Kun olette hakemassa yliopistoon/ korkeakouluun niin haetteko suroaan unelmapaikkaan, vaikka sinne olisi jumallattoman vaikeaa päästä, vai haetteko "leposijaa" helpomaasta sisäänpääsystä ja panostatte vasta ensi vuonna sinne unelmapaikkaan?
Itse unelmoin Hesan kauppiksesta, mutta sinne on törkeän vaikeeta päästä. Siksi olenkin miettinyt vaihtoehto B:tä eli Lappeenrannan kauppista. Paikkakunta ei tosin kiinnosta pätkääkään, mutta sitten ainakin olisi varma opiskelupaikka ja ehkä voisi anoa siirtoa.
Itse unelmoin Hesan kauppiksesta, mutta sinne on törkeän vaikeeta päästä. Siksi olenkin miettinyt vaihtoehto B:tä eli Lappeenrannan kauppista. Paikkakunta ei tosin kiinnosta pätkääkään, mutta sitten ainakin olisi varma opiskelupaikka ja ehkä voisi anoa siirtoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sillä kaupungilla, jossa opiskelee ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on päästä opiskelemaan ja sitä kautta valmistumaan ja työhön. Neljä vuotta Lappeenrannassa tai missä tahansa provinssissa ovat vain kasvattava kokemus. Vähän niin kuin intin käyminen; vuosi metsässä tuntuu pitkältä ajalta parikymppisenä, mutta jälkeenpäin siitä on kuitenkin hyviä muistoja. Sitä paitsi Lappeenrannastakin pääsee viikonlopuiksi Helsinkiin kaverien luokse aika helposti, ja opiskelukaverit ovat joka tapauksessa uusia kaupungista huolimatta.
Eikös kauppatieteellisellä alalla homma ole hoidettu juurikin järkevästi, eli samalla kokeella voi hakea kaikkiin paikkoihin (paitsi JKylään ja Hankeniin). Toisin sanoen voit ruksata HKKK:n ykkkösvaihtoehdoksi ja vaikka tuon LPr:n toiseksi. Sitten vaan katsomaan miten rahkeet riittävät. Toki jotain pisteitä saa ensisijaisuudesta, mutta silti ihan fiksusti järkätty homma....
Miksei hakisi heti unelmapaikkaansa? Ei pääsykoe ole välttämättä yhtään sen helpompaa seuraabvanakaan vuonna. Ja, hieman jo yhtä kirjoittajaa sivuten opiskeluaika on loppu viimei aika lyhyt aika ja sillä ei kovinkaan paljoa ole merkitystä, missä Suomalaisessa yliopistossa opiskelee. Ja tulevaisuutta silmällä pitäen saattaa olla jopa viisaampaa lähteä välillä tutuista ja turvallisista nurkista ulos. Se, kun on myös opettavaista...
Ja mitä kauppakorkeaan pääsyyn tulee, niin ei se yhtään sen vaikeampi päästä paikkana, kuin moni muukaan paikka. Töitä se voi vaatia, mutta kyllä siitä yleensä on työn teolla selvinnyt. Eli esteeksi ei esimerkiki juurikaan muodostu se, että kouluun olisi kalliit lukukausimaksut. Tai, että opiskelijapaikat arvottaisiin... Eli, jos olet "normaali" älyinen yksilö nuori tai vanha sinulla on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet päästä kauppakorkeaan kuin monella muulla. Töitä se voi vaatia, mutta työnteko on yleensä tapana palkita ennemmin tai myöhemmin. Onnea hakuun!
Suosittelen Vaasan yliopistoon hakemista. Siellä on tietääkseni melko hyvää opetusta, ja sisään on suhteellisen helppo päästä. Vaasassa itsekin opiskelin aikoinaan, eri tiedekunnassa vain. Kaupunki oli aika pieni enkä siitä niin digannut, mutta Lappeenrannan se kyllä voittaa.
Ainoa asia, joka erottaa haaveilijat niistä, jotka pääsevät unelmapaikkaansa sisään on uskallus hakea, vaikka kuinka epätoivoiselta tuntuisi ja mennä sinne pääsykokeeseen vaikka kaikki tilastot tuntuisivat olevan itseä vastaan. Kyllä ne sisään pääsijät ovat ihan normaaleja suomalaisia! Jos et edes hae, niin et ainakaan voi päästä.
Ei se nyt ihan ninkään mene, että PELKÄSTÄÄN kovalla työllä pääsee sisään... Lahjakkuuttakin pitää olla!
Mieti jotakin keskiverto-lukiolaista, pääseekö sellainen lääkikseen vaikka lukisi kuinka paljon? Kyllä mun mielestäni ainakin meidän luokalta vain ne huiput pääsi yliopistoon, sellaiset, jotka on koko lukion ajan kuulunnu parhaaseen 10%.
Keskiverto lukiolaiset menee ammattikorkeaan ja huonoimmat töihin/amikseen.
Aivan idioottimaista olettaa, että yliopiston ovet aukeaa kenelle tahansa pelkkiä pääsykoekirjoja tankkaamalla. Siihen tarvitaan lisäksi mm. oikeaa vastaustekniikkaa ja nopeita refleksejä. (esim. lääkiksessä ajasta tullee usein puute, eli laskea täytyy hyvin - ja nopeasti)
Jos kaikki KOVASTI lukeneet pääsisivät esim. oikikseen niin sehän olisi hieno, mutta ikävä kyllä varsin moni pettyy vuosi toisensa jälkeen.
Kyllä suurinpaan osaan paikoista pääsee ihan normaalilla älyllä varustettuja yksilöitä. Lahjakkuttakin on montaa eri lajia ja osan lahjakkuus saattaa hukkua esim V-mäisen opettajan johdosta. Mutta tarvitaan kyllä ihmeitä, jos ei ole koko lukio aikana saanut muita arvosanoja kuin 5 ja 5- jotta pääsisi lääkikseen, tai esim oikiseen... Mutta elämää on lukion jälkeenkin. Eli useimmat uupuvat kovassa työnteossa ja tyytyvät toiseen paikkaan, mutta aina joskus löytyy niitäkin jotka "skarppaavat" ja pääsevät erilaisten vaiheiden kautta haluamaansa paikkaan, vaikka esim juuri lukio olisi mennyt kuinka penkin alle hyvänsä. Ei saa vain lannistua ja antaa olosuhteiden painaa lyttyyn.
On paljon helpompi muutenkin esim ponnistaa ehyestä kodista eteenpäin kuin esim sellaisesta, jossa joutuu pelkäämään monena päivänä kuussa esim. humalaista äitiä -ja hakkaavaa isää...
Eli, mitä halusin sanoa on vain se, että uskon että jokaiseen paikkaan voi jokainen "normaali älyinen" päästä, jos muut "tavalliset" olosuhteet on kunnossa. "tavallisten" olosuhteiden luominen/ oleminen ei vain ole aina kaikille itsestään selvä tilanne kaikille. Mutta kun sellaiset saavuttaa, tai kun ne on, niin, sitten voi keskittyä "vain"pääsykoekirjoihin.
Toki toisinaan niiden omaksisuminen voi vaatia hieman pohjatyötä. Esim lukioaineiden kertausta yksin tai esim ilta -lukiossa.
Eli siis ei pidä olettaa,että yliopistojen ovet aukeaisivat kelle tahansa, mutta varmasti aukeavat kaikille "normaali älyisille" jotka vain ovat valmiita tekemään töitä ja työnteolle on olemassa suotuisat olosuhteet.
Älkää lannistuko! Vaikeudet on tehty voitettaviksi!
Fakta on, että ei helsingin kauppikseen ole sen vaikeampaa päästä, kuin muuallekaan, jos olet tosissasi motivoitunut lukemaan. Ei ole mitään järkeä hakea jonnekin muualle, kuin mihin haluaa? Ja tämä siirron anominen ei ole mahdollista. Ei ainakaan niin, että jostain pienemmästä yksiköstä yrität helsinkiin. Pääsykokeiden kautta se on mentävä. Ja toinen fakta on todellakin se, ettei opiskelupaikkakunnalla ole todellakaan mitään merkitystä; samoja KTM:iä valmistuu joka yksiköstä ja työtä hakiessa opinahjoa ei katsella. Normaalilla älyllä ja ahkeruudella pääsee mihin vain. Nyt laiskuus pois ja lukemaan jos kauppikseen mielit.
Hoh hoijaa..
Olipa taas PALJON virheellisiä asioita noissa vastaukissa:
1) Helsingillä Ja Lappeenrannalla on paljon eroja. Siis opiskeluympäristönä ja asuinpaikkana - sekä opiskelijaelämän suhteen. Hesan yliopistolla/TKK:lla on PITKÄT perinteet, joka näkyy esim. osakunta elämässä (onko Lrp:ssa osakuntia, tuskin) Osakunnissa on tosi hauskaa, ja hyviä bileitä, pääsee verkostoitumaa ja saa elinikäisiä frendejä. (ja niiden avulla esim. hyviä työpaikkoja)
Lpr on pikkukaupunki..you know.
2) On sillä väliä onko valmistunut Hgin Yliopistolta /kauppiksella vai jostakin periferian yliopistosta. Hesaan on vaikeinta päästä ja siellä on maan parhaat asiantuntijat. Pikkuyliopistoissa on ne jotka ei suurimpiin kaupunkeihin ole päässeet ja ns. kakkosluokan proffat.
Työnantajat osaa luokittaa työnhakijat sen mukaan mistä on valmistunut. Hesa painaa eniten, sitt Turku, tampere... vikana joku Joensuu.
3) Mieti jaksatko puurtaa vastenmielisellä paikkakunnalla, ihan eri maailmassa elävien, kummallisesti murréttapuhuvien ihmisten joukossa 4-7 vuotta? Tai jaksatko matkustaa 2-7 tuntia joka viikonloppu vanhojen kavereittesi luo kotiin?
"3) Mieti jaksatko puurtaa vastenmielisellä paikkakunnalla, ihan eri maailmassa elävien, kummallisesti murréttapuhuvien ihmisten joukossa 4-7 vuotta? Tai jaksatko matkustaa 2-7 tuntia joka viikonloppu vanhojen kavereittesi luo kotiin?"
Ehkä sieltä uudeltakin paikkakunnalta löytyy ihan tavallisia kivoja ihmisiä, vaikka murretta puhuvatkin. Itse oon sitä mieltä, että ei ihmisten takia kannata valita opiskelupaikkakuntaa. Kyllä joka puolella Suomea on kuitenkin kaikenlaisia ihmisiä ja kavereita saa, jos vaan haluaa saada, kunhan suhtautuu erilaisiin ihmisiin avoimesti.
Pyri ilman muuta HKKK:uun, jos sinne oikeasti haluat. Ja tuo yhteishakuhan mahdollistaa "varman" paikan laittamisen kakkos- tai kolmosprioriteetille. Kun kerran pyrit, niin pyri kunnolla; tuskin sisäänpääsysi jää kiinni siitä yhdestä ensisijaisuuspisteestä. Ei HKKK:uun ole törkeän vaikea päästä. Työtä se toki vaatii, ellet satu vetäisemään SAT:ista hyviä pisteitä, mutta ei urakka mikään järjetön ole, esim. oikis on luullakseni paljon pahempi. Muistathan päätöstä tehdessäsi myös sen, että et voi anoa siirtoa esim. Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta Helsingin kauppakorkeakouluun, kyseessä ovat eri yliopistot.
uusia haasteita ei kannata pelätä
Jos HKKK:ssa haluat opiskella niin ota kakkosvaihtoehdoksi Hanken. Voit olla kirjoilla siellä ja ottaa JOO-sopimuksella kurssit HKKK:ssa ja sit myöhemmin hakea sinne. Ellet pääse ekalla tai vaikka tokalla kerralla HKKK:hon niin ainakin on monta kevättä aikaa lukea pääsykokeisiin. Sama kaupunkihan tämä kuitenkin on, täällähän on kaikki harjoittelupaikat ja opiskeluelämäkin. Jos onni käy myötä voit tutustua suomenruotsalaiseen perijään/perijättäreen ja ruveta Turhapuroksi ;)
Ainut vittumainen osio Hankeniin hakiessa on kielikoe, mikä kieltämättä on vaikea :/