...haluaisin kuulla teiltä mielipiteitänne siitä miten heräsitte seksuaalisuuteenne. Itse huomasin bi-seksuaalisuuteni noin puoli vuotta sitten, kun ihastuin harrastukseni parissa yhteen naiseen...hän ei tiedä ihastuksestani enkä tiedä mitä tehdä, koska en tiedä onko hän bi/lesbo...turhauttavaa...auttakaa.
23-27 vee bi-naiset pk-seudulta
Justme
191004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
oman kokemukseni,mutta ikäraja ylittyi(30vee) :p
No tottakai voit kertoa kokemuksesi...Kuulisin sen mielelläni! Tuo yläikäraja nyt oli ehkä vähän hölmösti laitettu...mun moka.
näpäytin hieman,kun en ymmärtänyt tuota ikä vaatimusta:) Itse huomasin viime vuoden puolella vasta,että nainenkin voi herättää minussa tunteita,ihastusta,intihimoa...Siis kun kohdalle sattui tämä nainen joka herätti mut unesta.Ensin meni tähän tuttuun tyyliin,eli katselin häntä,hänkin katseli minua...Mietin katseliko kuitenkaan sillä silmällä ja sitten taas olin täysin varma,plääh...Sitä sitten jatkui ja jatkui,kunnes löytyi juttu josta oli luonnollista alkaa yhdessä juttelemaan.Kaikki lähtikin sitten rullaamaan kun viihdyimme yhdessä,oltiin enemmän ja enemmän tekemisissä.Mun ei ole tarvinnut jännittää hänen seurassaan enään,kun hänkin on osoittanut pitävänsä minusta.Sanallakaan ei ole otettu asiaa puheeksi,vaan katseilla,kiusoittelulla,halaamisella kun nähdään yms.se ilmenee.Ensi suudelmaan asti ei olla vielä päästy,mutta lähellä sekin on ollut...
vielä sanoa(mutta uppouduin ajattelemaan häntä...),että jos hän olisi heti tullut luokseni ja kysynyt oonko lesbo/bi?Olisin oikeesti lähtenyt karkuun...Eli on syytäkin miettiä kysyäkkö suoraan,jos toinen katseleekin ekaa kertaa naista,eikä itsekkään asiaa ole käsitellyt!Toinen juttu on se että jostain syystä tämä nainen,aivan kuin tietäisi että mun kanssa on edettävä hitaasti,ikäänkuin tunnustellen...Eli suosittelen jollain konstilla hakeutumista seuraan,ja sit sen kyllä huomaa mikä se on naisiaan kun tutustuu.
...mieletön tarina, kiva kuulla! Mullakin on ehkä toivoa. Mä tunnen itseni vaan lähinnä typeräksi...miten voisin lähestyä sitä tyttöä niin, että se voisi vaikuttaa kaverilliselta? Se olis nimittäin äärimmäisen noloa, jos alkaisin tuijotella sitä ja se tuntisi olonsa epämukavaksi. ..Olen muutenkin niin itsekriittinen, etten helposti ota sellaisia riskejä, jossa voi jäädä näppejään nuolemaan ja häpeilemään...en halua kuitenkaan vaihtaa saliakaan ja torjutuksi tuleminen olis kaikkein hirveintä ja nöyryyttävintä...
Itse olen herännyt bi-seksuaalisuuteeni 15-, 18- ja/tai 20-vuotiaana..katsontakannasta riippuen:) (nyt olen 25). Viimeisiin vuosiin en kylläkään ole miehistä ollut lainkaan kiinnostunut, joten saa nähdä. Viattomia ihastuksia on ollut paljon, mutta ensimmäistä kertaa olen todella, TODELLA sekaisin naisesta jonka tapasin ..puolisen vuotta sitten harrastuksen parissa *wirn*. Suosittelen sinua rohkeasti lähestymään, mutta toisia onkin helppo neuvoa:) Kyllä sen tuntee jos teidän välillänne on jotain, näkee katseista.. Muista ettei hänen tarvitse pitää naisista, kunhan pitäisi sinusta:) Harrastuksesta puhuminen, kahville pyytäminen, tai oman kiinnostuksen suora paljastaminen.. Mikä nyt soveliaimmalta tuntuu. Itse olen täysin saamaton ihastukseni suhteen, vaikka olen melko varma hänen suuntautumisestaan. (Sitäpaitsi olen luultavasti deletoinut kaikki mahdollisuuteni käyttäytymällä kuin ääliö aina kun hän on lähellä.)Ei tästä nyt varmaan kauheasti apua ollut. Mutta tsemiä vaan..
...kuulla tarinoitanne! Antaa mullekin toivoa. Tulin just salilta... Tänään ajattalin, et olkoon mulle merkkinä, et jos en nyt tänäänkään näe sitä ollenkaan (/en ole nimittäin kahteen viikkoon nähnyt tyttöä) tarkoittaa se sitä, että mun on unohdettava tunteeni. Saunassa istuin ja mietin miten saan sen pois päästäni, koska sitä ei taaskaan näkynyt missään. Juuri, kun olin lähdössä pois, näin vilauksen siitä...hih. Se ei huomannut mua, mutta ajattelin typerästi/taikauskoisesti/jotain muuta yhtä älytöntä, et okei, mun ei ole tarkoitus unohtaa sitä...Olenkohan mä vähän tyhmä ja naiivi, oon kuitenkin jo 25-vee...
...että tuntuu siltä, että itsensä typeräksi tunteminen kuuluu tähän asiaan. Minkälainen muuten itse olet? Voisiko sinusta päällepäin ajatella, että olet bi? Jotkut naiset ovat maskuliinisempia ja niistä on helpompi huomata, kuten tämä ihastukseni tyttö (ei kuitenkaan mikään "rekkalesbo" -tyylinen). Itse olen sievä ja naisellinen, mutta urheilullinen tyttö, josta päälle päin ei varmasti huomaa...Toisaalta lähimmät ystäväni sanoivat minulle heille asiasta kertoessani, että musta voi hyvin kuvitellakin. Sitten mietin sellaista, että kun olen naisellinen, niin tykkääköhän se tyttö minusta, kun en ole niin maskuliininen...?
usko et musta ainakaan näkis et olen bi...paitsi nyt ehkä ulkopuoliset näkee meidän keskinäisen kemian...No olemme molemmat naisellisia,nättejä,eikä meissä kummassakaan ole mitään maskuliinista.Ihan alussa varmasti näytimmekin vain hyviltä ystäviltä,mutta sitten hän laittoi hiussuortuvan korvani taakse...ja sen hän tekee toistuvasti,kukaan muu ei ikinä ole tehnyt niin.Mä pidän hänestä niin kovasti,että mulle on saman tekevää jos leimaudun lesboksi...Muuten typeräksi itsensä tunteminen kuuluu asiaan!
...joo, ehkä se helpottuu. Musta pitää saada osoittaa välittämistä miettimättä muiden reaktioita...itselläni ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella, etteipä paljon muakaan muut hetkauttaisi...
En usko, että kukaan voisi ajatella minusta, että olisin bi tai lesbo. Ainakaan en vastaa stereotyyppiä, koska olen nätti ja sporttinen naisellinen nainen:) Vaikka eihän näitä asioita päällepäin näe.
Olen aina seurustellut miesten kanssa ja ihastunut vain heihin, mutta vasta hiljattain huomasin ihastuneeni erääseen naiseen. Olen kuitenkin jo 26v., joten tämä on kieltämättä tuntunut vähän yllättävältä. Toisaalta minulla on itsetunto kohdallaan, eikä minua hävettäisi yhtään seurustella vakavasti naisenkaan kanssa -varsinkaan tämän yhden:).
Ihastukseni on mitä ilmeisimmin yksipuoleista:( Toisaalta se että meitä, jotka nyt poikkeuksellisesti ovat ihastuneet naiseen, onkin aika paljon antaa hieman toivoa..
...mäkin ajattelin, et onpas jännä juttu, koska olen jo 25-vee eikä aiemmin ole tältä tuntunut. Varsin ihanaa olis, jos näiden keskustelusivuilla olevien joidenkin tyttöjen kesken olisimmekin tavanneet jossain ja kumpikin pitäneet toisistamme, mutta emme tienneet siitä...aika epätodennäköistä tosin..mutta se olisi kivaa. Muakaan ei yhtään haittaa tunteeni, olen vain aika turhautunut, kun en saa sitä mitä niin kovasti haluan....
Heip taas! Kyllä mun ulkonäkö ja olemus taitaa aika selvästi vaikuttaa vinoviettiseltä:) Sopiva poikatyttö-sekoitelma. Tai miehillä kyllä tuntuu olevan hetero-oletus suhteeni,mutta naiset on aina nähneet lävitseni. Ihastukseni taas vaikuttaa hyvin feminiiniseltä kiharoineen ja kurveineen, mutta olemus ja suhtautuminen naisiin jollain määrittelemättömällä tavalla paljastaa hänet. Vaikea sanoa mistä sinun ihastuksesi tykkää, mutta naisellinen, sievä ja urheilullinen kuulostaa jo aikalailla monen tytön unelmalta:) Ja itse ainakin olen ollut ihastunut sekä hyvin naisellisiin että poikamaisiin tyttöihin, ruumiillista viehättävyyttä on niin monenlaista ja se ihminen siellä sisällä kuitenkin tärkein:)
...että oletko vielä tehnyt mitään ihastuksesi suhteen? Missä harrastuksessa olet häneen törmännyt? Joissain lajeissa on helpompi lähestyä toista...ehkä...Mä vaan en pysty lähestymään, kun en tiedä toisesta yhtään...voih...
Tuli niin hyvä mieli sun viestistä MeToo...olet tosi ihana! Ehkä mulla sitten on toivoa...Jotenkin vaan tuntuu, et niin moni bi-tyttö on kiinnostunut maskuliinisemmista naisista...mä ainakin tykkään poikatytöistä...hih, en niinkään itseni kaltaisista naisellisista...Mä olen itse vähän niinkuin nyt just meneillään olevan Lostin blondi tyttö...samanlainen tukka ja vähän samanlainen ulkonäkö, tosin se on siinä musta vähän typerä ja naiivi...mä en ole..No, mut kuitenkin, ehkä se tyttö vois pitää musta...
:) Ja mulle tuli nyt hyvä mieli. Kiva kuulla että joskus osaa sanoa jotain oikeinkin :)
Älä lannistu. Ja vaikkei yleistää saa, niin kyllähän lesbojen butch-femme-tyypitykset ihan todellisuuteen perustuu, moni maskuliinisempi nainen tykkää feminiinisemmistä. Senkun vaan teet ihastuksesi tietoiseksi olemassaolostasi ja kiinnostuksestasi;) En harrastamaani lajia sano, kun iskee vainoharha että joku tunnistaa(..!! ),mutta itseasiassa ihastukseni on valmentajani. Eikä kyllä ole voinut olla huomaamatta/tajuamatta miten hulluna häneen olen. Mutta kuten sanoin, ääliömäisyyteni on varmaan tuhonnut mahikseni. Äh,aion vielä kertoa hänelle suoraan/pyytää ulos vaikka sitten treenit jäisi siihen. Vaatii vaan aikamoista rohkaistumista..!! Nojoo. Keväthän on jännää aikaa ja kaikki on mahdollista. Flirttiä kehiin! Pitänee nyt tsekata tuo Lostin blondi :)
Joo...oon kyl vähän kade sulle, kun saat olla niin tiiviisti yhteydessä, kun se on kerta sun valmentaja. Ei pelkoa, et mä tunnistaisin ketään, koska mun harrastuksessa en ole mitään tällaista taipumusta muissa havainnut...mun harrastukseen ei liity muutnekaan mitään valmentaja-juttuja. Mut aina kannattaa pitää varansa yksityisyydessä. Kiva, että aiot rohkaistua. Sitä paitsi sun "ääliömäisyys" voi sen silmissä olla tod. suloista ja herttaista. Jos itse huomaisin toisen käytöksessä hermostuneisuutta, koska se on ihastunut muhun, musta se tuntuisi tosi ihanalta ja söpöltä! Itse sitä tuntee itsensä vaan typeräksi...kai se ärsyttää, kun ei voi kontrolloida tunteitaan...mut toisaalta se vaan on niin ihanaa...
Niin siitä, Lostista vielä...en mä sen blondin klooni ole, mutta ulkonäöllisesti olen vähän saman tyylinen. Vaalea tukka, hoikka ja sporttinen, mutta en luonteeltani semmoinen...no joo, mitä mä nyt tässä selitän...kuulostaa niin teinimäiseltä verrata itseään johonki sarjan henkilöön...hehheh..no ihan sama oonko sellanen vai en, eihän sillä mitään väliä....Kerro sitten heti mitä kävi, jos tosiaan aiot rohkaistua pyytämään tyttöä ulos! =)
Tuli ihan lämmin olo näistä teidän viesteistä! Niin tuttu tunne tuo "saunainsidentti" :) Tiedän miltä tuntuu, kun etsii sitä yhtä ihanaista ja on jo luopunut toiveesta että juuri hän olisi paikalla - ja silloin hän ilmaantuu, aah...
Sitten kysymykseen - olen itse 28vee ja suurin piirtein aina tiennyt tykkääväni myös naisista. Vaikka olenkin tiennyt sen niin kauan en ole kenellekään muulle kertonut paitsi poikaystävälle, ja sekin aika hiljattain monen monen seurusteluvuoden jälkeen... En suosittele asian salassapitoa. Olen itse ehkä hävennyt itseäni, ja muutenkin epävarmuus on varmaan johtanut siihen etten ole kertonut ystäville. Enhän vielä ole vanha, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että olisinpa kertonut vielä kun olin nuori... Rohkeaa kevättä kaikille epävarmoille!
Voi Erin...harmi, että olet joutunut häpeilemään. Mua ei asia hävetä, tosin en sitä suuremmin julistakaan, koska kyse on yksityisasiasta. Lähimmät ystäväni tietävät!
Ja sitten kysymys kaikille: jos olette olleet naisen kanssa, miten se eroaa miehen kanssa olemisesta? Onko suhde ollut läheiseisempi tai helpompi tai mitä...?