heipä hei kaikille hp-faneille. halusin vain ilmaista syvän kiintymyksen ja kunnioituksen näitä kirjoja kohtaan täällä teidänkin keskuudessanne. tutustuin hp-sarjaan jo nuorena, ennen kuin niistä oli paljon kuultu ja ennen kuin muita osia 1 lukuunottamatta oli ilmestynynt. en lukenut lapsena paljon, televisio oli minulle tärkeämpi, mutta tämä muuttui harry potterin ja viisasten kiven jälkeen. se oli lukuelämyksistäni siihen mennessä väkevin ja vaikuttavin.
koen olevani onnekas koska sain kasvaa nuoruuteni hp-kirjojen mukana. kun harry oli vielä lapsi, niin oli minäkin. kun harrya ja kumppaneita alkoivat kiinnostaa vastakkaisen sukupuolen tekemiset, niin minuakin. kirjan avulla elin elämäni vaiheesta toiseen, ja koska olin ja olen edelleen suuri fani ovat kaikki sarjan osat luettu lähes puhki, uudelleen ja uudelleen.
Eikö ole uskomatonta kuinka jokin kirja pystyy tarjoamaan ja avaamaan ovet suunnattomiin seikkailuihin joita jokainen lukija pääsee yksin, kenekään muun häiritsemättä kokemaan? tässä juuri piilee kirjoitetun sanan hienous: pystymme luomaan nuo uskomattomat seikkailut niinkuin itse haluamme ne rakentaa. rowling on tehnyt suuren palveluksen monille lapsille ja aikuisille, jotka ovat lopullisesti uhanneet hukkua tähän median hallitsemaan visuaalisuuden tärkeyttä painostavaan nykymaailmaan. hänen kirjansa pystyvät tarjoamaan toisen todellisuuden virheettä, täydellisesti ja aukottomasti pelkillä sanoilla. kun luin feeniksin kiltaa, huomasin viimein kuinka syvästi olin antautunut ja hyväksynyt itseni tuon maailman syövereihin: liikutuin avoimiin kyyneliin kun sirius musta kuoli ja kyyneleeni vain lisääntyivät kun aloin oikeasti kokea harryn tuskaa sisälläni. vielä rankempaa oli kuudennen kirjan lukeminen. dumbledoren poismeno tuntui siltä kuin olisin menettänyt jonkin hyvin rakkaan osan omasta elämästäni. henkilön, joka oli minullekin hyvin tärkeä. se, että jokin kirja aiheuttaa niinkin suuren tunteen, kuin suunnattoman ja lohduttoman surun, on uskomatonta. yleisesti olen kuvitellut, että vain elokuvissa, tietyllä musiikilla ja muilla kikoilla saadaan katselija tunnemyllerryksen valtaan, mutta rowling onnistui tekemään sen ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita.
koska tiedän etten ole ainoa, joka kokee hp-kirjat yhtä arvokkaina ja syvästi kuin minä, voin vain ihmetellä kirjan maagisuutta. aivan kuin nämä rakkaat kirjat sisältäisivät oikeastikin taikaa, joka hurmaa lukijan kuin lukijan, vuosi toisensa perään. taikaa jota ilman monien elämä olisi nyt monin verroin tyhjempää. kiitos siis rowlingille!
p.s. toivon TODELLA että harryn kohtalona ei olisi kuolla viimeisessä kirjassa, silloin nimittäin eivät meikäläisen nenäliinavarastot tulisi riittämään millään kynelvirran pysäyttämiseksi.
koen olevani onnekas koska sain kasvaa nuoruuteni hp-kirjojen mukana. kun harry oli vielä lapsi, niin oli minäkin. kun harrya ja kumppaneita alkoivat kiinnostaa vastakkaisen sukupuolen tekemiset, niin minuakin. kirjan avulla elin elämäni vaiheesta toiseen, ja koska olin ja olen edelleen suuri fani ovat kaikki sarjan osat luettu lähes puhki, uudelleen ja uudelleen.
Eikö ole uskomatonta kuinka jokin kirja pystyy tarjoamaan ja avaamaan ovet suunnattomiin seikkailuihin joita jokainen lukija pääsee yksin, kenekään muun häiritsemättä kokemaan? tässä juuri piilee kirjoitetun sanan hienous: pystymme luomaan nuo uskomattomat seikkailut niinkuin itse haluamme ne rakentaa. rowling on tehnyt suuren palveluksen monille lapsille ja aikuisille, jotka ovat lopullisesti uhanneet hukkua tähän median hallitsemaan visuaalisuuden tärkeyttä painostavaan nykymaailmaan. hänen kirjansa pystyvät tarjoamaan toisen todellisuuden virheettä, täydellisesti ja aukottomasti pelkillä sanoilla. kun luin feeniksin kiltaa, huomasin viimein kuinka syvästi olin antautunut ja hyväksynyt itseni tuon maailman syövereihin: liikutuin avoimiin kyyneliin kun sirius musta kuoli ja kyyneleeni vain lisääntyivät kun aloin oikeasti kokea harryn tuskaa sisälläni. vielä rankempaa oli kuudennen kirjan lukeminen. dumbledoren poismeno tuntui siltä kuin olisin menettänyt jonkin hyvin rakkaan osan omasta elämästäni. henkilön, joka oli minullekin hyvin tärkeä. se, että jokin kirja aiheuttaa niinkin suuren tunteen, kuin suunnattoman ja lohduttoman surun, on uskomatonta. yleisesti olen kuvitellut, että vain elokuvissa, tietyllä musiikilla ja muilla kikoilla saadaan katselija tunnemyllerryksen valtaan, mutta rowling onnistui tekemään sen ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita.
koska tiedän etten ole ainoa, joka kokee hp-kirjat yhtä arvokkaina ja syvästi kuin minä, voin vain ihmetellä kirjan maagisuutta. aivan kuin nämä rakkaat kirjat sisältäisivät oikeastikin taikaa, joka hurmaa lukijan kuin lukijan, vuosi toisensa perään. taikaa jota ilman monien elämä olisi nyt monin verroin tyhjempää. kiitos siis rowlingille!
p.s. toivon TODELLA että harryn kohtalona ei olisi kuolla viimeisessä kirjassa, silloin nimittäin eivät meikäläisen nenäliinavarastot tulisi riittämään millään kynelvirran pysäyttämiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no en mä sinäänsä liikutu mutta joskus tuntuu siltä että mitä jos "tylypahka" olis olemassa. se tuntuu niin aidolta kirjoissa ja elokuvissa että tekis mieli suoraan hypätä kirjan sisään ja jättää kaikki tänne maan pinnalle.
Niin. Minäkin vain luen ja luen niitä eikä niihin koskaan kyllästy se on erittäin ihmeellistä suorastaan taikuutta. minä tulin hyvin suruliseksi Siriuksen ja Dumbledoren kuolemasta. Se tempaiseee mukaansa lukijan kun lukijan. Minä ainakin hyppään kirjan sisään ja nään kaiken omin silmin. Aivan upea taikamaailma avautuu silmien edessä eikä siitä voi kuin nauttia. Se on sitä TAIKUUTTA :)
jos joku niin rowling osaa kirjoittaa hyvin. kirjat todellakin tempaisee mukaan taikamaailmaan. :)
Tylypahka on tavallaan meillekkin kun koti. Me voidaan vilkaista kirjaa ja lukasta jostain kohti pari lukua ja eläytyä siihen mitä luemme, kuvitella ympäristön sun muuta eli ollaan tavallaan kun "Tylypahkassa".
Kirja on niin hyvää kerrontaa, että sitä oikeesti tuntuu, kuin liikkus tunnilta toiselle niitten kanssa ja keväällä huomais, että oho! Lukuvuosi loppuu pian.