Mielipiteitänne??

Pyydä vanhempiasi istuman ja selitä tilanne rauhallisesti ja sano vanhemmillessi että toivot että he kunnioittavat päätöstäsi.
Veljellesi voi olla vaikea kertoa,jos lapsen isä on hänen verivihollisensa.Isoveljet kun muutenkin tuppaavat pikkusiskojaan suojelemaan =)
Mutta muista olla rauhallinen,äläkä missään nimessä ala huutamaan.

..pian. Aina vaan vaikeammaksi se käy. Et kerro minkä ikäinen olet mutta olettaisin että shokkihan se tulee vanhemmillesi olemaan. Eipä silti vanhemmat monesti menevät shokkiin vaikka aikuiset lapset raskautuvat. Tuo on tietysti huono homma jos veljesi ei tule toimeen lapsesi isän kanssa mutta sehän ei ole sinun ongelmasi niinkään. Keskity sinä nyt vaan siihen vanhemmillesi kertomiseen ja omaan elämääsi sekä vauvaan. Ymmärrän kyllä pelkosi ja jos olet vielä kovinkin nuori niin kokemuksesta tiedän että tilanteet tuppaavat tuolloin mutkistumaan kun et voi oikein sanoutua irtikään ihmisistä joista vielä olet riippuvainen. Eli mitä useampi kokki sitä suurempi soppa. kaikki kun vatmasti kokevat olevansa oikeutettuja antamaan sinulle ohjeita ja määräämään elämästäsi. Ja jossain määrin kyllä kannattaa tietenkin vanhempiaankin kuunnella.

Tilanteesta tekee ehkä hitusen mutkikkaamman se, että lapsen isä ei ole mikään unelmavävy. Vaikea arvioida, miten vanhempasi silloin suhtautuvat.

Oma isäni on aina pitänyt miehestäni, mutta silti isälliset vaistot hänellä heräsivät, kun sai kuulla että olen raskaana. Isäni oli äitille puhunu, että se on sitten parempi ettei lapsen isä lähe lätkimään, kun vauva syntyy. Ois varmaan aikamoista satikutia antanu vävypojalle moisessa tilanteessa...Onneksi ollaan yhdessä pysytty. :)

Riippuu paljolti vanhempiesi luonteesta miten he suhtautuvat. Kehotan kyllä kertomaan mahdollisimman pian. Ei se ota, jos ei annakkaan. Pahempi se on, jos salailet asiaa ja vanhempasi huomaavat vasta mahan kasvusta missä mennään. Jos pelottaa, niin kirjoita heille vaikka kirje ja anna heidän sulatella asiaa ennen kuin menet heidän kasvojensa eteen. Ihan miten itestä tuntuu parhaalta.

Onnea paljon perheenlisäyksen johdosta ja hyvää jatkoa!

Mä ite oon saman ikäinen ,ku sä ja kaksi keskenmenoa takana. Mä ite kerroin iha paukauttamalla vaan,
koska mulle oli tärkeempä oma lapsi, kun se mitä mun mutsi ja faija ajatteli.
Mutta ne oli onnellisia mun puolesta, vaikkakin niitä mietitytti mun äijäni, joka on mua 12v vanhempi ja lisäksi aika rasavilli, mutta meidän takkutukka se rauhoittu, ikävä vaan et meidän pienet on enkeleitä. Mutta uus yritys lähtee käyntiin.

Mä sanoisin et jos vaan millää pidät lapsen, ajattele sitä ja itsees älä perhettäs,
sillä ne ei arvosta sua tarpeeksi jos ne kääntää selän ja silloin sun täytyy ponnistaa yksin.