Hei,
Ajattelin kysellä onko teillä kenelläkään kokemusta synnytyksestä, jossa on ollut tulkki mukana?
Alkuun ajattelin, että enköhän pärjää synnytyksessä tällä kielitaidolla mitä on, ja varsinkin jos mies on mukana. Mutta nyt juteltuani muutamien ystävieni kanssa, ajatuksiini on hiipinyt pelko siitä riittääkö synnytyksessä oma ja paikallisten englannin kielitaito (mikä on kaikille vieras kieli). Olen oikeutettu saamaan tulkin mukaani, mutta sekin vähän arveluttaa.
Siis, jos vain jollain on mitään kokemuksia tulkin käytöstä näinkin intiimissä tilanteessa niin kertokaa niistä.
Ja erilaiset näkökulmat aiheeseen ovat myös tervetulleita.
Syyt miksi olen alkanut miettimään tulkin käyttöä ovat, etten välttämättä pysty synnytyksessä kommunikoimaan vieraalla kielellä niin hyvin kuin halausin ja toisaalta lääkärit ja kätilöt saattavat jättää joitain asioita sanomatta, vain siksi etteivät osaa ilmaista niitä englanniksi. Joten synnytyksestä tulee helposti eteen tilanteita joissa en itse aina tiedä missä mennään. Tämä siis pelottaa.
Aikaa synnytykseen on onneksi vielä viimeiset kolme kuukautta, joten täytyy varmastikin keskustella asiasta myös kätilöni kanssa.
Ajattelin kysellä onko teillä kenelläkään kokemusta synnytyksestä, jossa on ollut tulkki mukana?
Alkuun ajattelin, että enköhän pärjää synnytyksessä tällä kielitaidolla mitä on, ja varsinkin jos mies on mukana. Mutta nyt juteltuani muutamien ystävieni kanssa, ajatuksiini on hiipinyt pelko siitä riittääkö synnytyksessä oma ja paikallisten englannin kielitaito (mikä on kaikille vieras kieli). Olen oikeutettu saamaan tulkin mukaani, mutta sekin vähän arveluttaa.
Siis, jos vain jollain on mitään kokemuksia tulkin käytöstä näinkin intiimissä tilanteessa niin kertokaa niistä.
Ja erilaiset näkökulmat aiheeseen ovat myös tervetulleita.
Syyt miksi olen alkanut miettimään tulkin käyttöä ovat, etten välttämättä pysty synnytyksessä kommunikoimaan vieraalla kielellä niin hyvin kuin halausin ja toisaalta lääkärit ja kätilöt saattavat jättää joitain asioita sanomatta, vain siksi etteivät osaa ilmaista niitä englanniksi. Joten synnytyksestä tulee helposti eteen tilanteita joissa en itse aina tiedä missä mennään. Tämä siis pelottaa.
Aikaa synnytykseen on onneksi vielä viimeiset kolme kuukautta, joten täytyy varmastikin keskustella asiasta myös kätilöni kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missäpäin maailmaa aiot synnyttää? Pohjoismaissako vai sitten kauempana.
Niin asun tällä hetkellä Tanskassa. Ja täällä esimerkiksi raskauden seuranta on ollut lähes olematonta. Synnytysvalmennustakin järjestetään hurjat 1,5 tuntia. Olo on siis näin ensisynnyttäjän näkökulmasta hyvinkin epävarma.
Kyllä moneen kertaan on näiden kuluneiden kuukausien aikana tullut kaivattua Suomen neuvola systeemiä.
Laskettu aikani on 19.11 ja aion synnyttää Itävallassa. Puhun saksaa kylläkin hyvin ja olen koko raskauteni ajan lukenut raskautta ja synnytystä koskevaa kirjallisuutta saksan kielellä, joten olen siinä mielessä kyllä varma pystytäkseni hallitsemaan tilanteen. Mieheni, joka on itävaltalainen tulee mukaan synnytykseen, joka tietenkin vielä ennestään helpottaa tilannetta.
Onko sinun miehesi suomalainen? Missä asioissa olette Tanskassa? Puhutteko aina ja kaikkialla muutoin englantia? Voisit nimittäin kyllä vieläkin mennä Suomeen synnyttämään, jos koet tilanteen siellä hankalaksi.
Toisaalta kyllä ajattelen, että voisit pärjätä englannillakin, kun toivot kätilöä, joka osaisi kieltä. Eihän siinä niin paljoa sananvaihtoa tule, kun kivut dominoivat ja yltyvät niin, ettei voi sanaa suustaan saada. Ja onhan näitä termejä, jotka ovat kaikkialla samat kuten epiduraali. Jos oikein sattuu, huuda epiduraalia ja jos kätilö ei niin osaa laittaa vastaan kielitaidon puuttuessa, soittaa hän sen anestesialääkärin mieluummin paikalle kuin alkaa sinun kanssasi änkkäämään.
Hengitystekniikat kätilö voi näyttää sinulle ilman sanoja ja esim. dont't push / push osaa varmaan monikin sanoa.
Tulkin läsnäolo, jos synnytys kestää yli 20h, on jotenkin epärealistista. Sinun pitäisi näin varautua moneen eri tulkkiin, kun et osaa etukäteen sanoa, kuinka kauan sinun synnytyksesi kestää ja mitä teet yöllä? Mistä saat tulkin öiseen aikaan?
Puhelintulkkaus olisi varmaan yksi vaihtoehto.
Siksi myös mielestäni hyväkin vaihtoehto, että koko synnytyksen ajasta käytät kommunikointiin vain hyvin pienen ajan. Ei kätilö koko aikaa luonasi ole. Voit jopa välillä nukkua, jos pystyt. Mitä tulkki silloin tekee?
Tässä siis mielipiteitäni, toivottavasti niistä oli jotain apua.
Yritä vaan rauhoittua, kyllä se siitä. Vertaukseksi: rakennutimme talon Unkariin ilman, että rakennusmestari työmiehensä osasivat mitään muuta kieltä kuin unkaria ja se on meille vieras kieli!
Sorry, käytin sinun nimimerkkiä huomaamattani!
Suurimman osan raskaus ajasta oon osannut suhtautua hyvin realistisesti tulevaan synnytykseen ja kuten sanoitkin itse synnytys on paljon odottelua ja lepäämistä ja supistuksista selviämistä. Ja sitten itse ponnistusvaihe on yleensä hyvinkin lyhyt.
Kaikki kätilö ja lääkäri tapaamiset ovat hoituneet erittäin hyvin englannin kieltä käyttäen ja toivottavasti niin tulee olemaan näiden viimeisten kolmen kuukaudenkin aikana. Ensi viikolla saamme tietää kuka tulee olemaan se meidän oma kätilömme, joten sekin tieto varmasti helpottaa epävarmuutta.
Suurin syy näihin epävarmuuden hetkiin on tanskalaisen "neuvola" toiminnan olemattomuudessa. Nyt rv28 mennessä olemme tavanneet kolmesti lääkärin (raskaustesti sekä lääkärintarkastukset viikoilla 9 ja 26) kätilön tapasimme rv:lla 19 ja ainoa ultra mitä täällä tehdään oli meillä rv:lla 20.
Erityisesti viimeinen lääkärin tarkastu oli täydellinen pohjanoteeraus: Lääkäri mittasi verenpaineen, kuunteli puutorvella, mittaili sormilla kuinka monta sormea navasta kohdun korkeus on, tutki virtsanäytteestä sokerin ja bakteerit ja sitten vain kyseli miten olen voinut. Mitään verikokeita ei tehty (niitä ei myöskään tehdä kätilön luona). No raudan hänen sihteerinsä tutki sormenpäästä napatusta veripisarasta, kun sitä välttämättä pyysin. Täällä nimittäin vain sanotaan että viikolla se ja se on aloitettava syömään rautaa (?). Painoni kehitystä ei seurata -vaikka se vaaka jokaisen tutkimushuoneen nurkassa tuntuukin olevan. Paino ehkä saatetaan kysyä...jos muistetaan. Mitään käyriä ei seurailla; onko lapsi kasvanut tarpeeksi vai sitten liian vähän yms.
Synnyttäminen Suomessa ei ole oikein edes käynyt mielessäni vaihtoehtonakaan. Sillä tuntuisi vielä kurjemmalta jättää oma koti ja lähteä vaikka anoppilan tai omien vanhempien nurkkiin odottelemaan pienokaisen syntymää. Se että synnytän täällä on jotenkin itsestään selvyys. Ja itselleni on tärkeätä se itsenäisyys ja muun muuassa riippumattomuus ylihuolehtivasta anopista, mitä välimatka tuo tullessaan.
Ne asiat mihin sitä tulkkia mietin tarvitsevani liityvät lääkitykseen. Täällä on nimittäin vallallaan hyvin negatiivinen suhtautuminen kivun lievitykseen (erityisesti monenet kätilöt ovat sitä vastaan) ja monenesti käykin kuulemma niin että esimerkiksi epiduraalin antamista lykätään niin pitkälle ettei sitä enää sitten voidakaan antaa. Ja tulkki saattaisi olla apuna siinä että ymmärtäisin paremmin millaista lääkettä minulle tarjotaan ja mitä en enää voi saada yms. Toisaalta nämä kipulääkitys asiatkin on hyvä keskutella etukäteen kätilön kanssa. Jolloin sitä tulkkia ei sitten välttämättä tarvitakaan.
Tällä kertaa siis tiedon puute aiheuttaa suurimmaksi osaksi mieleeni hiipineet pelot. Samoin, se että odottaja eräällä lailla unohdetaan kokonaan ja sitä tukea mitä ensisynnyttäjä erityisesti kaipaisi ei ainakaan raskauden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana anneta tai edes tarjota alkuunkaan.
Ja keskustelut synnyttäneiden ja odottavien ystävieni kanssa saattavat toisinaan vain lisätä ihmettelyäni omaa terveyttä kohtaan. Vaikka toisaalta monet asiat ovat helpottaneet puhumalla niistä ystäville tai kysymällä vaikka asiasta omalta äidiltäni.
On se kumma, kuinka asiat voivat olla täällä taas niin toisin kuin teillä ja Suomessakin.
Täällä tuntuu usein, että minua pidetään koekaniinina, jolle tehdään koko ajan tutkimuksia ja ultria. Minulle on tehty raskauteni aikana lähes 30 ultraa, vaikka vauvalla ei koskaan ole todettu mitään epänormaalia.
Tänäänkin menin gynelle hakemaan ihan vain lähetettä sairaalaan, koska joudun vaihtamaan sairaalaa (kerron kohta miksi), ja arvasinkin sen, että gyne haluaa taas tehdä ultratutkimukset. Sanoi, ettei ole tarpeen, koska huomenna minulle tehdään joka tapauksessa ultra sairaalassa, gyne vain sanoi kuten ennenkin usein, että hän haluaa sen vain tehdä itselleen! Taas mitattiin kaikki vauvan jäsenten pituudet, jotta saadaan arviopaino laskettua. Lopuksi se työnsi molempien käsiensä sormet n. 5 cm ihonpinnan alle ihan vaan punnitakseen vauvan painon noin käsillään. Tämä kaikki oli ihan turhaa vauvan häiritsemistä, josta seurasi, etten tuntenut vauvan liikkeitä kuin vasta illalla ja itkin useita tunteja, kun ajattelin gynen vahingoittaneen vauvaa.
Täällä ei ole edes neuvolasysteemiä, vaan mennään gynelle (minulla yksityinen ja tosi innokas) ja siihen synnytyssairaalaan tutkimuksiin raskauden aikana, jossa aikoo synnyttää. Suomen systeemi on mielestäni parempi.
LA:ni on siis kk:n sisällä ja vasta nyt sain kuulla meille kotiin perhevalmennusta antamaan tulleelta kätilöltä siitä sairaalasta, jossa aioin synnyttää, että en sitten tule saamaan epiduraalia omasta tahdostani, en vaikka minulla olisi millaiset tuskat tai kuinka paljon pelkäisin. Vauvastani on tulossa suuri, tänään viikolla 37 se painoi yli 4 kg, ja kätilö sanoi, että heidän sairaalassaan yritetään aina synnytystä alakautta, vaikka vauva painaisi yli 5 kg. Tämähän ei sopinut minun ajatusmaailmaan sitten yhtään, en halua ottaa riskejä, että vauvan kädet tai olkapäät halvaantuisi tai että vauva jäisi jumiin synnytyskanavaan ja sitten vietäisiin hätäsektioon. Joten aloin etsiä uutta sairaalaa.
Huomenna tai muutaman tunnin päästä minulla on sitten aika siellä uudessa sairaalassa, jossa on toisenlainen ideologia (PDA & Sektio ok), ja taas tutkitaan ultralla jne.
Mua niin oksettaa tämä, että vauva ei saa olla rauhassa vatsassa. Pieni pelästyy aina paineluista ja lopettaa niiden jälkeen äitinsä suureksi suruksi liikehtimisen vatsassa.
Ymmärrän hyvin murheesi sikäläisten negat. suhtautumisesta lääketieteen käytöstä synnytyksessä, koska täälläkin yritetään kaikki sairaudet ja kivut hoitaa homeopatialla! Suomalainen ei tuollaiseen niin luota ja etenkin, kun tiedossa on, että synnytyksen kipuja kovempia ei todennäköisesti naisen elämässä tule muut kivut olemaan, en halua edes kuulla homeopatiasta synnytyskipujen lievittäjänä, vaan haluan kovempia lääkkeitä. Vrt. otan myös päänsärkyyn lääkkeitä, miksi sitten en ottaisi supistuksiin?
Jotenkin käy sinua kateeksi ja suomalaisia raskaana olevia myös, koska teitä ja teidän vauvoja ei häiritä niin usein raskausaikana kuin minun pikkuvauvaani tökkimällä ja ultrilla harva se päivä. Ymmärrän myös tietämättömyyden mukanaan tuoman pelon, kun tutkimuksia on vähän. Usko silti minua, että jos sinua pidettäisiin tällaisena koekaniinina kuin minua, haluaisit mahdollisen seuraavan raskauden aikana olla ilman tutkimuksia ja rauhassa.
Olen synnyttänyt neljä lasta ja kolmannen heistä
Ruotsissa."Pakkoruotsia" vuosia lukeneena ja
odotukseen ja synnytykseen liittyvän sanaston opettelun jälkeen ajattelin, että en tarvitse
tulkkia synnytykseen.
Toisaalta ei myöskään voi tietää milloin synnytys käynnistyy ja miten nopeasti etenee
ja minä vuorokauden aikana lapsi syntyy.Ei tulkki
välttämättä edes ehdi paikalle.
Jos on mahdollista, niin kannattaa kuitenkin pyytää tulkki mukaan, koska synnytyksen aikana voi sattua kielitaidon puutteellisuuden vuoksi väärinkäsityksiä.Meillä jäi kivunlievitys saamatta.
Väärinkäsityksistä huolimatta synnyttäminen UpsalaAkademiskaSjukhusetissa oli moninverroin miellyttävämpi kokemus kuin siihenastiset kaksi
synnytystä Suomessa, siitä kiitos kätilölle, joka
osasi kohdata synnyttäjän, minut, ihmisenä, jolla on itsemääräämisoikeus myös tilanteessa, jossa on täysin avuton ja toisten armoilla.
Yhteisen kielen puuttuminen oli lopulta merkityksetön asia.
onnea odotukseesi...
PS. neljä synnytystä kokeneena tidän, että tuskan määrä on vakio....annosten määrä, koko ja ajankohta vain vaihtelevat...