4-vuotta on harjoiteltu lapsen tekoa ja tulos on nolla. Minussa ei tutkimusten mukaan ole mitään vikaa. Vaimolla on sitten jotain häikkää ja se tuntuu emäntää stressaavan. Nyt on ehdoteltu keinohedelmöitystä yms. juttuja. Hoidot ovat kalliita, enkä ole valmis sijoittamaan hoitoon, jonka tulos voi olla edelleen nolla. Adoptio kiinnostaa hoitojakin vähemmän, sillä en asu samassa huoneistossa päivääkään kiinalaisen tai saati sitten afrikkalaisen lapsen kanssa.
Muutenkin koko lapsi hössötys alkaa harmittamaan ja jos näin etenemme, niin suhde on katkolla vuoden sisällä. Onko vastaavasta tilanteesta kokemuksia?
Muutenkin koko lapsi hössötys alkaa harmittamaan ja jos näin etenemme, niin suhde on katkolla vuoden sisällä. Onko vastaavasta tilanteesta kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
että suhteenne katkeaa ennenkuin tuut isäksi. ei tolla asenteella pitkälle pötkitä missään suhteessa saati isä-lapsi sellasessa.
Kaikki sympatiat lapsettomille mutta haloo?
Kaikki elämä pyörii vain hoitojen ja lapsen ympärillä. Jännä juttu että puoliso vähemmästäkin kyllästyy. Eipä olisi ensimmäinen.
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=asiaa;action=print;num=1141798093
Migreeni on varmaan vähäsen eri asia kuin lapsettomuudesta aiheutunut stressi...
Kaikkea hyvää vaimollesi ja toivottavasti hän tajuaa erota, jos et osaa ottaa asioita niinkuin ne ovat.
Aina kun ei kaikki mene sen helpoimman kautta ja elämä on. Ehkä tämä asia on sulle tarkoitettu koettavaksi, jotta saisit vähän kasvatettua tuota olematonta kärsivällisyyttäsi.
joka on tuota mieltä. Kärsimme lapsettomuudesta mieheni kanssa. Emme hakeutuneet hoitoihin, juuri tuosta samaisesta syystä sekä myös siitä syystä, että turhaa repiä kroppaa ja mieltä palasiksi.
Tuon adoptioasiankin ymmärrän. Et ole varmasti sen kypsymättömämpi kuin moni muukaan, se on sinun mielipiteesi ja sitä on kunnioitettava.
Totuus on, että tuossa tilanteessa parisuhde on ERITTÄIN kovilla. Niin oli meilläkin.
Vastaan tuli sitten kaikki: pettämisestä eroon saakka. (tosin palasimme yhteen)
Tuossa vaiheessa on päätettävä, mitä kumpikin tulevaisuudelta haluaa. Ehkä suhde on päätettävä, jos molemmat haluavat hyvin eri asioita ja lasten hankkimienn on yksi elämän suurimpia ja tärkeimpiä päätöksiä,niin parisuhde ei koskaan tule enään toimimaan. Ja kompromissia on vaikea tällaisessa asiassa tehdä.
On kamalaa katketoitua tai nähdä toisen katkeroituvan. Älä alistu, mutta älä myöskään alista!
Et voi syyttää ketään lapsettomuudesta, et vaimoasikaan. Hän ei ole siihen itse syypää, vai onko? Tuskin. Mielestäni teidän tulisi keskustella nyt kunnolla. Sano, että ahdistut siitä että koko ajan täytyy ajatella tai puhua lapsettomuudesta. Varmasti vaimosi ymmärtää sen.
Tehkää sopimus, ettette puhu hetkeen ollenkaan tai ota esille näitä asioita. Joskus kaikki voi johtua tosiaan vaan stressistä. Ymmärrän, ettei tuo kuitenkaan lakaise pois ongelmaa.
Mutta... asialla on toinenkin puoli. Aika kuluu ja lapsensaantimahdollisuudet heikkenevät. Mikä on sinulle oikeastaan tärkeintä? Raha, lapset, vaimosi? Minusta ihmiset ovat rahaa tärkeämpiä ja itse neuvoisin kokeilemaan edes kerran pari jotakin hoitoa. (Jos yleensä rakastat vaimoasi ja haluat hänen kanssaan lapsia.) Se voi olla joskus niin pienestä kiinni. Keinohedelmöitys on todella vielä niitä edullisimpia, kun puhutaan lapsettomuushoidoista.
Kuitenkin vaikuttaa siltä, että suhteenne ei ole ihan kunnossa? Eli enpä oikein usko, että kaikki voi olla pelkästään rahasta kiinni. Jos et rakasta vaimoasi, on ero silloin ainut ratkaisu.
Jokaisen mielipidettä tulisi kunnioittaa, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.
Rakkaus ei aina riitä, tai joskus jos rakastaa oikeasti ja tarpeeksi, niin päästää toisesta irti, mikäli se tuo toiselle onnen.
Ei hoitoihin kannata lähteä, vain toisen vuoksi. Onhan näitä tositarinoita, että esim. 7 keinohedelmöitystä/koeputkiraskautta takana ja kaikki päättyyi keskenmenoihin. On se rahallisestikin jo aika iso summa. Entä, jos ihminen on niin herkkä, että pää ei sitä kestä.
Ei parisuhteessa tarvitse olla sen kummempia ongelmia, vaikka ei hoitoihin haluaisikaan.
Mutta alistamalla toista tai alistumalla itse asioihin mitä ei halua, silloin on parisuhde pahasti pielessä.
Minulla on ilmeisesti tuttavapiirissä hyvin kieroutuneita ihmisiä, mutta tiedän, että suurin osa heistä olisi eronnut, jos he eivät olisi saaneet lasta.
Tietysti kaikkien mielipiteitä tulee kunnioittaa. Et tainnut oikein lukea viestiäni kunnolla?
Kehoitin miettimään, rakastaako kyseinen ihminen vaimoaan tarpeeksi. Jollei, on silloin varmaan syytä ottaa ja erota. Kyllähän tunteitaan on kuunneltava. Kuka hullu nyt tekisi lapsia sellaisen kanssa, josta ei välitä? Tekisitkö sinä?
Ymmärrän vaimon haluavan lapsia ja hän on täysin oikeutettu niitä yrittämään. Jos vaimossa on lisäksi lapsettomuuden syy, ovat hoidot ehkäpä ainut vaihtoehto. Vakavan keskustelun paikka, kuka haluaa ja mitä.
Jos jotakin vikaa on, silloin mennään yleensä lääkäriin. Lapsettomuus luetaan sairauden piiriin. Julkinen puolikin on olemassa. Se on jopa lähes ilmainen. Mies vaimoineen olisi päässyt jo kolme vuotta sitten hoitoihin, vuoden yrittämisen jälkeen.
Päätökset tulee kuitenkin tehdä kaikesta yhdessä ja niin, että molemmat ovat lopulta tyytyväisiä. Oli ratkaisu mikä tahansa. Kompromissejakin on silti tehtävä joka suhteessa. Ja jos niitä ei suostu ikinä tekemään, on ero väistämätön. Sitä saa mitä tilaa.
Anyway.. Tulee vähän tunne alkuperäisestä kirjoituksesta, ettei mies tiedä edes mitä oikeasti haluaa, tai sitten hän hakee täältä kannustusta tulevalle erolleen.
Hei! Kun luin juttusi tuli heti mieleen että teidän todellakin täytyisi ihan ensiksi jutella asiasta perinpohjin.
Suosittelen lämpimästi hoitoon menoo....aikoinaan itellä meinas suhde kariutuu kun ei lasta ruvennut kuulumaan.Sitten juteltiin miehen kans ihan kunnolla ja päätettiin siinä että hoitoon mennään.nyt on neljä vuotta takana,ja vaikka ei lapsia vieläkään ollaan kuitenkin rakastuneita! Kyllä must tuntuu et hoito lähentää suhdetta niin paljon,ja asiat tulee mietittyy yhdessä.
Jos valitsette hoito ratkaisun...annan neuvon.Ole naisesi tukena koko hoidon aikana,kysele asioista jne.Pärjäätte varmasti hyvin!
Hei Aloittaja!
Ymmärrän tunteesi, meitä on myös naisia, jotka eivät halua lapsia ja jotka osaavat täyttää elämänsä muilla upeilla ja antoisilla asioilla. Itselläni näitä on oma, kaunis ja kallis koti, matkustelu maailmalla ja ystävät, sekä työ. Tunnen myös monta miestä, jotka eivät kaipaa lapsia elämäänsä! Me, vapaaehtoisesti lapsettomat, emme vain pidä itsestämme samanalaista meteliä, kuin tahattomasti lapsettomat. Tsemppiä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=3000000000000009&posting=22000000015353419
..ja mites tää liittyi lapsettomuuteen?
Täällä pyörii joku ihme tyyppi joka tykkää linkeistä.Niillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.Mitäköhän iloa tämäkin tyyppi saa turhien linkkien jakamisesta....?
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/viest/tietotuska.html
Että ahdistunut ei saisi olla ollenkaan, varsinkaan jos saattaisi olla jopa aihetta... hohhoijaa.
naiselle lapsenhalu on luonnollinen tarve..ja jos sitä ei kuulu noinkin pitkän ajan kuluttua,kannattaa käydä jo lekurissa.hoidot ovat julkisella max.600 e.ja vika voi olla ihan vaiikka hormooneissa.asia on todella tärkeä vaimollesi.itse olen 7v kärsinyt lapsettomuudesta ja nyt 25.4 olisi ollut aika hed.hoitoon niin tämäpä etti itelleen uuden emännän.usko pois,jos rakastat vaimoasi,teet hänen puolestaan mitä tahansa.itsekään en edes ajattelisi adoptiota..
hyvää kevättä ja voimia.asiat voi olla hyvinkin yksinkertasia joskus.. ;)
ei kukaan nainen tollasta halua eikä lapsi isäkseen toivoisi tollasta pelleä.