Moi!
Aloin tässä päivänä eräänä miettimään muuttaako kihlautuminen suhdetta? Olen seurustellut lähemmäs 3 vuotta poikaystäväni kanssa,emmekä ole kihloissa. Olemme kuitenkin alkaneet puhumaan kihlautumisesta (joka nyt ei varmaan tapahtuisi vielä vuoden sisällä). Mielestäni kihlautuminen on iso juttu,onhan se lupaus avioliitosta,mutta toisaalta..muuttaisiko se nyt asioita mitenkään radikaalisti? Emme asu yhdessä,emmekä tule seuraavien kolmen vuoden aikana asumaankaan,koska asumme eri paikkakunnilla opiskelujeni takia. En tiedä "kannattaako" mennä kihloihin ennen kuin olemme muuttaneen yhteen asumaan..silloinhan näkisi kuinka tuo arkinen yhteiselo sujuu.
Joo pointti voi olla ehkä vähän epäselvä,mutta kiireellä kun kirjottaa,niin kirjallinen ilmaisu helposti sekavana näyttäytyy;)
Yksinkertaisesti siis: MUUTTAAKO KIHLAUTUMINEN SUHDETTA?
Aloin tässä päivänä eräänä miettimään muuttaako kihlautuminen suhdetta? Olen seurustellut lähemmäs 3 vuotta poikaystäväni kanssa,emmekä ole kihloissa. Olemme kuitenkin alkaneet puhumaan kihlautumisesta (joka nyt ei varmaan tapahtuisi vielä vuoden sisällä). Mielestäni kihlautuminen on iso juttu,onhan se lupaus avioliitosta,mutta toisaalta..muuttaisiko se nyt asioita mitenkään radikaalisti? Emme asu yhdessä,emmekä tule seuraavien kolmen vuoden aikana asumaankaan,koska asumme eri paikkakunnilla opiskelujeni takia. En tiedä "kannattaako" mennä kihloihin ennen kuin olemme muuttaneen yhteen asumaan..silloinhan näkisi kuinka tuo arkinen yhteiselo sujuu.
Joo pointti voi olla ehkä vähän epäselvä,mutta kiireellä kun kirjottaa,niin kirjallinen ilmaisu helposti sekavana näyttäytyy;)
Yksinkertaisesti siis: MUUTTAAKO KIHLAUTUMINEN SUHDETTA?
Vastaukset 28
Vanhimmat
rahanhaaskausta koko sormusjuttu.... ero teille kuitenkin tulee,turha koko suhde!
Tiedän tuoreen eronneen parin, joka meni naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, ilman että olivat viettäneet aikaansa saman katon alla. Eropäätös tuli kolmen kuukauden yhdessä elon jälkeen, kun totuus yhteensopimisesta sitten paljastui. Toista et voi tuntea, ellet ole asunut hänen kanssaan!
Ja kihlaus on todellakin lupaus avioliitosta. Perinteiden mukaan häät tulevat viimeistään parin vuoden päästä kihlauksesta.
Säälittävintä on kun pari on ollut kihloissa jo kymmenen vuotta, eikä asia siitä etene mihinkään.
Pisin aika,jonka olemme viettäneen yhtäjaksoisesti yhdessä on n. 4kk ja ihanastihan se meni. Valitettavasti tällaisia pitkäjaksoisia yhdessäoloaikoja on suht.harvoin. joka viikonloppu näemme (minulla ollut koko vuoden pitkät vloput),samaten kun lomat vietämme yhdessä. Mielestäni suhde on vakaalla pohjalla.. Toivon että suhde pysyisi rakkaana silloinkin,kun 3:n vuoden päästä muutamme yhteen,mutta varmahan en voi olla. Mutta mistä voi olla? Sanoit,että et usko kihlauksen kestävän,ellei yhdessä asumisesta ole kokemusta ennen sormusten vaihtoa. Mutta eroaahan sellaisiakin pareja,jotka ovat asuneet yhdessä ennen kihlautumista...
Jos toisen haluaa oppia tuntemaan, niin toisen voi tuntea vaikkei ole asunut hänen kanssaan. Eri asia on, jos ummistaa silmänsä esim. toisen siivous-, ruoanlaitto tai pyykkäystavoille. Tosin mainitsemasi kahden vuoden seurustelu voi olla melko lyhyt aika muutenkin. Itse kuitenkin väitän tuntevani poikaystäväni näin neljän vuoden seurustelun jälkeen, vaikken hänen kanssaan olekaan asunut. Tämä on tosin todella parikohtaista, mutta itse ainakin olen viettänyt muuten poikaystäväni kanssa niin paljon aikaa, ettei minulla ainakaan liian positiivinen kuva hänen kodistahuolehtimistaidoistaan ole ;)
niin olemme siis olleet n.3 vuotta yhdessä,emme 2..tarkotus ei oo nipottaa,mutta katos kun tuo yksi unohtamasi vuosi on meille niin kovin tärkeä;)
hups,olitkin vastannut toiselle kirjoittajalle etkä mulle.. pahoitteluni. ehkäpä otan silmän käteen ja luen huolellisemmin tästä edespäin :)
Mitäs säälittävää siinä nyt sinun mielestäsi on?
Eräs hyvä ystäväni oli kihloissa miehensä kanssa 13 vuotta, kunnes mennä päräyttivät naimisiin. Olivat menneet ihan lukioikäisinä kihloihin, oli opiskeltu, asuttu ulkomailla, tehty pätkätöitä jne. Kun vihdoin löytyi vakituiset työt, oma asunto ja ns. normaali arki, niin päättivät sitten mennä naimisiin. Nyt heillä on kolmevuotias poika ja elämä hymyilee.
Minusta on ÄÄRIMMÄISEN huvittavia nämä ihmiset, jotka sormi ojossa opettavat muita, miten on 'perinteiden mukaan' tehtävä sitä ja tätä. Miten HEIDÄN mielestään asiat tulisi hoitaa OIKEIN.
Kyllähän jokainen älykäs ja järkevä ihminen tajuaa, että ihmisiä on monenlaisia ja elämän valintoja on myös monenlaisia. Kaikki eivät tee asioita samoin kuin vaikkapa nainut nainen on tehnyt. Jonkun mielestä hänen ratkaisunsa saattavat olla päin mäntyä.
Itse ainakin teen asiat juuri niinkuin itse haluan. Jos joku naapurin kääkkä on jotain muuta mieltä, että olkaa hyvä vain. Ei vaikuta asiaan.
Pitääkin kertoa ystävälleni, joka on tulossa poikansa ja miehensä kanssa viikonloppuna käymään, että heidän elämänsä on todella säälittävää :D
Tottakai eroaa, mikään ei ole varmaa eikä mikään tuo takeita. Eihän se yhteenmuuttaminen ennen kihlausta mitenkään voi taata, että kihlaus kestää. Vaan ajatus on se, että katsotaan sujuuko yhdessä asuminen ja jos ei suju ja tulee ero niin eipähän ainakaan kihlaus purkaudu, kun ei olla menty kihloihin. Monelle kihlaus on isompi asia kuin yhteen muuttaminen ja haluavat mennä vain kerran kihloihin ja naimisiin. Kuten minä.
Eräs ystävänikin oli kolme kertaa avoliitossa ja hän oli ainakin tyytyväinen, ettei ollut kihloissakin.
Tietysti kihlaus voi kestää vaikka mennään kihloihin ennen yhteen muuttamista. Minusta suhde joka kestää tai ei kestä ja se missä järjestyksessä muuttaa yhteen tai menee kihloihin ei sitä muuta. Jotkut vaan haluaa ns. varmistella eikä kiirehdi kihloihin.
sainpas sanottua.ähä-ähä
Ei siinä mitään takarajaa ole milloinka pitää mennä vihille kihlauksen jälkeen. Kukin sen saa päättää itse ja mennä itselleen sopivalla aikataululla eikä niin että viimeistään parin vuoden päästä.
Toki on pareja, tiedän niitä itsekin, jotka ovat olleet jo kymmenen vuoden hujakoilla kihloissa, mutta niillä ei ole aikomustakaan mennä vihille. Se taasen on asia, mikä ei kihlaukseen kuulu ja näin ollen kihlaus ei tarkoita sitä, mitä se todellisuudessa on, eli lupaus avioliitosta.
Kihloihin ei minusta pitäisi mennä, jos ei aio naimisiin, koska kihlaus todellakin on se avioliiton esiaste- vaikkakaan siihen ei voi asettaa aika rajaa missä mennessä kaiken pitää tapahtua!
Ei kai takarajaa ole, mutta kyllähän se outoa on, että jos kerta on mennyt sellaisen lupaamaan ja on ollut siihen valmis niin miksi odotella vuosia? Jos ei ole mitään ns. järkevää käytännön syytä? Useimmiten se, että ollaan kihloissa vuosikaudet jopa 10 vuotta tai enemmän kertoo siitä ettei kihloihin mennessä ole ollut valmis naimisiin ja se ei ole ollut lupaus naimisiin menosta. Tai ainakaan kovin varma. On ollut ehkä jokin lupaus harkita asiaa tms. Jos luvataan tehdä jotain niin yleensä on tarkoitus toteuttaa se. En lupaisi hypätä benjihyppyä, jos asiaa pitäisi vielä miettiä ja siirtää sitä jatkuvasti. Lupaan sitten kun olen varma. Voi olla, että viime tipassa vielä muuttaisi mieltäni, mutta se on sitten eri asia...
Mä en käyttäis kihlauksesta sanontaa "avioliiton esiaste". Se on lupaus avioliitosta ja kihloissa ollaan niin kauan kunnes mennään naimisiin tai puretaan kihlaus. Ei tarvitse sormuksia eikä mitään muuta kun sen lupauksen.
Mulle on ihan sama miten muut tekee, mutta omasta puolestani voin sanoa, että haluan ehdottomasti naimisiin korkeintaan 2 vuotta kihlauksesta. Tai kolme, jos on oikein painavat syyt. Meillä ei ole heti rahaa häihin joten, ainoa syy olisi säästäminen ja hääjärjestelyt miksi naimisiin ei voisi mennä vaikka kuukauden päästä kihlauksesta.
Silloin kun kihloihin on menty, en enää halua että joudun miettimään, että haluaako se mies naimisiin kanssani vai ei. Kyllä se miettiminen käydään ennen kihlausta. Ja yksi kosinta riittää.
Mä olen mieluummin vaikka 10 vuoden yhdessä olosta vuoden kihloissa ennen naimisiin menoa kun, että olisin 9 vuotta kihloissa.
Se vähän riippuu tapauksesta. Mun sisko on ollut kihloissa jo 11-12 vuotta, he ovat avoliitossa ja on lapsia. Eivätkä musta ole yhtään säälittäviä. Mutta en kyllä ymmärrä miksi menivät kihloihin. Heille kummallekaan se ei aikoinaan ollut avioliittolupaus. Joten eivät oikeastaan mun mielestä ole edes kihloissa. Mutta en ole mielipiteitäni heille kyllä kertonut.
Mutta ei mun mielestä sellaisten kihloissa olevienkaan kannata ajatella, että on säälittävää jos EI ole kihloissa. Niinkin päin jotkut ajattelee.
mentiin äskettäin kihloihin neljän vuoden seurustelun jälkeen. Saman katon alla ollaan asuttu virllisesti kohta 3 vuotta. Ei varmaan oltais menty kihloihin, jos ei oltas näinkin kauan eletty samaa taloutta. Meillä ei ainakaan mitään muutosta ole kihlautumisen jälkeen tapahtunut. Itse olisin ehkä jonkinmuotoiset kihlajaiset halunnut, mutta mies ei, koska ei tykkää turhasta "hössötyksestä". Näin jälkeenpäin aatellen oli fiksua jättää kihlajaiset pitämättä...ois saattanu jäädä sellanen fiilis, et tää on nyt jokin pakko/kahle.
Mutta näin yhteenvetona voin sanoa,että meillä samanlainen arki jatkuu niinkuin ennenkin: on hyviä ja huonoja (onneksi harvoin :D) päiviä. Kihlaus ei sitä ole muuttanut mitenkään ainakaan huonompaan suuntaan.
Meillä ei kihlautuminen ole muuttanut parisuhdetta mihinkään, tai ainakaan huonompaa suuntaan.
Ennen kihlautumista kerkesimme seurustella puoli vuotta ja siitä ajasta puolet (3kk) olimme asuneet saman katon alla. Mieheni on ollut aikaisemmin kihloissa, mutta asiat eivät kertaakaan ole olleet samalla pohjalla kuin nyt. Itse olen kerennyt jo kertaalleen naimisiin nuoresta iästä huolimatta (ero tuli kuitenkin viiden avioliittovuoden jälkeen).
Ei se kihlautuminen asioita muuta, jos ei ihmiset muutu. Mielestäni on kuitenkin hyvä ensin katsoa, miten se yhdessä olo ja elo sujuu, ennen kuin avioliittolupauksista aletaan keskustelemaan. Kyllä sen jo aika lyhyessä ajassa saa selville, onko se toinen osapuoli sellainen, jonka kanssa haluaa lopun ikäänsä (siis toivottavasti) viettää.
Onnea matkaan!
Kannattaisi ihmisten opetella ensin kirjoittamaan, ennenkuin alkaa näille palstoille mielipiteitään nakkelemaan. muuu-muuu!
Ja tommoset mielipiteet kannattas ainakin jättää kirjoittamatta. Mua ei ainakaan muuut haittaa (asia kun tuli kuitenkin selväksi), mutta tommoset "opettele kirjoitamaan" viestit kylläkin!
Hehe ja nyt tuli mullekin virhe. Huh kauheeeeeta... Toivottavasti kielivahti ei menetä yöuniaan!
Totta kai kihlaus muuttaa suhdetta,ainakin muutti omaani! Olimme olleet yhdessä jo 5,5 vuotta, kun menimme kihloihin ja nyt siitä on jo vuosi.Itsekin ajattelin,ettei kihlaus mitään muuta,mutta meidän suhde ainakin muuttui parempaan suuntaan.Jotenkin suhde tuntuu vakavammalta ja tuntuu mukavalta tietää,että se toinenkin on tosissaan.Oma oloni on siis rauhallisempi ja seesteisempi.Näin siis meillä!
Mies kysyi minua vaimokseen viime vuonna kesälomareissulla. Oltiin vietetty ihana loma ja tulossa jo kotiinpäin, kun hän putkautti kysymyksen jossain Tanskan yläpuolella. Loman lopetus sai ihan uuden käänteen eikä töihinkään meno tuntunut enää niin kammoittavalta :D
Me oltiin oltu yhdessä reilut viitisen vuotta ja puhuttu kyllä naimisiinmenosta, mutta ei pidetty kiirettä asiassa. Tulee sitten ajankohtaiseksi, kun tulee. Mies sanoi, että hän oli jo aiemminkin ajatellut asiaa, mutta odotti vain 'sopivaa' hetkeä ja lomalla se sitten tuli.
Sormukset käytiin tilaamassa seuraavalla viikolla.
Kyllä se meillä ainakin muutti suhdetta - parempaanpäin. Suhteemme oli mielestäni jo muutenkin hyvä ja tasapainoinen, mutta kihlauksen jälkeen jotenkin olimme pitkän aikaa ihan onnemme kukkuloilla. Eihän se tietenkään niitä perusasioita (rakastamista ja halua olla yhdessä) muuttanut, mutta jotenkin se kihlautuminen oli sellainen suhteen fiilistä nostattava tapaus. En nyt oikein osaa paremmin sitä selittää.
Järjestettiin pienimuotoiset kahvikekkerit lähisukulaisille, saatiin paljon lahjoja (miehen sukulaiset harrastavat tätä), mies halusi vanhana romantikkona Hesariin ilmon ja minä joudui vielä tarjomaan kakun työkavereilleni. Mutta se oli ihan hauskaa! Kun on aihetta juhlia, niin miksipäs sitä ei juhlita.
Nyt sitten olemme vakavasti puhuneet, että yrittäisimme saada vauvaa. Mies on ihanan vauvakuumeinen! Eli kihlautumisella ei ollut ainakaan meille muuta kuin positiivisia vaikutuksia!
Kysyisin ensiksi, että onko suhteessanne sitten jotain minkä pitäisi muuttua?
Mun mielestä kihloihin mennään sitten kun suhde on toimiva jne. ja tuntuu, että tämän ihmisen kanssa haluan olla loppuelämäni. Kihlaus on vaan ikään kuin sinetti/merkki jostain mikä on jo muutoinkin olemassa. Ei kihloihin mennä muuttaakseen jotakin ja paikatakseen vaikka ei toimivaa-suhdetta. Ei avioliittokaan oikeastaan mitään muuta. Vielä vähemmän kihlaus. Paitsi sen, että on sitten luvattu/sovittu mennä naimisiin.
Ja edelleenhän te olette ne samat ihmiset, ei pelkkä kihlaus teitä muuta. Muutenhan kaikki menisivät pian kihloihin, jos pelkästään se olisi jokin suhteen onnistumisen tae.
Jos avioliitto ei ole ajankohtainen ja haluatte vielä miettiä asiaa niin jättäisin kihlautumisen myöhemmäksi. Joillekin se voi olla jotain muuta tietsyti, kun lupaus avioliitosta. Jotkut tuntevat että ollaan sitoutuneempia ja ehkä halutaan näyttää sormuksilla muille, että ollaan varattuja.
Jotkut jopa uskovat, että kihlaus muutaa suhteen huonompaan suuntaan, mutta en usko sitäkään.
Mä asuisin ensiksi yhdessä ennen kuin pystyisin lupaamaan meneväni naimisiin.
Parisuhteessa ei ole mitään,mitä pitäs muuttaa. tai no,ehkä se,että oishan sitä kiva asua jo yhdessä,eikä oottaa vielä kolmea vuotta. mutta itse suhde on todella vahvalla pohjalla,ja jotenkin olen varma (sanokaa vaan minua naiiviksi tai sinisilmäiseksi),että minulla on kyllä elämäni mies vierelläni. itse ajattelen,että kihlaus on lupaus avioliitosta. itse en tahdo vielä naimisiin,mutta kihlautuminen voisi olla askel lähemmäs avioliittoa. ajattelen ehkä,että se syventäisi suhdetta..tai no,en tiedä onko tuo ihan oikea sanavalinta,mutta mutta.. en siis tarkoita,että sormuksella tahtoisin näyttää olevani varattu,se on lähinnä ja enimmäkseen säälittävä ajattelutapa.
kiitoksia kaikille tähän astisista kommenteista. kuten ajattelinkin,yksiselitteistä vastausta tähän ei voi saada,enkä sitä kyllä olettanutkaan. mukava kuulla asioista useammalta kannalta.
No ei todellakaan muuta. Usein mies haluaa näyttää sormuksella, että nainen on hänen omaisuutta. Miesten mielestä tuntuu turvallisemmalta kun ollaan kihloissa. Ei se parisuhdetta miksikään muuta. Alkuhuumaa voi olla mutta pian se on jo ohi.
En osaa varmaksi vastata, koska en ole myöskään ollut koskaan kihloissa. Mutta odotan ja haluaisin, että avomieheni kosisi. Se ainakin muuttuisi, että tiedän sitten sen, että mies haluaa kanssani naimisiin. Nyt on epävarma olo ja mietin syitä miksi mies ei kosi. Ja että koska hän kosii (mitä jos vasta vuosien päästä?) vai kosiiko ollenkaan. Kun olisimme naimisissa voisimme yrittää lasta. En haluaisi vielä, kun olemme avoliitossa.
Muuten en kyllä usko suhteemme juuri muuttuvan. Me asumme jo yhdessä jne. Ja meillä on asiat kyllä hyvin nytkin. Toisaalta voisin olla avoliitossakin.
Kihlaus ilman naimisiin menemistä ja sen lupaamista ei ainakaan olisi muuttanut eikä muuttaisi mitään. Monet pitkään yhdessä olleet parit kertovat, ettei naimisiin meno muuttanut mitään (joillakin ehkä on varmempi olo). Tuskin kai sitten kihlauskaan. Ja me olemme olleet niin kauan yhdessä ja asuneetkin yhdessä, että se merkitsee mulle enemmän, kun jotkut rinkulat jos ne ei johda häihin viimeistään vuoden päästä. Haluan, että mies pyytää minua vaimokseen ja on valmis siihen. Koska haluan naimisiin niin kihlaus olisi oleellinen. Ei voi oikein päästä naimisiin, jos ei mennä ensiksi kihloihin!
Me muutettiin yhteen kun oltiin oltu vuosi yhdessä. Kihloihin en olisi sitä ennen kyllä uskaltautunut.
Ja ennen kuin joku ehdottaa, että mikset itse kosi niin olemme puhuneet jo miehen kanssa naimisiin menosta ja mies ei pidä sitä ajankohtaisena. Siksi odotan, että hän kosii kun on valmis. Hän tietää mun olevan valmis joten...
kyllähän se siinä mielin suhdetta muuttaa, että se on lupaus avioliitosta. seurusteluhan kyllä muutenkin tähtää jo avioliittoon, mutta kihlaus on oikea lupaus jo siitä. eka seurustellaan, jolloin tutustutaan ihmiseen kunnolla, sitten mennään kihloihin..jolloin mahdollisesti kyllä tiedetään jo että millon naimisiin. naimisiin menon jälkeen muutetaan samankaton alle.
Eihän se kahden ihmisen yhdessäoloa ja sen ihanuutta tai kurjuutta mihinkään muuta, mutta ainakin mulle sillä oli jotain merkitystä. Enemmän kuin etukäteen uskoin.
Itse olen kokenut niin, että seurustelu on sitä aikaa kun katsotaan, että voisiko tuo olla ihminen jonka kanssa perustan perheen ja jota voisin rakastaa vielä ensi vuonna ja sitä seuraavana ja kymmenien vuosien päästäkin. Kun menimme kihloihin, se oli toteamus ja PÄÄTÖS siitä, että KYLLÄ, näin asia on ja LUPAUS avioliitosta.
Näin se meni mulla ja näin se on ollut mulle oikea tapa. Ja toisin kuin moni muu näissä ketjuissa, mä hyväksyn aivan täysin, että toiset ajattelee näistä asioista eri tavalla.
Ajattelen omalta kohdaltani samaan tapaan, että ennen kihlausta katsellaan ja harkitaan, että olisko tämä ihminen jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Ja on se vaan ihanaa, kun päätetään, että mennään naimisiin. Ja häiden suunnittelu alkaa jne. Jos emme menisi naimisiin niin sitten kihlaus ei mun kohdaltani muuttaisi mitään. Tai jos sitä siksi voi silloin edes kutsua.