Grandmaster of the sickness IV

mäkämäkämäkä kirjoitti:

Härri, härri oli nimesi? - Entä minun nimeni? Olisko se minun nimeni? Miksei nimesi tummu, oletko härri, tummuus? Mistä piglentimisi johtuu, harrastatko valkopälviä? Ai oliko se joogaa, voi harmaita aivosolujani sentään, nainkohan niitä, entä huomenna? Miksei veljesi jo tule, miksei hän tule syömään kanssamme häntä, häntää ja häntä... Tadaa, sanoi taikuri popapri Verimakusuussa Suli, kun asteli vasemmanpuoleista kellarin oviaukkoa käsi kämmenellä, ja toinen käsi vasemmassa taskussa myös, miksei kreivitär jo palaa? En tiedä, mutta veikkaan, että ottelu jatkuu vielä ylihuomenna, vastasi ylikersantti lutkunen mutkanen, korvajuustoa peliin, ja hän sanoi, tut-tujttuu-tuu. Eikö hän varmasti, pakkasiko hän kaikki, pakastitko vaimosi, mikset? Miksei yleensä neljää kettua rivissä, kun viideskin on jo taskussani, hermaisevassa, suuttimen päässä kaasukammion ovi vartijaa, ja "koskas pojat on näitä napsinut salaa kinuskikastikkeen kanssa". Eikös äitinne ole kieltänyt teitä leikkimästä nallekarhusedän kanssa, hänhän on aito ja tanssii molempien kanssa, vaikka toiset sanookin salaa hänen olevan balettia, eikä vain tangopredator, saalistaja. Ei hän ole väsymys, hän näyttää vain miltä hänen todellisuus todellakin tuntuu, jos häneltä kysyttäisiin, hän vastaisi todennäköisemmin vastaukseksi, täällä vedetkin kukkivat, kun kerta Zeuskin paikan päälläkin on, vetten päällähän sekin ripaskaa polkkasi, vaikkei polkkatukka mittoja täyttänyt. Oli kuitenkin prinsessa takanamme, vaikken häntä kutsunut sudelle kylään, susi söi isämme, "ei kai" vastasi vanha saksalainen kuulantyöntäjä olkapäävinossa, näyttäen kuitenkin osaavansa salakammioita avaavan, vaikken häntä uskoisikaan, hän on syyllinen, on hän, ei hän vain terävöittänyt kynsiään vain tämän takia. Astelkaa vai? Miksei herruus koskaan kävele pornokaupan vibraattori kädessä ja toinen maskeeraja poistu pornosta väkisinkin, vaikkei kiihotus särkenyt yhtään lujempaa kuin neljä kivestä sidottuna kahteen huoraan, ja näin ollen, teillä on kuumetta lämpomittarimme mukaan se 63 astetta, teidän täytyy vielä levätä, muuten vaimoni palaa, ja luulee teitä osalliseksi tähän kieroon suunnitelmaan, laittomaan peuraan. Tätä menoa, olemme kaikki liemessä, kunhan vain timjamia löytyy tarpeeksi, vain liemen varassa on juustoydinkermakastikkeessa. Polttakaa! Huusivat herramme, taivas sentään, kastuivatko, vai polttivatko he, ei häntä tiedä, ennen kuin todellakin toinen on kiihotukseensa nähden tarpeeksi märkä katsoakseen totuutta silmään, vain silmäänsä, määnsä, märkään, väänsä, säänsä pekka poutakin saneli, vaikke koskaan rakkausrunoja ollutkaan lukenut. Kuka kukkuu, kukkuuhan se, vastasi armas iso-kukko, vanha vanhus, anhus-anus, suuri kukko asteli takaisin kukkolaan, vaikke sieltä koskaan ollut ollutkaan, olut oluessa, multa mullassa - kasvaahan nekin, joksei koskaan myöntäisi sitä. Masokiini nukkaa poimutti, ei kai taas ollut tapaninpäivä, terävää huomiota. Miksi täällä ei taaskaan ollut kolmea osallistujaa, vaikka niin pyysin ja pyörin maassa vinkuen, että se kolmaskin hyppelehtijä sirkka saapuisi estraadille lavalle, sanomaaan edes, miksei vinkunut? Kuka helvetti sanoi meidän muka palkanneet hänet töihin, hän oli vapaaehtoinen, emme me väkisin häntä panneet panemaan pantuja pandoja panemaan toisiaan yliväkisin sateen ääressä, kuutamo kädessä, ja aurinko ruskeasti ruskettumaan pani heitä. Juokaa tätä, ettekä enää koskaan halua lomalle ostamaan aspiriinia sieltä italialaisen mummon kaupasta, hänhän nimittäin palvoo teitä, vaikkette sitten koskaan tajunneet, on hän silti teidän isänne, on se vain niin vaikeaa myöntää totuus. Tämä on viimeinen elonkorjuumme, koiramme, viisasmahti, sonnihomomme, kolmetoista, ja neljää hän yritti tarjota, vaikka blackjackhan sieltä tuli, eikä mikään värisuora. Suorastahan suoraan sanoen pursuu suoraa vettä, juoksevaa lammasta, juoksevaa haurasta kangasta, paimenlammas, oi maalaiselämää, oi-oi-oinks, jammaili porsas, maasta hänkin oli tullut. Täältä pesee, peseydytkö vielä? Vielä tänä päivänä meidän molempien suussa pyöri vaahtosammutimen mutterien molemmat suunnat, toinen kuitenkin on varmasti hampaiden välissä vielä, en muuten uskoisi sinulla olevan niitä vielä tallessa, tallenne on kuitenkin elintärkeä tai sukumme sukukalleus suurimojo menehtyy ja kaikki homekurkkuklubimme asiakkaat katoavat kuin yhteen pieneen nakkirasiaan. Tänään on se päivä, tänään kuomasemme, tänään pääsemme uimaan, kyllä uimme niin, että nännimme pilkottavat vielä edellisenäkin kesänä täällä huuman tuomassa merenneitokilpailussa. Tätä heh, on heh, ei voi olla, mistä muualta olisit saanut, en usko, tämä on pilaa, liikaa pilkkuja yhdelle lauseelle, on se vain niin väärin, en usko tätä, onko tämä vielä pilkku, pilkku, pilkunnussijoita kaikkihan me olemme, tästä tämä sitten tuli, ja sieltä tämä tästä tähän tähän. Tuuriahan tuo, ei onni kulje perässäsi, ellet tao järkeäsi tuohon, temppusi viimeinen, ei hevillä huumoria usko, tähän on vaikea samaistua, jollet polvistu tässä sydänystävällisellä ja ketunleipiä tarjoavassa lesbojen kirkossa, täältä pääsee taivaisiin vain ne, jotka uskovat, että reiästä näkee läpi, vaikke kopin ritilät olisivatkaan upporasvassa hesen vessassa. "Jatsiuh!", on kyllä minulla turvonnut umpisuolinenä, en muuten aivastelisi kuin veljeni silmänräpsäyttäminen, näin muuten eilen unta, älä, niin minäkin, tänän se käsitteli, että todellakin olisin täällä, enkä siellä, missähän mahtaa olla lähin vessa, ai se oli tuolla, anteeksi häirinnästäni, tämä toistuu kyllä, raastan ja kuorin sinusta mehua huomiselle paahtoleivälleni, rouskutan kaikki mehut niin, että silmäsikin kostuvat täyteläisestä runsaudesta, raastan niin että anaalistasi tulee vihreää mönjää, vaikket tätä on se kuitenkin nyt varmana tuo toinen, emme me muuten tätä olisi uskoneet, nyt on vain niin, että peli päättyi. Ei kai telkkarimme vain mennyt rikki irstaudestani, luulin, että sähkökaapeli todellakin on kaapeli, ei kappeli paavi vessanpöntössä kuristamassa kulkurin kravaatilla itseään, hänhän vesi pöntön, emme me muuten tätä uutta talonhoitajaa ostaneet, hänhän on viisampi kuin elämämme elämä, ja täältä tullaan. Pasteija, on nam, mikä elämys, jos ei tätä olisi koskaan ollutkaan, onko kukaan saarnannut, huoh, on se pentu, ei pentu muuten näin pentu olisi, pentuna pennun päälle, pentuumme samaistumem, pennussa elämme, amen, sanoi isimme pedofilian vastaisessa lastentarhanäyttelyssä, esittelyssä kuitenkin mainittiin vain toinen puolisko, toinen kirjan sivuista löytyy tulitikkurasiasta, puoliksi käärittynä, puoliksi alastomana ja punaisena. Teille, olkaa hyvä, saanhan nimikirjoituksenne tai siis allekirjoituksenne tähän seinään, kiitoksia, palaillaan asiaan ensi leikkauksessa, jos toista vielä tulisikaan. Oi, täällähän tätä mustaa mustikkamummoa olikin, olen etsinyt tätä reseptiä koko tavarani edestä, en enää koskaan unohda kuinka hyvää voikaan olla, hyvyydestä ja zebra, shushmambaa-heimo afrikassa, tänään rumpuaan mahtavaa rummuttaa. Pumpilia pum, pumpulia-pum, kuuluu mahtavat askeleet...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä