Löydät elämäsi naisen, toteat, että siinä kaikki mitä aina olet kaivannut. Löydät hänet paikasta, missä et ikinä olisi uskonut olevan kaltaisiasi itsesi lisäksi, toteat, että kaikki mitä ennen olí, muuttuu merkityksettömäksi ja tajuat, että oikeastaan olet onnellinen, vaikka vielä eilen näytti siltä, ettet enää jaksa eteenpäin. Et halua ahdistaa tätä naista millään tavalla, sillä et halua menettää häntä, mutta kuitenkaan et voi olla erossa hänestä. Et tunne häntä, eikä hän sinua, mutta kaikki mitä hän tekee ja sanoo, saa sinut aina vain enemmän vakuuttuneeksi siitä, että haluat olla hänen kanssaan. Omat selvittämättömät asiasi roikkuvat mukanasi ja repii sieluasi, teidät ettet voi aloittaa mitään uutta ja vakavaa ennen kuin olet selvittänyt kaikki asiasi itsesi kanssa, mutta silti sydämesi sanoo, että kaipaat, haluat ja rakastat vaikka et edes tunne häntä..
Onko tämä sitä rakkautta, mistä kaikki haaveilee? Onnellinen yksin, onnellinen hänen kanssaan, mutta sisälläsi riehuu samaan aikaan helvetti ja et tiedä mitä tekisit.
Onko tämä sitä rakkautta, mistä kaikki haaveilee? Onnellinen yksin, onnellinen hänen kanssaan, mutta sisälläsi riehuu samaan aikaan helvetti ja et tiedä mitä tekisit.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuo etäinen ihastus vai mielikuvituskohde?
Kyökkipsykologiaa.
Rakkaudesta en tiedä, ihastusta ehkä? Ota rennosti, päivä kerrallaan varsinkaan kun et tunne häntä. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita sanoo vanha sanontakin. Onko hän vapaa, varattu? Jos varattu, silloin tietenkin näpit irti. Toisten suhteita pitää kunnioittaa sen verran ettei tuki väkisin väliin vaikka itse olisi kuinka ihastunut. Oletko itse varattu? Et luonnollisesti voi tehdä mitään ennenkuin olet selvittänyt oman suhteesi. Ihmisten tunteilla ei saa eikä pidä leikkiä, loppujen lopuksi se osuu aina omaan nilkkaan.
Kun ihastuu, järki usein lentää romukoppaan. Onhan se ihana tunne, mutta siitä huolimatta olisi hyvä yrittää pitää jalat maassa. Varsinkin kun ihastuksilla on tapana loppua aikanaan, viimeistään siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan. Joko se muuttuu rakkaudeksi tai sitten se vain loppuu, ja sitten ihmetellään että mitä helvettiä tapahtui. Harva ihminenhän loppujen lopuksi on juuri sellainen millaisena hänet näkee silloin kun on ihastunut. Surullisen asiasta tekee se että sen jälkeen joutuu miettimään että olenko pilannut oman elämäni, olenko pilannut sen toisen elämän, olenko pilannut mahdollisesti jonkun kolmannen elämän (oman kumppanisi, ihastuksesi kumppanin tms.) harkitsemattomilla teoilla.
Minun neuvoni siis on että annat itsellesi (ja mahdollisesti hänellekin, jos sille on tarvetta) tilaa ja aikaa selvittää keskeneräiset asiasi, ja sen jälkeen katsoa miltä homma näyttää. Jos kaikki tuntuu vielä siinä vaiheessa molemminpuolisesti samalta niin siitä sitten vaan.
Tuotapa olen itsekin miettinyt. Kummallakaan ei ole ketään, mutta selvittämättömiä asioita molemmilla enemmän ja vähemmän. Nyt on sovittu, että pidetään taukoa koko hommassa ja mietitään myöhemmin uudelleen, kun kummatkin saa asiansa selvitettyä. Ihan hyvä näin, mutta joskus vain miettii, miksi kaikki on niin vaikeaa.
ehkä ei lohduta mutta kaikilla on vaikeutemme.
kaksi kohtaa, tutustuu, rakastuu... vetovoima vastustamaton: sielut yhtä. ei halua erota. ei sanoja, mutta yhteys ravisuttaa. katse niskassa saa kananlihalle. vain vihje toisen läheisyydestä jäykistää paikoilleen. silmät palaa, vaeltaa, hyväilee, käsin se on kiellettyä. vain huolimattomia hipaisuja...
mutta ei, ei voi. ei tunnusteta, ei anneta periksi halulle, sisimmille toiveille. eletään kuten ennenkin. esitetään ystäviä. mitätöidään koko juttu.
elämä jatkuu, ikävä on ja kaipaus. ikuinen epävarmuus: mitä tapahtui?
ainoa lohtu, vain yksi vastaus: sielu toisen tuntee. sammumaton usko yhteyteen.
ja rakkaus.
...valintoihisi...tiedän, että niiden tekeminen ei aina ole helppoa. Itse odotan ratkaisua rakastamaltani ihmiseltä. Ongelmia on tietysti kaikissa suhteissa. Jokainen kantaa osan menneisyydestään uuteen suhteeseen. Kuitenkin yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa voitte voittaa suuretkin ongelmat. Silloin et tunne itseäsi ehkä enää niin yksinäiseksi...alieniksi.
Mulle on käynyt vähän samalla tavalla. Tapasin hänet, aivan sattumalta kuten sinäkin ja sen jälkeen kaikki muu menetti täysin merkityksensä. Sitten vaan odotellaan pää pyörällä omien ajatusten selkeytymistä ja samaa häneltä. Aikaa on jo kulunut ja olen uusia mukavia tyttöjäkin tavannut.. Silti en osaa aloittaa mitään uutta, odotan vain "meitä". Kukaan muu ei ole sama. Voimia sulle.
Joops. Itse en halunnut enää rikkoa itseäni yhtään enempää, elämässä eteenpäin vain ja silmät ja sielu avoinna. Lopulta jos miettii niin en kadu pätkääkään mitään, mitä olen tehnyt tai puhunut hänen kanssaan, mutta jopa ystävyys näytti olevan liikaa pyydetty. Oma entinen bestikseni kelpasi hänelle vallan mainiosti ja jäin itse hieman taka-alalle näköjään, mutta lopulta... Olivatko he sitten edes ystävyyteni arvoisia ihmisiä?
Nyt taas vain uralla eteenpäin ja tulevaisuutta taas avoimemmin katselemaan. Siinä loppuelämän suunnitelmat.
..tunne.Tuntuu, että elämässä ei tällä hetkellä ole mitään muuta kuin odottamista. Kaikki muu tuntuu laimealta, tyhjältä. En voi kuvitella ketään muuta sillä olen kohdannut todellisen sielunsisareni.Tällaista tunnetta en uskonut olevan edes olemassa. Toivon ja uskon edelleen...
On se kumma kun joku ihminen voi olla niin täydellinen. Tai onko edes, enhän oikeastaan tunne häntä kovin hyvin? Silti jokin sanoo että vielä olisi toivoa paremmasta. Sitäpaitsi kun on sellaisen ihanuuden tavannut, on rima ymmärrettävästi melkoisen korkealla. Vähempään en suostu tyytymään, miksi edes pitäisi?
Mutta voisitko sinä tehdä tilanteellesi jotain tällä hetkellä? Minä en voi, hän pitelee naruja hallussaan. Mutta ehkä joskus jotain.. tai sitten ei. Uskon ja toivon, riudun. Tää jäis tähän.
että pystyit tekemään päätöksesi ja jatkat eteen päin. Joskus pitäisikin tajuta jatkaa matkaa omille poluilleen. Ehkä he, kenet mainitsit eivät todellakaan ole ystävyytesi arvoisia, ja löydät pian parempia ihmisiä ympärillesi. Onnea matkaan!
Minulla ei ole lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Hänellä on kaikki narut hallussaan. Ehkä on typerää alistua moiseen kohteluun mutten voi muutakaan. Rakastan häntä ja odotan....Nyt vain tuntuu, että en häntä saa elämääni. Hän ei ota yhteyttä pyynnöistäni huolimatta. Silloin kun olemme olleet yhteydessä, on hän vakuuttanut rakkauttaan. Mene ja tiedä....tunnen olevani aika hukassa. Kai rakkaus on sitten sokea..
No eipä se nyt sit niin helppoa ollutkaan. Tuntuu ihan tyhmältä, että toinen pystyy hallitseen sun tunteita paremmin kuin sä itse. Hän huomasi käyttäytymisestäni ja puhumattomuudestani, että olin todella loukkaantunut hänen käytöksestään ja pyysi sitten anteeksi sitä, ettei enää ole ollut kanssani niin kuin ennen, ei enää puhunut niinkuin ennen. Sanoi menneisyyden kummittelevan päässään ja että haluaa jutella kanssani kahden kesken. Olin jo luovuttanut ja todella vihainen kaikesta, mutta en vain osannut taaskaan kuitenkaan sanoa ei. Eli sama taas jatkuu. Odotan ja mietin, haluan ja rakastan. Jospa joskus oppisi hallitsemaan tunteitaan. Toisaalta vain toivon, että hän ottaisi minut syliinsä, rutistaisi lähelleen ja sanoisin kaiken olevan hyvin.
tehän olette sentään keskusteluväleissä. Toivottavasti käy hyvin. *M*:n ja minun tilanne lienee hieman vaikeampi, mutta toisaalta ihan omasta tahdostanihan ainakin minä odotan. Siispä ei auta valittaminen.. Nyt vaan täytyy pitää itsensä liikkeessä, tavata kavereita ja harrastaa kaikkea mahdollista jottei ihan kotiin jäädä istumaan.
Oli muuten mukava huomata että täällä joku muukin haluaa puhua vähän syvällisemmistäkin asioista kuin mitä palstan jutut yleensä ovat. Hyvää jatkoa teille molemmille.
Ihanaa huomata,että ongelmia ja vielä saman suuntaisia muillakin.Mä tutustuin ja rakastuin ja samalla odottelin vuoden verran.Läheisyyttä,lämpöä,kauniita sanoja sun muuta ihanaa,mutta tilanne sama koko ajan.Eli oliko vain ystävyyttä vai naisen ihastusta toiseen naiseen...Tapasin toisen jonka kanssa emme ole edenneet edes edellisen tapauksen tasolle,mutta spelailu on kummankin puoleista kun olemme lähietäisyydellä.Tiedustelin vaivihkaa meilin muodossa hänen tunnelmiaan....mutta hän ei edes vastaa...edes mitään!Tuntuu niin todella toivottomalta viritellä tunnelmia itsekseen ja silti en pysty unohtamaan.Ehkä aika auttaa ja kaikenlainen muu tekeminen.Täytyy ajatella,että on nyt ainakin yritetty.Hyvää jatkoa teille!
Niin tuttua aloitusviesti. Yhtä aikaa hyvä ja kamala olo. Ei tiedä mitä tekisi, mutta tunteita mahdoton tappaa, hänestä mahdoton olla erossa kokonaan.
mistä näitä vanhoja viestejä tulee??? kuka jaksaa kaivaa esiin, vai ootko sä ite mukana tässä vanhassakin ketjussa??eikö olis voinu alottaa uuden vaikka sit samalla otsikolla?