Pettymys vaanii rakkauden polulla,
männynkävyt makaavat selinpäin aurinkoa,
tukkivat hiekkaan puhalletun tien.
Pöllyyää kuin hiekkamyrsky autiomaassa,
lyöttäytyen tuulen selkään,
jättäen jälkeensä karvaan tuoksun,
homehtuneen hajun biojätteessä.
Tuska joka raapaisee sydämeni pintakerrosta
pitkällä terävällä kynnellään,
syvemmällä ei haavat haalene koskaan
vaan hautautuu meren syvyyteen
jossa kalat hehkuvat
kuin tulikuumat hiilet.
Joku huutaa sydämeni pullonpohjassa,
pullo on tyhjä,
suuta koristaa puukorkki,
olen eristäytynyt ulkomaailmasta
enkä pääse pois.
Elän lukitussa, muutaman neliön
betonisellissä,
mutta minulla ei ole klaustrofobiaa,
vain kaipuu takaisin rakkauden polulle.
männynkävyt makaavat selinpäin aurinkoa,
tukkivat hiekkaan puhalletun tien.
Pöllyyää kuin hiekkamyrsky autiomaassa,
lyöttäytyen tuulen selkään,
jättäen jälkeensä karvaan tuoksun,
homehtuneen hajun biojätteessä.
Tuska joka raapaisee sydämeni pintakerrosta
pitkällä terävällä kynnellään,
syvemmällä ei haavat haalene koskaan
vaan hautautuu meren syvyyteen
jossa kalat hehkuvat
kuin tulikuumat hiilet.
Joku huutaa sydämeni pullonpohjassa,
pullo on tyhjä,
suuta koristaa puukorkki,
olen eristäytynyt ulkomaailmasta
enkä pääse pois.
Elän lukitussa, muutaman neliön
betonisellissä,
mutta minulla ei ole klaustrofobiaa,
vain kaipuu takaisin rakkauden polulle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niillä rakkauden poluilla kohtaa niin onnea, pettymystä, vaaroja kuin suurta yksinäisyyttäkin.
Tuska raapii joskus pintaa syvemmältäkin, mutta joskus rakkaus antaa balsamia haavoihin. Kaikineen; Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin , kuten suuri runoilija aikoinaan kirjoitti.