Heips. Jos ja kun lihavilla ei ole yhtään itsekuria, niin missä vaiheessa se itsekuri sitten syntyy, kun alkaakin niitä kiloja tippuja ihan kymmenittäin?
Eikö se vaadi todellista itsekuria aloittaa laihduttaminen "lihavan ja laiskan sohvaperunan" (=tämän palstan yleistys mukaan luettuna vielä tyhmyys) elämäntyylillä?
Ajatelkaa kun vuosikaudet ruokaa on ahdettu sisuksiin ja rasvaa on kehossa vaikka kuinka, sitten yhtäkkiä lihavasta paljastuukin varsinainen sisupussi-laihduttaja!
Onnistumistarinoita on ihana lukea! Suosittelen käymään vaikka painonvartijoiden onnistujat-sivuilla! Näillä lihavilla on itsekuria, vai sanooko joku vastaan?
Eikö se vaadi todellista itsekuria aloittaa laihduttaminen "lihavan ja laiskan sohvaperunan" (=tämän palstan yleistys mukaan luettuna vielä tyhmyys) elämäntyylillä?
Ajatelkaa kun vuosikaudet ruokaa on ahdettu sisuksiin ja rasvaa on kehossa vaikka kuinka, sitten yhtäkkiä lihavasta paljastuukin varsinainen sisupussi-laihduttaja!
Onnistumistarinoita on ihana lukea! Suosittelen käymään vaikka painonvartijoiden onnistujat-sivuilla! Näillä lihavilla on itsekuria, vai sanooko joku vastaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
sanoa, että harvalla normaalipainoisella on aavistustakaan siitä itsekurin määrästä mitä tarvitaan, kun elämäntapaa muuttaa ja lihava alkaa laihduttaa! Ei se ole lasten leikkiä ja ei se synny meissä lihavissa teidän narinoistanne "itsekurin puutos, plaa, plaa..."
Miettikääpä itse muuttaa asennettanne johonkin. Ehkä onnistuu päivän tai pari, mutta ei vuosikausia. Ja väärin!
lihava tarvitsee mitä tarvitsee tupakanpolton lopettaja tai alkoholisti. Kyse on riippuvuudesta. Ei se ole helppoa. Jokainen tupakoija sen tietää, tai huumekoukussa oleva... Ainakin suurimmalle osalle riippuvuudesta irtipääseminen vaatii työtä ja tuskaa..
on kamala! olen lopettanut sokerin käytön sekä tupakoinnin aikoinaan. Ei ollut sokerista luopuminen juurikaan tupakasta eroon pääsemistä helpompaa.
seli seli.
Mene vaikka lenkille jos niveletkestää.
Olet varmaan lihava, kun teet kirjoitusvirheitä.
Lause alkaa isolla kirjaimella ja "niveletkestää" ei ole yhdyssana. Se kirjoitetaan erikseen: "nivelet kestää".
Kannattaa muuten olla tarkkana hoikkien ihmisten, täällä helposti leimautuu lihavaksi -> tyhmäksi.
Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että normaalipainoiset tai "hoikat" ihmiset ovat ehkä käyttäneet sitä itsekuria KOKO elämänsä ajan jo ja näin välttyneet lihomiselta alun alkaenkaan!!
Että ei se laihduttaminen välttämättä niin paljon itsekuria tarvitse, vaan se kunnollisten ja terveellisten elämäntapojen hallinta ja noudattaminen alusta alkaen tai vuosia eteenpäin!
Tomppelit!
Ottaa päähän, kun ylipainoiset syyttävät omia läskejään geeneistä ja lääkkeistä ja painavista luista ja ties mistä ja samaan hengenvetoon huokailevat että "voi kyllä sun kelpaa, kun oot noin hoikka...."
No joo, kelpaahan mun, mutta MINÄ joudun joka päivä vastustamaan osaa mieliteoistani ja toisinaan joudun pelkällä tahdon voimalla raahaamaan itseni ulkoilemaan. Minä joudun vastentahtoisesti valitsemaan kahvilassa pelkän kahvin munkkikahvien sijasta.
Minun jokapäiväinen elämäni on täynnä valintoja, ja jotkut niistä ei tosiaankaan ole aina niin helppoja tai hauskoja. Olisihan se mukavaa antaa kaikille mieliteoilleen valta ja syödä ja juoda ihan mitä eteen sattuu.
Mutta minä en halua. Minä haluan tehdä terveellisiä valintoja ja ylläpitää hyvän fyyisen kuntoni ja miksei myöskin mukavan näköisen vartaloni.
Mutta ei se ilmaiseksi tule minullekaan, itsekuria tarvitaan joka päivä.
Ja siitä PALKKIOKSI minun tosiaan kelpaa olla hoikka!
Kirjoitusvirheeni.
Oliko se muuten ymmärrettävää tekstiä?
Pitäisikö laittaa vaikka tavuviivat?
Viestisi kuulosti hieman katkeralta ja kateelliselta. Juopa kerran ne munkkikahvit ja relaa. Ei se sinun painoasi ja kaunista ulkokuorta miksikään muuta. Ajattele, kuinka meillä lihavilla on helppoa, sen kun tunkee munkkia ja muuta hyvää aamusta iltaan suuhunsa. Voi elämän autuutta, sanon minä!
Kunnioitettavaa luonteenlujuutta olet ossoittanut koko elämäsi ajan ! Miksi minä en tajunnut pikkuvauvana että olisin alkanut pitkäjänteisesti hallitsemaan painoani : ( Miksi olin niin nautinnonhaluinen etten kieltäytynyt tarjotusta ruoasta ? Nyt en siihen löydä enää vastausta koskaan sillä en pysty muistamaan eikä alitajuntanikaan minulle avaudu .
Kiitos. Tiedän itsekin, että liikunta on hyväksi. Ja menen punttikselle ja kyllä nivelet kestää!
"No joo, kelpaahan mun, mutta MINÄ joudun joka päivä vastustamaan osaa mieliteoistani ja toisinaan joudun pelkällä tahdon voimalla raahaamaan itseni ulkoilemaan. Minä joudun vastentahtoisesti valitsemaan kahvilassa pelkän kahvin munkkikahvien sijasta."
Ja kaiken tämän tuloksena SINÄ olet paskamaisin työtoveri jota maa päällään kantaa? Olet vissiin hyvä delegoimaan, eikös vaan?
Ystäväsi valitset varmaan huolella - eihän kukaan heistä ole SINUA hoikempi tai kauniimpi. Joku paremmin toimeen tuleva saattaa tulla kysymykseen, jos hänen itsetuntontosi on omaasi heikompi?
Rehellisesti: onko lähiympäristössäsi ihmistä, jota rakastaisit/arvostaisit enemmän kuin SINUA itseäsi?
Lääpäti lääpäti lää!
kommentteja lihavien suusta, eikö?
Jos minä nautin siitä, että olen itsekurilla ja kovalla työllä saavuttanut ja ylläpitänyt jotain, mitä arvostan; hyvän fyysisen kunnon, terveelliset elämäntavat ja kyllä, siinä ohessa itseäni miellyttävän ulkomuodon, niin johan olen kateellinen, paskamainen työkaveri ja itserakas jne.jne.
Voi, kun kyllä minä nautin niistä herkuista myös, olen vaan päättänyt, että pidän itsestäni huolta ja haluan myös viihtyä omassa vartalossani. SIKSI minä en voi/haluakaan antaa KAIKILLE mieliteoilleni periksi.
Kyllä, joudun joskus ponnistelemaan ja tekemään valintoja, jotka sillä hetkellä eivät tunnu niin mukavilta. Esim. kahvin kanssa syömäänkin vaikkapa leivän, kun seuralaiseni valitsee viinerin.
Pitkällä aikavälillä olen kuitenkin tyytyväinen tekemiiini valintoihin, niiden avulla saavutan jotain, mikä tekee minut onnelliseksi. Ja eikös se ole kaikkien valintojen vaikeus: miten tehdä päätös, joka auttaa saavuttamaan sen, mitä elämässään haluaa?
JA, minun elämäni onnellisuus/onnettomuus EI ole kiinni PELKÄSTÄÄN siitä, mitä syön tai miltä näytän. Ettei tarvitse tuohon enää takertua!
lihava, vain hiukkasen ylipainoinen. Minut on vain kasvatettu puolustamaan - olen ollut koko ikäni heikompien (jotka pyrkivät hallitsemaan elämäänsä aggressiivisuudella ja muita polkemalla) ja heikompien (jotka "halvaantuvat" eivätkä kykene puolustamaan itseään) välissä kompromissien luojana ja kieltämättä heikompien painostus on aina ärsyttänyt.
"No joo, kelpaahan mun, mutta MINÄ joudun joka päivä vastustamaan osaa mieliteoistani ja toisinaan joudun pelkällä tahdon voimalla raahaamaan itseni ulkoilemaan. Minä joudun vastentahtoisesti valitsemaan kahvilassa pelkän kahvin munkkikahvien sijasta."
"JA, minun elämäni onnellisuus/onnettomuus EI ole kiinni PELKÄSTÄÄN siitä, mitä syön tai miltä näytän. Ettei tarvitse tuohon enää takertua! "
Eihän tässä tarvitse toistaa kun Sinua itseäsi :)
Kaikkea hyvää!
Laita vaan, jos se sua helpottaa.
(Ei ole ainoat kirjoitusvirheet tällä palstalla, joten voit ottaa herneet nenästä.)
kuulla ääniä...
Et oikeen tainnut ymmärtää lukeemaasi.
Onhan se tietysti hankalaa, koska siihen vaaditaan jonkunlaista kykyä hahmottaa kokonaisuuksia.
Mutta harjoittelu tekee mestarin, niin myös kuntoilussa.:)
Oikein mukavaa kevättä sinullekin, toivottavasti olet tyytyväinen niihin valintoihin joita SINÄ joka päivä teet. Ja varsinkin niiden seurauksiin...
kannattaa ottaa uudenlainen asenne itsekurisi kanssa. Vastentahtoinen kieltäytyminen ei vie pitkälle pitemmän päälle - mielialasi on jo nyt hyvin tekstistäsi luettavissa. Ja mielialalla on vissi vaikutus elämänlaadun lisäksi myös terveyteen.
Nykyisen asenteesi sijaan jos iloisesti teet valintoja oman itsesi parhaaksi, ei moinen ärtymys pääse valloilleen. Näin toimien pienen ajan kuluttua munkkia kahvin kanssa ei edes tee mieli ja lenkitkin tuottavat mielihyvähormoneja.
mitä sinä sitten oletkaan loppujen lopuksi mieltä.
Vaan väärässäpä olet ainakin minun suhteeni. Mutta mitäs minä pienistä, kun ei pienetkään minusta.