Onko teidän mielestä vaikeeta / mahdotonta kertoo vanhemmille et on homo, lepakko tai bisse?
mä oon itte kesällä 17-vuotias bi muija ja tajusin 13-vuotiaana et mä tykkään tytöistä ja pojista.
Eka mä kerroin isälle about vuoden päästä ja se oli tosi vaikeeta! mut mä ajattelin et ku isä tykkää myös naisista ni se ehkä paremmin ymmärtää ja nii se myöhemmin sano et tykkäänhä minäki naisista.
äidille se oli vaikeempi kertoo.. mut kerran mä menin hirveessä humalassa kotiin ja äiti oli kans kotona viihteellä. sillon mä kerroin sen ja olin ihan varma et mutsi ei hyväksyis sitä mut se vaan sano et mä saan olla sellanen miltä musta ittestä tuntuu..
mä oon itte kesällä 17-vuotias bi muija ja tajusin 13-vuotiaana et mä tykkään tytöistä ja pojista.
Eka mä kerroin isälle about vuoden päästä ja se oli tosi vaikeeta! mut mä ajattelin et ku isä tykkää myös naisista ni se ehkä paremmin ymmärtää ja nii se myöhemmin sano et tykkäänhä minäki naisista.
äidille se oli vaikeempi kertoo.. mut kerran mä menin hirveessä humalassa kotiin ja äiti oli kans kotona viihteellä. sillon mä kerroin sen ja olin ihan varma et mutsi ei hyväksyis sitä mut se vaan sano et mä saan olla sellanen miltä musta ittestä tuntuu..
Vastaukset 10
Vanhimmat
että sinulla meni noinkin kivuttomasti.Mun mielestä vanhemmille kertominen omista henk.koht asioista on aina vaikeeta!
Mäkään en pysty kertoon mun vanhemille kauheesti mun hen.koht. asioita. En oo kertonu kummallekkaan vanhemmista et on bi. oon sentää kavereille kertonu ja se riittää mulle ainaki vielä. Vaikka mulla on läheiset välit sekä iskään että äitiin tuntuu tosi vaikeelta puhua niille.
miks pitäs kertoo,bisseyshän on täysin mun asia.Jos ne huomaa et mulla on vipinää naisten kanssa,niin kyllä mä kerron kysyttäessä.Älä sinäkään ota paineita kertomisesta,tietävät sitten kun tietävät...
Ei mullakaan kyl mikään kiire oo päästä porukoille kertoo, tai ei oikeestaan kenellekään... Pärjään toistaiseks ihan hyvin näin, riittää että ite tiiän mikä oon :) Jos jotain säpinää sattuis naisen kanssa olee, niin sit voi kattoa asiaa uudestaan. Mutta erittäin hieno homma kuitenkin niille, jotka on asiastaan porukoille/kavereille kertonu! ;)
Olisipa munkin vanhemmat noin ymmärtäväisiä. Olen kyllä kertonut porukoilleni, että pidän molemmista (vaikka olen ehkä hieman enemmän tyttöihin päin), mutta meillä ei asiaa saa ottaa puheeksi.
Äitini, himokristittynä, käskee vain olemaan hiljaa, ja isä poistuu aina paikalta ottaessani asian puheeksi. Se on aika turhauttavaa, kun ei saa olla sitä mitä haluaa, kun todella iso osa identiteetistäni vedetään viemäristä alas kuin se olisi jotenkin kamalaa ja likaista.
Mutta onnea kaikille, joilla on ymmärtäväiset vanhemmat.
Mutta ei kai se siltikään tarkoita ettet saa olla mitä olet,vaikkei vanhempasi pysty/halua käsitellä tyttötykkäämistäsi.ymmärrän kyllä miltä tuntuu kun ei hyväksytä tai haluta ymmärtää...anyway,se on niitten osa elämää!
Joo, ei tietenkään tarkoita. Olen ylpeästi se mitä haluan, ei sillä oikeastaan ole hirveästi väliä mitä muut ajattelee... mutta kun kyse on omasta perheestä, jota valitettavasti joutuu kestämään mahdollisesti läpi elämänsä, olisi kiva olla hyväksytty. On ikävää olla se perheen likainen salaisuus.
hienoo istuttaa isä ja äiti sohvalle ja olla tiukkana että nyt istuvat ja kuuntelevat!Sen jälkeen kun olisit sydämmesi "tyhjentänyt",asiaan ei enään tarvitsisi palata(paitsi sitten kun viet tyttösi kotiin;) Ei mutta et sä saa haluamalla hyväksyntää perheeltäsi,jos ei ni ei.Ja jos susta tuntuu itsestä,että oot likainen salaisuus,ei ku sähän kirjoitit olevasi ylpeästi mitä haluat...Siispä näytä se!t Tsemppiä sulle!!
Mä en aio kertoa ehkä koskaan vanhemmille, enkä ehkä kovin monille muillekaan. En kuitenkaan koe eläväni mitenkään "valheessa".´
Kyllä mun vanhemmat varmaan asian hyväksyis pinnallisesti, mutta etenkin äiti on sellainen ettei se kumminkaan tajuais siitä asiasta yhtään mitään. Isän kanssa en nyt muutenkaan oikein puhu asioistani.
itse äidilleni samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olimme mutsin ja faijapuolen kanssa baarissa viettämässä iltaa ja päätin kertoa, koska kertominen oli pyörinyt päässäni pidemmän aikaa. Itse olen tiennyt sunnilleen 12- vuotiaasta asti oman biseksuaalisuuteni.
Mutsi otti asian suht hyvin, vaikka sanoikin, että tajuaminen varmasti vie aikaa enemmän kuin yhden baari-illan verran. Faijapuoli sanoi, että olisihan se pitänyt arvata :)
Jopa mutsi kielsi kuitenkin isälle kertomisen, ellei ole ihan pakottava tarve ja itse olen täysin samaa mieltä. Se konservatiivi ei edes yrittäisi ymmärtää.