Häpeän olla yksinäinen susi. Olen jo 23-vuotias, eikä minulla ole koskaan ollut samaa sukupuolta olevaa ystävää. Toiset naiset eivät vain pidä minusta.
Häpeän yksinäisyyttäni
tyttö roista
71094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitävätkö miehet sinusta ?
Kannattaako sitä hävetä,varmaan löydät vielä
naispuolisiakin ystäviä. Ainakin toivon niin.
varmaan "jotkut"? Kyllä minäkin tiedän naisia, jotka eivät pidä minusta, mutta silti pyrin tutustumaan samaa sukupuolta oleviin kavereina. Pettymyksiltä ei voi välttyä tässä maailmassa, joten jos antaa yhden/muutamien pettymysten määrittää oman tulevaisuutensa, niin se on vähän voi voi... Tarkoitan, että jokaiselle on tullut varmaan pettymyksiä, mutta kukaan ei vain ajattele niistä tuollalailla kuin sinä! Muuta asennettasi, hyvä ihana nuori nainen. Sinulla on tulevaisuus edessäsi ja "kaikki ovet avoinna". Saat kaverin ihan kenestä haluat. Se on sinun valintasi, keihin aiot tutustua. Ja jos joku nainen joukossa sattuu tosiaan olemaan outo, niin älä välitä. Se on hänen häpeänsä se. Koskaan ei voi tietää, kuka on minkäkinlainen, ellei tutustu! Yrittää kannattaa aina, siinä ei mitään menetä!!! =) Muista se.
Ja jos tosiaan uskot, ettet saa ketään naista kaveriksesi, niin yritä silti. Minä en ensinnäkään edes usko tuohon (se on ainoastaan sinun oma ennakkoluulosi!), mutta jos tosiaan näin olisi, niin silloin voisit vasta kiittää itseäsi, kun olisit ensin yrittänyt. Yritä! Aloita ihan pienestä... missä sen nyt tekisitkään. Vaikka työpaikallasi? Kysy jotain ihan olematonta ja päädy lopulta kysymykseen "onko aikaa lähteä kahville joku päivä?". Tuo on hyvin hyvin pieni vaiva ja onnistuu keltä tahansa. Kuulostaa siis mitättömältä, mutta siitä se lähtee sitten käyntiin... Pakkohan sen (tutustumisen) on jostakin alkaa. Ihmiset eivät voi tietää, kuinka mukava ja tutustumaan halukas sinä olet, ellet itse näytä sitä heille! Sama se, mitä sanot, kunhan sanot jotakin. Yleensä ihmiset reagoivat (edes jollakin tavoin) toisen sanomaan ja siitä se keskustelu rupeaa alkamaan.
rohkaisusta.
Olen kyllä yrittänyt tutustua ihmisiin mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta suhteista ei ole tullut "elinikäisiä". Naisten kanssa on se huono puoli, että naiset puhuvat toisistaan paljon pahaa selän takana. Lisäksi seurustelevat naiset ovat kuin hyeenoja miestensä suhteen, heidän poikaystävilleen ei voi edes puhua mitään ilman vainoharhaisia tulkintoja. Ja jos näitten naisten tuttavapiiriin kuuluu sinkkumies niin he kuvittelevat heti minun yrittävän iskevän heitäkin. Niin, ja kyse on kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä.
Olen jo pitkään tyytynyt kommunikoimaan ihmisten kanssa hengailuasteella. Se on jotenkin helpompaa, ei tule turhia paineita toisten miellyttämisestä ja ei tarvi pelätä kenenkään varpaille astumista.
Toisaalta taas häpeän sitä, että mun pitää aina ihan kuin "sattumalta" olla paikalla jossain, koska kukaan ei koskaan kutsu mua paikalle. Siinä on lievää änkeämisen makua. Joskus joku "kaveripoika" kutsuu minut jonnekin jos vain uskaltaa oman pirttihirmunsa henkisen hyökkäyksen pelossa.
Miesten kanssa kommunikointi on helpompaa. Olen kasvanut veljien kanssa ja liikkunut ja touhunnut heidän kaveriensa kanssa lapsuuteni ja osittain nuoruuteni. Nykyään vain monella vanhalla "kaveripojalla" on tyttöystävät, jotka näkevät minut uhkana ja ärsykkeenä.
Voi kuinka kaipaankaan vanhoja hyviä aikoja! :o
No arvaa häpeänkö minä sitä, että olen saman ikäinen mutta minulla taas ei ole koskaan ollut minkäänlaista kontaktia (seurustelumielessä, ei myöskään kaverimielessä) VASTAKKAISEN sukupuolen kanssa. Se hävettää.
mutta...
Ihmiset pitävät yksinäisiä jotenkin outoina ja vajavaisina ja hulluina jne. Jos sinulla on kuitenkin kavereita, niin sinua ei pidetä hulluna.
Jos oisit täysin yksin (ilman tyttöpuolisia kavereita) niin mieti miten paljon sulla sitten hävettäis?!
tyttöpuolisia kavereita eikä myöskään ole koskaan ollut miestä. Yksi miespuolinen kaveri sentään.