin vastauksesta ja siitä, että mainitsit tuon "lieväoireisen tautimuodon"!