Osa seksifantasioistani on aina ollut väkivaltaisia. Netissä olen joskus törmännyt muihinkin, joilla on samantapaisia ajatuksia.
On suuri ero siinä, kysytäänkö joltakulta: "Onko sinulla raiskaushaaveita?" vai "Onko sinut raiskattu?" Mieleeni ei ikipäivänä tulisi esittää jälkimmäistä kysymystä - sitähän voisi pitää jopa kunnianloukkauksena. Eräs nainen on kyllä kertonut keskustelufoorumilla tulleensa raiskatuksi, ja olen aina osoittanut hänelle myötätuntoa. Sen sijaan seuraava tapaus ei mielestäni ole kunnianloukkaus.
Noin vuosi sitten näytin tuttavalleni kirjoittamani lyhyen tarinan, jossa mies taivutti naisen seksiin mm. vihjaamalla, että voisi kuristaa tämän. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan toteuttaa uhkaustaan. Lukijani ei oikein pitänyt tarinasta, ja keskustelimme laajemmin vastaavasta kirjallisuudesta. Kerran hänen pohdintojaan luettuani erehdyin olettamaan, että hän oli kiinnostunut erään yhteisen lempikirjamme päähenkilön seksuaalisesta aggressiosta. Kun sanoin tämän, tuttuni nimitti minua säälimättömäksi valehtelijaksi jne. Moinen nimitys oli niin voimakas, etenkin, koska oli kyse kuvitteelliseen hahmoon liittyvästä mielipide-erosta (alun perin hän ei ole seksuaalisesti aggressiivinen, mutta minua tällainen näkökulma häneen kiehtoo tavattomasti), että jäin miettimään reaktion syitä. Päädyin siihen, että tuttavaltani on luultavasti joskus kysytty, onko hänellä raiskausfantasioita, ja hän on loukkaantunut kysymyksestä niin, että inhoaa pelkkää ajatusta, että edes fiktiivinen raiskaaja kiinnostaisi häntä.
Minulta on kysytty omista haaveistani, ja vaikken haluakaan toteuttaa niitä, ei tulisi mieleenikään kyseenalaistaa kysyjän mielenterveyttä. Tuttuni sitävastoin sanoi minun olevan päästäni vialla, kun luki kirjeeni, jossa pohdin, oliko joku kysynyt häneltä, haluaisiko hän tulla raiskatuksi. Lisäksi hän näytti pitävän kyseistä pohdintaa kunnianloukkauksena.
En siis todellakaan kirjoittanut, että tämä nainen olisi raiskattu vaan että hän oli ylireagoinut taannoiseen erehdykseeni (joka koski romaanin henkilöön suhtautumista), koska häneltä oli ilmeisesti kysytty mahdollisista väkivaltaisista fantasioista.
On suuri ero siinä, kysytäänkö joltakulta: "Onko sinulla raiskaushaaveita?" vai "Onko sinut raiskattu?" Mieleeni ei ikipäivänä tulisi esittää jälkimmäistä kysymystä - sitähän voisi pitää jopa kunnianloukkauksena. Eräs nainen on kyllä kertonut keskustelufoorumilla tulleensa raiskatuksi, ja olen aina osoittanut hänelle myötätuntoa. Sen sijaan seuraava tapaus ei mielestäni ole kunnianloukkaus.
Noin vuosi sitten näytin tuttavalleni kirjoittamani lyhyen tarinan, jossa mies taivutti naisen seksiin mm. vihjaamalla, että voisi kuristaa tämän. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan toteuttaa uhkaustaan. Lukijani ei oikein pitänyt tarinasta, ja keskustelimme laajemmin vastaavasta kirjallisuudesta. Kerran hänen pohdintojaan luettuani erehdyin olettamaan, että hän oli kiinnostunut erään yhteisen lempikirjamme päähenkilön seksuaalisesta aggressiosta. Kun sanoin tämän, tuttuni nimitti minua säälimättömäksi valehtelijaksi jne. Moinen nimitys oli niin voimakas, etenkin, koska oli kyse kuvitteelliseen hahmoon liittyvästä mielipide-erosta (alun perin hän ei ole seksuaalisesti aggressiivinen, mutta minua tällainen näkökulma häneen kiehtoo tavattomasti), että jäin miettimään reaktion syitä. Päädyin siihen, että tuttavaltani on luultavasti joskus kysytty, onko hänellä raiskausfantasioita, ja hän on loukkaantunut kysymyksestä niin, että inhoaa pelkkää ajatusta, että edes fiktiivinen raiskaaja kiinnostaisi häntä.
Minulta on kysytty omista haaveistani, ja vaikken haluakaan toteuttaa niitä, ei tulisi mieleenikään kyseenalaistaa kysyjän mielenterveyttä. Tuttuni sitävastoin sanoi minun olevan päästäni vialla, kun luki kirjeeni, jossa pohdin, oliko joku kysynyt häneltä, haluaisiko hän tulla raiskatuksi. Lisäksi hän näytti pitävän kyseistä pohdintaa kunnianloukkauksena.
En siis todellakaan kirjoittanut, että tämä nainen olisi raiskattu vaan että hän oli ylireagoinut taannoiseen erehdykseeni (joka koski romaanin henkilöön suhtautumista), koska häneltä oli ilmeisesti kysytty mahdollisista väkivaltaisista fantasioista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eivät kaikki pysty käsittlemään tuollaisia tuntemuksia. Luulen, että kuvitellusta raiskaushaaveista puhuminen on monelle niin rankka juttu, että primitiivireaktio räpsähtää silmille välittömästi. Ei olla koskaan ajateltu asiaa, mutta mielletään kaikki raiskauksiin etäisestikin liittyvä maailman suurimmaksi pahaksi. Itse asiassa rasistisista ilmiöistä puhuessa/kirjoittaessa törmään usein samaan.
Luulen, että juttusi meni niin totaalisesti tuttavasi henkisen suojamuurin läpi, että suuttuminen oli taattu. Tuollaisen reaktion jälkeen voi odottaa joko itkua, kiljumista, nyrkkiä tai pienimmilläänkin kiukuttelua.
Pääsit suhteellisen vähällä, mielestäni. Lisää ryöppyjä on toki odotettavissa, mikäli aiot aiheesta lisää keskustella.
Miksi muuten asiaa pohdit? Ovatko kicksit niin hyviä?
Raiskausfantasiat ovat aika yleisiä molemmilla sukupuolilla, vaikka tosiasiassa tuskin kukaan haluaa niitä oikeasti toteuttaa.